IGTravelThursday

Pikaisen ig-feedini selauksen perusteella ei ehkä uskoisi kun sanon, että rakastan ruokaa. Oikeastaan vaikutan kuvien perusteella ihan onnettomalta ruokamatkaajalta, reissuilta on tullut napattua vain muutama hassu annoskuva. Todellisuudessa oon kyllä reissuillani kohdannut ihan mielettömän herkullisia, tai vain muuten mieleenpainuvia, makuelämyksiä. Ehkä ruokakuvien puute kertookin vain siitä, että ruoka on aina vaan ollut niin herkullista, että oon ehtinyt hotkaista kaiken menemään ennen kuin saan annoksen ikuistetuksi kuvaan asti? Instagramistani löysin huikaisevat kolme (!) ulkomailla otettua ruokakuvaa. Päätin nyt jakaa kanssanne tarinat näiden räpsyjen takaa.

1)Thaimaassa sain tuntea chilin puraisun

Thaimaa kuuluu ehdottomasti suosikkikeittiöitteni joukkoon ja yksi asia, jota Thaimaassa eniten rakastan, on ruoka. Thaimaalaiset osaavat jotain, mitä minä en todellakaan osaa, he osaavat nimittäin maustaa! Yritin tehdä itse tässä taannoin pad thaita ja tulos sai melkein kyyneleet kohoamaan silmiini (ei kuitenkaan siitä syystä, että annos olisi ollut liian tulinen). Oikean thaikeittiön annoksissa sekoittuvat usein suolainen ja tulinen, makea ja hapan. Tämän foton annoksen nautiskelin katukeittiössä Thong Salan yömarkkinoilla. Just sopivasti potkua mun makuun, ihan 5/5!

2)Länkkärityylinen aamiaishetki Kiinassa

Reissuillani tykkään kokeilla uutta ja pyrin syömään pitkälti paikallista ruokaa. Takana oli jo useita viikkoja reissailua Aasiassa ja olin vetänyt aamupalaksi nuudelisoppaa siinä missä paikallisetkin. Kaipasin epätoivoisesti jotakin tuttua ja turvallista, mikä ei saisi vatsaani kääntymään ylösalaisin heti aamusta. Päätin hemmotella itseäni ja aloittaa aamun iisisti tilaamalla hostellistani tämän länkkärityylisen aamupalan. Setti sisälsi paahtoleipää, jogurttia, paistetun kananmunan, hedelmiä ja ison kupillisen kahvia. Aamupalani maksoi enemmän kuin huoneeni yhdeltä yöltä, mutta oli muuten niin sen arvoista!

3)Jäätelöannos kruunasi herkkuhetkeni Baskimaassa

Baskimaan reissullani ymmärsin, miksi ruoan perässä voisi jopa matkustaa. Kulinäärikaupunki San Sebastian tunnetaan erityisen hyvin pintoxistaan, jotka vievät kielen mennessään. Kuvanottohetkellä alla oli ihan älytön pitnxoshurjastelu ja useampi lasi viiniä, mutta yleisesti tiedetty faktahan on, että jäätelölle on aina tilaa. Sen verran täynnä masu kuitenkin jo tässä vaiheessa oli, että maltoin jopa ikuistaa herkutteluhetken ja ladata kuvan instaan, ennen kuin iskin annoksen kimppuun. Ja voin kertoa, että hyvinhän se sitten uppos!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou. Tempauksen teemana oli tällä kertaa ruokamatkailu ja meikän löytää Instasta nimellä @katakatss. Ruokakuvia tililleni tuskin edelleenkään alkaa ilmestyä, mutta pian tulossa materiaalia ainakin Suomi-roadtripiltä!

Ihan mielettömät kolme kuukautta takana, palasin muutama päivä sitten reissulta takaisin Suomeen. Blogi on valitettavasti ollut viime kuukaudet täysin retuperällä. Osasin tätä vähän aavistellakin, mutta yllätyin silti, miten vähän aikaa bloggaamiselle reissussa jäi. Ausseissa ollessani meininki oli niin eri, kun oikeastaan asuin siellä enkä ollut muutaman viikon välein hyppäämässä maasta toiseen. Kirjoittelin reissullani kyllä postaukset aikalailla julkaisukuosiin, mutta ongelmaksi muodostui kuvien käsittely (liian aikaavievä prokkis tämmöiselle perfektionistille) ja paikoin surkeat nettiyhteydet (Kiinassa mulla oli vpn vaan puhelimessa, Mongoliassa hengasin maaseudulla ilman mitään yhteyksiä ja Siperiassa oltiin niin loppupuolella reissua, etten viitsinyt enää edes aloittaa). Alan julkaista juttuja pikkuhiljaa kesän mittaan, koitan jättää noi tekstit alkuperäiseen muotoon, vaikka tekisi mieli niitä hioakin, on sitten tunnelmat aidoimmillaan.

Siinäpä ”lyhyesti” selittely, miksi blogi ei oo päivittynyt sitten maaliskuun. Saanko anteeksi, että voin vihdoin mennä itse asiaan? On tapahtunut niin paljon kaikkea, että tuntuu hankalalta päättää, mistä edes aloittaisin kirjoittamisen. Sitten tajusin, että eilenhän oli sopivasti kuukausittainen IGTT-tempaus ja voisin tän ”oon takas kehissä”-postauksen yhteyteen vaan lisätä Instagram-kuvia ja hieman lyhyesti höpötellä reissusta. Tämmöinen kevyt pudotus siis 🙂

Aloitin maaliskuun alussa Thaimaasta, joka oli miulle entuudestaan tuttu kohde. Hengasin ensiksi Bangkokissa muutaman päivän ja hoidin itselleni viisumin Kiinaan. Tän jälkeen suuntasin etelään nauttimaan auringosta ja rennosta saarielämästä. Upeita rantoja, tulista katuruokaa, myöhään venyneitä iltoja, muttei kuitenkaan liian myöhään nukuttuja aamuja. Thaimaahan olisi ollut helppo jäädä pidemmäksikin ajaksi, mutta kaipasin jotain uutta ja erilaista, joten suuntasin seuraavaksi Hanoihin.

Vietin Pohjois-Vietnamissa lähes pari viikkoa. Hanoin lisäksi kävin risteilemässä Halong Baylla ja reissulla, jolla ajeltiin ympäri maan koillisosia. Ihan mahtavaa, kunnes toikkaroin itseni mopolla nurin ja pääsin testaamaan paikallisia terveydenhuoltopalveluita. Hetken pelkäsin, että joudun jättämään reissun kesken, mutta onneksi lääkärin antamat dropit tehosivat ja paraneminen alkoi nopeasti. Viisumini voimassaolon loppuajan lepuutinkin vaan itseäni Ha Giangissa, kunnes jatkoin matkaani Kiinaan.

Voi Kiina. Se ei todellakaan jättänyt kylmäksi! Hetkittäin vihasin koko paikkaa, hetken kuluttua taas suorastaan pompin innosta, kun olin niin fiiliksissä. Kontrastit olivat valtavia: maaseudulla haikkasin mielettömissä maisemissa ja miljoonakaupungeissa tunsin hukkuvani ihmispaljouteen ja saasteisiin. Kun jätin viimeisen kohteeni, Pekingin, taakseni ja suuntasin kohti Mongoliaa, oloni oli helpottunut. Mutta hieman yllättäen myös tietyllä tapaa haikea. Kiina yllätti minut monipuolisuudellaan täysin ja kiinalaiset osoittautuivat todella mukaviksi ja auttavaisiksi. Päädyinkin odotuksieni vastaisesti viettämään Kiinassa lähes kokonaisen kuukauden.

Kiinan jälkeen suuntasin Mongoliaan, joka oli tietyllä tapaa yksi reissun kohokohdista. Pääkaupunki Ulaanbaatar oli mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja modernia, mutta Mongoliassa se juttu oli tietenkin luonto. Maa olisi haastavaa ottaa haltuun täysin itsenäisesti, joten päädyin buukkaamaan majapaikkani kautta retken, jolla kierreltiin ympäriinsä yhdentoista päivän ajan. Ajeltiin ympäriinsä neuvostotyylisellä pakulla, haikattiin kansallispuistoissa, ratsastettiin aroilla ja yövyttiin jurtissa paimentolaisperheiden vieraina. Parin Mongoliassa vietetyn viikon jälkeen olin ihan mielettömän onnellinen, että pääsin kokemaan kaiken sen, mutta myös onnellinen, että pääsin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen (yhtenä syynä lienee mongolialainen keittiö, joka ei niin sanotusti oikein napannut).

Ulaanbaatarista aloitin matkani junalla halki Siperian. Oon haaveillut matkasta ties kuinka kauan enkä vieläkään voi täysin uskoa, että se on nyt tehty. Junailu itsessään oli jo ihan mieletön kokemus ja olisin voinut viettää junassa paljon pidempiä aikoja! Venäläiset osoittautuivat todella ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi, miulta kyseltiin jatkuvasti tarvitsenko apua jossakin ja tarjottiin paikallisia herkkuja. En tietenkään viettänyt koko aikaa junassa, vaan pysähtelin useammankin kerran. Erityisesti Baikal-järvi jäi mieleeni, ihan uskomattoman kaunis paikka! Instaan en ole vielä ehtinyt lisäämään kuvia Venäjän matkan osuudelta, mutta pian varmasti koittaa senkin aika.

Palasin tosiaan kotiin pari päivää sitten ja nyt onkin edessä kesä Suomessa. Kesä kuluu pitkälti töiden parissa, mutta koitan myös saada blogin päivitystahdin taas normaaliksi. Postausaiheet ei oo ainakaan ihan hetkeen loppumassa! Myös Instagram päivittyy edelleen reissukuvilla, meikän löytää instasta käyttäjänimellä @katakatss. Ja hei lämpimästi tervetuloa takaisin blogin pariin ja ihanaa viikonloppua ja kesäkuun alkua kaikille x

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou.