Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ajatuksia Vietnamista

Mopo-onnettomuuteni jälkeen jäin yksin Vietnamin maaseudulle ja päivät kuluivat pitkälti hotellihuoneessa lepäillessä. Minulla oli aikaa vaan olla ja ajatella. Pohdiskelin reissailua, elämää, unelmia, syvällisiä ja universumia. Myös Vietnam ja täällä kokemani asiat pyörivät paljon mielessäni. Ajattelinkin jakaa ajattelujeni pohjalta syntynyttä tajunnanvirtaa Vietnamista myös täällä blogin puolella.

1-IMG_5312

1-12910776_1081372728591744_179101212_n

1-IMG_5373

Tulin Vietnamiin Thaimaasta, ja huomasin usein vertaavani näitä kahta maata toisiinsa. Thaimaahan verrattuna Vietnam on huomattavasti kehittymättömämpi ja haastavampi matkustuskohde. Omat kokemukseni Vietnamista tosin sijoittuvat maan pohjoisosiin, joka on kuulemani mukaan täysin erilainen etelään verrattuna. Siinä missä etelässä meno on leppoisampaa ja kaakkois-aasialaista, on pohjoinen saanut paljon vaikutteita Kiinasta. Haluan tässä vielä tuoda esiin, että vietin Vietnamissa kokonaisuudessaan hieman vajaat kaksi viikkoa, joten omat kokemukseni ovat aikalailla ensivaikutelmia, eivät absoluuttisia totuuksia. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että lyhyemmällä reissulla yksittäisetkin kokemukset voivat vaikuttaa isosti. Kokonaisuudessaan fiilikseni Vietnamista ja vietnamilaisista jäivät ristiriitaisiksi.

1-IMG_5385-001

1-IMG_5386

1-IMG_5368

1-IMG_5388

Ihmisten elämät maalla ja kaupungissa ovat kuin eri maailmoista. Köyhyyttä esiintyy erityisesti syrjäisillä vuoristoseuduilla ja jo peruskoulun järjestämisessä on omat haasteensa. Monet syrjäseutujen asukkaista eivät ikinä lähde kotikylästään ja he elävät tehden raskasta ruumiillista työtä, luultavasti hautaan saakka. Jo nuoria tyttöjä näki kantamassa raskaita taakkoja köyryselkäisten vanhojen naisten rinnalla. En voinut olla miettimättä, että kuinka kauan aikaa mahtaa mennä, ennen kuin tytöt painuvat kumaraan eivätkä enää pysty kävelemään selkä suorassa. Mua pisti silmään se, etten nähnyt ensimmäistäkään poikaa/miestä kantamassa vastaavia kuormia, vaan naiset tuntuivat tekevän kaikki raskaimmatkin työt. Miesten ja naisten asemassa on selvä ero eikä tasa-arvo toteudu ainakaan sellaisena kuin itse länsimaalaisena sen käsitän. Naisia ei kunnioiteta niin paljon kuin he ansaitsisivat. Erityisesti minua kauhistutti yksittäinen tapaus, jota todistimme Hanoin keskustan kadulla. Yhtäkkiä paikallinen mies alkoi lyödä katukauppiaana työskennellyttä nuorta naista. Kukaan ei yrittänyt auttaa naista, jota mies yhä hakkasi, vaikka nainen kaatui maahan ja aneli miestä lopettamaan. En osaa sanoa, mikä johti tapaukseen, mutta tuntui siltä, että joko kukaan ei uskaltanut puuttua tilanteeseen tai sitten väkivaltaa pidetään normaalina. Lopulta pojat meidän porukastamme menivät väliin ja pelastivat naisen pahemmalta pahoinpitelyltä.

1-IMG_5430

1-IMG_5432

1-IMG_5482

1-12957180_1081346465261037_344587612_n

Ihmiset eivät aina olleet kovinkaan hienovaraisia. Kolarointini jälkeen olin hieman allapäin ja jatkuva tuijottaminen ja kasvojeni osoittelu väsyttivät, olisin halunnut hetkittäin vain olla näkymätön. Ehkä he olivat vain uteliaita eivätkä tarkoittaneet loukata, mutta vammoilleni naureskelu oli vähintä, mitä siinä tilanteessa kaipasin. Myös matkailijoiden huijaaminen on Vietnamissa melko yleistä. En missään nimessä sano, että kaikki vietnamilaiset olisivat huijareita, mutta melko todennäköisesti ukottajia osuu myös omalle kohdalle.  Esimerkiksi kerrankin syödessäni ravintolassa, en kysynyt lainkaan tilaamani annoksen hintaa.  Kyseessä oli normaali paikallisten suosima rafla ja kelasin, että ei se kuitenkaan paljoa voi maksaa. Kun lasku tuotiin eteeni, en ollut uskoa silmiäni, olin syönyt edellisinä päivänä lähes vastaavan aterian lähes kymmenen kertaa halvemmalla! Oma vikani, etten kysynyt hintaa, mutta tapauksesta jäi suoraan sanottuna todella kusetettu olo. Toisaalta ymmärrän sen, että matkailijoilla on monien paikallisten näkökulmasta katsoen järjettömät summat rahaa, mutta ei noin räikeä huijaaminen silti kovinkaan mukavalta tunnu. Toisaalta minulla on vietnamilaisista myös todella hyviä kokemuksia. Sain tavata reissullani todella ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, sain apua ja myötätuntoa hädän hetkellä. Mua on kyytsätty pyörällä paikasta toiseen, autettu vilpittömästi, kieltäydytty ottamasta mitään maksua palveluksesta, iloisia hymyjä… Paljon asioita, joista oon kiitollinen ja jotka painaa vaakakupissa enemmän kuin muutama huono kokemus.

1-IMG_4956xxxx

1-IMG_4937

1-IMG_4904

Myös liikenne ja eläinten kohtelu saivat mietteliääksi. Liikenne Vietnamissa on suomalaisen silmiin aikamoinen kaaos. Autoja ei juuri ole, mutta mopoja on miljoonia. Liikennesäännöistä ei niin piitata ja onnettomuudet ovat yleisiä. Myös eläimiä kuljetellaan skootterin tarakalla ja milloin missäkin. Eläinten kohtelu tuntui toisinaan raa’alta, näin esimerkiksi toreilla kanoja häkeissä, jotka olivat niin täynnä, ettei linnuilla ollut lainkaan tilaa liikkua. Epäilemättä eläimet saavat elää maaseudulla onnellisina vapaata elämää ja nää on tehotuotantoon verrattuna pikkujuttuja, mutta silti. En myöskään pitänyt paikallisten tavasta pitää pikkulintuja häkissä lemmikkinä. Lintujen on tarkoitus käsittääkseni tuoda onnea, mutta näkemäni linnut vaikuttivat joko apaattisilta ja valmiilta kuolemaan, tai sitten ne sinkoilivat sekopäisesti ympäri häkkiä yrittäessään päästä vapauteen.

1-IMG_5420

1-IMG_4895

1-12919271_1081346381927712_510039790_n

Kirjoitukseni perusteella voisi luulla, etten viihtynyt Vietnamissa. Asia ei kuitenkaan ole niin. Epäkohdista huolimatta maassa on paljon hyvää ja usein ajatuksia herättävät kohteet ovat mielenkiintoisempia kuin helpot ja perinteiset.  Tää on näiden ihmisten tapa elää ja minun silmiini oudolta tuntuvat asiat eivät ehkä ole heille mitenkään erikoisia. Oon viettänyt maassa vain lyhyen ajan, joten onko minun ulkopuolisena edes oikeutta arvostella heidän tapojaan elää? Reissun jälkeen tajuan taas entistä selvemmin, kuinka hyvin asiat kotimaassa ovat ja kuinka etuoikeutetussa asemassa itse olenkaan. Tää matka oli hyvä muistutus siitä. Vietnamiin haluan ehdottomasti palata jonain päivänä, oonhan nähnyt maasta vasta pienen osan. Ehkä sillä reissulla sitten enemmän hiekkarantoja ja lomatunnelmia, ja vähemmän seikkailuja ja syvällistä pohdiskelua. Mutta sen näkee sitten, kaikelle on aikansa ja paikkansa x

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna / 270 degrees 23.8.2016 at 11:53

    Onneksi selvisit säikähdyksellä eikä sulle käynyt pahemmin tuossa mopo-onnettomuudessa!

    Vietnam (niin kuin niin monet muutkin paikat) on tosiaan ristiriitojen maa. Kirjoitit kyllä tutun kuuloisia ajatuksia, mitä tuli aikoinaan omallakin Vietnamin-reissulla pyöriteltyä paljon päässä. Aika paljonhan tuosta selittyy köyhyydellä ja sillä, miten huonoista oloista ihmiset siellä oikeasti tulevatkaan…ei ihme, että rikkaalta länkkäriltä halutaan nyhtää kaikki, mikä irtoaa kun itsellä ei ole mitään ja toisaalta taas vaikkapa tuo eläinten hyvä kohtelu ei varmasti ole päällimmäisenä mielessä silloin, kun ihmisten omatkin olot ovat kurjat. Sinänsä kyllä itse olen sitä mieltä, että länsimaisen lihaa syövän turistin on turha kauhistella eläinten kaltoin kohtelua täällä päin maailmaa, kun itse edesautamme samaa asiaa päivittäisillä valinnoillamme paljon suuremmassa mittakaavassa.

    Nojoo, laukaisipas tää nyt mullakin melkoisen ajatusten virran 😀 Mutta siis omalla(kin) kohdalla ajatukset Vietnamista ovat aika ristiriitaiset. Periaatteessa tykkäsin ja olen iloinen että se matka tuli tehtyä, mutta enpä silti ole kuuteen vuoteen kaivannut takaisin toisin kuin moniin muihin paikkoihin. Nyt pohdinnassa tosin on, josko pitäisi sielläkin lähteä taas pyörähtämään kun kerran reissussa täällä päin maailmaa taas ollaan…

    • Reply katareissaa 23.8.2016 at 14:16

      Sanopa muuta! Kiva kommentti, mukava lukea muidenkin ajatuksia 🙂 Mietin itse asiassa, että mainitsenko tota eläinten kohtelua ollenkaan, mutta jotenkin vaan tuntuu vaikuttavammalta, kun näkee silmiensä edessä tyyliin kanoja tungettuna pieneen häkkiin kuin poimiessaan broileripakkauksen kaupan hyllyltä, jolloin ei välttämättä edes käy mielessä tuotanto-olosuhteet tms. Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa siitä, että eläinten olojen kauhistelu on sinänsä turhaa, mutta toisaalta se voi saada pohtimaan omia kulutustottumuksiaan laajemminkin. Ja kuten sanoit, niin noi päivittäiset valinnathan on just niitä isoja juttuja! Luulisin, että Vietnam on kehittynyt kuudessa vuodessa paljon ja voi olla monissa paikoissa jo ihan eri meininki. Voisi olla mielenkiintoista käydä katsomassa? 🙂 Mulla on itse asiassa hyvin samanlaiset fiilikset Kambodzan suhteen, vaikka se oli upea maa, en kuitenkaan ihan heti haluaisi takaisin. Vietnam tuntui siihen verrattuna jo varsin kehittyneeltä.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 23.8.2016 at 20:12

    Kiinnostavaa pohdintaa, varsinkin koska se oma reissu häämöttää jo horisontissa. Mä en oikein tiedä, mitä Vietnamilta odottaa. Saigon tuntuu todella kiehtovalta paikalta täältä katsottuna, se onkin ensimmäinen Kaakkois-Aasian metropoli, jossa käyn, Bangkokissa en oo käynyt, eikä se ole mua juurikaan kiinnostanut. Vietnamista mulle sanottiin etukäteen, että ne ei tykkää länkkäreistä yhtä paljon kuin thaimaalaiset. Myös sanottiin, että rannat ei olisi yhtä hienot. Yhtä kaikki mä halusin nyt päästä siellä käymään, koska Thaimaassa on tullut käytyä pariin otteeseen.

    • Reply katareissaa 23.8.2016 at 21:58

      Kiva kuulla 🙂 Jos oot Thaimaassa jo useamman kerran käynyt, niin Vietnam on varmasti mukavaa vaihtelua ja kiehtoo ihan eri tavalla kuin tuttu ja turvallinen Thaimaa. Vaikka maissa jotain samoja piirteitä onkin, niin on ne kuitenkin ihan omanlaisiaan paikkoja. Itellä ei juuri oo Vietnamin biitseistä kokemusta, mutta oon siinä käsityksessä, että todellisia paratiisirantojakin löytyy. Tää maitten toisiinsa vertailu nyt on vähän niin ja näin, vaikka myönnettäköön, että itsekin siihen välillä syyllistyn 😀

    Leave a Reply