Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kansallispuisto

Tongariro Crossing – Maisemia, joiden vuoksi matkustin tänne

Pohjoissaaren keskiosissa sijaitseva Tongariro National Park on Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto. Me suuntasimme kyseiseen puistoon, koska tuttuni näytti miulle sieltä valokuvia ja ne nähtyäni päätin, että tuonne nyt on vaan pakko päästä. Minusta tuntuu, että miulle käy matkakohteiden kanssa aika usein näin. Näen kohteesta kauniin kuvan tai kuulen inspiroivan tarinan, alan googletella lisätietoa, innostun yhä enemmän ja sit se on menoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päädyttiin monien muiden matkailijoiden tapaan patikoimaan läpi Tongariro Alpine Crossing -reitti. Kyseistä kävelyreittiä pidetään Uuden-Seelannin parhaana päivävaelluksena ja on se maailman mahtavimpien kävelyidenkin kymmenen parhaan joukossa. Aika ilmeinen valinta ehkä juu, mutta reitin suosiolla on syynsä. Kuumia lähteitä, tulivuoren purkauksissa ympäriinsä valunutta laavaa, sinisinä hohtavia kraaterijärviä ja pysäyttävän kauniita maisemia. Puistossa ja sen ympäristössä on myös useita Taru Sormusten Herrasta -leffojen kuvauspaikkoja. Miltä kuulostais?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaellusta edeltävä päivä kului pitkälti asioita järjestellessä ja urakkaan henkisessä valmistautumisessa (haha). Varasimme meille Turangin kylässä sijaitsevan infopisteen kautta kyydin vaelluksen alkupisteeseen, jotta saimme jätettyä oman automme vaelluksen loppupisteeseen, jossa se sitten odottaisi meitä reitiltä palattuamme (ei meinaan varmaan huvittais kävellä sitä kahtakymmentä kilsaa samoja jälkiä takas). Yöksi suuntasimme kansallispuistossa sijaitsevalle leirintäalueelle, jossa vietettiin rento päivä. Mässäiltiin, pelailtiin bilistä, pöytäkiekkoa ja kuunneltiin Antti Tuiskua :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tongariro Alpine Crossing saattaa olla toisinaan suljettu epävakaan sään tai voimakkaan vulkaanisen toiminnan vuoksi, jolloin sinne ei päästetä matkailijoita laisinkaan. Meille kävi ekalla yrityksellämme näin, joten jännitimme lähtöaamuun asti, kuinka meille tällä kertaa kävisi. Kun aamulla herätyskellot pärähtivät soimaan, ei onneksi sateesta ollut tietoakaan ja pääsimme lähtemään matkaan. Oma automme siis jätettiin pääteparkkikselle, josta  varaamamme kuljetus kävi poimimassa meidät ja kyytsäsi aloituspaikalle. Kuljetusfirmoja näytti olleen useita, mutta koska varasimme oman kuljetuksemme etukäteen infosta, en osaa kertoa mitään mahdollisista hintaeroista tms. Kyydin varaaminen etukäteen on suositeltavaa, mutta jos paikan päälle menee ajoissa (huom. todella ajoissa, viimeiset kyydit lähtevät kahdeksalta!) uskon, että voisi loppuparkkikseltakin ehkä onnistua hyvällä tuurilla kuljetuksen saamaan. Olimme kuitenkin omaan kuljetukseemme tyytyväisiä, kuljettajamme kertoili matkalla maorikulttuurista ja saimmepa kuulla aika huiman tarinan porukasta, jotka vaelsivat Matamatasta tänne Tongariron kansallispuistoon mukanaan valtasormus (tai siis sen kopio) ja sitten vuokrasivat helikopterin, jotta pääsivät pudottamaan sormuksen tulivuoreen (täällä sijaitsee siis lotr-leffoissakin nähty Tuomiovuori). Saimme matkan aikana myös toimintaohjeet sen varalle, että tulivuori alkaisikin yhtäkkiä purkautua. Ohjeiden sisäistäminen tosin oli vähän niin ja näin, sillä kun kuljettajamme kysyi meiltä, että mitä kyseisessä tilanteessa tulee tehdä, oli meikän vastaus epäröimättä, että ”run”. Niin ohjeen mukaan piti siis ensin tähyillä putoilevia kiviä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oonkohan nyt höpissy jo tarpeeks, et voidaan siirtyä ihan itse siihen kävelyosuuteen? Kuljetuksemme jätti meidät Mangatepopo parkkiksen lähelle, josta startattiin Tongario Alpine Crossing intoa täynnä. Reitin alkuosuus oli todella helppokulkuista, tasaista maastoa, sellaista sopivaa alkulämmittelyä. Noin tunnin kävelyn jälkeen tilanteeseen tuli kuitenkin muutos ja reitti alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Tämä reitin osuus tunnetaan nimellä ”Devil’s Staircase” ja täytyy todeta, että siinä on harvinaisen osuva nimi. Nousu oli rankka ja kiipeily 1600 metrin yläpuolelle meren pinnasta kävi kunnon päälle (toisilla enempi ku toisilla).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paholaisen portaikon jälkeen polku muuttui tasaiseksi, mutta vain hetkeksi. Tasaisen osuuden jälkeen reitti nimittäin kääntyi vasemmalle kohti tulivuoren huippua. Tässä vaiheessa polkua ei enää selkeästi erottanut, mutta kallioon oli kiinnitetty rautakettinki, josta pystyi ottamaan tukea nousun aikana. Kettinki muistutti mua jotenkin siitä, kun Kambozdassa patikoimassa käydessämme eteen tuli köysi ja kaikki meni siitä lähiten pieleen niin totaalisesti. Joten kuten ilmeestä näkee, kauhistuin hetkellisesti tota kettinkiä ihan kunnolla. Siis en kestä tota mun ilmettä, sulaa kauhua :’DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jyrkästä noususta kuitenkin selvittiin sisulla ja päästiin kuin päästiinkin valloittamaan tulivuoren huippu. Siis kuinka siistiä? Tulivuori on tosiaan ihan oikea toimiva tulivuori ja huipulla olikin varoituskylttejä vulkaanisesta toiminnasta. Jos huipulla oleva varoitusvalo alkaa vilkkumaan, ei kävelyä enää ole lupa jatkaa, vaan on palattava takaisin lähtöpisteeseen. Onneksi meidän kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt, ois meinaan ollu aikamoinen antikliimaksi palata takas alkuun tässä vaiheessa, kun paras osuus oli vielä näkemättä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun alettiin laskeutua alas vuoren huipulta ja pilviverho hälveni, avautui eteen suorastaan maagiset näkymät. Emerald Lakes, nuo turkoosina hohtavat pikkuiset järvet. Ollaanko me siis edelleen planeetalla Maa? Toi paikka oli ku jostain toisesta maailmasta ja meillä kesti Suvin kaa pieni ikuisuus, että maltettiin tulla kokonaan alas vuorelta. Tuolla oli vaan niin kaunista ja kuvauksellista. Veikkaan, että täysin pilvettömänä päivänä noi järvet vois nähdä jo ihan tuolta korkeimmalta huipulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkujärvien jälkeen ohitimme vielä yhden isomman tulivuoren kraateriin muodostunen järven, joka loisti auringossa kauniin sinisenä. Loppureitti oli jo helppokulkuisempaa ja polku alkoi hiljalleen laskeutua alaspäin. Korkeus säilyi kuitenkin reippaasti yli kilometrin korkeudella merenpinnasta, joten maisemissa riitti ihasteltavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskeutuessa kuljettiin myös läpi alueesta, joka oli ihan ku suoraan lotr- leffojen Sumuvuorilta, siis sieltä missä Klonkku seurailee Frodoa ja Samia kakkosleffan alussa. Miun ei varmaan erikseen tarvii kertoa, että kuinka fiiliksissä oltiin tästä? Vaelluksen vika tunti sitten kuljettiin vaan jossain metsissä ja loppua kohden se alkoi jo hieman pitkästyttää. Jalkoja sattui ja toivoi vaan, että loppuisipa tää jo :DD Riemu oli siis suuri, ku saavuttiin Ketetahi -autoparkkikselle ja saatiin kävely onnistuneesti päätökseen. Hurautettiin siitä vielä läheisen järven rannalla päiväkahveille ja uimaan (tai no yksi meistä ui ja muut kauhisteli rannalta).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan meillä kului 19,4 kilsan vaellukseen hitusen alle kuusi tuntia. Kävelimme reipasta tahtia, mutta välillä pysähtelimme valokuvaamaan ja pitämään pieniä hengähdystaukoja. Lounaan ajaksi pysähdyimme ihan kunnolla. Koska vaellus on ei ole helpoimmasta päästä, kantsii mukaan varata tukeva ateria, reilusti vettä ja energiapitoisia välipaloja. Sää voi muuttua nopeasti ja odottamatta, joten myös pukeutumiseen kannattaa panostaa. Samoin hyviin jalkineisiin, sillä nousut ovat jyrkkiä ja paikoin maaperä on vaikeakulkuinen (irtonaisia kiviä yms.) Vaellus on suosittu ja sen näkee myös paikalla olevasta ihmismäärästä. Tämä toki riippuu ajankohdasta ja sattumasta, esimerkiksi kun me kävimme vaelluksen tekemässä, oli se ensin ollut suljettuna kolme päivää, joten reitille haluavien määrä luultavasti kasaantui. Matkan varrella kannattaa siis varautua jonottamaan, jos on esimerkiksi tarvetta käydä wc:ssä (niitä on reitin varrella vain muutamassa paikkaa). Tongariro Alpine Crossing oli itselleni ensimmäinen näiden maailman mahtavimpien kävelyiden joukosta, mutta ei kyllä varmasti jää viimeiseksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän loppuun vielä kartta kiinnostuneille. Aloitus siis läntiseltä puolelta Mangatepopo parkkikselta ja päätös Ketetahi parkkikselle :))

1-tongariro_map

Roadtrip Eteläsaarella jatkuu – Edelleen niitä upeita maisemia

Lake Pukakin jälkeen päätettiin käydä tsekkaamassa Uuden-Seelannin korkein huippu, Mount Cook (maoriksi Aoraki). Vuori kohoaa reilun 3,7 kilometrin korkeuteen ja on vuorikiipeilijöiden suosiossa. Meidän jengistä ei löydy kuitenkaan ihan noin hc-kiipeilijöitä, että vuoren huipulle asti oltais kavuttu ilman kunnon varusteita (lue: helikopteria).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluttiin kuitenkin päästä kansallispuistoon kävelemään ja fiilistelemään jylhiä maisemia, joten hurautettiin infopisteeseen ja kyseltiin sieltä, että millainen reitti ois sopiva meidän aikataululle/varustukselle/fyysiselle kunnolle. Saatiin oikein ystävällistä palvelua ja useita eri reittiehdotuksia, joista päädyttiin kävelemään sellanen ehkä kymmenen kilsan mittainen helpohko kävely (Hooker Valley trail). Vaellusreittejä kansallispuistossa riittäisi päiväkausiksi, mutta onneksi tiukemmallakin aikataululla ehtii paikkoihin halutessaan tutustua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maisemallisesti läpi kävelemämme reitti oli ihan huikea. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ilma oli mukavan kirpsakka. Just täydellinen alkusyksyisen päivän ulkoilusää! Hei, tähän väliin muuten iso kiitos Suomen päähän tuulitakin lainasta! Oisin ollu tuolla niin pulassa ilman kunnollista tuulenpitävää takkia. Niin, fiksuna tyttönä siis lähdin reissaamaan pelkkiä kesävaatteita rinkka täynnä, voin näin jälkikäteen todeta, että tuollaisesta takista ois ollut paljon iloa Ausseissakin. No ens kerralla sitten pakkaan megeen niitä lämpimämpiäkin kledjuja :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoren korkeudelle saa muuten hyvin perspektiiviä tsiigaamalla noita pilviä, jotka osassa kuvia peittää vuoren huipun kokonaan. Äää miulle iskee ihan hirvee kaukokaipuu ku vaa katonkin näitä kuvia! Mut joo, kaikki on varmaan ihan täynnä näitä postauksia, joissa sanoista vähintään puolet on ylistäviä adjektiivejä/superlatiiveja. Lopetan höpinät tällä erää tähän, ihastelkaa noita kuvia, niin mieki aion tehdä :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Grampians – Siis nää maisemat

Päädyimme yhdistämään Victorian länsiosissa sijaitsevan The Grampians -kansallispuiston Great Ocean Road -roadtrippiimme. Kansallispuistossa on mahdollista toteuttaa monenlaisia aktiviteetteja aina kalastuksesta kalliokiipeilyyn tai sitten voi vain keskittyä nautiskelemaan turmeltumattomasta luonnonkauneudesta ja kerrassaan vaikuttavista näköaloista.1-IMG_1715 1-IMG_0342 1-IMG_0341 1-IMG_0337 1-IMG_0331 1-IMG_0340 1-IMG_0348 1-IMG_0352 1-IMG_0353 1-IMG_0313 1-IMG_0318 1-IMG_0355

Grampians on pinta-alaltaan melko laaja, joten oma auto on erittäin jees paikkojen välillä siirtymiseen. Opasteet ovat selkeitä ja tiet ovat hyväkuntoisia, mutta joillekin niistä tarvitsee nelivetoisen auton.  Jos omaa autoa ei käytössä ole, ei se kuitenkaan estä tutustumasta kansallispuistoon. Suosituimmat päiväkävelyt löytyvät The Wonderland –alueelta, siellä sijaitsevat muun muassa The Grand Canyon, Pinnacle ja Wonderland Loop. Alue ei ole kovin kaukana Halls Gapista, joka on tämän vuoristossa sijaitsevan kansallispuiston keskus. Keskustasta löytyvät tarpeelliset palvelut ja runsaasti erilaisia majoitusvaihtoehtoja matkailijoita varten. Kansallispuistossa on mahdollista yöpyä myös jollain alueen lukuisista leirintäalueista, joihin kannattaa tehdä varaus etukäteen Internetissä. 1-IMG_0368 1-IMG_0357 1-IMG_0358 1-IMG_0373 1-IMG_0369 1-IMG_0323 1-IMG_0370 1-IMG_0374 1-IMG_0376 1-IMG_0399 1-IMG_0398 1-IMG_0377 1-IMG_0381 1-IMG_0385 1-IMG_0390 1-IMG_0401 1-IMG_0403 1-IMG_0453 1-IMG_0452 1-IMG_0450 1-IMG_0434 1-IMG_0446 1-IMG_0454 1-IMG_0405 1-IMG_0407 1-IMG_0505

1-IMG_0520 1-IMG_0525Kansallispuistossa ei ole pulaa upeista maisemista, mutta mielestäni Pinnacle tarjoaa ehkäpä kaikista parhaat näköalat. Kävely huipulle on melko rankka, mutta vaivan arvoinen. Parvekkeet (The Balconies) ovat kenties puiston kuvatuin paikka eikä niitä missään nimessä kannata missata.  Puistosta löytyy myös monia vaikuttavia vesiputouksia, joista tunnetuimpia ovat Broken Falls ja McKenzie Falls. Reilun kilometrin korkeuteen kohoava Mount William on puolestaan Grampiansin korkein kohta. Luonnon ihmeiden lisäksi puistossa on mahdollista päästä tutustumaan alueen rikkaaseen kulttuuriperintöön aboriginaalitaiteen muodossa.1-IMG_0274 1-IMG_0312 1-IMG_0303 1-IMG_0305 1-IMG_03101-IMG_0557 1-IMG_0553 1-IMG_0551 1-IMG_0536 1-IMG_0593 1-IMG_0573 1-IMG_0566 1-IMG_0646 1-IMG_0626 1-IMG_0657 1-IMG_0660 1-IMG_0651 1-IMG_0661 1-IMG_0664

Grampians lumosi minut vuoristoisen jylhillä maisemillaan täysin. Reissumme aikana kuljimme läpi lukuisia luontopolkuja, ihastelimme kuohuvia vesiputouksia, pääsimme tarkkailemaan lähietäisyydeltä alueen eläimistöä, kiipesimme katsomaan auringonlaskua puiston korkeimmalle vuorelle ja henkäilimme ihastuksesta eteen avautuvien näköalojen edessä. Henkilökohtaisesti Grampians miellytti minua peräti enemmän kuin Sydneyn lähellä sijaitseva Blue Mountains –kansallispuisto, joka on upea paikka sekin!1-IMG_0671 1-IMG_0679 1-IMG_0682 1-IMG_0729 1-IMG_0714 1-IMG_0727 1-IMG_0688 1-IMG_07611-IMG_0685 1-IMG_0709 1-IMG_0705 1-IMG_0706 1-IMG_0712 1-IMG_0737 1-IMG_0752 1-IMG_0740 1-IMG_0741 1-IMG_0756 1-IMG_0758

1-IMG_0749Takaisin kiireiseen Melbourneen suuntasimme sisämaata pitkin. Vaikka sisämaan teiden varsien maisemat eivät ihan Mahtavalle Meritielle pärjänneetkään, niin oli etuna ainakin se, että matka taittui huomattavasti joutuisammin :DD Pysähdyimme paluumatkalla vain kahdessa eri paikassa: aboriginaalien aikoinaan asuttamassa luolassa hämmästelemässä alkuperäisasukkaiden kalliomaalauksia ja Ballaratissa, joka aikoinaan kasvoi räjähdysmäisesti kultakuumeen johdosta ja on edelleen yksi Victorian väkirikkaimmista kaupungeista.1-IMG_0763 1-IMG_0765 1-IMG_0780 1-IMG_0784 1-IMG_0791 1-IMG_0796 1-IMG_0787 1-IMG_0799 1-IMG_0804 1-IMG_0827 1-IMG_0841 1-IMG_0843 1-IMG_0844 1-IMG_0857 1-IMG_0850 1-IMG_0860 1-IMG_0859

Kokonaisuudessaan aivan mahtava roadtrip, mutta oli kyllä Melbourneen paluussakin puolensa. Viisi päivää ilman suihkua alkaa nimittäin olla jo aika maksimi 😉

Magnetic Island

Magnetic Island (tuttavallisemmin Maggie) on Townsvillen edustalla sijaitseva saari, joka on suosittu lomakohde niin reppureissareiden kuin muidenkin matkailijoiden keskuudessa. Saarelle pääsee kätevästi lautalla, joita lähtee Townsvillen satamasta useita päivässä. Vajaa puoli tuntia ja onkin jo saarella luonnon keskellä. (Pssst… BookMe:sta saattaa hyvällä tuurilla löytää liput edullisemmin ku terminaalista.)DSCN0309IMG_0478 IMG_0473 IMG_0470 IMG_0475 IMG_0476 IMG_0582 IMG_0578 DSCN0257 IMG_0481

Maggiesta löytyy runsaasti erilaisia majoitusvaihtoehtoja, mutta köyhiksenä meikä luonnollisestikin tietää ainoastaan budjettivaihtoehdoista. Saarella on kaksi hostellia (Base ja YHA), jotka sijaitsevat saaren vastakkaisilla puolilla. Ite majoituin Basessa, joka on tosi menevä paikka rauhallisempaan YHA:n verrattuna (kerran kuussa Basessa järjestetään massiivisia fullmoon-partyja). Ite viihdyin hyvin, upeet maisemat merelle ja biitsi on niin lähellä kun vaan voi olla. Tosin tähän aikaan vuodesta meressä ei valitettavasti saa uida vaarallisten meduusoiden takia. Onneks hostellilla on kuitenkin uima-allas ja parilla rannalla on myös stinger-verkot, joissa meressä vilvoittelu mahdollistuu (tosin merivesi on aikas lämmintä, että en tiedä siitä vilvoittavasta).DSCN0259 DSCN0260 DSCN0264 DSCN0267 DSCN0270 DSCN0294 DSCN0276 DSCN0272DSCN0292DSCN0286DSCN0293IMG_0496IMG_0494IMG_0497IMG_0498IMG_0513IMG_0512IMG_0501IMG_0517IMG_0519IMG_0533IMG_0531IMG_0520IMG_0510 DSCN0278IMG_0574 IMG_0570

Suurin osa jengistä viipyy saarella yhen, maksimissaan kaksi yötä. Ite viivyin kolme, joka oli todellakin riittävästi, sillä Magnetic Island on melko pieni paikka. Okei, jos haluu vaan kävellä ympäriinsä, ni käveltävää todellakin riittää, puolet saaren pinta-alasta on kansallispuistoa ja erilaisia patikointipolkuja on runsaasti. Monet kuitenkin vuokraa auton tai mopon, jolloin saari muuttuukin äkkiä pieneksi ja on kierretty läpi oikeestaan päivässä. Myös pyörän vuokraaminen on mahdollista, mutta saari on todella mäkinen ja saaren korkein kohta, Mount Cook, on lähes 500 metriä korkea. Ite menin ympäriinsä jalan ja bussilla. Bussiin kannattaa ostaa päivälippu (noin 7 taalaa), jolla saa ajella ympäriinsä niin paljon ku diggaa.IMG_0561 IMG_0523 IMG_0526 IMG_0534 IMG_0539 IMG_0552 IMG_0569 IMG_0542 IMG_0540 IMG_0566 IMG_0560 IMG_0563 IMG_0562 IMG_0554 IMG_0557

Magnetic Islandin parasta antia ovat erilaiset mereen sidoksissa olevat aktiviteetit ja luonto. Historiasta mainittakoon sen verran, että saari oli tärkeä puolustuspaikka toisen maailman sodan aikana, mutta parhaiten paikka kuitenkin tunnetaan saaren kokoon verrattuna runsaslukuisesta koalapopulaatiostaan. Koaloja on arviolta yli 800 yksilöä, tää onkin yks parhaita spotteja nähdä näitä suloisia otuksia luonnollisessa elinympäristössään. Ja jos ei kansallispuitossa onnistu koaloja näkemään, ni niitä näkee varmasti eläinpuistossa, jossa saa myös otettua kuvia koalan kaa. Ite jätin eläinpuiston väliin, koska onnistuin bongailemaan paljon eläimiä ihan luonnossa (koala, opossumi, rockwallabi…) Maggie kyl on ihan mahtava paikka, jos luonto on lähellä sydäntä!