Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kambodža

Perus bussimatka Kambodžassa

Kep jäi viimeiseksi kohteeksemme Kambodžan reissullamme ja sieltä jatkettiin kohti Thaimaata. Matka Thaimaan puolelle taitettiin jälleen busseilla ja sanotaanko näin, että tie sivistyksen pariin osoittautui aikas pitkäksi. Mietin eka, että kirjotanko tästä matkasta ollenkaan tänne blogin puolelle, mutta kun kaverini kertoi tykänneensä kovasti aiemmasta bussisäätökirjoituksestani, niin aattelin nyt kertoilla hieman tästäkin matkasta (eli sellanen kilometrin mittanen postaus luvassa).

IMG_8290IMG_8585Matka alkoi hieman liiankin hyvin, sillä minibussi, jolla meidän oli tarkoitus mennä aina Thaimaan rajalle asti, saapui paikalle etuajassa. Ennen kuulumatonta! Onneks täällä ollaan joustavia ja kuski odotteli kiltisti, että saatiin Annin kanssa mätettyä aamupalat naamaan. Tän jälkeen lähdettiin köröttelemään kohti Kampotia, josta noukittiin lisää porukkaa kyytiin. Aamu on kyllä siinä mielessä ihanaa aikaa matkustaa, että monet paikat ovat silloin kaikkein aidoimmillaan. Bussin ikkunasta pääsee seurailemaan pikkukylien heräilyä uuteen päivään ja kurkistamaan paikallisten ihmisten elämään. Kovinkaan pitkään ei tästä saatu nauttia, sillä sitten meidät tiputettiinkin pois kydistä ja jouduttiin jäämään johonkin pikkukaupunkiin odottelemaan meille seuraavaa kyytiä, joka saapuisi määrittelemättömän ajan päästä. Se siitä suorasta kuljetuksesta suoraan rajalle!IMG_8262

Lopulta jostain ilmestyi iso bussi, joka nappasi meidät rinkkoinemme kyytiin. Panikoitiin ensiksi hieman, että minne bussi oikein edes on menossa, sillä se lähti vaan ajamaan suoraan samaan suuntaan, josta aiemmin oltiin tultu. Pelättiin nimittäin, että ollaan jouduttu Phnom Penhiin menevään bussiin, jossa puolestaan vaihdettais Siem Reapiin menevään ja sieltä edelleen rajalle. Otettiin Annin älyluuri esiin ja alettiin päivittämään navigaattorista koordinaatteja aikas tiheään, kunnes saatiin varmuus, että bussi todella meni haluamaamme suuntaan. (Vaik en kyllä tiedä, et mitä oltais voitu tehdä, jos se ei oiskaan menny?)

DSCN1010Ehdittiin taittaa matkaa reilu tunti, kunnes pidettiin ensimmäinen tauko. Täällä bussit pysähtelee melko usein ja stopit yleensä venyy, tääkin viiden minsan stoppi kesti lopulta kakskyt. Me oltiin tietty täsmälllisyyteen tottuneina suomalaisina bussissa jo heti viiden minsan jälkeen, vaik ihan hyvin ois vaan voinu hengata taukopaikalla ja ottaa kuskin tööttäämää lähtömerkkiä.IMG_8273

Meidän matka tällä bussilla ei kuitenkaan koskaan enää jatkunut, vaan kuski tuli sanomaan meille, että meidän täytyy jäädä tässä pois kyydissä. Oltiin, että mitä hittoa tää taas oikein on ja miks me ei muka voida jäädä tähän bussiin, kun se kuitenkin oli menossa suoraan rajalle. Vastaus oli vaan, että ”no Bangkok”, ”just wait here”, ”no bus coming”, ”no worries”. Niinpä sit jäätiin vaan haavi auki kantamuksinemme seisoo sinne jonnekin pikkuselle levähdyspaikalle keskelle ei mitään vailla mitään tietoa jatkosta.

IMG_8587Eka vaan istuttiin odottamaan, mut reilun puolen tunnin jälkeen alettiin jo hermostua, jos kuski ois vaikka jotenkin mokannu tän homman tai jotain. Ei odottelussa muuten mitään, mutta meillä oli aikataulutettu suunnitelma matkan jatkoa ajatellen (virhe tehdä sellasia täällä päin maailmaa!) ja pelättiin, että rajanylityspaikka ehtii mennä kiinni ennenku ehditään sinne. Busseja tuli ja meni, mutta meidän kyytiä ei näkynyt missään. Alettiin lopulta jututtaa bussien matkustajia ja selvittelemään asioita. Anni jututti yhtä länkkärinaista, joka kertoi tulevansa päivän viimeisellä bussilla Phnom Penhistä. Mie taas kävin näyttämässä meidän matkalippuja kuskeille, mutta kaikki vaan pyöritteli päätään, ”different company”, ”not your bus”, ”no more busses coming today”. Tän tiedonkeruureissun päätteeksi alkoi ahdistaa ihan kunnolla ja tultiin siihen tulokseen, että tässä on nyt käynyt joku kämmi ja meidät on jätetty kyydistä vahingossa.DSCN1012Lopulta onnistuttiin saamaan yks bussi ottaa meidät kyytiin ja viemään rajalle, kunhan maksetaan yhteensä 10 dollaria. Päätettiin vaan ottaa kyseinen bussi, et meillä ois jotain mahdollisuuksia päästä pois Kambodža sta tän päivän puolella ja ottaa Bangkokista yöjuna Surat Thaniin. Astuessamme sisään täpötäyteen paikallisbussiin, jokikinen silmäpari kääntyi tuijottamaan meitä. Vaikka bussi olikin jo ihan täyteen ahdettu, niin ihmiset alkoivat häärätä ja vaihtaa paikkoja, jotta meillekin saatiin istumapaikat. Miun paikka oli hieman vanhemman naisen ja kouluikäisen pojan vieressä, nainen vaan otti pojan syliinsä ja mie likistyin niiden ja ikkunan väliin. Paikka ei ehkä ollut mikään kaikkein mukavin istua, mutta ei voi kun jälleenkerran ihailla tätä paikallisten joustavuutta ja ystävällisyyttä, kuin moni Suomessa oikeesti luopuis paikastaan moneks tunniks ja ottais viereensä tämmösen haisevan reppureissarin. Kiittelin naista kovasti, mutta hän vain hymyili, ei tästä mitään vaivaa ole. Hetkittäin tän reissun aikana on harmittanut kovasti, ettei yhteistä kieltä paikallisten kanssa tahdo löytyä juuri lainkaan. Tämänkin naisen kanssa olisi voinut olla todella mielenkiintoista keskustella, mut nyt joudun vain kuvittelemaan, millaista hänen elämänsä on mahtanut olla.

DSCN1016Jossain vaiheessa matkaa tie alkoi kiemurrella pitkin vuoristoisia teitä ja vieressä istuva poika alkoi oksentaa. Onneksi miun ei kuitenkaan tarvinnut enää istua siinä vieressä kovin kauaa, sillä matkustajien jäädessä pois kyydistä, bussin etuosasta vapautui miulle uusi istumapaikka. Vuorilta silmien eteen avautuvat maisemat oli kyllä ihan käsittämättömän upeita ja niitä katsellessa ei voinu muuta ku ihmetellä tän maan kauneutta. Näkymien lisäksi bussimatkallamme matkustajia viihdytti televisio, jossa pyöri joku aasialainen leffa (God of Gamblers Return tms). Leffa oli ihan älyttömän sekava ja ylinäytelty. Meno oli ruudussa hetkittäin todella väkivaltaista, mutta kyseessä oli kuitenkin komedia, sillä tasaisin väliajoin koko bussi remahti nauruun. Itekin naureskelin ajoittain, mutta suurimman osan ajasta en vaan tajunnu, että mitä muut matkustajat oikein hekotti. Ehkä huumorintajussakin on sit hieman kulttuurieroja? Leffan jälkeen telkkarissa alkoivat taas pyöriä jo edellisistäkin busseista tutut karaokevideot, jotka ärsyttivät viihdyttivätkin sitten matkan loppuun asti.

IMG_8282Kun bussi lopulta saapui läheiseen rajakaupunkiin, hypättiin pois kyydistä. Koska tämä bussi ei ajanut suoraan rajalle, oltiin aiemmin sovittu kuskin kanssa, että hän ottaisi meille tuktukin, jolla päästäisiin loppumatka. Tässä vaiheessa kuski ei kuitenkaan enää huomioinut meitä millään tavalla eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Tässä vaiheessa otti päähän aikalailla, sillä oltiin maksettu etukäteen 10 dollaria olemattomasta kyydistä. Mutta sit seuraavaks tapahtu jotain ihan odottamatonta. Jostain harppoo meitä kohti kaveri, joka kertoi saapuneensa sinne pikkuiselle taukopaikalle muutamaa minuuttia lähtömme jälkeen ja seuranneensa henkilöautolla meidän bussia koko matkan sieltä asti. Meille oli kuin olikin siis järjestetty jatkokyyti, muttei mitään bussia vaan ihan oma yksityskuski. En edeelleenkään käsitä, että millä järjellä meille oli järjestetty oma kyyti, kun edessä ajaa tyyliin kymmenen bussia menossa samaan paikkaan.IMG_8280

No anyway, kyyti rajalle siis järjestyi ja oltiinpahan päästy matkustamaan autenttisesti paikallisbussilla :DD Tosin eka käytiin vielä ajelemassa läheisessä kylässä ja heittämässä joku mummeli kotiinsa. Tän jälkeen sitten rajalle, jossa meille oli vielä järjestetty oma opas, josta ei tosin hirveesti mitään hyötyä ollu. Se vaan osoitti, että minne meidän piti kävellä ja häneltä ois voinu vaihtaa valuuttaa, tosin vaan yli 50 dollarin seteleitä eikä meillä nyt tossa vaiheessa mitään sellasia rahoja ollu jäljellä. Välillä ihmetyttää, että millaisina kroisoksina nää meitä oikein pitää, vaik ollaan vaan pienen budjetin reppureissaajia.

DSCN1015Rajanylitys oli tosi iisi, otettiin vaan sormenjäljet, lyötiin leimat passiin ja vartijat vähän kurkkas rinkkoihin. Rajan ylityspaikkana oli siis Hat Lek/Ko Kong . Kun päästiin takas Thaimaahan, teki mieli heittäytyy maahan suutelee sitä maata. Niin upee kokemus ku Kambodžan olikin, niin Thaimaassa asiat toimii jo huomattavasti helpommin (tai niinhän me aiempien kokemusten perusteella aateltiin). Vaik meidän matka tältä päivältä ei vielä tähän päättynytkään, ni jätän tän postauksen nyt tähän. Kerron ehkä myöhemmin sit tosta loppumatkasta ja siitä, millaiset fiilikset mulla Kambodžaa kohtaan lopulta jäi.

Jaksoko kukaan lukee kokonaan? Ilmoittautukaa ihmeessä kommenttiboksiin ;))

Patikointia ballerinoissa ja haaroista ratkenneet housut

Yhtenä päivänä Kepissä päädyttiin patikoimaan läheiseen kansallispuistoon. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä vaan ihailemaan näköaloja, mutta jotenkin homma meni siihen, että löydettiinki ittemme vaeltamasta ympäri viidakkoa.

IMG_8464 DSCN0969 DSCN0952 DSCN0950Kambodžassa on yhteensä seitsemän kansallispuistoa ja Kepin puisto on niistä kaikkein pienin. Puistoon sisäänpääsy maksoi yhden dollarin ja maksettuamme lähdettiin tarpomaan polkua pitkin kohti huippua intoa täynnä.

DSCN0920 DSCN0926 IMG_8449 DSCN0933 DSCN0928Puiston kasvillisuus oli todella rehevää ja monimuotoista. Maisemat oli hetkittäin ihan suoraan ku jostain Lostista (jos joku muistaa vielä sen sarjan). Ihan mielettömän upeat siis ja kuvia oli pakko pysähtyy ottamaan ihan koko ajan! Maisemien lisäksi puistossa voi bongailla erilaisia eläimiä, me nähtiin sammakoita, lintuja, ötököitä ja käärme. Myös apinoita pitäisi nähdä suht helposti, mutta me nähtiin vaan korkeella puiden oksistossa jonku karvaisen otuksen loikkaavan, kai se oli sit apina :DD

DSCN0940 IMG_8470 IMG_8468 DSCN0948Käveltiin polkuu pitkin vailla päämäärää ja ihailtiin upeeta luontoa. Jossain vaiheessa katottiin karttaa ja todettiin, että meidän pitää kääntyy, jos halutaan päästä huipulle (puisto siis sijaitsee korkeen vuoren ympärillä). Tässä vaiheessa homma hieman mutkistui, sillä huipulle vei siltä puolelta puistoa vain pieni polku, joka oli todella vaikeakulkuinen. Varoituskylteistä huolimatta päätettiin koittaa kiivetä sitä pitkin, koska mulla oli joku pakkomielle päästä valloittaa se vuori.

DSCN0956 DSCN0968 DSCN0967 DSCN0957 DSCN0962 DSCN0966Eka kaikki meni ihan ok, polku oli kyllä tosi pieni ja osittain umpeen kasvanut, muttei mikään mahdottoman hankala. Hetken päästä tunsin, että kävelin jonkinlaisen hämähäkin seitin läpi, en kuitenkaan välittänyt siitä ja jatkoin vaan eteenpäin. Muutaman sekunnin kuluttua Anni alkaa kiljua ja lähtee juoksemaan karkuun. Miulla oli tarttunut siitä seitistä matkaan mukaan ihan jäätävän iso hämähäkki, joka nyt istua kökötti meikän käsivarrella kaikkine kahdeksan koipensa kanssa. Aloin kans vaan kiljua, huitoa ja juosta, onneks hämiskaveri tipahti jonnekin maahan tässä vaiheessa. Ymmärrätte varmaankin, että miulla ei oo nyt lisätä tähän kuvaa siitä.DSCN0949

DSCN0946IMG_8504 DSCN0955 IMG_8479Tässä vaiheessa Anni vähän vihjaili, et jospa käännyttäis vaan takas, mut mie halusin vielä jatkaa ja päätettiin mennä eteenpäin. Tarvottiin kapeeta poluntapaista pitkin sen muuttuessa yhä jyrkemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi. Lopulta oltiin kavuttu sellasen todella jyrkän mäen kupeeseen, josta roikkui köysi. Meillä oli mukana sellanen kulkukoira, joka jostain syystä oli lähteny seuraamaan meitä. Kiipeeminen oli todella ärsyttävää, kun koira vaan pyöri jaloissa ja koira uikutti siinä vieressä, et älkää jättäkö mua. Mie en edelleenkä halunnu uskoo, ettei tulla ikinä pääsee ylös asti. Hyväksyin asian vasta, kun köyteen tarttuessani kuulu äänekäs rusahdus ja mun housut ratkes haaroista. Näitä katumarkkinoilta eurolla ostettuja lököpökiä ei ilmeisestikään ollu tarkoitettu patikoimiseen ja vuorikiipeilyyn.

DSCN0977 DSCN0980 IMG_8528 IMG_8518Housuepisodin jälkeen lähdettiin tarpomaan takas isommalle polulle ja kotia kohti. Oltiin varmaan aikamoinen näky kylän raitilla hiestä märkinä ja meikä housut revenneinä. Jossain vaiheessa alkoi vielä sataa kaatamalla vettä suoraan meidän niskaan, jes! Oli kyl aika helpottunu olo, kun lopulta päästiin takas bungalowille riippumattoon köllimään. Jälkikäteen tsekattiin kartasta, et oltiin kävelty yli kaheksan kilsan pituinen lenkki. Seuraavan kerran, ku kuitenkin taas patikoimaan päädyn, ni pukeudun kyl asianmukaisesti ja jätän suosiolla ballerinat ja lökäpökät himaan!

DSCN1002 DSCN0992

Kaoottinen ja kiehtova Phnom Penh

Toisen yrityksen jälkeen päästiin vihdoinkin Siem Reapista useamman tunnin bussimatkan jälkeen Phnom Penhiin. Joukkoliikenne on täällä Kambodžassa vielä ihan alkutekijöissään ja kun näiden teiden kuntoa katsoo, niin ei mikään ihme. Koko ajomatkan tie oli täynnä syviä kuoppia, joista pienimmät oli sellaisia jalkapallon kokoisia (tsekatkaa toinen kuva niin saatte jonkinlaista käsitystä).

DSCN0768 IMG_8176 IMG_8273 DSCN0745 DSCN0749DSCN0769Oltiin alustavasti katottu meille tukikohdaks hostelli, jonne pyydettiin tuktukia viemään meidät. Ei oltu tehty varausta etukäteen, mutta ihmeen kaupalla saatiin just viimeiset vapaat sängyt dormista. Hostellimme osoittautui todella kivaksi paikaksi, oikein siisti ja miellyttävä. Parasta oli kuitenkin paikan kattoterassi, jossa pystyi chillailemaan ja viettämään iltaa muiden backpackereiden kanssa. Jos jotakuta kiinnostaa, niin hostellimme oli nimeltään Mad Monkey. Heiltä löytyy hostellit myös Siem Reapista ja Cambotista, voin omien kokemusten perusteella suositella.

DSCN0845 DSCN0849 DSCN0841 DSCN0782 DSCN0784 DSCN0787Kaupunkina yli miljoonan asukkaan Phnom Penh tuntui melko sekavalta ja kaoottiselta kokonaisuudelta. Koska joukkoliikennettä ei ole, ja jengi vaan suhaa mopoillaan ympäriinsä, niin ilmakin on likaista ja monilla näkee hengityssuojaimia. Tää ei myöskään ole mitenkään kävely-ystävällinen kaupunki, vaan tuktukit on oikeestaan ainoo vaihtoehto, jos haluaa liikkua täällä ympäriinsä enemmän. Kaikesta huolimatta kaupungista löytyy kuitenkin myös kauniita paikkoja ja kiehtovia asioita. Täällä on ihan erityinen tunnelmansa ja mielestäni Phnom Penh on ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki. Erilaisia juttuja tänne reissuunhan on lähdetty hakemaankin!

DSCN0755 DSCN0765 DSCN0763 IMG_8196 IMG_8209 IMG_8187