Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuuden vuoden harkinta-aika

En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa oon aloittanut tämän postauksen luonnostelun ja sitten pyyhkinyt kaikki kirjoittamani sanat pois. Kerta kerralta kynnys julkaista jotain on tuntunut korkeammalta. Ja nyt ollaan tultu tilanteeseen, että miun viimeisin julkinen kirjoitus on nähnyt päivän valon tammikuussa vuonna 2017. Kohta siis kuusi vuotta sitten. Ihan hullua. Sitä ennen blogi reissutarinoineen oli ollut aktiivisesti elämässäni mukana usean vuoden ajan. Sitten, aika yllättäenkin, tuli stoppi ilman mitään varoitusta.

Bloggaamisen hiipumiselle on hankala määritellä yksittäistä syytä. Tuolloin aloittamani uusi työ vei aikaani enemmän kuin ajattelin ja panostin siihen itselleni tuttuun tapaan ehkä liiankin tunnollisesti. Samaan aikaan trendinä alkoi olla sisältöjen siirtyminen yhä enenemissä määrin Instagramiin, siellä fiilisten ja kuulumisten jakaminen oli helppoa ja nopeaa.  Varsinaisen blogin lukijamäärät olivat kasvaneet melko paljon ja se alkoi jotenkin ahdistaa mua monellakin eri tavalla. Kyseenalaistin ainakin sitä, mitä edes haluan sanoa, onko sisältö riittävän laadukasta, mikä on kaiken pointti. Tästä kaikesta sitten seurasi jotain, millä ei nyt ainakaan voi ylpeillä, voisi varmaan verrata ghostaamiseen.

Paitsi, että näin lähes kuusi vuotta myöhemmin ”hello it´s me” (I trust you get the reference :D)  Tässä kohtaa varmaan pitäisi olla hyvät perustelut, tarkasti harkittu teksti ja jonkinlainen kokonaistavoite kirkkaana mielessä, että mitä tällä tekstillä haluan sanoa ja mikä on blogin tulevaisuus. No kuten ehkä tästä jäsentelemättömästä tajunnanvirrasta voi huomata (ja jota en muuten oo ees oikolukenut), niin kaikki on edelleen kovin epäselvää. Eikä tätä kirjoitusta oo edes edistänyt niinkään inspiraatio, vaan eräänlainen pakko. Juttu on nimittäin niin, että kuuden vuoden mittaisen yhtenäisen julkaisemattoman ajanjakson jälkeen blogi poistuisi täältä kokonaan. Se tuntuu kuitenkin aivan liian lopulliselta, ja painamalla tota pelottavaa julkaise-nappia, saan lunastettua itelleni lisäaikaa päättää, mitä teen jatkossa. Tiedostan, että nostalgisoin ehkä liikaa blogin alkuaikoja ja sellaista yhteisöllisyyden kokemusta. Kirjoitin melko vapaasti miettimättä mitään sen tarkemmin ja pikaruokamaiset some-alustat eivät olleet yhtä hallitsevia.  Maailma on muuttunut ja eihän sitä itsekään ole täysin samanlainen.

Vaikka kaikki on kovin eri tavalla kuin ennen, niin edessä on toivottavasti paljon uusia seikkailuja ja elämyksiä. Mutta ainakin toistaiseksi pidän nää muistot elossa myös täällä. Virallinen harkinta-aika alkakoon tästä.

Previous Post

No Comments

Leave a Reply