Reissusuunnittelut

Heti alkuun pahoittelut postaustauosta! Äiti kysyi eilen, aattelinko kirjoittaa mitään tänne ennen reissuun lähtöä. Joo kai sitä vois (ja sitten kadota taas useemmaksi viikoksi). Kelasin kyllä eka, etten ees mainitsisi koko matkasta täällä, koska edellisenkin reissun juttujen kirjoittaminen on niin vaiheessa ja tää on lukijoille ehkä jo tarpeeksi sekavaa. Mut hei, ehkä sekava meno on parempi ku totaalinen katoaminen? (Sekotetaan pakkaa vielä entisestään ja isketään tähän kuvitukseksi aiheeseen millään tapaa liittymättömiä fotoja Uuden-Seelannin reissulta).

Miulla oli vajaa viikko sitten viimeinen työvuoro ja kaiken järjen mukaan miulla pitäisi olla aikaa kirjoittaa. Ja mitä vielä (tai sitten oon vaan surkea aikatauluttamaan yhtään mitään). Oon nauttinut kauniista syyspäivistä (käytiin mm. kiertämässä Rajojen reitti, kotikulmilla oleva haikki, josta ollaan puhuttu ties kuinka kauan) ja suunnitellut tulevaa reissua, joka alkaa jo huomenna (!)  ja aloituskaupunkina Los Angeles!

Viimeiset päivät oon vaan istunu nenä kiinni koneessa ja vihdoin alkaa hahmottua jonkinlainen matkasuunnitelma. En tajua, mikä tässä etukäteen suunnittelussa voi olla niin hankalaa! Tuntuu jotenkin ”väärältä” päättää kaikki jo valmiiksi, mitä jos paikan päällä kiinnostaakin tehdä jotain muuta? Vähän pelottaa, että jääkö spontaaneille seikkailuille ja randomeille yllätyksille lainkaan tilaa? No ei kyllä kaikkea tosiaankaan oo lyöty lukkoon ja monelle tää meikän tän hetkinen ”tarkka suunnitelma” muistuttais varmaan vuotavaa venettä, mutta kun oon yksin reissatessani tottunut vaan menemään asenteella ”katotaan, mitä tapahtuu”, niin on tää meikälle aikamoinen saavutus. Toisaalta ihan kiva, että on jonkinlaiset raamit on kasassa, eipähän sitten mestoilla tarvii jatkuvalla syötöllä paniikissa googlettaa, että mitä tekemistä sitä keksis (ei sillä, että normaalisti niin tekisin tai että pelkäisin, että Jenkeissä tulis tylsää 😀 )

Vaikka pientä stressiä reissusta vähän uhkaakin pukata, niin oon ennen kaikkea innoissani. Muistan, kun vajaa vuosi sitten kirjoitin matkahaavepostauksen ja nyt oon toteuttamassa kyseiseltä sitten joskus -listalta jo toista isoa matkaunelmaa. Ihan mieletöntä! Tää on meikän eka reissu Jenkkeihin ja maltan tuskin oottaa, että saadaan auto alle ja päästään ottamaan mestat haltuun! Toisaalta ei tässä enää mitään stressattavaa pitäisi olla, tavarat on saatu sullottua rinkkaan (pakkasin tänä aamuna ja aika intuitiolla meni), lähtöselvitys tehty ja parhaillaan istutaan junassa matkalla kohti Helsinkiä.

En uskalla luvata lainkaan reaaliaikaisia päivityksiä reissun päältä, sillä ajattelin jättää läppärin tällä kertaa kokonaan pois matkasta. En valitettavasti myöskään oo ehtinyt ajastamaan mitään postauksia valmiiksi matkan ajaksi, joten blogissa tulee olemaan tää kuukausi tosi hiljaista. Mutta Instagramiin @katakatss ois tarkoitus lisäillä kuvia sitä mukaa, kun reissu etenee. Matkaseuralainen yrittää myös innostaa mua Snäppiin ja Periscopeen, mutta en oo ainakaan toistaiseksi lainkaan innostunut ideasta. Mutta se IG-tilini kannattaa laittaa seurantaan viimeistään nyt 🙂 Ja hei reissun jälkeen palailen kertomaan tuoreita kuulumisia ja loppuvuoden suunnitelmia. Ja jos sitten saisin Kiinan jutut pakettiin ja pääsisin siirtymään Trans-Mongolian junamatkaan…Sitä odotellessa 😉

Täällä Bangkokissa mie nyt vihdoin oon, jee! Matka sujui hyvin ja ei harmittanut ollenkaan, että tuli panostettua vähän enemmän matkustusmukavuuteen (siis miun mittakaavalla panostettua). Tosin Instanbulin välilaskulla kävi aika jännä juttu, nimittäin kun oltiin jo melkein laskeuduttu, niin kone nousikin viime hetkellä vielä takaisin ilmaan. En ihan täysin hämmennykseltäni saanut selvillä, että mitä siinä kävi, mutta oisko ollut jotenkin säästä johtuva juttu. Kone nimittäin jotenkin heilui epätavallisen paljon, kun oltiin laskeutumassa. Ei siinä mitään, joutui vaan sitten jonkin aikaa kiertelemään ja oottelemaan, että sai uuden laskeutumismahdollisuuden. Onneks en kärsi lentopelosta, muuten toi ois ollu varmaan ihan hirveen epämiellyttävä kokemus.

Bangkokiin onneks ländättiin heti ekalla yrityksellä ja rinkkakin löysi perille (rinkan jäätävästä koosta tuli muuten ekat kommentit jo kentällä, täällä taas yks kuormakameli liikeellä). Nappasin lentokentältä metron/junan hostellille ja oon ottanut päivän melko iisisti. Vähän oon käppäilly huudeja tutkimassa, mutta en oo jaksanu lähteä heti mihinkään sen kauemmas remuamaan. Ilmastoitu huone tuntuu just nyt niin hyvältä, ulkona kun on reippaat kolkyt astetta ja oon hikoillu jo pari vaatekertaa litimäriksi. En muistanu ollenkaan, että täällä oli näin pakahduttavan kuuma. Mutta en valita: on ihan mahtavaa, ettei ainakaan tarvii ovesta ulos astuessa miettiä, että tarkeneeko!

Tarkkoja suunnitelmia miulla ei vielä tälle reissulle ole. En esimerkiksi vielä tarkkaan edes tiedä, että kuinka kauan tällä kertaa olen kokonaisuudessaan poissa Suomesta (joko kolme kuukautta tai niin kauan ku fygyy riittää?). Aluks hengaan täällä Bangkokissa muutaman päivän ja parantelen jetlagia ja hoidan käytännön järjestelyitä kuntoon. Kaupunki on onneks jo entuudestaan tuttu paikka, joten ei tarvii ihan mahdottomasti stressata ”pakollisten” nähtävyyksien kiertelystä, vaan voi keskittyä muihin juttuihin. Tän jälkeen suuntaan varmaankin johonkin saarille vaan chillaamaan ja viettämään rantaelämää, ja sitten kun alkaa kyllästyttää, niin lähden kiertelemään aktiivisemmin uusia mestoja.

Tää mun reissu tulee vaikuttamaan myös blogiin. Materiaalia kertyy varmasti yllin kyllin, mutta itselleni reissun päältä postaaminen on osoittautunut melko haastavaksi. Yritän nyt olla ottamatta paineita siitä, vaikka se tarkoittaa sitä, että postaustahti tulee olemaan epäsäännöllinen. En vaan halua missään nimessä käyttää liikaa aikaa siihen, että juoksisin paniikissa etsimässä wifiä tai kieltäytyisin illanvietosta siksi, että ehtisin blogata. Eri kulkuvälineissä matkaa taittaessanikaan en aina malta nököttää koneella, vaan keskityn mieluummin olemaan läsnä siinä hetkessä. Eli pitkät löpinät lyhyesti: postaustahti blogissa hidastuu entisestään, kommentteihin vastaaminen saattaa venyä ja tipun varmaan hetkellisesti täysin piireistä, ku ei välttämättä jää aikaa seurata muiden blogeja aktiivisesti. Halusin tästä informoida tänne, koska tiedän miten turhauttavaa on, että jos blogi jota seuraat, ei päivity ikuisuuteen. En aseta itselleni nyt mitään tavoitetta, että monta postausta teen tyyliin tässä kuussa, mutta lupaan kyllä palata kattavien juttujen kanssa viimeistään reissun jälkeen. Ja toki tien päältäkin koitan edes silloin tällöin päivittää kuulumisia. Somekanavistani Instagram lienee aktiivisin.

Hei, ja saa muuten heittää postausideoita tulevaa ajatellen! Mistä teitä kiinnostaisi erityisesti lukea tältä reissultani? Kiinnostaako fiilikset paikan päältä reaaliaikaisesti vai kattavammat postaukset? Majapaikat? Rahankäyttöä mun on tarkoitus tarkkailla erityisesti, jos siis reissubudjetti kiinnostaa, niin ehkä sitäkin voisin reissun jälkeen avata? Mielipiteet tervetulleita 🙂

Heti alkuun reissu-uutiset, ostin vihdoin menolipun Bangkokiin ja lähtö oisi ensi viikolla. Jännää! Ennen kuin avaan reissusuunnitelmia hieman tarkemmin, niin ajattelin kirjoittaa hieman lipun ostoprosessista. Tapahtui nimittäin jotain kohdallani harvinaista, ja mukavuudenhalu vei voiton budjettivaihtoehdosta! Olen yleensä erittäin hintatietoinen ja valmis näkemään vaivaa parhaan diilin eteen. Menopaluun Thaimaahan voi tutkimuksieni mukaan saada suht helpostikin alle 500 eurolla, mikäli löytää hyvän tarjouksen ja on ajoissa liikkeellä.

Vajaa kuukausi ennen reissua ei ole kaikista otollisin aika metsästää halpoja lentoja, jos mielessä on jokin tietty kohde ja tietty aikataulu. Löysin kuitenkin vielä lippuja varsin ok hintaan, edullisimmat menolennot Bangkokiin olisivat rokottaneet tiliä vain noin 240 euroa. Kyseinen tarjous oli Norwegianin, jolla oon lentänyt melko usein Euroopan sisäisiä lentoja ja ollut yhtiöön varsin tyytyväinen. Mannerten välinen pitkä lento ilman mitään mukavuuksia ja pitkä odotusaika konetta vaihtaessa kuitenkin hieman epäilyttivät. Norskin lisäksi harkitsinkin taittavani matkan sinivalkoisin siivin, sillä Bangkokiin oli tarjolla myös Finskin suoria lentoja, mutta niiden hinta oli jo budjettiini nähden varaushetkellä turhan korkea enkä sentään täysin holtittomaksi heittäytynyt.

Vaihtoehtojen puntarointi päättyi siihen, etten buukannut kumpaakaan näistä lennoista, vaan Turkish Airlinesin 360 euroa maksaneet lennot Istanbulin kautta Bangkokiin. Tähän hintaan saattaisi melkein irrota menopaluukin, jos osuisi hyvä tarjous kohdalle, mutta itse olin myöhään liikkeellä ja haussa pelkkä menolento.  Oon lentänyt turkkilaisella viimeksi pari vuotta sitten Etelä-Afrikkaan ja takaisin, ja se on tähän mennessä ehdottomasti suosikkiyhtiöni. Palvelu oli ainakin tuolloin miellyttävää, koneet nykyaikaisia, safkat hyvät (lentokoneruoaksi), viihdetarjonta lennolla kattava ja yksityiskohtana mainittakoon, että vessassa oli peräti tuoreita leikkokukkia.

Päädyin siis maksamaan pelkästä mukavuudenhalusta yli 100 euroa ylimääräistä budjettivaihtoehtoon nähden. Yritän olla ajattelematta, mitä kaikkea tuolla rahalla saisikaan Kaakkois-Aasiassa! Mutta toisaalta koen saavani paljon lisäarvoa tuolla reilulla satasella: lento lähtee ja saapuu kohteeseen miellyttävään aikaan (ei tarvitse herätä aamuvarhaisella), lipun hintaan sisältyy jo valmiiksi 30 kiloa lähtöselvitettyjä matkatavaroita käsisten lisäksi (ei tarvitse panikoida, näyttääkö vaaka liikaa) ja lisäksi siihen kuuluu kaikki mukavuudet lennolla (ei siis tarvitse maksaa erikseen vedestä, viinilasillisesta tai vaikka peitosta). Lentoon toki sisältyy yksi välilasku, mutta odotusaika Istanbulissa on lyhyehkö. Toivon todella, että Turkish Airlines on vielä yhtä hyvä kuin muistelin eikä tarvitse katua tätä sijoitusta. Ainakin tällä hetkellä valinta tuntuu oikealta, ihan huippua päästä aloittamaan reissu pehmeästi, tingitään sitten jostain matkan varrella ja palataan takaisin laskemaan senttejä!

Ihan mielenkiinnosta ajattelin kysyä, että miten olisit itse toiminut tässä tilanteessa: maksanut hieman enemmän mukavuudesta vai säästänyt nämäkin roposet tien päälle? Onko joku muuten lentänyt pitkiä matkoja halpalentoyhtiöillä?