Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kambodža

Ihana kamala Kambodža

Lupailin aiemmin kertoilla jossain vaiheessa hieman fiiliksiäni Kambodžasta, joten palaillaan nyt tässä postauksessa hetkeksi aikaa hieman ajassa taaksepäin. Kaikista paikoista, joissa oon tähän mennessä matkustellut, on Kambodža jättänyt ylivoimaisesti eniten pohdittavaa. Pienen sulattelun jälkeenkin tuntemukseni maata kohtaan ovat edelleen todella ristiriitaiset.y20 y1 IMG_8280

Sanotaan, että Kambodža on kuin Thaimaa kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmissa maissa vierailleena tuntuu jotenkin vaikealta uskoa sitä, koska ero niiden välillä on niin suuri. Erityisesti köyhillä maaseutualueilla Kambodžan pohjoisosissa talot muistuttivat enemmänkin laudoista kasattuja majoja, kaikkialla juoksenteli pikkulapsia ilman vaatteita ja puisia kärryjä vetivät koneiden sijaan lehmät. Tiet olivat päällystämättömiä ja paikoin todella huonossa kunnossa. Mainittava on myös se, että ihmisiä loukkaantuu ja menehtyy yhä sotien aikana pitkin maata pudotettuihin pommeihin, joten on turvallista liikkua vain tutkituilla alueilla.

y25 y2 y3Kaupungeissa meininki ei ole aivan niin alkeellista, mutta niissäkin huomaa, että Kambodža on köyhä maa. Vielä joitakin vuosia sitten pääkaupunki Phnom Penhin saattoi bongata maailman vaarallisimpien kaupunkien listalta . Ollessamme Phnom Penhissä meitäkin varoiteltiin jatkuvasti, pitäkää laukuistanne kiinni ja älkääkä missään nimessä liikkuko yksin pimeällä. Varoitteluihin on syynsä, mutta itse en tuntenut oloani missään vaiheessa uhatuksi. Ottaa vaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä mukaan.

y28 y21 y26 y23On hurjaa miettiä, miten paljon tää maa on joutunut kestämään. Arviolta yksi neljäsosa kansalaisista murhattu vain muutamia kymmeniä vuosia sitten ja punakhmerien hirmuhallinnon vaikutukset ovat havaittavissa yhä. Kun katsoo ympärilleen tuntuu hankalalta päättää, että mistä maan jälleenrakennus pitäisi aloittaa, sillä tehtävää on niin paljon.

y4 y17 y16Turismin vaikutukset Kambodžaan ovat moniulotteisia, mutta itse näkisin turismin enemmän positiivisena asiana. Matkailijat kuitenkin tuovat maahan paljon rahaa ja työpaikkoja. Ymmärrän sen, että matkailijoilla on paikallisiin verrattuna suuret summat rahaa, mutta hetkittäin tuli itselle tosi riistetty ja huijattu fiilis. Vaikka itsellä oisikin varaa maksaa ylihintaa, niin välillä turisteilta pyydetään täysin naurettavia summia. On ok, että maksan hieman enemmän kuin paikalliset, mutta en anteeksi vaan oo mikään pankki, jolta voi pyytää pikkuasiasta ihan mitä tahansa rahasummaa. Maassa on muuten käytössä yleisesti paikallisen valuutan rinnalla Yhdysvaltain dollarit, joten niillä pärjää hyvin eikä tarvitse alkaa häsläämään rielien kanssa.y27 y7

y13Lisäksi on kamalaa, kun korruption vuoksi joutuu suorastaan pelkäämään viranomaisia. Ikinä ei voi olla ulkomaalaisena varma, että jos sulta pyydetäänkin jotain aivan yllättävää (ja usein tuulesta temmattua) maksua vaikkapa rajaa ylittäessä. Sellaisten maksujen maksaminen on todella ärsyttävää, sillä ne rahat menee kuitenkin vaan tiettyjen ihmisten omiin taskuihin.y5 y14 y12

Kambodžan luonto on uskomattoman kaunista ja ainakin näin sadekaudella todella vehreää. Erityisesti tykästyin maan rannikkoon, jota löytyy maasta pitkä kaistale. Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin maan ihmiset. Vaikka ihmisillä ei täällä ole niin paljoa (materialisesti) ja he ovat kokeneet rankkoja aikoja, ovat he yleensä käsittämättömän ystävällisiä ja katsovat positiivisina kohti tulevaisuutta. Toki aina löytyy henkilöitä, jotka haluaa jollain tapaa käyttää sua hyväkseen. Ymmärrän sen varsinkin tällaisten köyhempien maiden kohdalla, mutta toisaalta haluan silti uskoa ihmisissä pohjimmiltaan hyvään ja aitoon vilpittömyyteen vaikka lähtökohdat erilaiset oisikin. Oon tajunnut sen, että kun tietyt perustarpeet elämiseen on kunnossa, ei materia loppupeleissä merkitse niin paljoa ja on ehkä jopa tietyllä tapaa helpompaa olla onnellinen vaikka omistaakin vähemmän.

y11 DSCN0856Koettiin Kambodžassa vaikka mitä ja henkisesti reissu oli hetkittäin rankka, sillä tuntemukset heittelivät laidasta laitaan. Tietyllä tapaa oli jopa huojentavaa päästä pois Kambodžasta, mutta oon todella onnellinen, että päätimme vierailla siellä nyt. Muutaman kymmenen vuoden päästä kaikki on jo varmasti täysin erilaista ja aitoja mestoja saattaa olla hankala löytää. En kuitenkaan oo suunnittelemassa lähitulevaisuudessa reissua takas Kambodžaan, vaan tää riitti tältä erää. Jonain päivänä haluan kuitenkin ehdottomasti palata ja nähdä, että onko mikään enää ennallaan.y15

Onks teillä jotain matkakohdetta, joka on jättänyt jälkensä ja herättänyt paljon ajatuksia? Tai jos lukijoiden joukossa sattuu olemaan joku Kambodžassa käynyt, niin kuulisin tosi mielelläni fiiliksiä kyseisestä maasta!

Perus bussimatka Kambodžassa

Kep jäi viimeiseksi kohteeksemme Kambodžan reissullamme ja sieltä jatkettiin kohti Thaimaata. Matka Thaimaan puolelle taitettiin jälleen busseilla ja sanotaanko näin, että tie sivistyksen pariin osoittautui aikas pitkäksi. Mietin eka, että kirjotanko tästä matkasta ollenkaan tänne blogin puolelle, mutta kun kaverini kertoi tykänneensä kovasti aiemmasta bussisäätökirjoituksestani, niin aattelin nyt kertoilla hieman tästäkin matkasta (eli sellanen kilometrin mittanen postaus luvassa).

IMG_8290IMG_8585Matka alkoi hieman liiankin hyvin, sillä minibussi, jolla meidän oli tarkoitus mennä aina Thaimaan rajalle asti, saapui paikalle etuajassa. Ennen kuulumatonta! Onneks täällä ollaan joustavia ja kuski odotteli kiltisti, että saatiin Annin kanssa mätettyä aamupalat naamaan. Tän jälkeen lähdettiin köröttelemään kohti Kampotia, josta noukittiin lisää porukkaa kyytiin. Aamu on kyllä siinä mielessä ihanaa aikaa matkustaa, että monet paikat ovat silloin kaikkein aidoimmillaan. Bussin ikkunasta pääsee seurailemaan pikkukylien heräilyä uuteen päivään ja kurkistamaan paikallisten ihmisten elämään. Kovinkaan pitkään ei tästä saatu nauttia, sillä sitten meidät tiputettiinkin pois kydistä ja jouduttiin jäämään johonkin pikkukaupunkiin odottelemaan meille seuraavaa kyytiä, joka saapuisi määrittelemättömän ajan päästä. Se siitä suorasta kuljetuksesta suoraan rajalle!IMG_8262

Lopulta jostain ilmestyi iso bussi, joka nappasi meidät rinkkoinemme kyytiin. Panikoitiin ensiksi hieman, että minne bussi oikein edes on menossa, sillä se lähti vaan ajamaan suoraan samaan suuntaan, josta aiemmin oltiin tultu. Pelättiin nimittäin, että ollaan jouduttu Phnom Penhiin menevään bussiin, jossa puolestaan vaihdettais Siem Reapiin menevään ja sieltä edelleen rajalle. Otettiin Annin älyluuri esiin ja alettiin päivittämään navigaattorista koordinaatteja aikas tiheään, kunnes saatiin varmuus, että bussi todella meni haluamaamme suuntaan. (Vaik en kyllä tiedä, et mitä oltais voitu tehdä, jos se ei oiskaan menny?)

DSCN1010Ehdittiin taittaa matkaa reilu tunti, kunnes pidettiin ensimmäinen tauko. Täällä bussit pysähtelee melko usein ja stopit yleensä venyy, tääkin viiden minsan stoppi kesti lopulta kakskyt. Me oltiin tietty täsmälllisyyteen tottuneina suomalaisina bussissa jo heti viiden minsan jälkeen, vaik ihan hyvin ois vaan voinu hengata taukopaikalla ja ottaa kuskin tööttäämää lähtömerkkiä.IMG_8273

Meidän matka tällä bussilla ei kuitenkaan koskaan enää jatkunut, vaan kuski tuli sanomaan meille, että meidän täytyy jäädä tässä pois kyydissä. Oltiin, että mitä hittoa tää taas oikein on ja miks me ei muka voida jäädä tähän bussiin, kun se kuitenkin oli menossa suoraan rajalle. Vastaus oli vaan, että ”no Bangkok”, ”just wait here”, ”no bus coming”, ”no worries”. Niinpä sit jäätiin vaan haavi auki kantamuksinemme seisoo sinne jonnekin pikkuselle levähdyspaikalle keskelle ei mitään vailla mitään tietoa jatkosta.

IMG_8587Eka vaan istuttiin odottamaan, mut reilun puolen tunnin jälkeen alettiin jo hermostua, jos kuski ois vaikka jotenkin mokannu tän homman tai jotain. Ei odottelussa muuten mitään, mutta meillä oli aikataulutettu suunnitelma matkan jatkoa ajatellen (virhe tehdä sellasia täällä päin maailmaa!) ja pelättiin, että rajanylityspaikka ehtii mennä kiinni ennenku ehditään sinne. Busseja tuli ja meni, mutta meidän kyytiä ei näkynyt missään. Alettiin lopulta jututtaa bussien matkustajia ja selvittelemään asioita. Anni jututti yhtä länkkärinaista, joka kertoi tulevansa päivän viimeisellä bussilla Phnom Penhistä. Mie taas kävin näyttämässä meidän matkalippuja kuskeille, mutta kaikki vaan pyöritteli päätään, ”different company”, ”not your bus”, ”no more busses coming today”. Tän tiedonkeruureissun päätteeksi alkoi ahdistaa ihan kunnolla ja tultiin siihen tulokseen, että tässä on nyt käynyt joku kämmi ja meidät on jätetty kyydistä vahingossa.DSCN1012Lopulta onnistuttiin saamaan yks bussi ottaa meidät kyytiin ja viemään rajalle, kunhan maksetaan yhteensä 10 dollaria. Päätettiin vaan ottaa kyseinen bussi, et meillä ois jotain mahdollisuuksia päästä pois Kambodža sta tän päivän puolella ja ottaa Bangkokista yöjuna Surat Thaniin. Astuessamme sisään täpötäyteen paikallisbussiin, jokikinen silmäpari kääntyi tuijottamaan meitä. Vaikka bussi olikin jo ihan täyteen ahdettu, niin ihmiset alkoivat häärätä ja vaihtaa paikkoja, jotta meillekin saatiin istumapaikat. Miun paikka oli hieman vanhemman naisen ja kouluikäisen pojan vieressä, nainen vaan otti pojan syliinsä ja mie likistyin niiden ja ikkunan väliin. Paikka ei ehkä ollut mikään kaikkein mukavin istua, mutta ei voi kun jälleenkerran ihailla tätä paikallisten joustavuutta ja ystävällisyyttä, kuin moni Suomessa oikeesti luopuis paikastaan moneks tunniks ja ottais viereensä tämmösen haisevan reppureissarin. Kiittelin naista kovasti, mutta hän vain hymyili, ei tästä mitään vaivaa ole. Hetkittäin tän reissun aikana on harmittanut kovasti, ettei yhteistä kieltä paikallisten kanssa tahdo löytyä juuri lainkaan. Tämänkin naisen kanssa olisi voinut olla todella mielenkiintoista keskustella, mut nyt joudun vain kuvittelemaan, millaista hänen elämänsä on mahtanut olla.

DSCN1016Jossain vaiheessa matkaa tie alkoi kiemurrella pitkin vuoristoisia teitä ja vieressä istuva poika alkoi oksentaa. Onneksi miun ei kuitenkaan tarvinnut enää istua siinä vieressä kovin kauaa, sillä matkustajien jäädessä pois kyydistä, bussin etuosasta vapautui miulle uusi istumapaikka. Vuorilta silmien eteen avautuvat maisemat oli kyllä ihan käsittämättömän upeita ja niitä katsellessa ei voinu muuta ku ihmetellä tän maan kauneutta. Näkymien lisäksi bussimatkallamme matkustajia viihdytti televisio, jossa pyöri joku aasialainen leffa (God of Gamblers Return tms). Leffa oli ihan älyttömän sekava ja ylinäytelty. Meno oli ruudussa hetkittäin todella väkivaltaista, mutta kyseessä oli kuitenkin komedia, sillä tasaisin väliajoin koko bussi remahti nauruun. Itekin naureskelin ajoittain, mutta suurimman osan ajasta en vaan tajunnu, että mitä muut matkustajat oikein hekotti. Ehkä huumorintajussakin on sit hieman kulttuurieroja? Leffan jälkeen telkkarissa alkoivat taas pyöriä jo edellisistäkin busseista tutut karaokevideot, jotka ärsyttivät viihdyttivätkin sitten matkan loppuun asti.

IMG_8282Kun bussi lopulta saapui läheiseen rajakaupunkiin, hypättiin pois kyydistä. Koska tämä bussi ei ajanut suoraan rajalle, oltiin aiemmin sovittu kuskin kanssa, että hän ottaisi meille tuktukin, jolla päästäisiin loppumatka. Tässä vaiheessa kuski ei kuitenkaan enää huomioinut meitä millään tavalla eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Tässä vaiheessa otti päähän aikalailla, sillä oltiin maksettu etukäteen 10 dollaria olemattomasta kyydistä. Mutta sit seuraavaks tapahtu jotain ihan odottamatonta. Jostain harppoo meitä kohti kaveri, joka kertoi saapuneensa sinne pikkuiselle taukopaikalle muutamaa minuuttia lähtömme jälkeen ja seuranneensa henkilöautolla meidän bussia koko matkan sieltä asti. Meille oli kuin olikin siis järjestetty jatkokyyti, muttei mitään bussia vaan ihan oma yksityskuski. En edeelleenkään käsitä, että millä järjellä meille oli järjestetty oma kyyti, kun edessä ajaa tyyliin kymmenen bussia menossa samaan paikkaan.IMG_8280

No anyway, kyyti rajalle siis järjestyi ja oltiinpahan päästy matkustamaan autenttisesti paikallisbussilla :DD Tosin eka käytiin vielä ajelemassa läheisessä kylässä ja heittämässä joku mummeli kotiinsa. Tän jälkeen sitten rajalle, jossa meille oli vielä järjestetty oma opas, josta ei tosin hirveesti mitään hyötyä ollu. Se vaan osoitti, että minne meidän piti kävellä ja häneltä ois voinu vaihtaa valuuttaa, tosin vaan yli 50 dollarin seteleitä eikä meillä nyt tossa vaiheessa mitään sellasia rahoja ollu jäljellä. Välillä ihmetyttää, että millaisina kroisoksina nää meitä oikein pitää, vaik ollaan vaan pienen budjetin reppureissaajia.

DSCN1015Rajanylitys oli tosi iisi, otettiin vaan sormenjäljet, lyötiin leimat passiin ja vartijat vähän kurkkas rinkkoihin. Rajan ylityspaikkana oli siis Hat Lek/Ko Kong . Kun päästiin takas Thaimaahan, teki mieli heittäytyy maahan suutelee sitä maata. Niin upee kokemus ku Kambodžan olikin, niin Thaimaassa asiat toimii jo huomattavasti helpommin (tai niinhän me aiempien kokemusten perusteella aateltiin). Vaik meidän matka tältä päivältä ei vielä tähän päättynytkään, ni jätän tän postauksen nyt tähän. Kerron ehkä myöhemmin sit tosta loppumatkasta ja siitä, millaiset fiilikset mulla Kambodžaa kohtaan lopulta jäi.

Jaksoko kukaan lukee kokonaan? Ilmoittautukaa ihmeessä kommenttiboksiin ;))

Patikointia ballerinoissa ja haaroista ratkenneet housut

Yhtenä päivänä Kepissä päädyttiin patikoimaan läheiseen kansallispuistoon. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä vaan ihailemaan näköaloja, mutta jotenkin homma meni siihen, että löydettiinki ittemme vaeltamasta ympäri viidakkoa.

IMG_8464 DSCN0969 DSCN0952 DSCN0950Kambodžassa on yhteensä seitsemän kansallispuistoa ja Kepin puisto on niistä kaikkein pienin. Puistoon sisäänpääsy maksoi yhden dollarin ja maksettuamme lähdettiin tarpomaan polkua pitkin kohti huippua intoa täynnä.

DSCN0920 DSCN0926 IMG_8449 DSCN0933 DSCN0928Puiston kasvillisuus oli todella rehevää ja monimuotoista. Maisemat oli hetkittäin ihan suoraan ku jostain Lostista (jos joku muistaa vielä sen sarjan). Ihan mielettömän upeat siis ja kuvia oli pakko pysähtyy ottamaan ihan koko ajan! Maisemien lisäksi puistossa voi bongailla erilaisia eläimiä, me nähtiin sammakoita, lintuja, ötököitä ja käärme. Myös apinoita pitäisi nähdä suht helposti, mutta me nähtiin vaan korkeella puiden oksistossa jonku karvaisen otuksen loikkaavan, kai se oli sit apina :DD

DSCN0940 IMG_8470 IMG_8468 DSCN0948Käveltiin polkuu pitkin vailla päämäärää ja ihailtiin upeeta luontoa. Jossain vaiheessa katottiin karttaa ja todettiin, että meidän pitää kääntyy, jos halutaan päästä huipulle (puisto siis sijaitsee korkeen vuoren ympärillä). Tässä vaiheessa homma hieman mutkistui, sillä huipulle vei siltä puolelta puistoa vain pieni polku, joka oli todella vaikeakulkuinen. Varoituskylteistä huolimatta päätettiin koittaa kiivetä sitä pitkin, koska mulla oli joku pakkomielle päästä valloittaa se vuori.

DSCN0956 DSCN0968 DSCN0967 DSCN0957 DSCN0962 DSCN0966Eka kaikki meni ihan ok, polku oli kyllä tosi pieni ja osittain umpeen kasvanut, muttei mikään mahdottoman hankala. Hetken päästä tunsin, että kävelin jonkinlaisen hämähäkin seitin läpi, en kuitenkaan välittänyt siitä ja jatkoin vaan eteenpäin. Muutaman sekunnin kuluttua Anni alkaa kiljua ja lähtee juoksemaan karkuun. Miulla oli tarttunut siitä seitistä matkaan mukaan ihan jäätävän iso hämähäkki, joka nyt istua kökötti meikän käsivarrella kaikkine kahdeksan koipensa kanssa. Aloin kans vaan kiljua, huitoa ja juosta, onneks hämiskaveri tipahti jonnekin maahan tässä vaiheessa. Ymmärrätte varmaankin, että miulla ei oo nyt lisätä tähän kuvaa siitä.DSCN0949

DSCN0946IMG_8504 DSCN0955 IMG_8479Tässä vaiheessa Anni vähän vihjaili, et jospa käännyttäis vaan takas, mut mie halusin vielä jatkaa ja päätettiin mennä eteenpäin. Tarvottiin kapeeta poluntapaista pitkin sen muuttuessa yhä jyrkemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi. Lopulta oltiin kavuttu sellasen todella jyrkän mäen kupeeseen, josta roikkui köysi. Meillä oli mukana sellanen kulkukoira, joka jostain syystä oli lähteny seuraamaan meitä. Kiipeeminen oli todella ärsyttävää, kun koira vaan pyöri jaloissa ja koira uikutti siinä vieressä, et älkää jättäkö mua. Mie en edelleenkä halunnu uskoo, ettei tulla ikinä pääsee ylös asti. Hyväksyin asian vasta, kun köyteen tarttuessani kuulu äänekäs rusahdus ja mun housut ratkes haaroista. Näitä katumarkkinoilta eurolla ostettuja lököpökiä ei ilmeisestikään ollu tarkoitettu patikoimiseen ja vuorikiipeilyyn.

DSCN0977 DSCN0980 IMG_8528 IMG_8518Housuepisodin jälkeen lähdettiin tarpomaan takas isommalle polulle ja kotia kohti. Oltiin varmaan aikamoinen näky kylän raitilla hiestä märkinä ja meikä housut revenneinä. Jossain vaiheessa alkoi vielä sataa kaatamalla vettä suoraan meidän niskaan, jes! Oli kyl aika helpottunu olo, kun lopulta päästiin takas bungalowille riippumattoon köllimään. Jälkikäteen tsekattiin kartasta, et oltiin kävelty yli kaheksan kilsan pituinen lenkki. Seuraavan kerran, ku kuitenkin taas patikoimaan päädyn, ni pukeudun kyl asianmukaisesti ja jätän suosiolla ballerinat ja lökäpökät himaan!

DSCN1002 DSCN0992

Rentoa rantaelämää Kepissä

Pitkän ja sekavan bussimatkan jälkeen saavuttiin Kepiin, ihanaan pikkuruiseen kaupunkiin meren rannalla. Oltiin varattu meille etukäteen bungalowi, joten paikan päällä ei tarvinnut sitten enää stressata, että minne päästään yöksi. Paikka oli nimeltään Le Coco de Mer ja se osoittautui todella viihtyisäksi. Ranta oli lyhyen matkan päässä, paikan omistava perhe äärimmäisen sympaattinen ja he tekivät olomme todella tervetulleiksi.

DSCN0873 DSCN0880 DSCN0869 DSCN0864 DSCN0863Ei oltu vielä kertaakaan reissumme aikana nähty merta, joten pyöräiltiin heti saavuttuamme suoraan biitsille. Ihanaa vaan heittäytyä pitkäkseen rantaan, kuunnella meren kohinaa ja upottaa varpaat hiekkaan. Turistit eivät vielä toistaiseksi ole löytäneet tänne, joten rannalla on rauhallista (ei mitään ärsyttäviä kaupustelijoita) ja tilaa riittää hyvin (ei tarvii tapella omasta pyyhekaistaleestaan kenenkään kanssa). Toisaalta taas tottumattomuus ulkomaalaisiin aiheuttaa sen, että hetkittäin rannalla tunsi itsensä suorastaan joksikin näyttelyesineeksi. Paikalliset ilmeisestikin ihailevat valkoista ihoa eivätkä halua itse ruskettua, joten he uivat ja hengailevat rannalla vaatteet päällä. Uimaankin mennään täysissä pukeissa! Ihan hullua, koska itse taas haluaa nimenomaan ruskettua ja ainakin itse tykkään olla enemmän kauniisti päivettynyt kuin vitivalkoinen. Hetkittäin paikallisten tuijotus tuntui hieman ahdistavalle, mutta onneksi se oli kaikkea muuta kuin pahantahtoista. Tyypit vaan vilkuttelivat hymyssä suin ja huutelivat ”hello hello hello” ihan taukoamatta. Hello on kai ainoa sana, mitä ne englantia ees osas,koska jos kysyit How are you, tuli ihan hiljasta :DD

IMG_8537 IMG_8367 DSCN0883IMG_8383IMG_8372Täällä rakennetaan kiivaasti ja paikka on selvästi kovassa nosteessa. Kannattaa ehdottomasti tulla nyt, mikäli vielä haluaa kokea aitoa meininkiä! Muutaman kymmenen vuoden päästä täällä on varmasti täysin erilaista. Toki sitten varmaan asiat hoituu jo helpommin kuin nyt eikä kaikki ole niin monimutkaista kuljetuksien sun muiden juttujen kanssa.

DSCN0871 IMG_8355 DSCN0868IMG_8300IMG_8430 IMG_8426 IMG_8423 IMG_8580 IMG_8583Vaikka Kep on tosi pieni paikka, niin täältä löytyy paljon muutakin tekemistä kuin pelkkä rannalla loikoilu. Löytyy mm. rapumarkkinat, kansallispuisto, luolia, suolakenttiä, pippuriviljelmiä, maaseutua ja läheinen Rabbit Island, jonne on mahdollisesta päästä osallistumalla järjestetylle retkelle. Lähialueisiin on helppoa tutustua vaikka vuokraamalla mopo. Vuokrat ovat todella halpoja ja liikennekään ei ole niin vilkasta kuin jossain isommissa kaupungeissa. Me vietettiin Kepissä valitettavasti vain muutama yö, joten ei loppujen lopuksi ehditty tehdä läheskään kaikkea. Lähinnä loikoiltiin biitsillä, ihailtiin auringonlaskuja ja syötiin hyvin. Läheisessä kansallispuistossakin vierailimme, mutta kirjoitan siitä seikkailusta tarkemmin seuraavalla kerralla.

DSCN0894 DSCN0901 DSCN0890