Kaukokaipuuta & kirppariaarteita

Kaikki hyvin

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet täysin blogien/somen ulkopuolella (jos satunnaista instan selailua ei lasketa). Tilanne on se, että mulla ei tällä hetkellä ole aikaa blogille siinä määrin kuin tarvitsisin, joten tää hiljaisempi kausi tulee jatkumaan melko suurella todennäköisyydellä. Halusin kuitenkin kertoa, että kaikki on hyvin ja oon hyvillä mielin.

Palattiin Jenkeistä takaisin Suomeen kaksi viikkoa sitten. Ihan mahtava reissu takana: ihmeteltiin suurkaupungin vilinää Los Angelesissa, fiilisteltiin Mojaven aavikkoa, haikattiin Grand Canyonilla, yövyttiin hulppeessa hotellissa Vegasissa, ihailtiin auringonnousua Monument Valleyssa, kiivettiin vesiputousten huipuille, bongattiin luonnossa kaksi (2!) karhua, ihastuttiin Utahiin, tapeltiin parhaista kuvauspaikoista Golden Gate -sillalle, telttailtiin kuvankauniissa Yosemiten kansallispuistossa, kannustettiin kotijoukkuetta jääkiekkokaukalon reunalla ja ajeltiin takaisin Losiin legendaarista Highway ykköstä pitkin. Reissu ylitti kaikki odotukseni, vaikka Yellowstonen kansallispuisto jouduttiin jättämään välistä meidät yllättäneen lumimyrskyn takia.

Matkan jälkeen mun ei oo varsinaisesti tarvinnut palata arkeen, joten oon tehnyt vähän mitä on sattunut huvittamaan. Unirytmini oli alkuun lähes ylösalaisin: päivisin silmät eivät meinanneet pysyä auki ja öisin taas en saanut unta. Kiitos jetlag/jatkuva pimeys/reissuväsymys!

Öisin oon saattanut istua keittiön pöydässä syömässä juustoa sillä verukkeella, etten pian saa sitä (sama meno lakritsijäätelön ja mustikkasmoothieden kanssa). Oon nimittäin lähdössä ~~jälleen~~ talveksi pois Suomesta ja kohteena on aina yhtä ihana Thaimaa. Nii ja lähtö ois huomenna! Mulla on vielä kaikenlaista viime hetken säätöä tässä, joten jätetään nää kuulumiset tähän tällä kertaa. Mutta palaillaan seuraavan kerran viimeistään Thaikuista! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille x

4 kommenttia
14.11.2016 by katareissaa

Tilannepäivitys

Heti alkuun pahoittelut postaustauosta! Äiti kysyi eilen, aattelinko kirjoittaa mitään tänne ennen reissuun lähtöä. Joo kai sitä vois (ja sitten kadota taas useemmaksi viikoksi). Kelasin kyllä eka, etten ees mainitsisi koko matkasta täällä, koska edellisenkin reissun juttujen kirjoittaminen on niin vaiheessa ja tää on lukijoille ehkä jo tarpeeksi sekavaa. Mut hei, ehkä sekava meno on parempi ku totaalinen katoaminen? (Sekotetaan pakkaa vielä entisestään ja isketään tähän kuvitukseksi aiheeseen millään tapaa liittymättömiä fotoja Uuden-Seelannin reissulta).

Miulla oli vajaa viikko sitten viimeinen työvuoro ja kaiken järjen mukaan miulla pitäisi olla aikaa kirjoittaa. Ja mitä vielä (tai sitten oon vaan surkea aikatauluttamaan yhtään mitään). Oon nauttinut kauniista syyspäivistä (käytiin mm. kiertämässä Rajojen reitti, kotikulmilla oleva haikki, josta ollaan puhuttu ties kuinka kauan) ja suunnitellut tulevaa reissua, joka alkaa jo huomenna (!) ja aloituskaupunkina Los Angeles!

Viimeiset päivät oon vaan istunu nenä kiinni koneessa ja vihdoin alkaa hahmottua jonkinlainen matkasuunnitelma. En tajua, mikä tässä etukäteen suunnittelussa voi olla niin hankalaa! Tuntuu jotenkin ”väärältä” päättää kaikki jo valmiiksi, mitä jos paikan päällä kiinnostaakin tehdä jotain muuta? Vähän pelottaa, että jääkö spontaaneille seikkailuille ja randomeille yllätyksille lainkaan tilaa? No ei kyllä kaikkea tosiaankaan oo lyöty lukkoon ja monelle tää meikän tän hetkinen ”tarkka suunnitelma” muistuttais varmaan vuotavaa venettä, mutta kun oon yksin reissatessani tottunut vaan menemään asenteella ”katotaan, mitä tapahtuu”, niin on tää meikälle aikamoinen saavutus. Toisaalta ihan kiva, että on jonkinlaiset raamit on kasassa, eipähän sitten mestoilla tarvii jatkuvalla syötöllä paniikissa googlettaa, että mitä tekemistä sitä keksis (ei sillä, että normaalisti niin tekisin tai että pelkäisin, että Jenkeissä tulis tylsää 😀 )

Vaikka pientä stressiä reissusta vähän uhkaakin pukata, niin oon ennen kaikkea innoissani. Muistan, kun vajaa vuosi sitten kirjoitin matkahaavepostauksen ja nyt oon toteuttamassa kyseiseltä sitten joskus -listalta jo toista isoa matkaunelmaa. Ihan mieletöntä! Tää on meikän eka reissu Jenkkeihin ja maltan tuskin oottaa, että saadaan auto alle ja päästään ottamaan mestat haltuun! Toisaalta ei tässä enää mitään stressattavaa pitäisi olla, tavarat on saatu sullottua rinkkaan (pakkasin tänä aamuna ja aika intuitiolla meni), lähtöselvitys tehty ja parhaillaan istutaan junassa matkalla kohti Helsinkiä.

En uskalla luvata lainkaan reaaliaikaisia päivityksiä reissun päältä, sillä ajattelin jättää läppärin tällä kertaa kokonaan pois matkasta. En valitettavasti myöskään oo ehtinyt ajastamaan mitään postauksia valmiiksi matkan ajaksi, joten blogissa tulee olemaan tää kuukausi tosi hiljaista. Mutta Instagramiin @katakatss ois tarkoitus lisäillä kuvia sitä mukaa, kun reissu etenee. Matkaseuralainen yrittää myös innostaa mua Snäppiin ja Periscopeen, mutta en oo ainakaan toistaiseksi lainkaan innostunut ideasta. Mutta se IG-tilini kannattaa laittaa seurantaan viimeistään nyt 🙂 Ja hei reissun jälkeen palailen kertomaan tuoreita kuulumisia ja loppuvuoden suunnitelmia. Ja jos sitten saisin Kiinan jutut pakettiin ja pääsisin siirtymään Trans-Mongolian junamatkaan…Sitä odotellessa 😉

2 kommenttia
6.10.2016 by katareissaa

Chengdu – kaupunki, jossa löysin Kiinan

Olin viettänyt Kiinassa vajaat pari viikkoa ja fiilikseni maasta olivat edelleen hieman ristiriitaiset. Halusin kuitenkin nähdä lisää tätä valtavaa maata ja Yunnanin jälkeen jatkoin matkaani junalla Chengduun. Chengdu on Sichuanin maakunnan pääkaupunki Kiinan lounaisosissa Tiibetin rajalla. Lähdin matkaan melko matalin odotuksin, mutta tämä kiinalainen suurkaupunki pääsi yllättämään. Kiinaa tuskin voi vielä kuukauden reissun aikana täysin löytää, mutta Chengdussa se ainakin alkoi avautua minulle uudella tavalla.

Blogiani pidempään lukeneet ehkä muistavat, että viihdyn ehkä parhaiten leppoisissa, melko pienissä paikoissa meren rannalla. Chengdun kaltaisen, sisämaassa sijaitsevan 14 miljoonaan asukkaan metropolin, ei siis loogisesti ajateltuna pitäisi lainkaan iskeä minuun. Jokin kaupungissa kuitenkin puhutteli ja viihdyin siellä niin hyvin, että jäin mestoille suunnitelmieni vastaisesti useamman päivän ajaksi.

Miksi sitten alunperin edes menin kaupunkiin, joka ei niin mahdottomasti kiinnostanut? Chengdu valikoitui kohteeksi puhtaasti siitä syystä, että halusin Kiinan reissullani päästä näkemään pandoja. En ole lainkaan eläintarhojen ystävä, mutta luonnossa pandan näkeminen tuskin tulisi onnistumaan ja Chengdussa sijaitseva Giant Panda Breeding Research Base ei ole tyypillinen eläintarha. Olin lukenut paikasta Syö matkusta rakasta -blogista ja Merin pandavauvoista kertovan postauksen jälkeen luvannut itselleni, että tänne menisin, jos joskus päättäisin matkustaa Kiinaan. Enpä olisi silloin vielä arvannut, että olisin jo vajaa puoli vuotta myöhemmin Chengdussa ihastelemassa noita hellyyttävän suloisia karvapalleroita! Vietin pandakeskuksessa tuntikausia ja otin sen asukkaista yli 500 valokuvaa (eipä montaa muuta kuvaa Chengdusta ees tullut otettua). Mutta minkäs teet, kun pandat ovat ehkä suloisimpia otuksia ikinä! Mut hei miks miun naama on noissa kuvissa valkoisempi kuin pandan peppu? :’D

Ehkä pandojen rento meininki tarttui meikäänkin, sillä tuntuu, etten Chengdussa viettämieni päivien aikana edes tehnyt mitään niin erikoista. Ei kuitenkaan lainkaan huono juttu, sillä pidemmällä reissulla tarvitsee välillä myös chillimpiä päiviä, ja kun ei suhaa nähtävyydeltä toiselle pää kolmantena jalkana, ehtii paremmin saada tuntumaa tavalliseen elämänmenoon. Paikalliset olivat todella mukavaa ja auttavaista sakkia, yksikin ilta ravintolassa joku ihan random tyyppi halusi välttämättä maksaa mun ruoat!

”Tutustuin paikallisiin tyttöihin, jotka halusivat esitellä minulle kaupunkia: ajeltiin Uberilla, otettiin naurettavat määrät selfieitä ja maisteltiin herkullisia, joskin mielettömän tulisia ruokia, joista Sichuan on kuuluisa.”

Hostellini kautta osallistuin kielikouluun ja hauskaan illanviettoon, jossa oli meikän lisäksi vain yksi toinen länkkäri! Kävin myös kartoittamassa kaupungin shoppailumahdollisuuksia, jotka olivat varsin hyvät, vaikka saalis olikin heikko (=edullista elektroniikkaa ja yksi perus t-paita). Mieleeni jäi myös visiitti luostariin, jossa seurasin uskonnollisia rituaaleja ja juttelin munkkien kanssa. Chengdusta olisi todella hyvät päiväretkimahdollisuudet, mutta minulla aika kului kaupunkia ihmetellessä eikä paikka päästänyt minua otteestaan, että olisin malttanut lähteä kauemmas retkelle. Mutta eihän kaikkialle tarvitsekaan ehtiä!

En oikein osaa logiikalla selittää, miksi Chengdu iski niin lujaa. Ehkä ajoitukseni oli hyvä, sillä en ollut ollut varsinaisessa kaupungissa pitkään aikaan (miljoonan asukkaan Lijiangia ei Kiinan mittapuulla varmaan edes lasketa kaupungiksi) ja kaupunkielämä oli tervetullutta vaihtelua eräilylle. Varmasti olemattomat odotuksenikin auttoivat: olen huomannut, että kun ei kasaa odotuksia pilviin asti, on helpompi yllättyä positiivisesti. Lisäksi Chengdu oli oikeasti miellyttävä ja tarjosi vastakohtia, jotka tyypillisesti viehättävät minua (tyyliin vanhan ja modernin yhdistely). Tai ehkä olin vaan onnekas: sää oli hyvä, tapasin mukavia tyyppejä, majoituin mukavassa paikassa ja onnistuin tilaamaan ruokia, joista pidin. Eikä siihen aina välttämättä edes tarvita mitään selvää syytä, että jotkut paikat iskee, niissä vaan on sitä kuuluisaa jotain!

Chengduun palaisin kyllä mielelläni toistekin, jos sattuisin noilla seuduilla liikkumaan. Seuraavaksi reissu kuitenkin jatkuu paikkaan nimeltä Jiuzhaigou!

8 kommenttia
25.9.2016 by katareissaa

Tiger leaping gorge – kootut vinkit

Jatketaan edelleen Tiger leaping gorgella ja vuorimaisemilla. Viimeksi kirjoitin ~~maratonipostauksen verran~~ seikkailuistani vuoristoisilla patikkapoluilla ja kauhunhetkistäni taivastikapuilla, mutta nyt ois informativiisempaa settiä luvassa. Koitan oikeasti pitää tän kirjoituksen tällä kertaa hieman kevyempänä (katotaan miten onnistuu!)

Mikä on Tiger leaping gorge?

Tiger leaping gorge eli Loikkaavan tiikerin rotko on yksi maailman syvimmistä kajoneista, Unescon luonnonperintökohteista ja Kiinan upeimmista vaellusreiteistä. Kohde sopii erityisesti vuorinäkymistä ja patikoinnista pitäville matkailijoille.

Missä se sijaitsee?

Loikkaavan tiikerin rotko sijaitsee Yunnanin maakunnassa, Kiinan eteläisissä osissa. Suurin osa matkailijoista tulee sinne Lijiangin kaupungista.

Miten Loikkaavan tiikerin rotkolle pääsee?

Perille pääsee helpoiten bussilla Lijiangista. Paikallisbussi lienee edullisin vaihtoehto, mutta myös useimmat hostellit/majatalot järjestävät kuljetuksia paikan päälle. Jos ei etukäteen tiedä, montako päivää haluaa vaeltaa, voi meno- ja paluuliput ostaa erikseen. Halutessaan matkaa voi rotkolta jatkaa edelleen esimerkiksi Shangri La:han Lijiangin sijaan.

Mikä on paras aika matkustaa Tiger leaping gorgelle?

Parhaimmat ajat tutustua alueeseen ovat maaliskuusta toukokuuhun ja lokakuusta marraskuuhun. Alueella on sateisinta kesäkuusta syyskuulle ja rankat sateet saattavat aiheuttaa esimerkiksi mutavyöryjä, joiden vuoksi reittejä joudutaan mahdollisesti sulkemaan. Kylmimpinä talvikuukausina voi vuoristossa puolestaan olla varsin viileää. Kiinalaisten loma-aikoja kannattaa suurten turistimassojen vuoksi välttää.

Reitti-idea vaellukselle?

Yksi suosituimpia reittejä on vuorenrinteitä pitkin Yangtsea seuraileva vaellusreitti (upper trekking route / high trail), joka on merkitty maastoon sinisin kyltein (ainakin suurimman osan matkaa). Pituudeltaan yläreitti on noin 22 kilometriä ja valtaosa käyttää sen kulkemiseen kaksi päivää. Reitti alkaa Qiaotou -kylästä, josta kannattaa kulkea ensimmäisenä päivänä aina Ben Di Wan -kylään, jossa sijaitsee Halfway guest house. Näin seuraavana päivänä jää tarpeeksi aikaa vaeltaa loput reitistä, laskeutua alas rotkoon, kiivetä takaisin ylös ja palata iltapäiväbussilla Lijiangiin (busseja lähtee iltapäivällä vain yksi noin kello kolmen maissa).

Paljonko vaellukselle kannattaa varata aikaa?

Itse tein vaelluksen kahdessa päivässä (kuten valtaosa muistakin retkeilijöistä), mutta olisin viettänyt mestoilla mieluusti vielä yhden päivän enemmän ja vain ottanut rennosti. Olisi esimerkiksi ollut mahtavaa laskeutua rotkolle vasta myöhemmin iltapäivällä, jolloin muut turistit olisivat menneet menojaan! Ajantarve on toki yksilöllistä: jos oot kovassa kunnossa etkä jää jatkuvasti fiilistelemään maisemia ja valokuvaamaan jokaista vuorenhuippua, niin kaksi päivää on varsin ideaali ratkaisu. Toki vaellus on mahdollista tehdä jopa yhdessä päivässä (jos esimerkiksi yöpyy ekan yön Qiaotoun kylässä ja lähtee matkaan aamulla) , mutta omasta mielestäni se on aivan turhan kova tahti.

Kuinka vaativa vaellus on (=pärjääkö rapakuntoinen)?

En todellakaan ole missään huippukunnossa, mutta joidenkin taistelua seuratessani tajusin, etten kuitenkaan ihan niin heikkokaan ole kuin etukäteen pelkäsin. Reitti sisältää jyrkkiä nousuja ja laskuja eikä ole helpoimmasta päästä, mutta ei myöskään kohtuuttoman rankka. Vaativin osuus on 28 mutkaa: yli tunnin ajan erittäin jyrkkää, mutkikasta ylämäkeä. Karttoihin merkittyjä aikoja ei muuten kannata koskaan täysin uskoa: esimerkiksi meillä meni yhteen vaelluksen osioon kaksi ja puoli tuntia, yhdet mimmit vetivät sen tuntiin ja yks muu tyyppi tarpoi kyseistä osiota lähes neljä tuntia.

Kuinka suosittu reitti on ja voiko vaellukselle lähteä yksin?

Olin alkuun lähdössä reitille yksin, mutta sain onnekseni seuraa toisesta yksin matkustavasta tytöstä. Paikoin reitti on merkitty hieman epäselvästi, joten eksyminen lienee todennäköisin ”onnettomuus”, jota reitin varrella voi sattua. En kuitenkaan näe ongelmaa kulkea reittiä yksin, sillä kulkee siellä muitakin. Vaikka kyseessä on yksi Kiinan suosituimmista vaelluksista, ei ihmisiä kuitenkaan ole tungokseksi asti. Kiinalaisturistit ajelevat nimittäin busseilla pitkin rotkoa haikkailun sijaan ja polulla törmää muihin retkeilijöihin satunnaisesti, ehkä kerran tunnissa.

Paljonko reissu Loikkaavan tiikerin rotkolle maksaa?

Sisäänpääsymaksu alueelle on 60 juania, kannattaa vilauttaa opiskelijakorttia ja alennusta saattaa heltyä. Rotkolle laskeutuminen maksaa erikseen, noin 15 juania. Jos rotkossa taas haluaa kiivetä tiikerin loikka -kivelle, käyttää taivastikkaita tai vaeltaa takaisin ylös vaihtoehtoista reittiä, maksavat ne kaikki jonkin verran ekstraa (yhteensä miulla meni 25 juania). Yöpyminen dormissa reitin varrella maksoi 50 juania (Halfway guest house). Majapaikkoja on reitin varrella runsaasti (ei varattu mitään etukäteen) ja hinnat kohtuullisia. Kuljetukset rotkolle maksavat riippuen siitä, millä bussilla menet. Itse maksoin paluumatkan kuljetuksesta 55 juania ja menomatkan ostin hostellin kautta, joten en muista tarkkaa hintaa (samaa luokkaa varmaan). Ruokaan tietty menee jonkin verran rahaa, mutta annoksia saa reitin varrelta olevista majataloista varsin kohtuullisin hinnoin. Itselläni kului ruokiin 65 juania päivässä (plus joitain juaneita snäkkeihin).

Mitä pakata mukaan?

Matkaan voi lähteä kevyin kantamuksin ja mukaan kannattaakin pakata vain oleelliset. Pikkureppuun mahtuu mainiosti kaikki tarpeellinen (ja vähän ylimääräistäkin). Sää voi vaihdella nopeastikin, joten vaatteiden kannattaa olla vuoristo-oloihin sopivat: kerrokset, sateenpitävät ja hengittävät. Mukavat kengät, tuulenpitävä takki ja pipo olivat itselleni ihan ehdottomia! Pyyhettä tai makuupussia ei tarvitse kantaa erikseen mukana, sillä niitä saa majataloista. Majataloista saa myös ruokaa. Vesipullo kannattaa olla mukana ja reppuun voi pakata pieniä välipaloja, mutta reitin varren kauppiailta voi ostaa, jos jotain unohtuu. Käteistä kannattaa varata riittävästi mukaan, että selviää niillä vaelluksen ajan.

Onko Tiger leaping gorge todella niin upea?

Paikka on yksi Kiinan suosituimpia luontokohteita eikä suotta: terävähuippuisia vuoria, vehreää luontoa, rauhallisia maalaismaisemia, syvä kanjoni, ryöppyäviä vesiputouksia ja sinistä taivasta (ei todellakaan itsestäänselvää Kiinassa!) Toisaalta muutaman kerran koin vaelluksen aikana todellisia wtf-hetkiä: keskeltä vaelluspolkua kulkivat rumat vesi(?)putket, maahan oli heitetty roskia ja vaelluksen alussa aukeni näkymät suoraan rakennustyömaalle. Jollekin nämä ovat ehkä pikkujuttuja, mutta itseäni ne häiritsivät. Vaikka kyseessä on suojeltukohde ja esimerkiksi ekosysteemille vaarallisen, joen patoamisprojektin on pitänyt loppua, olen hieman huolissani, pystytäänkö tämä upea luontokohde säilyttämään vai viekö ihmisten ahneus jälleen kerran voiton.

Mitkä olivat reitin kohokohdat?

Minulle reitin top-3: 1) kun oltiin vihdoin huipulla ja selvitty reitin rankin osuus, 2) alas rotkoon laskeutuminen ja se veden pauhu, 3) ensimmäisen vaelluspäivän viimeisten tuntien näköalat, vesiputouksen alitus ja palkintobisse!

Unohtuiko jotain? Mahdolliset lisäkysymykset ja muut saa heittää kommenttiboksiin!

Kirjoita kommentti
24.9.2016 by katareissaa

Older Posts

Newer Posts