Edeltävän viikon tiistaina tosiaan lensin Helsingistä Krabille ja perille Koh Lantan saarelle saavuin keskiviikkona iltapäivästä. Nyt ensimmäinen viikkoni (ja vähän päälle) täällä tropiikissa on hujahtanut ohitse ja ajattelin tulla pikaisesti kertoilemaan hieman kuulumisia tänne blogin puolelle. Kynnys kirjoittamiseen tuntuu rehellisesti sanottuna edelleen todella korkealta, mutta yritän nyt höpötellä tänne ihan vaan tavallisesta elämänmenosta. Onhan tääkin alku ja parempi kirjoittaa edes jotain kuin ei mitään, vai mitä? Katellaan niitä ”oikeita” postauksia joskus sitten, kun siltä tuntuu.
Saapumiseni jälkeen olin pari ekaa päivää suht pihalla kaikesta. Jetlag ja ulkona vallitseva kuuma kosteus saivat aikaan sen, etten oikein saanut mitään syötyä pariin päivään. Onneksi olo kuitenkin tasaantui nopeasti ja nyt fiilis on jo rentoutunut ja mieli sekä keho Thaimaassa. Minulla oli tänään aamupäivä vapaata ja heräsinkin jo ennen seiskaa aamulenkille. Rakastan varhaisia juoksulenkkejä tämmöisessä ympäristössä ja oonkin käynyt viikon aikana peräti kolmesti meren rannalla hölkkäämässä. Rantaan pääsee asunnoltani alle vartissa ja matkan varrella on mukavaa seurailla aamutoimissaan hääräileviä ihmisiä. Vanhemmat kyyditsevät lapsiaan kouluun, putiikit alkavat avautua ja melkein kaikki vastaantulijat vastaavat hymyyn. Parasta on kuitenkin rantaosuus, kun pääsee juoksemaan hiekalle, kuuntelemaan meren ääntä ja haistelemaan suolaisen veden tuoksua.
Asun siis Koh Lantan saarella Krabin provinssissa. Kämppäni on mukava ja sijainti mahtava, aivan Saladanin kupeessa saaren pohjoispäädyssä. Huoneessani majailee pieni gekko, mutta se on mielestäni vaan hauskaa, sillä noi pikkuotuksethan tunnetusti pitävät muut öttiäiset aisoissa. Haluaisin adoptoida tänne myös yhden suloisen kissanpennun, mutta luulen, ettei vuokranantajat ehkä arvoistais jos salakuljettaisin sen tänne asumaan. Joten gekko saa riittää (ainakin tällä erää 😉 ) Muita kuin eläinkavereita tosin vielä hieman kaipaisin, mutta toisaalta oon ollut täällä vasta niin vähän aikaa eikä ystävystymään ihan hetkessä kovinkaan usein ehdi.
Miulla ei vielä ole virallista työlupaa, joten oon lähinnä tutustunut paikkoihin ja lähialueisiin. Varsinainen sesonki ei vielä ole alkanut, joten täällä on ainakin toistaiseksi ollut todella rauhallista. Lämpötilat pyörivät reilussa kolmessakympissä ja sadekuurot ovat mahdollisia, mutta parin viikon kuluttua pitäisi alkaa ns. viileä kausi (=kovin matkailusesonki), joka kestää pari kuukautta.
”Minulla oli jo etukäteen vahva tunne siitä, että tuun tykkäämään Koh Lantasta tosi paljon ja mun tuntemukset osuivat oikeaan. Saari on rento, vähän alkeellinen, mutta kuitenkin niin kehittynyt, että kaikki tarvittava on helposti saatavilla.”
Katukeittiöt ja perheravintolat muovituoleineen tarjoavat herkullisia Thaimaan makuja, ja jos taas kaipaa vaihtelua thaikeittiöön, niin pizzaa ja voileipiäkään ei tarvitse kaukaa etsiä. Luonto lähellä ja oonkin jo käynyt haikkaamassa viidakossa, veneretkellä mangrovemetsässä ja rentoutunut lähes autioilla rannoilla. Oon ehtinyt myös tutustumaan muutamiin lähistöllä sijaitseviin paratiisisaariin ja niitä ympäröiviin koralliriuttoihin.
Työluvan saaminen saattaa kestää vielä jonkin aikaa, joten harkitsen parhaillaan sukelluskurssin suorittamista ja pientä reppureissua saarihyppelyn merkeissä Andamaanien merellä. Kerron lisää suunnitelmista, kun saan ne toteutukseen! Samoin Koh Lantasta kirjoitan varmasti kattavia postauksia ja erityisvinkkejä täällä asuvan näkökulmasta 🙂 Palaillaan x
