Browsing Category

Laos

Been there, Don Det – Banaanipannareita ja maastopyöräilyn alkeet

Edellisten matkakokemuksien jälkeen kaivattiin kovasti pidempää pysähdystä ja lepohetkeä intensiivisen reissaamisen keskelle. Niinpä otettiin suunnaksi Laosin etelä osissa sijaitseva Si Phan Don (4000 saarta), joka on siis saarirykelmä keskellä Mekong-jokea. Oltiin ostettu meille etukäteen liput, joilla päästiin ensiksi matkustamaan bussila Ban Nakasangiin ja siitä edelleen kapealla veneellä saarille. Vajaan tunnin venematka Mekongilla lipuen on jo itsessään ihana kokemus ja siirtää fiilikset rentoon saaritunnelmaan.

DSCN0411 Neljästä tuhannesta saaresta tunnetuimmat ovat Don Det, Don Konh ja Don Konhg. Kaksi ensimmäistä saarta sijaitsevat vierekkäin ja ne on yhdistetty sillalla, jonka ylittäminen mahdollistaa vierailun molemmilla saarilla. Sillan ylitys tosin maksaa reilu pari euroa, mutta maksua ei aina välttämättä edes pyydetä. Molemmat saaret ovat todella kivoja ja niissä on omat puolensa. Don Det on reppureissaajien suosima hippimäinen chillailusaari, Don Khonilta taas löytyy hieman enemmän tekemistä. Siellä on mm. isot vesiputoukset ja saaren kärjestä voi hyvällä tuurilla bongailla harvinaisia delfiinejä.

Löydettiin meille saavuttuamme ihana bungalowi, josta avautui mainiot näkymät joelle. Mekong virtasi vieressä ja omalla terdellä pystyi rentoutumaan riippumatossa. Sielu lepää ellei lasketa hetkittäin lumouksen rikkovia ohi päristelivä moottoriveneitä.Vastapainona riippumatossa makaamiselle voi myös vuokrata polkupyörät, joilla pääsee kivasti ajelemaan ympäri saaria. Pyörän saa käyttöön koko päiväksi 100 000 kipillä eli noin eurolla. Ite tykättiin pyöräilystä hirmuisesti, ihan mahtavaa vaan mennä omaan tahtiin eikä tartte vääntää hinnoista tuktukien kanssa.

Saaret ajaa läpi varmaan päivässäkin, mutta kannattaa varata useampi päivä. Ite pysähdeltiin jatkuvasti ihailemaan Laosin uskomattoman kaunista luontoa, ottamaan valokuvia ja välillä juomaan kylmät smoothiet hammockissa köllötellen. Varsinkin näin sadekaudella pikkuiset tiet ovat paikoittain yhtä mutavelliä, joten sekin hidastaa hieman matkantekoa.

Toisaalta huonot tietkään eivät ainakaan meitä estäneet pyöräilemästä. Yks päivä poljettiin koko Don Khonin saari ympäri ja se on ollu kyl yks tän reissun mieleenpainuvimpia seikkailuja tähän asti. Pyöräiltiin mutaisia teitä läpi pikkuisten kylien, riisipeltojen ja lopulta löydettiin ittemme viidakon keskeltä kuuntelemasta sammakoiden kurnutusta. Yhessä vaiheessa meitä vastaan ajoi yhet saksalaiset pojat, jotka sanoi meille, että ei muuten kannata pyöräillä sieltä vaan kääntyy takas. Oltiin poljettu sellaista todella mutaista, mutkasta pikkupolkua ja luultiin, ettei pahempaa voi olla edessä. No ois ehkä pitäny uskoo poikia, sillä edessä viidakko vaan tiheni ja lopulta jouduttiin ylittämään pyörinemme puoliksi romahtanut silta, et päästiin joen yli. Kaikesta huolimatta viidakkopyäröily oli mielettömän hauskaa ja naureskeltiin myöhemmin, että täähän kävis maastopyöräilyn alkeiskurssista :DD

Koska saaret on melko pieniä, samoihin ihmisiin törmää jatkuvasti ja muihin tutustuminen käy helposti. Majoitus on halpaa ja hyvää ruokaa saa edullisesti. Hauskaa täällä on muuten se, että jengi ottaa kengät pois jalasta julkisiin tiloihin, kuten kauppoihin ja ravintoloihin mennessä. Saaret sai mut ihastumaan Laosiin ja vakuuttumaan siitä, että haluun ehdottomasti päästä käymään myös maan pohjois-osissa jonain päivänä!

Kirjoita kommentti
22.9.2014 by katareissaa

Pakse – mitä me täällä oikein tehdään?

Pitkän matkustamisen jälkeen saavuttiin lopulta Pakseen, pieneen kaupunkiin eteläisessä Laosissa. Oltiin katsottu meille etukäteen majapaikka bussiaseman läheltä, jotta meidän ois helppo liikkua bussilla ja tehdä päiväretkiä lähialueelle. Hypättyämme ulos bussista tajuttiin kuitenkin, että paikka johon bussimme meidät jätti ei todellakaan ollut bussiasema. Tai ei ainakaan se minne me halusimme. Oltiin hieman pihalla matkustettuamme ensin junalla koko yön, sitten juna-asemalta paikallisella minibussilla bussiterminaaliin, siitä uudella bussilla rajalle (jossa käytiin läpi rajamuodollisuudet ja meille myönnettiin kuukauden oleskelun lupaavat viisumit), ja kaiken tämän jälkeen rajalta edelleen Pakseen. ”Bussiasemalta” löydettiin seinältä jonkinlainen kartta, josta selvisi, että oikea bussiasema oli 8 kilometrin päässä. Alettiin kysellä tuktuk-kuskeilta ja näytettiin majapaikan nimi ja osoite, tyypit pyöritteli päätään ja väitti, että se ei ole edes Paksessa. Kyseltiin henkiklökunnalta ja hekään eivät kuulema tienneet paikkaa (tämmöiseen kannattaa varautua, kuskeilla on usein jonkinlaisia diilejä tiettyjen hotellien kanssa ja ne yrittää saada matkaajia niihin kaikennäköisin keinoin). Meillä ei valitettavasti ollut minkäänlaista karttaa messissä eikä oikein mitään tietoa paikasta, joten jouduttiin vaan ottamaan tuktuk. Kuski tarjoutui viemään meidät keskustaan ja lopulta saatiin tingittyä hinta sen verran alas, että päätettiin suostua.

Kävi ilmi, että keskusta oli 4 kilsan päässä ja itse keskusta oli tyyliin yksi katu. Oltiin hieman shokissa tästä ja ihmeteltiin, että mihin kuski meidät toi. Ei oikein uskottu, että paikka oli todella keskusta ja pyydettiin kuskia viemään meidät sinne mistä lähdettiinkin, mutta hän ei suostunut vaan pyysi moninkertaista hintaa, että veisi meidät takaisin lähtöpisteeseen. Pysäytettiin kadulla belgialainen pariskunta ja kyseltiin heiltä paikasta ja he kertoivat, että paikka johon kuski meidät toi, todellakin oli keskusta. Päätettiin siis jäädä ja koittaa etsiä joku majapaikka. Hetken päästä löydettiinkin sellainen, mutta homma ei menny tässäkään ihan putkeen…

Guesthouse johon menimme oli aivan kamala murju. Ei aluperinkään ois pitänyt ottaa sitä, mutta ei jotenkaan oltu ihan järjissämme ja haluttiin vaan suihkuun ja päästä eroon painavista kantamuksista. Huoneessa haisi ummehtuneelle, muurahaisten kehäkolme kulki suoraan toisen sängyn poikki ja vessa oli rikki. Kun yritin säätää suihkua päälle ja kysyin Annilta, että miten se toimii, vastaus oli että kääännä sitä vipua, jonka vieressä roikkuu se iso hämähäkki (enkä edes käytä värikynää tässä). Päätettiin kuitenkin yrittää sopeutua tilanteeseen, mainittiin puutteista respassa ja lähdettiin ulos syömään ja kaupunkia tutkimaan.

Ruoan ja ison bissen jälkeen asiat rupesivat jo näyttämään valoisemmilta ja ajatuksetkin alkoivat selkiytyä. Teimme päätöksen, ettei halutakaan viipyä kaupungissa kauempaa kuin yksi yö ja jätetään tällä kertaa päiväretkikohteeksi suunnittelemamme Bolawen plateun vesiputoukset ja kahviplantaasit väliin. Ostettuamme meille matkaliput seuraavaan kohteeseen lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Kaikkialla minne kuljimme, ihmiset katselivat uteliaasti, hymyilivät ja vilkuttelivat meille. Ikävä kyllä englantia ei juurikaan ymmärretä, joten keskustelemisesta paikallisten kanssa ei oikein tahdo tulla mitään. Paikallisten ihmisten ystävällisyys jäi mieleen, mutta muuten kaupunki ei meitä vakuuttanut. Nähtävää tai tekemistä ei juurikaan ole.

Hyvä fiilis kuitenkin haihtui heti, kun astuttiin takaisin huoneeseemme. Viimeinen niitti oli se, kun Anni spottasi sängystään öttiäisen, joka oli melko varmasti lude. En oo mikään hienostelija, mutta tollainen on jo liikaa. Pakattiin kamat kasaan salamana ja häivyttiin etsimään meille toinen yöpaikka, joka onneksi oli siisti ja miellyttävä. Tästä episodista opittiin ainakin se, että aina ennen huoneen varaamista, pitää pyytää etukäteen saada tsekata sen kunto! Kaakkois-Aasiassa tää on aivan yleistä ja majapaikkojen henkilökunta esittelee huoneet välillä ihan oma-aloitteisestikin, ei siis tarvii hävetä, et haluaa eka tarkistaa mistä maksaa.

Kirjoita kommentti
19.9.2014 by katareissaa