Miulla ei Australiaan tullessani juurikaan ollut mitään tarkempia suunnitelmia, että mitä haluun tehdä, mutta yksi harvoista must-do-jutuista oli päästä polskimaan vesiputouksissa. Muiden maailman matkaajien kanssa juteltuani suosittelivat monet menemään vesiputouksille täällä Queenslandin pohjoisosissa. Koska miulla ei oo autoa ja parhaillaan matkustan yksin, katsoin parhaaksi vaihtoehdoksi osallistua opastetulle kierrokselle. Tsekkasin (jälleen kerran) BookMe-sivuston ja löysin paljon erilaisia opastettuja retkiä Cairnsin lähialueille. Päädyin lopulta varaamaan päiväretken Barefoot Tours-yritykseltä, sillä yksi tuttuni kehui sitä kovasti ja hintakin oli kohdallaan.
Oon niin samaa mieltä kaverini kanssa, ihan mahtava retki! Meikä poimittiin hostellilta minibussin kyytiin aamu kasin maissa ja lähdettiin meidän ryhmän kanssa kohti Tablelandseja. Huristeltiin päivän aikana yhteensä yli 300 kilometriä, ajettiin pitkin vuoristoisia pikkuteitä läpi maaseudun, pikkuisten kylien ja välillä pysähdeltiin näköalapaikoille ihailemaan maisemia, joista tuli miulle ajoittain mieleen ihan Skotlanti. Australian luonto jaksaa aina vaan yllättää monipuolisuudellaan.
Eka varsinainen stoppi oli Lake Eacham -järvi, jossa käytiin uimassa ja spottailtiin kilppareita. Vesi oli ihanan raikasta ja vilvoittavaa verrattuna meriveteen. Saapuessamme järvelle taivas muuttui epäonneksemme harmaaksi ja alkoi ripotella vettä, mutta jo vartin kuluttua selkeni ja pian saatiinkin jo aurinkoa (kuvista näkee hyvin eron). Oppaamme Josh vertasi hyvin, että Euroopassa voi kokea 50 km:n päässä täysin erilaisen kulttuurin, kun täällä voi taas kokea lyhyen välimatkan ja -ajan sisällä täysin erilaisen sään. Järven rannalla oli myös puu, josta rohkeimmat pääsi hyppimään veteen. En eka tajunnu, että kuinka korkea puu todellisuudessa oli, ennenku keikuin siellä kaposen oksan kärjessä ja enkä tietenkään enää voinu jänistää ja mennä takas. Puusta hyppiminen oli ihan mielettömän siistiä, kaikesta pelottavuudestaan huolimatta, mutta joskus nyt on vaan hauska tehdä vähän tyhmiä ja hulluja juttuja.
Entäs ne vesiputoukset sitten! Käytiin tsekkaamassa päivän aikana peräti kolme eri vesiputousta: Dinner Falls, Millaa Millaa Falls ja Josephine Falls. Dinner Falls on näistä vähiten tunnettu, mutta kerrassaan valloittava. Paikalla oli ainoastaan meidän ryhmä ja päästiin nauttimaan putouksista sademetsän siimeksessä ilman häiriöitä. Vesiputouksen taakse pääsi jopa sukeltamaan, joskin se oli voimakkaasta virtauksesta johtuen tosi rankkaa ja virtaus meinas viedä mennessään meikän bikinit (selvisin onneks säikähdyksellä :D).
Seuraavana oli vuorossa Millaa Millaa Falls, joilla olikin sitten jo huomattavasti enemmän jengiä paikalla. Sadekaudessa on ehdottomasti se hyvä puoli, että putoukset virtaa tosi nätisti. Putoukset oli näyttävät, mutta ehkä vähän tylsät verrattuna muihin päivän aikana nähtyihin paikkoihin. Kaipaan kai enempi jotain jännitystä, ku vaan jotain shampoomainoskuvien imitoimista :DD
Oppaamme säästi omat suosikkiputouksensa viimeiseksi. Oon niin samaa mieltä ja voin kertoa, että yksi lempparipaikoistani Australiassa on nyt löytynyt. Josephine Falls on kerrassaan ihana paikka, niin kaunista ja putouksessa voi jopa laskea liukumäkeä. Ohuesti taas harmitti, ettei miulla oo sitä vedenkestävää kameraa, mutta onneks sain muilta muutamia kuvia muistoksi. Tänne ois kyllä ihana joskus palata!
Kokonaisuudessaan päivä oli ihan mahtava. Retki oli kiinnostava ja informatiivinen, mutta meininki kuitenkin rento ja huumori kohdallaan. Hetkittäin miulle tuli tietotulvasta johtuen olo, että oisin takas koulun penkillä ja pitäis omaksua kaikki, mitä Josh puhu (tosin hyvällä tavalla, koska oon aina tykänny koulusta :D). Opittiin muunmuassa, että mistä sana kenguru tulee, mikä hedelmä kasvaa kaktuksesta, mikä on Australian isoin perhonen, miksi banaanit on viljellyksillä pusseissa, monta litraa lehmä tuottaa maitoo päivässä, mitä tehdä jos kasuaari hyökkää, miten hyvä palkka liikennemerkinpitelijällä on ja mikä ero poisonous ja venomous sanoilla on (täällä on siis kaksi eri sanaa myrkylliselle…) 
Retki kesti koko päivän ja kun illalla minibussi pudotti takaisin hostellille, niin olin kyllä todella tyytyväisin mielin ja yhtä hymyä. Peukku ylös ja jatkoon!
