Suomen suurin matkablogiyhteisö

Eka päivä ja lauennut matkajännitys

Maaliskuun alku. Ulkona pyryttää lunta ja taivas on mikäs muukaan kuin harmaa. Istun junassa matkalla lentokentälle. Jännitys kuplii sisälläni ja hetkittäin se saa minut suorastaan voimaan pahoin. Konduktöörin kysyessä millainen lippu laitetaan, unohdan, miltä asemalta olen edes noussut kyytiin. Rinkka sentään muistuttaa, että olen matkalla lentokentälle, jos vaikka määränpäänkin sattuisin hermostuksissani jotenkin unohtamaan. Loppumatkan yritän vain keskittyä hengittämään rauhallisesti ja olemaan pyörtymättä.

IMG_20160607_203915

Oon lähtenyt reissuun jo useammankin kerran ja tiedän pärjääväni, mutta lähtöjännitys pääsee silti yllättämään minut totaalisesti. Se on itse asiassa piinannut mua jo useamman viikon ajan. Viisumihakemusta viedessäni käteni tärisivät niin, että pudotin paperit pitkin toimiston lattiaa. Kun hyväksytty viisumi taas kolahti postilaatikkoon, tein kaikkea muuta kuin hillityn voitontanssin ja tuuletin kuin oisin iskenyt vähintäänkin mestaruusmaalin. Hetkeä myöhemmin kuitenkin suorastaan lamauduin kauhusta ja ajatukseni lähtivät laukkaamaan. En pysty hallitsemaan niitä, vaikka asioiden  piti olla jo loppuun käsitelty. Kyseenalaistan koko reissun ja mietin, että mitä hittoa oon taas tekemässä. Enkö vaan voisi jäädä Suomeen ja elää ”normaalia elämää” niinkuin kaikki ”kunnon ihmiset”? Miksen vaan voisi tyytyä haaveilemaan seikkailuista ja kaukomaista sen sijaan, että reissaisin ympäri maailmaa eläen haaveitani todeksi? Tiedän, että Suomessa pysyminen olisi monellakin tapaa yksinkertaisempaa, tietyllä tapaa varmasti palkitsevaakin. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, sillä tunnen itseni: jos en lähtisi, haikailisin jatkuvasti jonnekin muualle ja kaipaisin jotain muuta (mitä se sitten ikinä onkaan).

1-20160307_122139

Toisaalta jännityskään ei ole pelkästään paha asia. Se kertoo, että asia on minulle oikeasti tärkeä ja että sillä on väliä. Jännitys saa minut tuntemaan, että olen elossa ja tietyllä tapaa nautin siitä vatsaa kutittelevasta ja päätä huimaavasta tunteesta, jonka se minussa aiheuttaa. Paljon pahempi olisi, jos vain kulkisin elämän läpi tuntematta, tehden ennaltamäärättyjä asioita, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Unelmien kuuluukin pelottaa edes hiukan. Jos ne eivät aiheuta tuntemuksia suuntaan tai toiseen, eivät ne yksinkertaisesti ole tarpeeksi suuria.

1-IMG_4124

1-IMG_4044

Onneksi lähtöjännitys ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Kun istun lentokoneen penkkiin, jännitykseen ja hermostukseen sekoittuu jo ämpärillinen innostusta. Koneen kiihdyttäessä pitkin kiitorataa katson ulos ikkunasta ja tiedän, että lähtöpäätös on oikea. Kun laskeudumme Bangkokiin, olen pitkästä lennosta huolimatta mielettömän hyvällä tuulella.  Majapaikkaa etsiessäni eksyn muutaman kerran, mutta näin reissun alussa sekin tuntuu vain tervetulleelta seikkailulta. Nautin siitä, kuinka hiostava, trooppinen ilma liimaa vaatteet kiinni ihoon. Katukeittiöistä leijuvat tuoksut saavat veden kielelle. Kaaosmainen liikenne tuntuu jännittävältä ja kuvittelen tööttäykset tervetulotoivotuksiksi (haha). Kun lopulta löydän hostellini ja saan laskettua rinkan selästäni, kiipeän ylös kattoterassille ihastelemaan ympärille levittäytyvää kaupunkia. Täältä alkaa meikän seuraavat kolme kuukautta kestävä reppureissu.  Tässä vaiheessa lähtöjännitys on haihtunut täysin ja kaikki se hermoilu tuntuu todella kaukaiselta, vähän naurettavalta suorastaan. Mitä pelättävää tässä muka taas oli?

1-IMG_3982

1-20160310_182134

Tää teksti on lähes suoraan mun matkapäiväkirjasta ja alkuun mietin, että julkaisenko tätä ollenkaan blogin puolella. Sitten kuitenkin ajattelin, että ehkä tästä voisi olla apua jollekin, joka pohtii, uskaltaisiko lähteä pidemmälle reissulle tai muuten vaan painii samanlaisten mietteiden kanssa. Lähteminen ei ole aina niin helppoa kuin ulospäin saattaa vaikuttaa. Vaikka voisi ehkä luulla, että taas se vaan lähti, niin se on harvoin koko totuus. Itselläni lähtöpäätöksien takana on usein paljon pohdiskelua, kyseenalaistuksia ja myöhään valvottuja öitä. Ne on kuitenkin kaiken sen arvoisia, sillä lähteminen kannattaa.  Jännittämisestä huolimatta (ja sen takia).

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Janika / My Cup Of English Tea 8.6.2016 at 17:27

    Tuli ihan itsellekin lähtöjännityskutkutusta mahan pohjaan, pelkästään lukemalla tekstin! Itselläni on suunnitelmissa ottaa ja lähteä ensimmäistä kertaa yksin reissuun alkuvuodesta, ja kaikki siihen liittyvät postaukset aina lisäävät matkainnostusta entisestään. Hyvä kirjoitus ja tsemppiä matkalle! Niin se vaan on, että toiset on luotu kulkemaan ja toiset elämään sitä ”normaalia” elämää kotisuomessa. Missä ei tietenkään mitään pahaa ole! Mutta kun veri vetää koko ajan johonkin suuntaan, ei sille mitään voi. 🙂

    • Reply katareissaa 8.6.2016 at 21:26

      Kiitos tosi mukava kommentti! Mulla välillä tuntuu Suomessa ollessa, että oonko ainoa ”höperö” 😀 Reissuilla samanhenkistä porukkaa tapaa helpommin, mutta onneksi on matkablogit! Ihan mahtavaa kuulla, että oot lähdössä reissaamaan. Vaikka vähän jännittäisikin, niin lopulta kaikki menee kyllä hyvin. Pitääkin laittaa sun blogi seurantaan 🙂

      • Reply Janika / My Cup Of English Tea 12.6.2016 at 20:57

        Oon aika huonosti jaksanut seurailla mitään tiettyjä blogeja, enimmäkseen selailen Rantapallon etusivua ja onnneksi sun blogi on tullut siellä nyt usein vastaan! Nyt kun vähän enemmän lueskelin näitä viimeisimpiä postauksia, niin matkakuume vaan kasvaa! Ja olen suunnitellut reissun alun aika samalla tavalla; ensin Bangkokiin ja Thaimaassa relailua ja siitä sitten johonkin suuntaan. Joten tämä blogi jää ehdottomasti seurantaan. 🙂

        • Reply katareissaa 15.6.2016 at 23:00

          Sori myöhäisestä vastauksesta, menee välillä ohi nää aiempiin postauksiin tulleet kommentit! Itellä aika sama homma blogien seuraamisen kanssa, tällä hetkellä tilanne meininkiä Rantapallon etusivu. Ei siinä muuten, mutta menee varmasti niin paljon hyviä postauksia ohi. Mun pitää joku päivä ottaa asiakseni tutustua sunkin blogiin paremmin ?

  • Reply Janika / My Cup Of English Tea 8.6.2016 at 17:29

    Oho tai taisi ollakin kyse jo menneestä reissusta, hih.

    • Reply katareissaa 8.6.2016 at 21:27

      Ei mitään kuule! Mie julkaisen postauksia hieman viiveellä, vaikka reissun päällä pääosin oonkin kirjoittanut 🙂

    Leave a Reply