Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rajanylitys Vietnamista Kiinaan

Vietnamin viisumini umpeutuisi pian ja halusin jo kovasti päästä jatkamaan matkaa Kiinan puolelle. Vietnamin ja Kiinan välisen rajan ylittäisin Lao Cai / Hekou -raja-asemalta. Mutta päästäkseni sinne olisi edessä jälleen yksi bussimatka Vietnamissa.

Lähdin liikkeelle Ha Giangista kohteenani Lao Cain kaupunki. Matka alkoi jo aamuvarhain ja jopa edellä aikataulusta, olin hädin tuskin saanut itseni lähtövalmiiksi hotellityöntekijän tullessa huoneeni oven taakse hoputtamaan minua bussiin. Olin varannut kuljetuksen hotellini kautta ja pyytänyt, että minut voitaisiin poimia kyytiin suoraan majapaikkani edestä ja onnekseni se saatiin järjestymään. Tähän kiire ja hoputtaminen sitten loppuivatkin ja minibussi ajoi lähes tunniksi Ha Giangin bussiasemalle odottelemaan muita matkustajia. No, sainpahan ainakin valita mieleiseni paikan bussista ja tuntui hyvältä päästä pitkästä aikaa liikkeelle.

1-IMG_5357

1-IMG_5352

Bussimatka oli tosin kaukana miellyttävästä sunnuntaiajelusta ja matkanteko pitkin vuoristoisia pikkuteitä tuntui kestävän ikuisuuden. Pelkäsin olla bussin kyydissä (alla oleva onnettomuuteni ei hirveästi auttanut asioita) ja lisäksi minulle tuli huono olo. En yleensä kärsi matkapahoinvoinnista, mutta tällä kertaa vietin osan matkasta maaten kaksinkerroin bussin lattialla. Tajusin nopeasti, että matkanteossa tulisi menemään luultavasti koko päivä ja otin missiokseni päästä rajan yli Kiinan puolelle.

1-IMG_5323

1-20160402_153443

Parasta matkassa olivat tauot, koska silloin pääsi hetkeksi pois bussista. Ensimmäinen stoppi oli noin kolmen tunnin kuluttua lähdöstä, kun pysähdyimme syömään. Tilasin jonkinlaisen yrteillä maustetun nuudelikeiton, joka oli kyllä ihan mielettömän hyvää.

Meinasin kirjoittaa, että toinen tauko puolestaan meni pönttöä halaillessa, mutta paikallisessa vessassa ei ollut kyseistä posliini-istuinta. Joka tapauksessa vessassa se toinen breikki sitten meni ja kun lopulta uskalsin sieltä poistua, pelkäsin jo, että bussini olisi mennyt menojaan tavaroineni (ois kuitenkin jäänyt ikävä sitä inhoamaani kotteroa).

1-20160405_121145

Kopio 1-20160405_135903

Toisen tauon jälkeen yksi matkustajista alkoi bondailla meikän kaa. Meillä ei ollut lainkaan yhteistä kieltä, mutta nainen halusi auttaa minua ja antoi minulle limen palan, jota nuuskia. Ehkä limen haistelu vähän auttoi, tai sitten tie vain muuttui paremmaksi, mutta oloni alkoi kohentua. Nainen (en valitettavasti muista enää hänen nimeään) viittoili tyhjää istuinta vieressään ja tulkitsin sen pyynnöksi istua hänen seurakseen. Istuinkin siinä siihen asti, kunnes nainen alkoi vuorostaan oksentaa. Näytin anteeksipyytävältä ja siirryin pois. Ehkä limellä ei sittenkään ollut taikavoimia poistaa matkapahoinvointia kuin yhdeltä henkilöltä kerrallaan?

Kopio 1-20160405_141631

1-20160405_190606

Lao Cain bussiasema oli ihan kaupungin laidalla. Jos oisin ottanut edes vähän etukäteen asioista selvää, oisin voinu hypätä aiemmin pois bussista ja kävellä suoraan rajalle. Mutta koska oon välillä aikamoinen huithapeli, niin ajoin sitten ohi sellaiset 14 kilometriä. Eksyksissä oleva reppureissari sai laita-asemalla odottelevat taksihuijarit riemastumaan ja he pyysivät aivan naurettavia summia kyydistä rajalle. En todellakaan suostunut heidän kusetuksiinsa eikä minulla enää edes ollut Vietnamin valuuttaa jäljellä heidän kiskomiaan summia (lisäksi ois pitäny mennä mopotaksilla, ei kiitos). Jätin ukottajat huutelemaan perääni ja lähdin selvittelemään tilannetta asemarakennuksen sisäpuolelle. Onnistuin löytämään yhden tiskin takaa paikallisen pojan, joka puhui sujuvasti englantia. Hän etsi mulle paikallisbussin oikeaan suuntaan, neuvoi millä pysäkillä loikata pois ja antoi vielä mukaan tsemppaavan viestinkin. Niin ihana tyyppi, että oisin voinu vaan heittäytyä kaulaan ja halata!

1-20160405_150922

1-20160405_151025

1-20160405_151144

Bussilla ajelin sitten ne 14 kilsaa takaisin päin ja pääsin vihdoin rajanylityspaikalle. Rajalla kaikki meni varsin simppelisti: Vietnamin puolella vaan leima passiin ja ulos maasta, sitten kävellen sillan yli Kiinan raja-asemalle, jossa maahantuloon liittyvät perusmuodollisuudet. Olin hakenut Kiinan viisumin jo etukäteen Thaimaasta, joten rajalla ei kauaa tarvinnut pyöriä. Sitten olinkin Kiinassa!

1-20160405_151144

1-20160405_185917Ensimmäiset haasteeni Kiinassa olivat saada paikallista valuuttaa, ruokaa ja yöpaikka. Kaikki onnistui melko pienellä säädöllä (ottaen siis huomioon, että kyseessä on Kiina, maassa vierailleet ymmärtää kyllä mistä puhun 😀 ) Hekou oli  melko pieni city ja rajakaupungiksi ihan ok, mutta en kuitenkaan halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, vaan jatkoin matkaani kohti Yuan Yangin riisipeltoja jo seuraavana aamuna. Se olikin sitten ensimmäinen matkani Kiinassa ja voin kertoa, että se oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin tämäkin seikkailuni. Mutta kerron siitä lisää toisen kerran x

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna / 270 degrees 25.8.2016 at 08:03

    Ai kamala, nuo bussimatkat Kaakkois-Aasiassa on kyllä joskus yhtä tuskaa. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuulen/näen jonkun muun kuin turistin voivan pahoin noilla matkoilla, mutta sitäkin siis tapahtuu! 😀

    • Reply Katareissaa 25.8.2016 at 11:32

      Ihan tosi? Miulla on käynyt useammankin kerran niin, että paikalliset laattaa, mutta oon ite ihan ok ?

    Leave a Reply