Indonesia

Fiilistelin Balille menoa etukäteen monta päivää, sillä mielikuvissani se oli sellainen eksoottinen paratiisisaari keskellä valtamerta. Todellisuus kuitenkin osoittautui hieman erilaiseksi. Kun koneemme laskeutui Denpasarin kentälle ja päästiin sieltä ulos, niin alkoi rehellisesti sanottuna ärsyttää. Turisteja oli ihan liikaa, jouduttiin jonottaa erilaisiin tarkastuksiin monta kertaa ja viisuminkin hinta oli just kuukausi sitten pompannut 10 dollaria ylöspäin, mihin ei etukäteen oltu varauduttu. (Kerron muuten jo tässä vaiheessa, että myös maasta pois lähtiessämme jouduttiin maksaa sellainen kiva yllätysmaksu, koska muuten ei oltais päästy nousemaan koneeseen, hieman jäi rahastusmeininki). Seuraavaks kentältä nappaamamme taksi jättää jonnekin pimeyteen hotellin lähistölle, koska se ei oikeestaan ees tiedä, missä meidän majapaikka on. Ja kun lopulta löydetään perille ja päästään meidän huoneeseen, joka ei ollenkaan vastaa sitä mitä kuvissa, niin ei ensivaikutelmat Balia kohtaan ollu mitenkään kaikista positiivisimmasta päästä.

Seuraavana päivänä mieli oli jo positiivisempi, mut edelleen meininki tuntui tosi epäaidolta ja vaan turisteja varten tehdyltä. Majoituttiin Seminyakissa, koska ei haluttu joutuu isoimpaan turistimagneettiin Kutalle. Käytiin kattoo meininkiä siellä yhtenä iltana ja oon ite ainakin tyytyväinen, ettei oltu siellä. Meininkiä ja menoa kyllä riitti, mutta nin riitti kerjäläisiä ja kännisiä aussiteinejäkin. Toki Seminyakin on aikalailla vaan made-for-tourists eikä tää mitään aitoa Balia oo nähnytkään (sori vaan LP).

Loman viettomestana Seminyak oli kuitenkin meille ihan jees, sillä rantalomallehan me tänne Balille tultiin. Kaikki palvelut, mitä turisti tarvitsee löytyy läheltä. On paljon erilaisia kauppoja, ravintoloita, matkatoimistoja ja kauneushoitoloita. Hintataso on Suomeen verrattuna todella edullinen, mutta verrattuna joihinkin aiempiin matkakohteisiimme hieman tyyriimpää. Täältä on hankala löytää tyyliin katukeittiöitä, joissa paikalliset käy syömässä, koska jokapuolella tuntuu olevan vaan ja ainoastaan turisteille suunnattuja ravintoloita. Turisteilta muuten pyydetään ylihintaa ihan kaikesta, joten aina jos on mahdollista, niin kannattaa tinkiä.

Onneksemme ei jääty koko ajaksi vaan jumittaa Seminyakiin, vaan vuokrattiin meille skootteri, jolla päästiin huristelemaan ympäri saarta. Nähtiin ihan mielettömästi: pikkukyliä, riisipeltoja, pystysuoria teitä, temppeleistä kaikuivat rukouskutsut, nuotiot sauhusi, luonto oli kaunista ja ihmiset iloisia. Niin eri meininki kuin turistirysässä huutelevien taksikuskien ja elämäänsä kyllästyneiden tarjoilijoiden kanssa.

Mopon vuokraaminen oli ihan paras juttu ja oon iloinen, että uskaltauduttiin se ottamaan. Vuokrat on halpoja (samoin polttoaine), mutta poliiseja joutuu varomaan, koska ulkomaalaisille keksitään helposti tekaistuja sakkoja ja syytetään pikkurikkeistä, kun paikalliset taas ajaa ihan miten sattuu. Liikenne on aika hullua ja pitää olla todella tarkkana, ettei satu mitään. Lisäks ajomatkat on yllättävän pitkiä, tai ainakin niihin kannattaa varata reilusti aikaa, vaikka meidänki mopo oli joku viritty peli ja kulki lähemmäs 70km/h. Tienviittoja ei oo ja ainakaan me ei onnistuttu löytää mistään kunnollista karttaa, joten gps on aika must.

Vaikka Bali onki tosi turistikohde, niin kyllä täältä löytyy myös niitä aitoja mestoja. Jopa turistikeskuksissakin näkee pilkahduksia aidosta Balista esimerkiksi uskonnollisten rituaalien muodossa. Parhaiten tätä mestaa alkaa kuitenkin ymmärtää ottamalla ajopelin alle ja suuntaamalla jonnekin turistikeskittymien ulkopuolelle. Bali voi olla pelkkää rantaa, surffia ja bileitä, mutta täältä löytyis vaikka mitä nähtävää ja tekemistä. Jos vielä joskus palaan Balille, ni haluun ehdottomasti tehdä jonkun kierroksen saaren ympäri, tyyliin kiertää noi kaikki rannat! Täällä voi viettää ihan huippuloman, kun ei vaan jää pelkästään siihen lomakeskukseen missä sattuu olemaan, vaan vähän etsiskelee muitakin paikkoja.