Siaminlahdella vietettyjen rentojen saaripäivien jälkeen oli aika jatkaa matkaa takaisin kohti Bangkokia, josta matka jatkuisi lentäen Pohjois-Vietnamiin. Pysähdyin kuitenkin vielä ennen Vietnamiin siirtymistä muutamaksi päiväksi sympaattiseen Prachuap Khiri Khaniin, josta kirjoitan vielä ehdottomasti oman postauksensa. Te siellä ruudun toisella puolella näytitte aiemmin matkantekopostauksille vihreää valoa, joten ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä päätin jakaa matkakertomukseni Koh Phanganilta Prachuap Khiri Khaniin. Koska kyseessä on Kaakkois-Aasia, ei kaikki kuitenkaan mennyt aivan niin kuin olin suunnitellut ja ehdin jo suutuspäissäni julistaa koko päivän totaalisen epäonnistuneeksi.
Päätin panostaa matkustusmukavuuteen ja ostaa liput aamun ensimmäiseen lauttaan, jotta ehtisin Chumponista Prachuapiin liikennöivään junaan, pystyisin etsimään periltä majapaikkaa valoisaan aikaan ja kerkeäisin ehkä vähän tutustumaan paikkoihinkin. Lauttamatka itsessään sujui ongelmitta ja saavuttiin satamaan aikataulun mukaisesti. Perillä satamassa jouduin kuitenkin hieraisemaan silmiäni, sillä se vaikutti jotenkin ihan erilaiselta kuin viime kerralla. Ajattelin sen johtuvan vaan siitä, että saarille lähtiessäni olin ollut yölautassa ja pimeässä kaikki yleensä näyttää erilaiselta (jos olisin vaivautunut ottamaan asioista etukäteen selvää, olisin jo tässä vaiheessa tiennyt, että olin tosiaan ihan eri satamassa, sillä Chumponissa on useampia satamia ja yölautta lähtenyt ihan eri paikasta…)
Olin suunnitellut nappaavani satamasta taksin juna-asemalle, mutta satamassa ei ollut ensimmäistäkään taksia (mistä lähtien?!?) En kuitenkaan hermostunut, sillä aikaa junan lähtöön oli ruhtinaalliset 50 minuuttia, ja sitä paitsi junat ovat Thaimaassa lähes aina jonkin verran myöhässä ja viime kerralla matka satamasta asemalla oli hujahtanut alle vartissa (tosin kyseessä oli silloin tosiaan eri satama). Lautan matkustajista melkein kaikki olivat matkalla suoraan Bangkokiin ja hankkineet jo etukäteen bussilautta-yhdistelmäliput. Onneksi kuitenkin löysin satamasta juna-asemalle liikennöivän bussin. Kerroin, että junani lähtee 12:46 ja haluan ehdottomasti ehtiä siihen, ja minulle vakuutettiin, että lähdetään ihan heti ja kerkeän kyllä kyseiseen junaan.
En tajua, että missä hevonkuusessa tää satama oli, mutta matka asemalle kesti pienen iäisyyden. Bussi mutkitteli ympäri lähiöitä ja kävi ihan kaikessa rauhassa pudottelemassa paikalliset tyyliin kotioviensa eteen, ja kun lopulta saavuimme juna-asemalle, näytti kello 12:50. Nyt löytyivät kaikki aiemmin kadoksissa olleet taksikuskit ja he hyökkäsivät suoraan meidän bussista tulevien matkustajien kimppuun: ” train gone”, ”where are you going?”, ”no more trains today”. Pakenin juna-asemalle tarkistamaan tilanteen ja taksikuskien puheet osoittautuvat todeksi, juna oli lähtenyt ajallaan vain neljä minuuttia aikaisemmin. Väite siitä, ettei junia enää tänään kulkisi oli kuitenkin huijausta, joskin seuraavan junan lähtöön oli aikaa kokonaiset kuusi tuntia…
Mua otti päähän ihan suunnattomasti, vaikka yritin vaan säilyttää malttini ja hymyillä. Eikö junalle menevät matkustajat oisi muka voinut viedä ensiksi asemalle ja sitten huristella pitkin lähiöitä ei-kiireellisten matkustajien kanssa? Jotenkin tuntuu, että koko homma oli suunniteltu ja bussi viivytti matkaa tahallaan, että missattaisiin juna ja steissillä odottavat autonkuljettajat saisivat asiakkaita. Asemalla mulle tarjotaankin minibussikyytiä Prachuapiin, luonnollisesti moninkertaiseen hintaan siitä, kuin mitä juna maksaisi. Kieltäydyn ja päätän odottaa iltajunaa, koska en halua, että kiero juoni onnistuuu. Harmittaa, että oon maksanut ekstraa aamulautasta ja nyt ”menetän” lähes kokonaisen päivän, kun oon jumissa Chumponissa, josta kaikki mielenkiintoiset paikat sijaitsevat kilometrien päässä keskustasta. Jos oisin tienny tästä, oisin voinu vaan lähteä vasta iltalautalla ja viettää kivan päivän Koh Phanganilla. Oon vihainen taksikuskeille, bussikuskeille ja kaikille kusettajille. Kai itsellenikin, oishan miun pitänyt tietää, että näin voi ihan hyvin käydä.
Äkkään steissiltä rinkkaansa kanniskelevan länkkäritytön ja avaudun hänelle ärsytyksestäni. Ramona kuuntelee myötätuntoisesti, kun kerron tarinani junan missaamisesta ja teoriani autokuskien punomasta salaliitosta. Puhuminen helpottaa, sillä lähes heti, kun oon saanut ilmaistua harmitukseni ääneen, kiukuttelu alkaa tuntua ylireagoinnilta ja päätän, etten anna yhden vastoinkäymisen pilata päivääni. Päätetään mennä yhdessä lounaalle ja meillä riittää paljon juteltavaa. Ramona kertoo viettävänsä Chumponissa yhden yön ja varanneensa hotellin aseman läheltä, ja mikä parasta siellä on uima-allas. Hän ehdottaa, että voisin tulla odottelemaan junaani sinne eikä mua tarvitse kauaa houkutella! Hotellin henkilökunta on tosi ystävällistä ja he antavat minun tulla hengailemaan hotellin altaalle koko päiväksi. Illalla lähdetään tsekkaamaan Chumponin kuuluisat yömarkkinat ja syödään katukeittiöstä aivan taivaallisen herkullista thairuokaa.
Illallisen jälkeen hyvästelen Ramonan ja suuntaan takaisin asemalle. Asemalla on mukavaa vaan tarkkailla ihmisiä: kulkukoirat juoksevat asemalaituria edestakaisin, oranssikaapuinen munkki juo pillillä pirtelöään ja paikalliset rouvat haluavat kokeilla, jaksavatko he nostaa rinkkaani. Huomaan, että minuakin tarkkaillaan ja yritetään ottaa salaa valokuvia :DD Junassa on jälleen ihan mahtava tunnelma: juttelen paikallisten kanssa ja minulle tarjotaan ruokaa. Opetellaan englantia värilaulun avulla alle kouluikäisen taaperon kanssa ja hänen nukahdettuaan, näytän lapsen äidille ja isovanhemmille talvisia kuvia Suomesta puhelimen näytöltä. Kun lopulta saavutaan Prachuapiin, on jo pimeää. Paikalliset, joihin tutustuin junassa, haluavat välttämättä auttaa minua majapaikan etsinnässä ja antavat minulle kyydin suoraan mukavan majatalon oven eteen. Taas kerran pääsen hämmästymään thaimaalaisten ystävällisyydestä! Kun kaadun sänkyyni, huomaan hymyileväni. Loppujen lopuksi junan missaamisesta seurasi kuitenkin liuta hauskoja sattumuksia, uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tämä taisikin oikestaan olla varsin hyvä reissupäivä.
