Mieleni on tehnyt jo jonkin aikaa (kröhöm yli puoli vuotta) kirjoittaa yhteenvetoa siitä, millaista oli olla Australiassa Working Holiday -viisumilla. Useista matkablogeista voi löytää laadukkaita ja informatiivisia kirjoituksia aiheesta, enkä edes yritä tehdä tästä omasta postauksestani mitään kaiken kattavaa tietopakettia. Päätin sen sijaan lähestyä aihetta tarkemmin rajatusta näkökulmasta ja pohtia, mitä tekisin toisin, jos olisin juuri nyt lähdössä uudestaan Australiaan WH-viisumilla. Yleisesti pidän jossitelua ajanhukkana ja yritän olla sortumatta siihen turhan usein. Joskus on kuitenkin hyvä katsoa taaksepäin ja pysähtyä muistelemaan mennyttä, ja ehkä sitä kautta ottaa opiksi virheistään. Mitä siis tekisin toisin?
1.Varaisin Australialle enemmän aikaa
Kotoa käsin kokonainen vuosi ulkomailla voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa aika kiitää ohitse hetkessä, voin sanoa tämän useamman kerran kokemuksella! Australia on valtava maa, välimatkat pitkiä ja nähtävää mielettömästi. Itse vietin Ausseissa reilut puoli vuotta ja vaikka ehdin siinäkin ajassa paljon, olisi enemmän aikaa tullut tarpeeseen. En esimerkiksi ehtinyt lainkaan länsirannikolle, joka kaivelee hiukan. WH-viisumi on voimassa vuoden ja mielestäni kannattaa ottaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta kaikki irti ja lähteä reissuun ajatuksella, että viettää maassa koko viisumin voimassaoloajan.
2.Hommaisin viisumin toisellekin vuodelle ja kokeilisin farmitöitä
Voi olla, ettei edes vuosi Ausseissa ole riittävästi, vaan sitä haluaa viettää maassa vielä toisenkin mokoman. WH-viisumi voidaan kuitenkin myöntää vain kerran, mutta onneksi sille on mahdollista saada jatkoa olemalla kolme kuukautta tietynlaisissa töissä (yleensä esimerkiksi farmitöitä). Vaikkei vielä maahan saapuessaan tietäisikään, haluaako viettää Ausseissa kahta vuotta, niin itse ainakin etsiytyisin heti reissun aluksi duuniin jollekin farmille ja kaapisin kokoon toisen vuoden viisumiin vaadittavat työpäivät. Jos (ja melko todennäköisesti kun) haluaisikin viettää vielä toisen vuoden Australiassa, niin ei sitten havahdu siihen, että viisumi menee umpeen eikä enää olekaan riittävästi aikaa hommata itselleen jatkoviisumia. Ja vaikkei jatkoviisumille käyttöä olisikaan, niin ovathan farmityöt varmasti kokemus isolla alkukirjaimella ja hyvä tilaisuus haastaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle. Jatkoviisumeita on kyllä mahdollista hommata myös olematta farmitöissä päivääkään, kunhan pätäkkää löytyy. Kyseinen toiminta on luonnollisestikin laitonta ja siinä on omat riskinsä, enkä itse tämmöiseen lähtisi, vaan hommaisin jatkoviisumin riittävän ajoissa ja rehellisin keinoin.
3.Hoitaisin heti tylsät käytännön asiat pois alta
Kun saavuin Australiaan, levottomat jalkani halusivat heti lähteä seikkailemaan ja kun rahastakaan ei reissun alussa ollut puutetta, niin tein kuten hyvältä tuntui. Fiilispohjalta eteneminen on parhaimmillaan ihan loistava juttu, mutta kuten sanontakin menee ”sen minkä taakseen jättää, edestään löytää”. Näin jälkikäteen voin todeta, että olisi ollut vastuullisempaa ja järkevämpää hoitaa heti kaikki tylsät käytännön asiat pois alta.
Näitä pakollisia juttuja ovat ainakin puhelinliittymä, paikallinen pankkitili ja TFN eli tax file number. Puhelinliittymästä on helppo aloittaa (esim. pankkitilin avaamiseksi tarvitaan puhelinnumero). Minulla ei vielä reissun aikaan ollut älyluuria, joten en osaa sanoa, mikä on hyvä liittymä, mutta vaihtoehtoja ovat mm. Telstra, Optus ja Vodafone. Pankkitilin avaaminen on myös fiksu veto, sillä suomalaisen pankkikortin käytöstä kuluu turhia nostomaksuja. Pankkitilin avaaminen on todella helppoa, marssii vaan pankkiin passin kanssa ja that’s it. Itselläni oli tili Commonwealth -pankissa, tilille ei tarvinnut tallettaa lainkaan alkupääomaa ja tilinhoitomaksu oli pieni. Pääomasiirrosta voi tulla erillinen maksu, joten parasta vaan alkaa kerryttää töistä kertyviä palkkarahoja tilille sen sijaan, että siirtäisi Suomi-tililtä. Ja työntekoon Australiassa tarvitsee tax file numberin, joka kannattaa tilata mahdollisimman pian, sillä sen saamisessa voi kestää jopa kolme viikkoa.
4.Aloittaisin muualta kuin Sydneystä
Kuten edellisestä kohdasta tuli ilmi, joutuu reissun alussa luultavasti jäämään aloilleen useammaksikin viikoksi (pankkiasiakirjat ja TFN lähetetään postitse, joten pitää pystyä noutamaan ne). Kannattaakin harkita reissun aloitusetappi huolellisesti. Monet Australiaan saapuvat aloittavat matkansa isoista kaupungeista, kuten Melbournesta ja Sydneystä. Ihan luonnollista sinänsä, sillä onhan niihin tarjolla eniten lentoyhteyksiä. Molemmissa kaupungeissa riittää tekemistä, käytännön asiat on helppo pistää kuntoon ja jos suunnittelee esimerkiksi auton ostoa, on valikoima varmasti monipuolisin. Kaupunkien ikävä puoli on se, että ne syövät matkakassaa todella nopeasti. Jopa hostelleissa asuminen on kallista ja rahaa kuluu helposti erilaisten houkutusten edessä. (Tähän väliin vinkkinä, että kannattaa aina kysyä viikkovuokraa hostellista, sillä hinta on yleensä aina edullisempi kuin yksittäin buukatut yöt!) Itse aloittaisin reissun kuitenkin jostain muualta kuin Sydneystä tai Melbournesta, ellei ilmaista (tai erittäin edullista) majapaikkaa sattuisi olemaan tarjolla.
Jos saapuisin Australiaan maalis-syyskuussa, aloittaisin reissuni luultavasti 
5.Ottaisiin huomioon vuodenajat
Oon joskus täällä blogissa maininnutkin kuvitelleeni, että Australiassa vallitsee ikuinen kesä, ja asian todellinen laita selvisi vasta paikan päällä. En tiedä oonko ainoa torvelo, joka ei oo tätä tajunnut, mutta Australia on iso maa ja ilmasto on maan eri osissa ihan erilainen. Pohjoisosissa on tosiaan ikuinen kesä, mutta aussikesän aikaan sää siellä on todella kostea, hiostava ja hirmumyrskyt mahdollisia. Tasmaniassa taas voi sataa talvella luntakin. Ja näiden ääripäiden väliin mahtuu kaikkea siltä väliltä. Sesongit vaikuttavat moniin asioihin majoitusten hinnoista työmahdollisuuksiin. Jos esimerkiksi haluat kausiluonteista duunia tietyltä alueelta, saavu paikalle hyvissä ajoin ennen sesongin alkua, sillä työntekijät saatetaan palkata jo kuukausia etukäteen. Jos olisin tajunnut, että vuodenajat ovat olemassa Australiassakin, olisi elämä ollut hetkittäin helpompaa, mutta tosin myös vähemmän yllätyksellistä 😀
6.Suunnittelisin reissua jo vähän etukäteen, mutta jättäisin kuitenkin riittävästi joustovaraa
Jos lähtisin reissuun uudestaan, niin suunnittelisin matkaa ehkä hieman huolellisemmin ja saattaisin uhrata hetken pohtiakseni, mitä reissulta odotan ja mikä on matkan tarkoitus. Onko matkan luonne nähdä ja kokea mahdollisimman paljon vai asettua aloilleen ja kokeilla, millaista on elää vieraassa maassa tavallista arkea? Haluaako töitä heti vai kierteleekö ensin hieman ja etsiskelee mukavaa paikkaa? Miten kauan aikaa on valmis viettämään samassa paikassa? Toisaalta liian tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä, sillä ne saattavat usein vain vaikeuttaa asioita. Jos esimerkiksi haluat ehdottomasti työskennellä ammatissa X kaupungissa Y, kannattaa varautua odottamaan. WH-viisumilla saa olla samassa työpaikassa enintään kuusi kuukautta ja usein työnantajat suosivat ymmärrettävästi pidempiaikaisia työntekijöitä. Lisäksi backpackereiden maine ei ole paras mahdollinen, joten työnhaussa ei kannata liiaksi mainostaa olevansa maassa WH-viisumilla. Jos puolestaan ei ole niin tarkkoja kriteerejä sille, mitä haluaa tehdä ja missä, on töiden löytäminen huomattavasti helpompaa. Henkilökohtaisesti oon kuitenkin sitä mieltä, että etukäteen on turha pohtia ja stressata liiaksi, sillä suunnitelmilla on tapana muuttua. Loppupeleissä usein on parasta vaan mennä fiilispohjalta ja heittäytyä!
Jos WH-viisumista olisi mahdollista saada revanssi, niin toimisin edellä luettelemieni vinkkien pohjalta luultavasti tähän tyyliin: menisin alkuun joko Brisbaneen tai Cairnsiin ja hoitaisin heti kättelyssä käytönnön jutut kuntoon, sitten etsisin duunia farmilta ja hommaisin viisumin toiselle vuodelle. Tämän jälkeen törsäisin farmilta kerätyt tienestit koko itärannikon kattavaan roadtrippiin ja katselisin samalla, löytyisikö paikkaa, johon voisi olla kiva asettua joksikin aikaa tekemään töitä. Luultavasti jäisin Queenslandiin johonkin sopivan kokoiseen paikkaan meren rannalle. Kun oisin taas saanut kokoon säästöjä, joilla mällätä, niin suuntaisin ehdottomasti länsirannikolle pidemmäksi aikaa.
Mutta toisaalta, vaikka minulla olisikin tilaisuus muuttaa menneitä, en todennäköisesti haluaisi muuttaa yhtään mitään enkä tehdä mitään toisin. Syynä on se, että jos muuttaisin jotain tapahtumia Australian ajoiltani, en sitten ehkä olisi päätynyt tiettyyn paikkaan tai tavannut tiettyjä ihmisiä, joista muutamia kutsun nykyään ystäviksikin. Kai mä vaan uskon jonkinlaiseen kohtaloon ja siihen, että kaikella tapahtuneella on merkityksensä ja asiat menee lopulta just niinku niiden kuuluukin.
