Hanoi

Anteeksi leimi otsikko, mutta mun on vaan pakko kirjoittaa toi (älkää kysykö miksi). Harkitsin kyllä otsikoksi tyyliin ”eka päivä Vietnamissa – seikkailua paikallisbussilla, ukotusyrityksiä ja palkintopullo”, mutta ei se vaan ois ollut yhtä kova (okei, todellisuudessa se oli otsikoksi muka liian pitkä enkä jaksanut alkaa miettimään muuta) :DD Mutta nyt selittelyt sikseen ja tarinaa ekasta päivästäni Vietnamissa kehiin, olkaa hyvä!

Kun kone alkaa valmistautua laskeutumaan Hanoihin, on ensimmäinen ajatukseni, että näyttääpä ulkona harmaalta ja viileältä (no varmasti Thaimaan paratiisirantojen jälkeen hei!) En ole aiemmin käynyt Vietnamissa, joten koneen pyörien koskettaessa kiitorataa tunnen sellaista pientä jännitystä ja ihmetystä siitä, minne oikein olenkaan saapunut. Tutustun koneessa paikalliseen tyttöön, joka esittäytyy Judyksi, ja hän ehtii jo hieman varoitella minua, että maan pohjoisosat ovat hankalampia matkustuskohteita etelään verrattuna, Thaimaasta nyt puhumattakaan. Judy ehdottaakin minulle, että lähtisin mieluummin Dalatiin, jossa hän voisi esitellä minulle kotikaupunkiaan. Käytännön syistä joudun kuitenkin kieltäytymään kutsusta, sillä saan oleskella viisumitta Vietnamissa vain kaksi viikkoa, ja oon päättänyt käyttää sen ajan pohjoiseen tutustumiseen, minkä jälkeen jatkan matkaa maateitse Kiinaan. Niinpä tiemme eroavat, Judy siirtyy odottamaan  jatkolentoaan Dalatiin ja meikä jää Hanoihin.

Passintarkastuksessa mua hieman jännittää, koska minulla ei ole varattuna lippua ulos Vietnamista todistamassa, että olen aikeissa lähteä maasta kahden viikon kuluessa. Onneksi virkailija ei kuitenkaan kysele minulta mitään matkasuunnitelmistani, vaan lyö suoraan passiini kahden viikon oleskeluun oikeuttavan leiman. Huokaisen helpotuksesta ja lähden etsimään paikallisbussia Hanoin keskustaan. Kenttä on täynnä taksintarjoajia ja kaikenlaisia ukottajia, jotka etsivät kaltaisiani pihalla olevia turisteja autettavikseen=asiakkaikseen=huijattavikseen. Oikeaa bussia etsiskellessäni minut yritetään napata ties kuinka monen bussin kyytiin, mutta totean mahdollisimman itsevarmasti etsiväni bussia numero 17, josta oon lukenut etukäteen Hanoin lentokentän nettisivuilta. Lopulta löydän oikean bussin kotimaan lentojen terminaalin kaikkein kauimmaisesta kolkasta.  Etsiminen kuitenkin maksaa vaivan, sillä matkalippu keskustaan kustantaa vaivaiset 5000 dongia (eli alle 30 senttiä)!

Bussimatka on mielenkiintoinen enkä oo varma, pitäiskö mun itkeä vai nauraa. Bussissa ei ole ainoatakaan länkkäriä ja muut matkustajat tuijottavat minua ja vähän naureskelevatkin. Odotellaan hetki, että bussi täyttyy ennen kuin se lähtee rämisten matkaan ja liittyy mukaan pärisevien mopojen loputtomaan virtaan. Kuski tööttää jatkuvasti ja sytyttää välittömästi uuden savukkeen edellisen loputtua, rahastaja puolestaan vinkkailee mulle silmää koko tunnin mittaisen matkan ajan. Tästä huolimatta oon bussimatkasta ihan haltioissani:  ajetaan riisipeltojen keskellä (jengi oikeesti käyttää niitä riisihattuja!) ja välillä ajetaan lähiöiden läpi, joiden katukuvassa vilisee vanhanaikaisia mainoksia ja hallitsevat värit ovat punainen ja keltainen (ihan kommarimeininki!) Matkan hauskin hetki on kuitenkin se, kun bussi pysähtyy ottamaan kyytiin ryhmän koululaisia matkalla koteihinsa. Lapset ympäröivät minut joka puolelta ja vaan tuijottavat heidän paikallisbussiinsa ilmestynyttä suomityttöä silmät selällään. Lähtiessään he hyvästelevät minut iloisesti hihitellen ja jäävät vielä vilkuttelemaan perääni bussin jo kaahatessa eteenpäin.

Meen bussilla aina päättäriasemalle asti, josta kävelen loppumatkan hostellille. Hanoi tuntuu sekavalta, mutta muutaman korttelikierroksen ja ystävällisten ohjeistuksien jälkeen löydän perille. Mun huonekaverit osoittautuu tosi mukaviksi ja päätetään kasata tiimi hostellin kattobaarissa pelattavaan tietovisaan. Tyypit on paitsi hauskoja, myös fiksuja, voitetaan nimittäin kyseiset mittelöt ja saadaan palkinnoksi rommipullo. Palkintopullolla saattaa olla osuutta siihen, että innostutaan vielä jatkamaan iltaa Hanoin yöhön baarikierroksen merkeissä. Ei ollenkaan hassumpi ensimmäinen päivä (ja ilta) Vietnamissa!