Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuuden vuoden harkinta-aika

En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa oon aloittanut tämän postauksen luonnostelun ja sitten pyyhkinyt kaikki kirjoittamani sanat pois. Kerta kerralta kynnys julkaista jotain on tuntunut korkeammalta. Ja nyt ollaan tultu tilanteeseen, että miun viimeisin julkinen kirjoitus on nähnyt päivän valon tammikuussa vuonna 2017. Kohta siis kuusi vuotta sitten. Ihan hullua. Sitä ennen blogi reissutarinoineen oli ollut aktiivisesti elämässäni mukana usean vuoden ajan. Sitten, aika yllättäenkin, tuli stoppi ilman mitään varoitusta.

Bloggaamisen hiipumiselle on hankala määritellä yksittäistä syytä. Tuolloin aloittamani uusi työ vei aikaani enemmän kuin ajattelin ja panostin siihen itselleni tuttuun tapaan ehkä liiankin tunnollisesti. Samaan aikaan trendinä alkoi olla sisältöjen siirtyminen yhä enenemissä määrin Instagramiin, siellä fiilisten ja kuulumisten jakaminen oli helppoa ja nopeaa.  Varsinaisen blogin lukijamäärät olivat kasvaneet melko paljon ja se alkoi jotenkin ahdistaa mua monellakin eri tavalla. Kyseenalaistin ainakin sitä, mitä edes haluan sanoa, onko sisältö riittävän laadukasta, mikä on kaiken pointti. Tästä kaikesta sitten seurasi jotain, millä ei nyt ainakaan voi ylpeillä, voisi varmaan verrata ghostaamiseen.

Paitsi, että näin lähes kuusi vuotta myöhemmin ”hello it´s me” (I trust you get the reference :D)  Tässä kohtaa varmaan pitäisi olla hyvät perustelut, tarkasti harkittu teksti ja jonkinlainen kokonaistavoite kirkkaana mielessä, että mitä tällä tekstillä haluan sanoa ja mikä on blogin tulevaisuus. No kuten ehkä tästä jäsentelemättömästä tajunnanvirrasta voi huomata (ja jota en muuten oo ees oikolukenut), niin kaikki on edelleen kovin epäselvää. Eikä tätä kirjoitusta oo edes edistänyt niinkään inspiraatio, vaan eräänlainen pakko. Juttu on nimittäin niin, että kuuden vuoden mittaisen yhtenäisen julkaisemattoman ajanjakson jälkeen blogi poistuisi täältä kokonaan. Se tuntuu kuitenkin aivan liian lopulliselta, ja painamalla tota pelottavaa julkaise-nappia, saan lunastettua itelleni lisäaikaa päättää, mitä teen jatkossa. Tiedostan, että nostalgisoin ehkä liikaa blogin alkuaikoja ja sellaista yhteisöllisyyden kokemusta. Kirjoitin melko vapaasti miettimättä mitään sen tarkemmin ja pikaruokamaiset some-alustat eivät olleet yhtä hallitsevia.  Maailma on muuttunut ja eihän sitä itsekään ole täysin samanlainen.

Vaikka kaikki on kovin eri tavalla kuin ennen, niin edessä on toivottavasti paljon uusia seikkailuja ja elämyksiä. Mutta ainakin toistaiseksi pidän nää muistot elossa myös täällä. Virallinen harkinta-aika alkakoon tästä.

Reissuvuosi 2016

Niin se vuosi sitten hujahti! Kuten ootte varmasti huomanneetkin, niin 2016 on ollut täällä blogissa huomattavasti aiempia hiljaisempi. Rakastaisin kirjoittaa ja luoda enemmän laadukasta sisältöä, mutta elämäni on tällä hetkellä semmoista haipakkaa, ettei mulla ole kovinkaan suuria odotuksia blogin suhteen uudeltakaan vuodelta. Muistellaan nyt kuitenkin hieman kulunutta vuotta reissuista kirjoittamani yhteenvedon muodossa. Olen kirjoittanut muuten vastaavan postauksen myös edeltäneeltä vuodelta jos kiinnostaa käydä lukemassa, niin se löytyy täältä.

Kuluneena vuonna vietin ulkomailla jälleen suurin piirtein puolet vuodesta ja vierailin yhteensä seitsemässä eri maassa. Tein pikkureissun Ruotsiin, reppureissasin Kaakkois-Aasiassa (Thaimaa ja Vietnam), seikkailin Kiinassa ja Mongoliassa, sieltä jatkoin matkaa junalla halki Siperian aina kotiin saakka. Kesä kului töiden parissa Suomessa matkakassaa kerryttäen ja syksyllä toteutin pitkäaikaisen matkahaaveni Yhdysvaltojen länsirannikolle veljeni kanssa. Melko pian tämän reissun jälkeen muutin töiden perässä Thaimaahan, toinen kerta siis tässä ihanassa maassa vuoden sisällä. Kokonaisuudessaan oon mielettömän tyytyväinen tekemiini reissuihin, varsinkin Trans-Mongolian junamatka ja roadtrip Jenkeissä ovat olleet reissuja, joista olen haaveillut pidemmän aikaa. Mutta tässä vielä siis vuoden 2016 reissut:

Ruotsi

Käytiin helmikuussa äitini ja siskoni kanssa Tukholman risteilyllä ja keskityttiin shoppailun sijaan tällä kertaa Abba-museoon. Iso suositus! (Tästä oisi materiaalia vaikka postaukseksi asti, mutta eipäs nyt lupailla mitään :D)

1-DSC_2390-001

Thaimaa

Aloitin kolmen kuukauden reppureissuni Bangkokista. Matkustin junalla Koh Taolle, joka ei täysin vakuuttanut, mutta ihastuin senkin edestä Koh Phanganiin ja Prachuap Khiri Khaniin.  Näistä kaikista löytyy paljon juttuja blogista!

1-IMG_4065-001

1-IMG_4252

1-20160313_184457

Vietnam

En ollut aiemmin käynyt Vietnamissa ja päätin tällä kertaa keskittyä maan pohjoisosiin ja jättää loput suosiolla toiseen kertaan. Vietin kaupunkielämää Hanoissa, risteilin Halong Baylla ja kävin Cat Ba -saarella, ennen viisumin umpeutumista lähdin vielä moottoripyöräretkelle pohjoisen vuoristokyliin Kiinan rajalle. Epäonnekseni jouduin siellä onnettomuuteen ja koko reissun jatko oli hetken kyseenalainen, mutta onneksi toivuin nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaani maateitse Kiinaan.

1-IMG_5483

1-20160328_082225

1-IMG_4910

Kiina

Kiina haastoi minut pois mukavuusalueeltani, ulos Kaakkois-Aasian leppoisista reppureissupiireistä. Vaikka alkuun olin koko Kiinan suhteen hieman epäileväinen, oon todella iloinen, että sain kokea sen. Maa tarjosi paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut, päädyinkin viettämään lähes kuukauden Kiinassa. Matkan varrelle mahtui upeaa luontoa Yunnanissa, Chengdu pandoineen, tuhatpäisiä turistimassoja milloin missäkin nähtävyydellä, kristallinkirkkaita vuoristojärviä Jiuzhaigoussa (tästä oisi tarkoitus päivittää seuraavaksi), saasteisia suurkaupunkeja ja seikkailuja Kiinan muurilla. Osa streotypioista Kiinaa (ja kiinalaisia) kohtaan vahvistui, osittain taas joudun kyseenalaistamaan ja muuttamaan omia ajattelutapojani.

Yuanyang riisiterassit, Yunnan (28)

 yuanyang hani (12)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (11)

Mongolia

Pekingistä aloitin matkani yhteen reissuni kiehtovimmista kohteista, mystiseen Mongoliaan. En ole vielä ehtinyt blogin puolella näin kauas reissullani, mutta haluan kirjoittaa tänne ainakin jurtissa viettämistäni öistä autiomaassa tuhansien tähtien alla, siitä kun ratsastimme arojen poikki maan upeissa kansallispuistoissa, siitä kun autoimme paimentolaisia ottamaan kiinni aitauksestaan karanneita pikkuvuohia, kuinka huudatimme neuvostopakun kajareista mongolialaista discomusiikkia… Ehdottomasti yksi reissun mieleenpainuvimpia kohteita!

1-IMG_8340

1-20160505_183704

1-IMG_8225

Venäjä

Ulan bataarista jatkoin matkaani junalla halki Siperian. Tässä vaiheessa minulla ei enää ollut niin paljoa aikaa jäljellä, sillä olin päätynyt viettämään kaikissa edellisissä kohteissa pidempään kuin olin etukäteen suunnitellut (perus). En kuitenkaan vaan halunnut ostaa menolippua suoraan Moskovaan, vaan pysähtyä edes muutamissa paikoissa. Vietin synttäreitäni Baikalin järvellä ja tämän jälkeen lähdin suuntaamaan kohti länttä tyylillä yksi tai kaksi yötä per kaupunki. Ehdin pysähtyä matkan aikana Irkutskissa, Tomskissa, Novosibirskissä, Jekaterinburgissa ja Kazanissa. Lopuksi vietin vielä useamman päivän Moskovassa, jossa oon haaveillut pääseväni käymään pidemmän aikaa. Moskova ei ihan täysin vielä auennut mulle, mutta kokonaisuutena Siperian rata oli junailuineen upea kokemus. Voisin itse asiassa mennä vaikka uusiksikin!

1-IMG_8740

1-IMG_8767

1-IMG_8783

Yhdysvallat

Roadtrip halki länsirannikon on myös keikkunut matkahaavelistallani jo pidemmän aikaa ja syksyllä toteuttamamme reissu oli eka kosketukseni Jenkkeihin. Kalifornian lisäksi kävimme Nevadassa, Arizonassa, Utahissa, Idahossa ja Wyomingissa. Jenkit on luonnon puolesta aivan uskomaton ja mun sisäinen retkeilijä on viimeistään tän reissun jälkeen ottanut vaelluskenkänsä eteisen paraatipaikoille (mielikuvallisesti siis, en edelleenkään omista ”oikeita” haikkausbuutseja). Haaveilen jo nyt pääseväni kiertelemään lisää maan upeita kansallispuistoja!

1-IMG_0277

1-IMG_0416

1-IMG_1055

Thaimaa (toistamiseen)

Loppuvuodesta palasin Thaimaahan, tällä kertaa ihan pysyvästi (eli toisin sanoen talven ajaksi). Oon kierrellyt jonkin verran Andamaanien meren saaristoa ja Krabin provinssia, mutta pääasiassa aika on kulunut ihanalla Koh Lantan saarella. Tuntuu hyvältä lopettaa, mutta myös aloittaa uusi vuosi juuri täällä.

Uudelle vuodelle minulla ei tällä kertaa ole reissujen suhteen mitään suurempia suunnitelmia. Tuntuu vähän hassulta huomata tämä, mutta kun asun ulkomailla, ei reissuja kai ehdi samalla tavalla suunnitella kuin kotona. Keskityn vaihteeksi täysillä töiden tekoon ja yritän saada säästöön mahdollisimman paljon rahaa, että pääsisin taas tulevaisuudessa tien päälle, jos siltä alkaa tuntua. Just nyt tuntuu kuitenkin varsin hyvältä olla täällä Thaimaassa ja elää ihan tavallista arkea (milläköhän mittapuulla?) Isoin matkahaave oisi varmaan päästä kesällä käymään Suomessa, mutta ehkä tässä vuoden mittaan alkaa reissujalkaa vipattamaan enemmänkin. Saa nähdä! Ihanaa uutta vuotta teille kaikille x

Tunnelmia lomalta ja paluu Lantalle

Vihdoinkin löysin hetken aikaa tulla jakamaan kuulumisia, oon itse asiassa kirjoittanut tämän tekstin jo aiemmin, mutta se on jäänyt julkaisematta (kuten liian moni muukin juttu viime aikoina). Työluvan saannissa kesti odotettua kauemmin, joten oon ollut lomailemassa pari viikkoa (nyt tosin oon ollut jo viikon tiiviisti duunissa ja koko loma tuntuu kaukaiselta). Aloitin sukelluskurssin suorittamisen ja enää pari sukellusta ja koe, niin saan sukelluslupakortin! En oo aiemmin ollut mitenkään erityisen kiinnostunut sukeltamisesta, mutta kun tilaisuus tuli, halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan, millaista se olisi. Oon tosi iloinen, että päätin kokeilla ja nyt vaan toivon, että pääsisin taas pian pinnan alle ihmettelemään ja fiilistelemään!

1-20161207_142726

1-IMG_1611

Lantalla hengailun lisäksi oon tutustunut muihin Andamaanien meren saariin. Rehellisesti sanottuna mun oli ensin hieman hankala innostua saarihyppelystä täysillä, sillä olin alun perin suunnitellut reppureissua Myanmariin tai Filippiineille. Sain Thaimaahan kuitenkin vain yhteen maahantuloon oikeuttavan viisumin enkä jaksanut alkaa säätämään lähetystöjen kanssa enempää, joten päätin viettää loman Thaikuissa. Oon kuitenkin nyt ihan mielettömän tyytyväinen mun päätökseen viettää loma täällä. Näin upeita paikkoja, tutustuin mahtaviin ihmisiin, rahaa paloi vähemmän kuin jos oisin tehnyt reissun jonnekin kauemmas ja nyt tunnen Koh Lantan ympäristön huomattavasti paremmin.

1-IMG_1715

1-IMG_1759

Aloitin reissun Koh Lipeltä ja tein sieltä päiväreissuja lähisaarille. Vaikka Lipe oli varsin kiireinen paikka, niin viihdyin siellä todella hyvin ja päädyin buukkaamaan majapaikastani uuden yön päivä toisensa jälkeen. Kunnes ehkä viisi yötä myöhemmin totesin, etten ehtisi nähdä tätä menoa mitään muita saaria ja ostin venekyydin Koh Bulonille. Koh Bulon Leh oli aivan upea paikka, saaren kuvankaunis ranta ja kylämäinen fiilis hurmasivat meikän aivan täydellisesti. Ainoa juttu joka mua vähän kaiveli oli se, että käteisvarat alkoivat olla vähissä (Lipen automaateista oli rahat loppu ja Bulonilla ei sellaisia ole) ja en saanut viettää saarella niin paljoa aikaa kuin ideaalitilanteessa olisin halunnut.

1-20161207_102023

1-IMG_1850

Bulonin jälkeen suuntasin yhdeksi yöksi Koh Kradanille, johon olin ihastunut sinne Lantalta tekemäni päiväretken aikana. Vuokrasin oman bungalowin meren rannalta, mutta ikävöin tässä vaiheessa jo Koh Lantalle niin kovasti, etten nauttinut Kradanista yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla (myös hieman pilvinen sää ja käteisen vähyys saattoivat vaikuttaa). Loman lopuksi kävin vielä Phi Phin saarilla. Siitä ei tällä kertaa sen enempää kuin, että kannattaisi ehkä jatkossa jättää noi partysaaret johonkin muuhun ajankohtaan kuin viimeisille lomapäiville! Toivottavasti ehdin vielä uusiksi jossain vaiheessa, Lantalta kun on tonne matkaa vain reilu tunti.

1-IMG_1825

1-IMG_1802

Kun loman jälkeen oli aika palata takaisin Lantalle, ei mua ihme kyllä suuremmin ahdistanut. Tuntui tosi hyvältä huomata, että tää paikka tuntuu tällä hetkellä ihan kodilta. On ihanaa nukkua omassa sängyssä, vaihtaa kuulumiset (huonoksi) thaiksi naapurin kanssa ja saada eteensä kantisravintolan tuttu ruokalista. Oon niin onnekas, että saan viettää tämän talven juuri tällä saarella!

1-IMG_1658

1-IMG_1938

Ihanaa joulunaikaa kaikille! (itse tosin yritän unohtaa koko joulun, saattais kaikesta huolimatta muuten iskeä vaikka Suomi-ikävä).

 

Ensimmäinen viikko Thaimaassa takana

Edeltävän viikon tiistaina tosiaan lensin Helsingistä Krabille ja perille Koh Lantan saarelle saavuin keskiviikkona iltapäivästä. Nyt ensimmäinen viikkoni (ja vähän päälle) täällä tropiikissa on hujahtanut ohitse ja ajattelin tulla pikaisesti kertoilemaan hieman kuulumisia tänne blogin puolelle. Kynnys kirjoittamiseen tuntuu rehellisesti sanottuna edelleen todella korkealta, mutta yritän nyt höpötellä tänne ihan vaan tavallisesta elämänmenosta. Onhan tääkin alku ja parempi kirjoittaa edes jotain kuin ei mitään, vai mitä? Katellaan niitä ”oikeita” postauksia joskus sitten, kun siltä tuntuu.

1-20161119_095735

1-IMG_1257

Saapumiseni jälkeen olin pari ekaa päivää suht pihalla kaikesta. Jetlag ja ulkona vallitseva kuuma kosteus saivat aikaan sen, etten oikein saanut mitään syötyä pariin päivään. Onneksi olo kuitenkin tasaantui nopeasti ja nyt fiilis on jo rentoutunut ja mieli sekä keho Thaimaassa. Minulla oli tänään aamupäivä vapaata ja heräsinkin jo ennen seiskaa aamulenkille. Rakastan varhaisia juoksulenkkejä tämmöisessä ympäristössä ja oonkin käynyt viikon aikana peräti kolmesti meren rannalla hölkkäämässä.  Rantaan pääsee asunnoltani alle vartissa ja matkan varrella on mukavaa seurailla aamutoimissaan hääräileviä ihmisiä. Vanhemmat kyyditsevät lapsiaan kouluun, putiikit alkavat avautua ja melkein kaikki vastaantulijat vastaavat hymyyn. Parasta on kuitenkin rantaosuus, kun pääsee juoksemaan hiekalle, kuuntelemaan meren ääntä ja haistelemaan suolaisen veden tuoksua.

1-IMG_1180

1-IMG_1209

Asun siis Koh Lantan saarella Krabin provinssissa. Kämppäni on mukava ja sijainti mahtava, aivan Saladanin kupeessa saaren pohjoispäädyssä. Huoneessani majailee pieni gekko, mutta se on mielestäni vaan hauskaa, sillä noi pikkuotuksethan tunnetusti pitävät muut öttiäiset aisoissa. Haluaisin adoptoida tänne myös yhden suloisen kissanpennun, mutta luulen, ettei vuokranantajat ehkä arvoistais jos salakuljettaisin sen tänne asumaan. Joten gekko saa riittää (ainakin tällä erää 😉 ) Muita kuin eläinkavereita tosin vielä hieman kaipaisin, mutta toisaalta oon ollut täällä vasta niin vähän aikaa eikä ystävystymään ihan hetkessä kovinkaan usein ehdi.

1-IMG_1355

1-IMG_1332

Miulla ei vielä ole virallista työlupaa, joten oon lähinnä tutustunut paikkoihin ja lähialueisiin. Varsinainen sesonki ei vielä ole alkanut, joten täällä on ainakin toistaiseksi ollut todella rauhallista. Lämpötilat pyörivät reilussa kolmessakympissä ja sadekuurot ovat mahdollisia, mutta parin viikon kuluttua pitäisi alkaa ns. viileä kausi (=kovin matkailusesonki), joka kestää pari kuukautta.

Minulla oli jo etukäteen vahva tunne siitä, että tuun tykkäämään Koh Lantasta tosi paljon ja mun tuntemukset osuivat oikeaan. Saari on rento, vähän alkeellinen, mutta kuitenkin niin kehittynyt, että kaikki tarvittava on helposti saatavilla.”

Katukeittiöt ja perheravintolat muovituoleineen tarjoavat herkullisia Thaimaan makuja, ja jos taas kaipaa vaihtelua thaikeittiöön, niin pizzaa ja voileipiäkään ei tarvitse kaukaa etsiä. Luonto lähellä ja oonkin jo käynyt haikkaamassa viidakossa, veneretkellä mangrovemetsässä ja rentoutunut lähes autioilla rannoilla. Oon ehtinyt myös tutustumaan muutamiin lähistöllä sijaitseviin paratiisisaariin ja niitä ympäröiviin koralliriuttoihin.

1-IMG_1372

1-20161118_090035

Työluvan saaminen saattaa kestää vielä jonkin aikaa, joten harkitsen parhaillaan sukelluskurssin suorittamista ja pientä reppureissua saarihyppelyn merkeissä Andamaanien merellä. Kerron lisää suunnitelmista, kun saan ne toteutukseen! Samoin Koh Lantasta kirjoitan varmasti kattavia postauksia ja erityisvinkkejä täällä asuvan näkökulmasta 🙂 Palaillaan x