Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Matkavalmistelut

Kiinan viisumi Bangkokista

Reissuani varten tarvitsin viisumit Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan. Kiinan viisumin hommaaminen Suomesta ei ole kuitenkaan mikään helpoin keissi, jos ei satu asumaan pääkaupunkiseudulla. Konsulaatti ei nimittäin ota vastaan postitse toimitettuja hakemuksia, vaan ne on toimitettava perille henkilökohtaisesti. Ärsyttävää. Onneksi Kiinan viisumin saa hommattua Thaimaastakin suht helposti. Kerronkin nyt oman tarinani viisumin hakuprosessista Bangkokista.1-20160310_153855

Viisumihakemuksia käsittelee Bangkokissa Chinese Visa Application Center. Se sijaitsee kävelymatkan päässä Phetchaburin skytrain-asemalta, Thanapoom -tornin viidennessä kerroksessa (kuvassa yllä). Tarkka osoite on 1550 Thanapoom Tower, New Phetchaburi Road, Makkasan. Keskus aukeaa yhdeksältä, mutta paikan päälle kannattaa mennä hyvissä ajoin. Itse saavuin perille varttia vaille ja paikalla oli jo jonoa. Ovien auettua jonotettiin ensiksi tiskille, jolla tarkastettiin, että mukana on kaikki vaadittavat dokumentit. Vaaditut asiakirjat ovat:

-passi

-kopio passin tietosivusta ja sivusta, johon on isketty Thaimaan maahantuloleima

-värillinen passikuva

viisumihakemuslomake (4 sivua, voit tulostaa etukäteen netistä ja täyttää valmiiksi)

-vahvistus lentolipuista tai pikkutarkka selvitys meno- ja paluumatkasta (selvityksen ei tarvitse välttämättä olla todellinen, tärkeintä on, että se on riittävän yksityiskohtainen ja uskottava)

-majoitusvahvistus printattuna (vähintään yhdeksi yöksi)

Jos jotain kyseisitä asiakirjoista tässä vaiheessa puuttuu, ei se välttämättä ole täysi katatsrofi. Itseltäni puuttui kopio passin sivusta, jossa oli Thaimaahan tulopäivän leima. Onneksi henkilökunta kuitenkin auttoi minua ja sain otettua kopion sivusta paikan päällä (maksoi tyyliin 5 bahtia).  Lisäksi passikuva piti liimata kiinni hakemukseen, mutta liimaus hoitui ihan ilmaiseksi. Dokumenttien tsekkauksen jälkeen käteen annettiin vuoronumero ja alkoi odottelu, että pääsisin ojentamaan viisumihakemuksen oheisdokumentteineen varsinaiselle virkailijalle.

1-20160309_100855

1-20160309_090717

Jonossa oli mua ennen jonkin verran jengiä, mutta luukkuja oli monta ja jono eteni suht nopeasti. Odottelin vajaan puoli tuntia, kunnes pääsin luukulle jännittämään, hyväksytäänkö hakemukseni. Olin lukenut hakemusten hyväksymisestä ristiriitaista tietoa: jotkut kirjoittivat, etteivät virkailijat kunnolla edes tutki kaikkia liitteitä, osa taas kirjoitti kuumottavia kauhukertomuksia taistelusta byrokratian kynsissä. Minun hakemukseni virkailija tutki tarkasti ja totesi tylysti, ettei voi hyväksyä sitä esittämilläni tiedoilla. Ongelma oli se, ettei hakemuksen mukaan liittämäni matkasuunnitelma ollut hänen mielestään riittävän yksityiskohtainen. Olin kirjoittanut matkasuunnitelmaani mm. maahantulo- ja poistumispäivät, alustavan matkareitin ja vakuuttelin, että poistun Kiinasta ennen viisumin umpeenmenoa. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävästi, vaan virkailija halusi, että kirjoitan matkasuunnitelmani päiväkohtaisesti: mitä teen minäkin päivänä, missä yövyn ja kauan aion kussakin paikassa viipyä. Hän oli kuitenkin ystävällinen ja lupasi onneksi ottaa minut uudestaan vastaan myöhemmin eikä minun tarvitsisi jonottaa toistamiseen, kunhan vain ensiksi tekisin matkasuunnitelman uusiksi.

1-20160310_152143

1-20160309_091232

Keskuksesta löytyi yleinen tietokone, jota sai käyttää maksutta. Kirjoitin kuvitteellisen matkasuunnitelmani uusiksi hieman eri muotoon, jotta näytti enemmän siltä, että minulla on jokaiselle päivällä valmiiksi laadittu ohjelma (ei todellakaan ollut). Päivämäärien perään kirjasin matkakohteet, mitä aion tehdä ja miten aion siirtyä paikasta toiseen (en kuitenkaan oikeasti varannut mitään, kirjoitin vaan tyyliin juna kaupunkiin X aamupäivällä). Tsekkasin Hostelwordista jotain hostellien nimiä osoitteineen ja kirjoitin reittisuunnitelmaan yöpyväni niissä (varauksia en kuitenkaan tehnyt, ensimmäistä yötä lukuunottamatta).

Kun sain reittisuunnitelman valmiiksi, piti minun vielä saada tulostettua se hakemuksen liitteeksi. Ongelma oli kuitenkin se, ettei tulostin toiminut eikä käyttämääni konetta ollut yhdistetty muihin tulostimeen eikä koneessa toiminut netti. Tässä vaiheessa mua alkoi hieman hermostuttaa, mutta jostain ilmestyi kaveri, joka kaivoi repustaan matkatulostimen (!) ja ystävällisesti auttoi mua printtaamaan uusiksi kyhäilemäni matkasuunnitelman. Sitten siirryin takaisin tiskille jännittämään, olisiko matkasuunnitelmani nyt riittävän yksityiskohtainen, vai hylkäisikö virkailija sen uudestaan tai vaatisiko hän mahdollisesti vielä joitakin lisäselvityksiä. Onneksi sain huokaista pian helpotuksesta, sillä nyt virkailija hyväksyi hakemukseni ja antoi minulle kuitin, jota näyttämällä saisin käydä seuraavana päivänä hakemassa valmiin viisumin.

1-20160309_100817

1-20160310_152303

Valmiin viisumin sai tosiaan käydä hakemassa samasta paikasta seuraavana päivänä iltapäivällä. Ensimmäiseltä tiskiltä otettiin taas vuoronumero ja sitten piti odottaa jonkin aikaa, että pääsi poimimaan luukulta passin viisumeineen hakukuittia vastaan. Viisumista kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että siinä on oikeat tiedot (esim. henkilötiedot ja passin mumero kirjoitettu oikein ja viisumityyppi halutunlainen). Oma viisumini oli pikaviisumi yhdellä maahantulolla ja se maksoi 2650 THB (n .66 €). Jos olisi aikaa odotella viisumin valmistumista 4 päivää, tippuisi hinta 1600 bahtiin (n. 40 €). Vertailun vuoksi Kiinan konsulaatti Suomessa myöntää viisumeita 4 päivän käsittelyajalla ja hinta on 60 €.

Kuulosti ehkä hankalalta, mutta loppupeleissä Kiinan viisumin hommaaminen Thaimaasta oli suht helppoa. Menee vaan paikalle hyvissä ajoin ennen keskuksen aukeamista ja ottaa kaikki vaadittavat dokumentit mukaan. Mikäli on samassa tilanteessa kuin meikä, eli ei ole esittää lentoja Kiinaan ja sieltä pois, niin kannattaa varautua laatimaan mahdollisimman yksityiskohtainen matkasuunnitelma. Matkasuunnitelman ei tarvitse olla todellinen, riittää että se näyttää tarpeeksi yksityiskohtaiselta ja uskottavalta. Viisumihakemusta täyttäessä kannattaa myös varautua pikkutarkkoihin kysymyksiin, kuten kertomaan perheenjäsenten ammatit ja luettelemaan kaikki maat, joissa on käynyt viimeisen vuoden aikana. Ei voi muuta sanoa kuin, että ihanaa tää byrokratia 😀

 

Eka päivä ja lauennut matkajännitys

Maaliskuun alku. Ulkona pyryttää lunta ja taivas on mikäs muukaan kuin harmaa. Istun junassa matkalla lentokentälle. Jännitys kuplii sisälläni ja hetkittäin se saa minut suorastaan voimaan pahoin. Konduktöörin kysyessä millainen lippu laitetaan, unohdan, miltä asemalta olen edes noussut kyytiin. Rinkka sentään muistuttaa, että olen matkalla lentokentälle, jos vaikka määränpäänkin sattuisin hermostuksissani jotenkin unohtamaan. Loppumatkan yritän vain keskittyä hengittämään rauhallisesti ja olemaan pyörtymättä.

IMG_20160607_203915

Oon lähtenyt reissuun jo useammankin kerran ja tiedän pärjääväni, mutta lähtöjännitys pääsee silti yllättämään minut totaalisesti. Se on itse asiassa piinannut mua jo useamman viikon ajan. Viisumihakemusta viedessäni käteni tärisivät niin, että pudotin paperit pitkin toimiston lattiaa. Kun hyväksytty viisumi taas kolahti postilaatikkoon, tein kaikkea muuta kuin hillityn voitontanssin ja tuuletin kuin oisin iskenyt vähintäänkin mestaruusmaalin. Hetkeä myöhemmin kuitenkin suorastaan lamauduin kauhusta ja ajatukseni lähtivät laukkaamaan. En pysty hallitsemaan niitä, vaikka asioiden  piti olla jo loppuun käsitelty. Kyseenalaistan koko reissun ja mietin, että mitä hittoa oon taas tekemässä. Enkö vaan voisi jäädä Suomeen ja elää ”normaalia elämää” niinkuin kaikki ”kunnon ihmiset”? Miksen vaan voisi tyytyä haaveilemaan seikkailuista ja kaukomaista sen sijaan, että reissaisin ympäri maailmaa eläen haaveitani todeksi? Tiedän, että Suomessa pysyminen olisi monellakin tapaa yksinkertaisempaa, tietyllä tapaa varmasti palkitsevaakin. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, sillä tunnen itseni: jos en lähtisi, haikailisin jatkuvasti jonnekin muualle ja kaipaisin jotain muuta (mitä se sitten ikinä onkaan).

1-20160307_122139

Toisaalta jännityskään ei ole pelkästään paha asia. Se kertoo, että asia on minulle oikeasti tärkeä ja että sillä on väliä. Jännitys saa minut tuntemaan, että olen elossa ja tietyllä tapaa nautin siitä vatsaa kutittelevasta ja päätä huimaavasta tunteesta, jonka se minussa aiheuttaa. Paljon pahempi olisi, jos vain kulkisin elämän läpi tuntematta, tehden ennaltamäärättyjä asioita, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Unelmien kuuluukin pelottaa edes hiukan. Jos ne eivät aiheuta tuntemuksia suuntaan tai toiseen, eivät ne yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuria.

1-IMG_4124

1-IMG_4044

Onneksi lähtöjännitys ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Kun istun lentokoneen penkkiin, jännitykseen ja hermostukseen sekoittuu jo ämpärillinen innostusta. Koneen kiihdyttäessä pitkin kiitorataa katson ulos ikkunasta ja tiedän, että lähtöpäätös on oikea. Kun laskeudumme Bangkokiin, olen pitkästä lennosta huolimatta mielettömän hyvällä tuulella.  Majapaikkaa etsiessäni eksyn muutaman kerran, mutta näin reissun alussa sekin tuntuu vain tervetulleelta seikkailulta. Nautin siitä, kuinka hiostava, trooppinen ilma liimaa vaatteet kiinni ihoon. Katukeittiöistä leijuvat tuoksut saavat veden kielelle. Kaaosmainen liikenne tuntuu jännittävältä ja kuvittelen tööttäykset tervetulotoivotuksiksi (haha). Kun lopulta löydän hostellini ja saan laskettua rinkan selästäni, kiipeän ylös kattoterassille ihastelemaan ympärille levittäytyvää kaupunkia. Täältä alkaa meikän seuraavat kolme kuukautta kestävä reppureissu.  Tässä vaiheessa lähtöjännitys on haihtunut täysin ja kaikki se hermoilu tuntuu todella kaukaiselta, vähän naurettavalta suorastaan. Mitä pelättävää tässä muka taas oli?

1-IMG_3982

1-20160310_182134

Tää teksti on lähes suoraan mun matkapäiväkirjasta ja alkuun mietin, että julkaisenko tätä ollenkaan blogin puolella. Sitten kuitenkin ajattelin, että ehkä tästä voisi olla apua jollekin, joka pohtii, uskaltaisiko lähteä pidemmälle reissulle tai muuten vaan painii samanlaisten mietteiden kanssa. Lähteminen ei ole aina niin helppoa kuin ulospäin saattaa vaikuttaa. Vaikka voisi ehkä luulla, että taas se vaan lähti, niin se on harvoin koko totuus. Itselläni lähtöpäätöksien takana on usein paljon pohdiskelua, kyseenalaistuksia ja myöhään valvottuja öitä. Ne on kuitenkin kaiken sen arvoisia, sillä lähteminen kannattaa.  Jännittämisestä huolimatta (ja sen takia).

Kuulumisia ja seuraava matkakohde

Anteeksi heti alkuun ehkä maailman laimeimmasta otsikosta :DD Miulla ei nyt varsinaisesti ole mitään tärkeää asiaa, kunhan tulin vähän höpöttelemään kuulumisiani. Tällä hetkellä isoin muutos elämässäni on se, että multa on työt ohi, ainakin tällä erää. Aloitin duunit aika pian reissusta Suomeen palattuani ja oon kiitollinen siitä, että oon kuluneet kuukaudet saanut duunissa olla. Nyt on kuitenkin ollut ihanaa vaan ottaa hetki iisimmin työntäytteisen kesän vastapainoksi. Oon ollut kotikotona, fiilistellyt syksyä ja tehnyt matkasuunnitelmia.1-20151012_181519Niin ja meille tuli tällä viikolla kissanpentu! Oon ollut koko viikon ihan täysin ton pikkuisen lumoissa ja ollaan oltu yhessä lähes kellon ympäri. Crazy cat lady indeed! Tänäkin aamuna vaan tuijottelin sitä yli tunnin, kun pikkuinen leikki ja kehräsi vieressä. Hetki sitten katottiin yhessä Pakoa ja parhaillaan tuo pieni karvapallero kehrää miun sylissä. Välillä kaveri on myös näyttänyt villimpää puoltaan ja osaa se olla myös aikamoinen vintiö/riiviö/täystuho/terminaattori. Mutta silti niin ihana! Jonain päivänä miulle tulee kyllä vielä ihan oma kissa, mutta toistaiseksi se ois elämäntilanteeseeni liian sitova.blp3Huomenna pitäis kuitenkin raaskia erota kisusta vähäksi aikaa, sillä ruskan loisto ja kirpeät syyspäivät vaihtuvat siniseen mereen ja auringon lämpöön. Kyllä, uskallan nyt täällä blogissakin paljastaa, että oon lähdössä pitkästä aikaa reissuun. En yleensä tykkää hehkuttaa mitään suunnitelmia suureen ääneen ja pidän asiat vaan omana tietonani, ennen kuin ne on täysin varmoja. En mitenkään kiusallani tee sitä, mutta jotenkin mua kai pelottaa, ettei juttu toteudu, jos sitä etukäteen hehkuttaa liikaa. Reissuun lähtö tuntuu vaan kaukaiselta unelmalta, kunnes oikeesti istuu siellä lentokoneessa, ja usein silloinkin vielä vähän epätodelliselta.

blp2No tällä kertaa en nyt ihan oota sinne lentokoneeseen asti. Jos mitään dramaattista ei tapahdu, niin tulevana lauantaina istutaan koneessa kohti etelää! Kyseessä on itselleni täysin uusi maa, Kreikka, ja kohteena monelle suomalaiselle tuttu Rodos. Saari sopii varmasti mahtavasti rantalomailuun ja rentoutumiseen, sen suurempia suunnitelmia ei ole. Ehkä saarta voisi omatoimisesti vähän kierrelläkin, jos löhöily alkaa kyllästyttää, katsotaan 🙂

blp1Yleensä jätän pakkaamisen aina viime tippaan, mutta tällä kertaa alkaa sekin homma olla jo viimeistelyä vaille valmis. En oo pahemmin stressanut koko asiaa, sen verran opettanut pidempi reissu, että viikon rantaloma tuntuu suht helpolta keissiltä. Kinkkisin valinta taitaa olla se, mitä kirjoja poimisin mukaan tosta lattialle kasaamastini tornista. Rantaloma ja lukeminen vaan kuuluu yhteen! En oo vielä päättänyt, otanko konetta mukaan ollenkaan. Mutta vaikka ottaisinkin, niin suurella todennäköisyydellä blogissa tulee olemaan viikon mittainen postaustauko. Mut Instagramin puolella ehkä jotain elonmerkkejä. Paino sanalla ehkä. Haha. Mutta palaillaan sitten loman jälkeen!

Viime hetken vinkit Rodokselle erittäin tervetulleita! xx

Reissufiilikset kentältä ✈

Nyt ollaan siinä pisteessä, et istuskelen bussissa matkalla kohti lentokenttää. Kohta sit rullaillaanki jo Annin kaa pitkin kiitorataa ja matkan ensimmäistä kohdetta eli Bangkokia. Majoitus ollaan varattu pariksi ekaksi yöksi, mutta muuten onkin sitten kaikki vaan fiiliksestä kiinni!offto

Viikonloppu meni ohi ihan hujauksessa. Lauantaina juhlittiin ja hauskaa oli! Miulla on ihan huippuja ystäviä elämässä<3 Sunnuntai vaan koomailtiin Vaparilla ja yritin vielä tehdä vikoja reissuvalmisteluja (paino sanalla yritin). Fiilikset on menny aikalailla laidasta laitaan. Välillä en edelleenkään käsitä koko asiaa. Välillä taas jännitys tuntuu menevän aaltoina ympäri kroppaa, että voin suorastaan pahoin. Hyvästit oli kamalia niinku kotoakin lähtiessä, mutta täytyy lohduttautua sillä, että eihän ne mitään ikuisia ole. Ensi kesänä pidetään taas hauskaa yhdessä ja tiedän, että tärkeet ihmiset pysyy, vaikkei koko aikaa yhteydessä oltaisikaan.

DSCN0038

Oon todella onnellinen, että mulla on mahdollisuus tehdä tämä ja toteuttaa yksi isoimmista unelmistani<3 Tiedostan myös olevani siunattu kaikista niistä hienoista jutuista, joita mun kohdallle on osunut. Ja mitä kaikkea vielä onkaan edessä! Oon kans todella kiitollinen ystävistäni, jotka kannustaa ja ymmärtää. Läheisistä, jotka välittää ja siitä, että mulla on aina paikka, jonne palata.1a

Nyt on kuitenkin aika jättää joksikin aikaa Suomen kuviot taakse haikein, jännittyneinein, mutta ennen kaikkea innostunein mielin. Pyrin postaamaan jossain vaiheessa reaaliaikaisia kuulumisia tänne blogin puolelle, mut sitä ennen julkaisen luultavasti valmiiksi kirjoitelemiani juttuja. Stay tuned!