Säästän tällä kertaa teidät (ja itseni) pitkältä matkakertomukselta siitä, miten siirryin Yuanyangista Lijiangiin. Lyhyesti: ekana etappina lähes koko päivän mittainen bussimatka Kunmingiin, ja sieltä edelleen yöjuna Lijiangiin. Junat ovat Kiinassa muuten ihan mahtava tapa matkustaa, joten niistä ehkä jossain vaiheessa omaa postausta kehiin!
Ensimmäinen päiväni Lijiangissa lähti käyntiin sillä, että seikkailin juna-asemalta paikallisbusseilla perille hostellilleni. Tutustuin bussissa paikalliseen opiskelijaan, joka osasi jonkin verran englantia ja osasi auttaa minua bussien kanssa, majapaikka löytyikin hänen ansiostaan suht kivuttomasti. Hostelli, jossa yövyin, oli nimeltään October Inn ja voin suositella kyseistä paikkaa. Paikan omistaja, Tom (tyyppi oli kyllä kiinalainen, joten epäilen oliko tämä vaan hänen länkkäri -nimensä), puhui hyvin englantia, auttoi kaikessa ja järjesti hostellilla herkullisia illallisia, joihin osallistui koko talon väki meistä vieraista työntekijöihin. Tosi kotoisa ja lämminhenkinen paikka! Hostelli oli myös todella siisti ja ehkä parhaita juttuja olivat sänkyjen elektroniset lämpöhuovat (öisin ois ilman niitä ollut niin kylmä) ja suloiset koirat, jotka olivat kaikessa tekemisessä mukana. Toisin kuin monet muut Lijiangin majapaikat, October Inn sijaitsee vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta syrjäisempi sijainti osoittautui lopulta vaan positiiviseksi jutuksi. Syy tähän on se, että…
…Lijiangin vanha kaupunki on nimittäin äärimmäisen turistoitunut! Kiinalaiset matkailijat rakastavat tätä kohdetta ja vanhan kaupungin kapeille kujille ahtautuu vuosittain yli kahdeksan miljoonaa turistia. Kadut täyttyvät turistien lisäksi ylihinnoitelluista ravintoloista ja matkamuistoputiikeista, joista yhden toimintaa itsekin tulin tukeneeksi ostamalla selfiekepin (pakkohan sellainen on Kiinassa olla!) Omaan makuuni väkeä on kaupungissa aivan liikaa ja paikasta tuli negatiivisella tavalla sellaisia Disneyland/Vegas -viboja. Historiaa henkivä vanha kaupunki tuntui valitettavasti paikoin hukkuvan kaiken sen krääsän ja tilpehöörin alle.
Krääsästä ja väkijoukoista huolimatta Lijiang on kuitenkin viehättävä ja ymmärrän, miksi paikka on niin suosittu turistikohde. Vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintölistalle ja sen historia ulottuu lähes tuhat vuotta taaksepäin. Arkkitehtuuri henkii historiaa puisine harjakattoisine rakennuksineen, koristelliset sillat kapuavat verkkaisesti virtaavien kanaalien yli ja kapeat mukulakivikadut risteilevät mielivaltaisesti ympäriinsä, suuntavaiston menetys on tässä kaupunkilabyrintissa lähes taattu! Mutta ei hätää, jos ja kun eksyt, voit yrittää selvittää olinpaikkasi muuriin kaiverretuista kartoista. Niiden varaan ei kannata kuitenkaan liikaa laskea: usein kartoista nimittäin puuttui piste, joka kertoi, missä sillä hetkellä olet. Ehkä kartan piirtäjäkään ei ollut varma! Onneksi haahuilla saa rauhassa, sillä autot ovat vanhassa kaupungissa kiellettyjä ja eksymisestä seuraavat tunnetusti usein ne parhaimmat seikkailut!
Suosittelen menemään vanhaan kaupunkiin jo aikaisin aamulla, jolloin väkijoukkoja on huomattavasti vähemmän (mukavampi liikkua ja valokuvata) ja sisäänpääsy muurien sisäpuolelle ilmainen. Nimittäin muistaakseni aamuysin/kympin pintaan vanhaan kaupunkiin pääsystä joutuu maksamaan (ellei sitten sniikkaa ineen ilmaiseksi joitain sivukatuja pitkin). Iltapäivällä turistimassojen lähdettyä vanhaan kaupunkiin pääsee taas ilmaiseksi, joten pääsylipun ostaminen on mielestäni turhaa rahan tuhlausta. Pimeän laskeuduttua vanha kaupunki on myös varsin kaunis, kun valot syttyvät luomaan tunnelmaa vesireittien pinnoilta heijastuen. Kaupungista löytyy myös yöelämää, joten täysin autiota ja hiljaista Lijiangin kaduilla tuskin koskaan on.
Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa ehdottomasti vierailla Mustan lohikäärmeen lammella (Black Dragon Pool). Puistoon pääsystä kuuluisi virallisesti, taas kerran, heittää juaneita tiskiin. Kun tämä pihi reppureissari alkoi harkita koko puiston skippaamista, niin hostellilta ehdotettiin, että tekisin pienen haikin epäviralliselle sisäänkäynnille, jota kautta pääsisin puistoon ilmaiseksi. Toimi hyvin: ilmainen sisäänpääsy ja vielä mäeltä avautuvat komeat maisemat alas vanhaan kaupunkiin ja lammelle. Tykkäsin puistosta kovasti, joskin sielläkin jengiä oli hieman turhan paljon tällaisen omaa tilaa arvostavan suomalaisen makuun :DD
Vietin Lijiangissa kokonaiset kaksi päivää, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lähialueille voisi toki tehdä erilaisia päiväretkiä, lyhyen matkan päässä on esimerkiksi pieniä kyliä ja useita kiinnostavan oloisia luontokohteita. Itse kaupunkiin tutustumiseen ei tarvitse varata päivää enempää. Lijiangin jälkeen mieleni kaihosikin jo kovasti vuorille ja luontoon, joten seuraava kohteeni oli Tiger Leaping Gorge, jota on kehuttu yhdeksi Kiinan parhaista päivävaelluksista. Palaillaan myöhemmin tunnelmilla sieltä!
