Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

IGTravelThursday

IGTT – Kolme tarinaa annosten takaa

Pikaisen ig-feedini selauksen perusteella ei ehkä uskoisi kun sanon, että rakastan ruokaa. Oikeastaan vaikutan kuvien perusteella ihan onnettomalta ruokamatkaajalta, reissuilta on tullut napattua vain muutama hassu annoskuva. Todellisuudessa oon kyllä reissuillani kohdannut ihan mielettömän herkullisia, tai vain muuten mieleenpainuvia, makuelämyksiä. Ehkä ruokakuvien puute kertookin vain siitä, että ruoka on aina vaan ollut niin herkullista, että oon ehtinyt hotkaista kaiken menemään ennen kuin saan annoksen ikuistetuksi kuvaan asti? Instagramistani löysin huikaisevat kolme (!) ulkomailla otettua ruokakuvaa. Päätin nyt jakaa kanssanne tarinat näiden räpsyjen takaa.

1-igtt1

1)Thaimaassa sain tuntea chilin puraisun

Thaimaa kuuluu ehdottomasti suosikkikeittiöitteni joukkoon ja yksi asia, jota Thaimaassa eniten rakastan, on ruoka. Thaimaalaiset osaavat jotain, mitä minä en todellakaan osaa, he osaavat nimittäin maustaa! Yritin tehdä itse tässä taannoin pad thaita ja tulos sai melkein kyyneleet kohoamaan silmiini (ei kuitenkaan siitä syystä, että annos olisi ollut liian tulinen). Oikean thaikeittiön annoksissa sekoittuvat usein suolainen ja tulinen, makea ja hapan. Tämän foton annoksen nautiskelin katukeittiössä Thong Salan yömarkkinoilla. Just sopivasti potkua mun makuun, ihan 5/5!

1-igtt3

2)Länkkärityylinen aamiaishetki Kiinassa

Reissuillani tykkään kokeilla uutta ja pyrin syömään pitkälti paikallista ruokaa. Takana oli jo useita viikkoja reissailua Aasiassa ja olin vetänyt aamupalaksi nuudelisoppaa siinä missä paikallisetkin. Kaipasin epätoivoisesti jotakin tuttua ja turvallista, mikä ei saisi vatsaani kääntymään ylösalaisin heti aamusta. Päätin hemmotella itseäni ja aloittaa aamun iisisti tilaamalla hostellistani tämän länkkärityylisen aamupalan. Setti sisälsi paahtoleipää, jogurttia, paistetun kananmunan, hedelmiä ja ison kupillisen kahvia. Aamupalani maksoi enemmän kuin huoneeni yhdeltä yöltä, mutta oli muuten niin sen arvoista!

1-igtt2

3)Jäätelöannos kruunasi herkkuhetkeni Baskimaassa

Baskimaan reissullani ymmärsin, miksi ruoan perässä voisi jopa matkustaa. Kulinäärikaupunki San Sebastian tunnetaan erityisen hyvin pintoxistaan, jotka vievät kielen mennessään. Kuvanottohetkellä alla oli ihan älytön pitnxoshurjastelu ja useampi lasi viiniä, mutta yleisesti tiedetty faktahan on, että jäätelölle on aina tilaa. Sen verran täynnä masu kuitenkin jo tässä vaiheessa oli, että maltoin jopa ikuistaa herkutteluhetken ja ladata kuvan instaan, ennen kuin iskin annoksen kimppuun. Ja voin kertoa, että hyvinhän se sitten uppos!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou. Tempauksen teemana oli tällä kertaa ruokamatkailu ja meikän löytää Instasta nimellä @katakatss. Ruokakuvia tililleni tuskin edelleenkään alkaa ilmestyä, mutta pian tulossa materiaalia ainakin Suomi-roadtripiltä!

Elossa ollaan ja reissu heitetty!

Ihan mielettömät kolme kuukautta takana, palasin muutama päivä sitten reissulta takaisin Suomeen. Blogi on valitettavasti ollut viime kuukaudet täysin retuperällä. Osasin tätä vähän aavistellakin, mutta yllätyin silti, miten vähän aikaa bloggaamiselle reissussa jäi. Ausseissa ollessani meininki oli niin eri, kun oikeastaan asuin siellä enkä ollut muutaman viikon välein hyppäämässä maasta toiseen. Kirjoittelin reissullani kyllä postaukset aikalailla julkaisukuosiin, mutta ongelmaksi muodostui kuvien käsittely (liian aikaavievä prokkis tämmöiselle perfektionistille) ja paikoin surkeat nettiyhteydet (Kiinassa mulla oli vpn vaan puhelimessa, Mongoliassa hengasin maaseudulla ilman mitään yhteyksiä ja Siperiassa oltiin niin loppupuolella reissua, etten viitsinyt enää edes aloittaa). Alan julkaista juttuja pikkuhiljaa kesän mittaan, koitan jättää noi tekstit alkuperäiseen muotoon, vaikka tekisi mieli niitä hioakin, on sitten tunnelmat aidoimmillaan.

Siinäpä ”lyhyesti” selittely, miksi blogi ei oo päivittynyt sitten maaliskuun. Saanko anteeksi, että voin vihdoin mennä itse asiaan? On tapahtunut niin paljon kaikkea, että tuntuu hankalalta päättää, mistä edes aloittaisin kirjoittamisen. Sitten tajusin, että eilenhän oli sopivasti kuukausittainen IGTT-tempaus ja voisin tän ”oon takas kehissä”-postauksen yhteyteen vaan lisätä Instagram-kuvia ja hieman lyhyesti höpötellä reissusta. Tämmöinen kevyt pudotus siis 🙂

IMG_20160310_233006

IMG_20160321_231951

IMG_20160323_180430

Aloitin maaliskuun alussa Thaimaasta, joka oli miulle entuudestaan tuttu kohde. Hengasin ensiksi Bangkokissa muutaman päivän ja hoidin itselleni viisumin Kiinaan. Tän jälkeen suuntasin etelään nauttimaan auringosta ja rennosta saarielämästä. Upeita rantoja, tulista katuruokaa, myöhään venyneitä iltoja, muttei kuitenkaan liian myöhään nukuttuja aamuja. Thaimaahan olisi ollut helppo jäädä pidemmäksikin ajaksi, mutta kaipasin jotain uutta ja erilaista, joten suuntasin seuraavaksi Hanoihin.IMG_20160328_170042

IMG_20160325_185936

IMG_20160405_163808

Vietin Pohjois-Vietnamissa lähes pari viikkoa. Hanoin lisäksi kävin risteilemässä Halong Baylla ja reissulla, jolla ajeltiin ympäri maan koillisosia. Ihan mahtavaa, kunnes toikkaroin itseni mopolla nurin ja pääsin testaamaan paikallisia terveydenhuoltopalveluita. Hetken pelkäsin, että joudun jättämään reissun kesken, mutta onneksi lääkärin antamat dropit tehosivat ja paraneminen alkoi nopeasti. Viisumini voimassaolon loppuajan lepuutinkin vaan itseäni Ha Giangissa, kunnes jatkoin matkaani Kiinaan.

IMG_20160403_181103

IMG_20160423_131816

IMG_20160407_203550

Voi Kiina. Se ei todellakaan jättänyt kylmäksi! Hetkittäin vihasin koko paikkaa, hetken kuluttua taas suorastaan pompin innosta, kun olin niin fiiliksissä. Kontrastit olivat valtavia: maaseudulla haikkasin mielettömissä maisemissa ja miljoonakaupungeissa tunsin hukkuvani ihmispaljouteen ja saasteisiin. Kun jätin viimeisen kohteeni, Pekingin, taakseni ja suuntasin kohti Mongoliaa, oloni oli helpottunut. Mutta hieman yllättäen myös tietyllä tapaa haikea. Kiina yllätti minut monipuolisuudellaan täysin ja kiinalaiset osoittautuivat todella mukaviksi ja auttavaisiksi. Päädyinkin odotuksieni vastaisesti viettämään Kiinassa lähes kokonaisen kuukauden.IMG_20160519_093033

IMG_20160428_091941

IMG_20160522_090103

Kiinan jälkeen suuntasin Mongoliaan, joka oli tietyllä tapaa yksi reissun kohokohdista. Pääkaupunki Ulaanbaatar oli mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja modernia, mutta Mongoliassa se juttu oli tietenkin luonto. Maa olisi haastavaa ottaa haltuun täysin itsenäisesti, joten päädyin buukkaamaan majapaikkani kautta retken, jolla kierreltiin ympäriinsä yhdentoista päivän ajan. Ajeltiin ympäriinsä neuvostotyylisellä pakulla, haikattiin kansallispuistoissa, ratsastettiin aroilla ja yövyttiin jurtissa paimentolaisperheiden vieraina. Parin Mongoliassa vietetyn viikon jälkeen olin ihan mielettömän onnellinen, että pääsin kokemaan kaiken sen, mutta myös onnellinen, että pääsin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen (yhtenä syynä lienee mongolialainen keittiö, joka ei niin sanotusti oikein napannut).

IMG_20160523_082026

IMG_20160602_212226

IMG_20160527_101447

Ulaanbaatarista aloitin matkani junalla halki Siperian. Oon haaveillut matkasta ties kuinka kauan enkä vieläkään voi täysin uskoa, että se on nyt tehty. Junailu itsessään oli jo ihan mieletön kokemus ja olisin voinut viettää junassa paljon pidempiä aikoja! Venäläiset osoittautuivat todella ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi, miulta kyseltiin jatkuvasti tarvitsenko apua jossakin ja tarjottiin paikallisia herkkuja. En tietenkään viettänyt koko aikaa junassa, vaan pysähtelin useammankin kerran. Erityisesti Baikal-järvi jäi mieleeni, ihan uskomattoman kaunis paikka! Instaan en ole vielä ehtinyt lisäämään kuvia Venäjän matkan osuudelta, mutta pian varmasti koittaa senkin aika.IMG_20160522_191142

Palasin tosiaan kotiin pari päivää sitten ja nyt onkin edessä kesä Suomessa. Kesä kuluu pitkälti töiden parissa, mutta koitan myös saada blogin päivitystahdin taas normaaliksi. Postausaiheet ei oo ainakaan ihan hetkeen loppumassa! Myös Instagram päivittyy edelleen reissukuvilla, meikän löytää instasta käyttäjänimellä @katakatss. Ja hei lämpimästi tervetuloa takaisin blogin pariin ja ihanaa viikonloppua ja kesäkuun alkua kaikille x

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou.

IGTT – Himoshoppaajasta eräerjaksi

Juteltiin jokin aikaa sitten veikan kanssa matkahaaveistamme ja päättäväisesti ilmoitin haluavani matkustaa lähitulevaisuudessa Mongoliaan. Veljeni reaktio meni jotakuinkin tähän tyyliin: ”Miks ihmeessä sie sinne haluat? Onko Mongolia muka sun tyyppinen matkakohde?” Kommentti sai minut pohdiskelemaan asiaa tarkemmin, onko kyseessä tosiaankaan minulle tyypillinen kohde? Ainakin muutama vuosi sitten en varmasti olisi ollut Mongoliasta kovinkaan innoissani, olisin ehkä saattanut jopa nyrpistellä nenääni koko paikalle. Mitä täällä siis tapahtuu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen kaupunkikohteet olivat minulle se juttu ja haaveilin lähinnä Euroopan ja Jenkkilän metropoleista. Reissujen suosikkiaktiviteetit painottuivat shoppailun, auringonoton ja yöelämän ympärille. Ennen reissua googlattiin parhaat menomestat, ja taidettiin joskus ilmoittaaa jo etukäteen nimet erityisen lupaavalta vaikuttavan baarin listalle. Shoppailumahdollisuudetkin kartoitettiin huolellisesti ja saatoin pakata matkalaukun tarkoituksella mahdollisimman tyhjäksi ostoksia ajatellen. Kerran sekään ei riittänyt, vaan palasin reissusta mukanani uusi ylimääräinen laukku täynnä tavaraa, koska en vaan voinut olla ostamatta vielä yhtä kenkäparia.

DSCN0507

Iän myötä matkustusmieltymykseni ovat kuitenkin muuttuneet, eivätkä shoppailu ja yöelämä ole minulle enää niin tärkeitä (auringonottoa tosin rakastan yhä). Viime aikoina olenkin yllätyksekseni löytänyt itseni entistä useammin luonnosta ja huomannut googlailevani ostoskeskusten sijaan kansallispuistoja. En todellakaan kutsuisi itseäni miksikään vaeltajaksi, sillä usein kunto meinaa loppua kesken ja tekisi mieli vaan viskata lenkkarit hiiteen (tyyliin ku Wild -leffassa Cheryl heittää vaelluskenkänsä alas vuoren rinteeltä ja huutaa vielä perään ”fuck you bitch” 😀 ) . Vaikka suhteeni patikointiin onkin ristiriitainen, niin kyllä maisemat ovat lähes poikkeuksetta muutaman hikipisaran ja kipeytyneiden jalkojen arvoisia. Luonto vaan tarjoaa kerta toisensa jälkeen ihan mielettömiä juttuja, joita ei ihminen vaan millään pysty jäljittelemään yhtä menestyksekkäästi. Eikä aina onneksi edes tarvitse haikata mihinkään vuoren huipulle luonnonihmeitä ihastellakseen, vaan auringonlasku rantabaarista käsin toimii ihan yhtä hyvin.

DSCN9128

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että luontokohteet ovat minulle se juttu, mutta ei ole mahdottomuus, että vaikka 5-10 vuoden kuluessa matkustusmieltymykseni kokisivat jälleen muutoksia. Ehkä tulevaisuudessa matkustan kulinarististen makuelämästyen perässä tai haen mielenrauhaa meditoimalla. Tai ehkä haluan viettää lomani luksuskohteissa ja jo pelkkä ajatus reppureissusta kauhistuttaa. Tai ehkä lyön ällikällä itseni ja muiden ennakko-odotukset, ja ilmoitan haavekohteideni ykköseksi Alaskan (yks 80-vuotias travellerimummo muuten nimesi kyseisen mestan kauneimmaksi paikaksi, jossa on elämänsä aikana käynyt ja hän on matkustanut PALJON). Ajatus kuulostaa ehkä nyt epätodennäköiseltä, mutta kuka tietää. Meinaan, että jos joku ois 18-vuotiaalle Katalle sanonut, että haaveilet  matkasta maahan, jonka keskus, Ulaanbaatar, tunnetaan maailman kylmimpänä ja eristäytyneimpänä pääkaupunkina, niin oisin varmaan vaa nauranut päin näköä…

1-20151011_162419

Mites teidän matkustusmieltymykset? Pysyneet samoina vai muutoksia havaittavissa?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Tempauksen aiheena on tällä kertaa luontomatkailu. Minua pääsee muuten IG:ssa seuraaman nimimerkillä @katakatss. Tavoite on päivittää reissusta instaa aktiivisemmin, joten seurailkaa ihmeessä ja seurailen takas 🙂

IGTT – Voiko talvesta opetella tykkäämään?

Instagram Travel Thursday on täällä taas (siis minne kuukausi vaan oikein meni?!) Selaillessani IG-fiidiäni yrittäen keksiä, mistä tällä kertaa kirjoittaisin, jouduin hieraisemaan silmiäni. Oon viime aikoina näköjään julkaissut lähinnä pelkkiä talvikuvia! Ei kai siis auta muu kuin kirjoittaa talvesta, miten tässä oikein näin kävi?

1-20160107_124853

Aihe ei todellakaan ole minulle se todennäköisin, sillä olen, ja tulen aina olemaankin, kesäihminen henkeen ja vereen. Valoisat kesäyöt, kuumat hellepäivät ja rento mökkielämä menevät heittämällä korkeiden lumikinosten ja paukkuvien pakkasten ohi. Paras muistoni jään kanssa on se, kun yhtenä kuumana kesäpäivänä Queenslandissa syötiin jääpaloja suoraan ämpäristä, kun oli niin kuuma. Suuntaankin talvisin tyypillisesti ainakin joksikin aikaa lämpöisemmille leveysasteille enkä tarkemmin ajateltuna edes muista, koska viimeksi olisin viettänyt koko talven yhtäjaksoisesti Suomessa.

Processed with VSCO

Tämä talvi on kuitenkin ollut erilainen. Sen sijaan, että oisin jatkuvasti vain tuijotellut lomakuvia ja haikaillut muualle, oon yrittänyt asennoitua tähän vuodenaikaan rakentavammin. En tiedä johtuuko tää siitä, että a) matkailun ansioista sitä on jotenkin oppinut arvostamaan enemmän kotimaataan, b) Suomi tuntuu eksoottisemmalta poissa vietetyn vuoden jälkeen, c) tuleeko sitä aikuistuessaan vähemmän jyrkiksi mielipiteissään, vai d) onko tää joku hetkellinen sekoaminen.

1-DSC_2004

Johtuipa mistä tahansa, niin oon todennut tän lähestymistavan varsin järkeväksi. Talvesta ei kuitenkaan täällä Suomessa pääse eroon (enkä tarkoita, että pitäisi päästäkään!), joten eikö ois parempi oppia tykkäämään siitä (tai edes sietämään sitä)? Okei myönnetään, on kylmä ja pimeä, mutta onhan ulkona toisaalta ihan älyttömän kaunista. Valkoiseksi värjäytynt maa on kuin suoraan sadusta ja luonto pullollaan hienoja kuvauskohteita. Oon mm. käynyt luistelemassa, osallistunut pihabongaukseen, yrittänyt nähdä revontulia ja kuvitellut olevani Frozenin Elsa ja taikovani itselleni upean lumipalatsin (okei, tuskin ainakaan vaihtoehto c eli aikuistuminen).

1-20160114_131535

Olen edelleen sitä mieltä, että talvi on turhan pitkä ja pimeä kokonaisuudessaan Suomessa vietettäväksi, mutta negistelyn sijaan aion vielä hetken keskittyä nauttimaan tästä vuodenajasta ja alati pitenevistä päivistä. Sitten meikän Instagram-tilin valtaavat, toivon mukaan, taas reissukuvat hiekkarannoilta palmujen alta ja pääsen nauttimaan jäästä lempimuodossani,  nimittäin paloina drinkissä.

Mut hei kertokaa ihmeessä, mikä on teidän mielestä talvessa parasta (vai onko mikään)? Tai yhtä hyvin voit vaikka jakaa suosikkimuistosi jään kanssa 😀

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minua pääsee IG:ssa seuraaman nimimerkillä @katakatss.