Suomen suurin matkablogiyhteisö

Astypalea, saari keskellä aavaa merta

Astypaleaa kutsutaan Aegean meren perhoseksi, sillä sen muoto muistuttaa perhosen siipiä. Tuo upea kaunotar sijaitsee kaukana muista Dodekanesian saarista ja muistuttaakin enemmän Kyklaadien saaria valkoisine taloineen. Astypalea (kirjoitetaan myös Astypalaia) oli syyskuisen Kreikan saarihyppelyni kolmas kohde ja niin ihana, että jäin sinne yhdeksäksi päiväksi.  

Olin haaveillut Astypaleasta vuosia! Tuo yksinäinen saari keskellä merta tuntui olevan niin kaukana kaikesta, että aina se oli jäänyt saarihyppelyreittieni ulkopuolelle. Rodokselta laivamatka kestää 5,5 – 10 tuntia ja vaikka laivamatkat ovat saarihyppelyn suola, tuo olisi liikaa. Tällä kertaa, kun olin tullut jo valmiiksi pohjoisemmaksi, Kalymnokselle, huomasin että sieltä katsottuna Astypalea olikin enää nurkan takana, ja laivamatka kestäisi vain reilut 3 tuntia. Ja niin viimein, vuosien odotuksen jälkeen näin kuinka Anek Sea Linesin laivamme lähestyi karuakin karumpaa saarta, jonka ruskeilla rinteillä ei näkynyt puita, vaan valkoinen kaupunki kuin kaunotar! Jassu Astypalea, hauska tavata!

 

Mieti tarkkaan missä haluat majoittua

Astypalean kaupunki on jakautunut kolmeen osaan: Pera Gialos eli satama ja ranta, tuulimyllyjen alue ja ylimpänä vanhin alue Chora. Jos tarkkoja ollaan, tuulimyllytkin lasketaan Choraan kuuluviksi, mutta niiden luota on vielä melkoinen nousu vanhimman osan huipulle, linnoituksen luo. Tänne tullessa kannattaa miettiä, minkä lähellä haluaa olla, rannan vai idyllisen kylätunnelman ja tavernoiden. Varmaa on se, että aina joutuu kävelemään portaita, meni sitten ylös tai alas.

Jos majoitus on ylhäällä kylässä, rannalle on matkaa ja päinvastoin. Tosin sataman lähellä on myös monia kivoja ravintoloita, eli rannan tuntumassa majoittuva pääsee helposti uimaan ja syömään, mutta kauneimmat kujat ovat Chorassa. Menitpä kaupungissa minne tahansa, aina on edessä puuskutusta ja porrastreenit. Bussilla pääsee kuitenkin sataman Pera Gialosista tuulimyllyjen luo Choraan ja edelleen Livadian rannalle.

Chora on vanhin ja kaunein alue. Sen portaissa ja kujilla kävellessä tuli ensimmäistä kertaa tällä matkalla tunne, että tämä on sitä Kreikkaa joka saa minun sydämen sykkimään. Räikeän pinkit bougainvilleat, siniset ovet, keskipäivän kuumuudelta suljetut ikkunaluukut, siellä täällä kissa raukeana makaamassa portailla, kaikki tämä sai minut huokailemaan ihastuksesta. Choran huipulla seisoo vanha linnoitus, joka on kuin kruunu ylöspäin kohoavan kylän päällä. Sieltä oli hieno näköala merelle, mutta itse linnoitus oli huonossa kunnossa, oven suussa oli lappu ”käynti omalla vastuulla”.

Täällä on selvästi enemmän hyväkuntoisia taloja kuin muilla saarilla, eikä vain rannan tuntumassa vaan myös ylhäällä Chorassa. Kuulin, että rikkaat niin Ateenasta kuin ulkomailta ovat ostaneet niitä, lisäksi niitä on kunnostettu majoituskäyttöön. Vaikka päällisin puolin kaikki näyttää siistiltä, totuus on että paikalliset muuttavat pois Chorasta ja alue täyttyy kesäisin lomailijoista ja tyhjenee talveksi. Se rikkoo paikallistunnelman, tekee aiemmin vilkkaasta alueesta aution talveksi.

 

Kodikas pikkuhotelli ja mikä näköala!

Varasin Yalos Rooms -hotellin rannan ja tuulimyllyjen puolivälistä, niin että minulla oli suunnilleen yhtä pitkä matka ylös ja alas. Kartassa se ei näyttänyt pahalta, pari poikkikatua ylöspäin rannalta ja moni oli kehunut hotellin sijaitsevan lähellä kaikkea. Totuus paljastui perillä. Lähes kaikki Astypalean ”kadut” olivat portaita ja hotellilta ylöspäin, tuulimyllyjen tasolle mennessä niitä oli 155. Laskin! Koska hotelli oli rinteen puolivälissä, oli portaita rannalle mennessä suunnilleen saman verran. Tietenkin tiesin, että Astypalea on rinteeseen rakennettu, mutta se etten päässyt kauppaan, leipomoon tai ravintolaan tietä pitkin tuli yllätyksenä. Kipaise portaat jos tekee mieli ruokaa!

Huone oli siisti, kylppäri uusittu ja kiiltävän puhdas, oven vieressä oli pieni keittiötaso, juuri riittävä aamupalan valmistamiseen. Parvekkeelta oli ihana näköala kohti kylää, hiekkarantaa ja aavaa merta. Siinä oli mukava syödä aamupalaa ja kerran onnistuin bongaamaan upean auringonnousun värjäämän taivaan. Tuli heti tunne, että tänne haluan jäädä! Olin taas kysynyt huoneen hintaa sähköpostilla ja sain alennusta 19e nettihintaan verrattuna, maksoin 35e upeasta näköalasta ja mietin taas, miten edullista Kreikassa on matkustaa.

 

Tuulee niin että tukka lähtee

Eräänä yönä tuuli heräsi. Se puski oven alta sisään, ujelsi ikkunanpielissä, paukutti parvekkeen oven puisia luukkuja ja juuri kun luuli sen helpottaneen, se hyökkäsi kahta kovemmin kimppuun kuin vihainen peto. Heräsin tuulen ryskeeseen ja palelin pelkän lakanan alla, oli mahdotonta nukkua.

Tämä tuuli oli kerrassaan tolkutonta! Se työnsi hiukset suuhun syödessä, heitti salaatin lehdet haarukasta ilmaan, tempaisi puolen litran vesipullon lattialle. Kun kävelin jyrkkää mäkeä ylös (ja täällä ne ovat todella niin jyrkkiä kuin ylipäätään on mahdollista), vastatuuli puski vastaan ja kun en antanut periksi, puuska melkein tönäisi minut nurin. Noin jyrkässä mäessä se oli todella pelottavaa! Hattua ei voinut pitää, hametta ei voinut pitää, sillä kaikenlaiset helmat olivat kohti taivasta ja perse paljaana ennen kuin huomasitkaan. Ainoa tuulisen saaren hyvä puoli: hyttysiä ei ollut.

Olisin varmaan syönyt useammin idyllisten tuulimyllyjen luona tai Chorassa, mutta tuulisina päivinä ajatus oli mahdoton. Alhaalla satamassakin tuuli kovaa, saati sitten ylhäällä, jonne tuulet pääsivät täysin vapaasti puhaltamaan. Kovan tuulen lisäksi lämpötila laski (matalapainetta oli kuulemma Kreikassa laajemmaltikin) eikä ollut puhettakaan että voisi pitää mekkoa iltaisin. Kaupungin kauneus ei siitä mihinkään kadonnut, jos minulla oli iltaisin housut ja pitkähihainen, mutta jotenkin se laski tunnelmaa. Elo-syyskuussa on yleensä voinut luottaa sään olevan hyvä, eikä tullut mieleenkään, että joutuisin värjöttelemään kylmän tuulen armoilla monena iltana.

 

Makunautintoja joka ilta!

Tuulesta huolimatta Astypalealla mahani koki onnen hetkiä. Otin sitten pikaisen pitasouvlakin, salaattia rantatavernassa tai kalaillallisen, oli ruoka todella hyvää joka kerta! Maistelin simpukoita sinappikastikkeessa, moussakaa, perinteistä valkosipulipastaa, kreikkalaista salaattia, jossa oli fetan sijaan paikallista pehmeää juustoa, uunissa haudutettua vuohta, grillattuja lihapullia sekä galeos-nimistä kalaa, skordalian, valkosipuliperunamuusin ja salaatin kera. Eikä mikään näistä annoksista maksanut edes kymmentä euroa! Kun viinilasi maksoi kaksi euroa, ei sitä oikein osannut jättää ottamatta, silkkaa säästöä, eikö! Mahdotonta edes sanoa, mikä ravintoloista oli paras. Ehkä ihanin tunnelma oli rannalla sijaitsevassa tavernassa.

Sain ravintoloissa välillä veikeää seuraa. Rantatavernassa pieni viiksekäs pää ilmestyi varovasti pöydän reunan takaa näkyviin ja tassu kurkotti vaivihkaa pöydälle. Nauruni karkotti hännällisen tunkeilijan. Toisena iltana tuulimyllyjen luona olevassa tavernassa eräs kissa kiipesi muitta mutkitta syliini ja asettui siihen hyvin tyytyväisenä. Minäkin olisin ollut tyytyväinen, mutta kun ruoka saapui juuri silloin (simpukoita) ajattelin, että parempi laittaa kaveri maahan, muuten se olettaa että annos onkin hänen kissalliselle korkeudelleen tarkoitettu. Koska rakastan kissoja, kannoin mukanani kissannappuloita ja hotellin lähellä pyörivälle kolmikolle annoin märkäruokaa iltaisin, mitä ne kyllä osasivat anovin katsein tulla pyytämään.

 

Kaunis, kauniimpi, kaunein ranta

Astypalean monista rannoista tykkäsin eniten Pera Gialoksen pikkupoukamasta, josta oli kertakaikkisen kaunis näköala kohti kukkulaa nousevaa kylää. Kannoin kirjan usein mukanani rannalle, mutta katse ei pysynyt kirjan sivuilla, vaan hakeutui yhä uudelleen valkoisiin taloihin. Äänikirja oli sopuratkaisu, silloin niin maisemasta kuin tarinasta pystyi nauttimaan. Vesi oli uimalämmintä, mutta selvästi viileämpää kuin Symillä viime vuonna samaan aikaan. Hetki piti totutella veden lämpöön eikä siellä tehnyt mieli koko ajan läträtä. Snorklaamassa kävin monta kertaa ja kalojakin näkyi, erikoisia värikkään raidallisia ja suuria vaaleita vonkaleita. Syvemmällä näkyi jättikokoisia merisiilejä, joiden piikit näyttivät 30 senttisiltä.

Livadian rannalle kävelin hotelliltani, matka tuntui pidemmältä kuin reilu kilometri. Puolivälistä avautui komea näköala kohti rantaa ja Livadian vehreää laaksoa, se on karun saaren harvoja vihreitä alueita. Itse ranta ei minusta ollut kummoinen, mutta kävin kuitenkin uimassa. Rannalla sain seurakseni nuoren rantaleijonan, joka aloitti oman pokausshownsa. ”Do you like my body? Do you like my hair? You know sex is very healthy, it’s good for your body and mind.” Terveys ennen kaikkea!

Koomisinta oli, että myöhemmin tapasin pari kreikkalaistyttöä ja kävi ilmi, että hekin tunsivat tämän sankarin. Kundi oli änkenyt puoliväkisin tyttöjen seuraan rannalla vaikka he olisivat halunneet olla kahdestaan. Kovasti oli ollut petiseuraa tyrkyllä heillekin! Tytöt pohtivat ääneen etten kai vain luule, että kaikki kreikkalaismiehet ovat samanlaisia. Tälle miestyypille on ihan oma terminsä, kamaki, joka tarkoittaa harppuunaa.

Menin bussilla Maltezanan rannalle ja jatkoin siitä vielä yhden poukaman kauemmas, kun bussikuski kehui sitä saaren parhaaksi rannaksi. Hän suositteli myös rannalla olevaa Astifagia tavernaa, jossa söinkin lounaaksi kreikkalaisen salatin paikallisen, pehmeän juuston kera. Ihana hellepäivän annos! Ranta oli pieni ja sympaattinen, hiekkapohjainen ja pitkälle matala, paikallisten lapsiperheiden suosima. Sopi minulle. Katselin mielelläni lasten touhuja, spurtteja rantahietikolla, hyppyjä laiturilta veteen, sukeltelua ja polskimista. Toki kävin itsekin uimassa.

Astypalea oli juuri sellainen saari, joista minä tykkään: tarpeeksi kaukainen, ettei massaturismia ollut, melko pieni eli tärkeimmät paikat ehtii näkemään kiirehtimättä ja toisaalta tarpeeksi suuri, että hyviä ravintoloita riitti jokaiselle illalle. Astypalealla söin parhaiten koko neljän viikon matkani aikana.

Tuliko siitä sitten uusi suosikkisaareni? Ei, kova tuuli häiritsi monena päivänä ja laski lämpötilan lisäksi fiiliksiä. Mutta se, mitä tulen Astypaleasta muistamaan aina on upea valkoinen kaupunki, joka näytti yhtä maagisen kauniilta katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa.

Previous Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 26 syyskuun, 2021 at 23:17

    Saari näyttää tosiaan kuvien perusteella erittäin kauniilta. Jotain sellaista, jota kreikkalainen maisema mielikuvissakin on. Ja maukkailta näyttää ruoatkin. Olin muuten ajatellut, että muillakaan saarilla juurikaan olisi hyttysiä ollut, mutta ilmeisesti niitä kuitenkin oli?

    • Reply Anna K. maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 08:13

      Kreikan saarilla on hyttysiä ja iltaisin ne aterioi samalla kun minäkin! Nilkat ja varpaat on niiden herkkua! 😄 Jalat kutisee sit öisin, vaikka laittais mitä tököttiä. Jääpala on hyvä niksi, sillä saa puudutettua kutinan pois ja sit päälle apteekin voidetta tai mehiläisvahaa. Hotelleissa on yleensä sellainen pistorasiaan tökättävä laite, joka tappaa ne huoneesta.

  • Reply Mari / kodinvaihtaja/ maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 06:44

    En ole tämän saaren nimeä edes aiemmin kuullut. Kuvat olivat kuin sadusta, tänne haluaisin!

    • Reply Anna K. maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 08:18

      Harva on kuullut, kun tämä on kaukana kaikista suurista tai tutuista turistisaarista. Vaikka olen tämän vuosia sitten bongannut, meni mulla monta vuotta että sain tämän saarihyppelyyni sovitettua.

  • Reply Katja maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 08:40

    Ihania Kreikan maisemia! Itse lähden ensi maanantaina Kreetalle, lämpötilat näyttävät nyt harmillisesti laskevan aika paljon, mutta josko kuitenkin lämpöisempää kuin Suomen lokakuussa. 🙂

    • Reply Anna K. maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 18:54

      Oi, kyllä Kreetalla on varmasti kivaa, vaikka ei olis niin kuumaa enää. Maiseman vaihdos piristää ja ruoka on aina hyvää! Mukavaa matkaa! 🙂

  • Reply Terhi tiistai, 28 syyskuun, 2021 at 11:13

    Aivan outo saari, mutta muistuttaa jotenkin Symin saarta, siistit talot, monet rappuset, herkullisia mereneläviä. Mahtaako se tuulinen sää olla yleistä siellä, sitten se ei ehkä olisi minun saareni.

    • Reply Anna K. tiistai, 28 syyskuun, 2021 at 14:11

      Mä taas ajattelin että Astypalea on Symin täydellinen vastakohta! 😀 Toinen on niin valkoinen ja toinen huikean värikäs. Mutta joo, samaa se että kumpikin on rakennettu rinteeseen ja portaita molemmissa riittää. Symillä näin Astypaleaa enemmän myös rauniotaloja.
      Ilmeisesti siellä tuulee usein, kun on niin keskellä ei mitään, mutta mulle osui vielä normaalia viileämpi ja tuulisempi viikko.

  • Reply Ne Tammelat perjantai, 1 lokakuun, 2021 at 12:39

    Upean näköinen saari ja nuo kauniit valkoiset talot. Porrastreeni kuulostaa varsin hauskalta ajanvietteeltä, joskin voin vaan kuvitella, että sekin alkaa pidemmän päälle tökkimään, kun reissussa ollaan muutenkin aika paljon liikenteessä.

    • Reply Anna K. perjantai, 1 lokakuun, 2021 at 15:48

      Joo, porrastreeni tökki varsinkin alkuun ja se ettei ollut mitään muuta vaihtoehtoa! Mutta sitten niihinkin tottui ja löysin reitin, jossa oli vähän helpommat portaat ja pätkä jäätävän jyrkkää mäkeä.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, 1 lokakuun, 2021 at 14:41

    Sä olet kyllä kolunnut Kreikan saaria kunnioitettavassa tahdissa! Todella kaunis paikka tämänkin, ymmärrän viehätyksen. Rakastin noita kuvia, jossa sininen meri kimmeltää vasten valkoiseksi kalkittuja taloja. Mutta olipas kurja juttu tuo tuuli, hirveää palella sängyssä Kreikan-matkalla. Tuo rantaleijona sai ainakin minut nauramaan, jos ei muuta. Sex is very healty! 😀

    • Reply Anna K. perjantai, 1 lokakuun, 2021 at 15:57

      Syksyllä 2013 lähdin saarihyppelylle ekan kerran ja jäin kerrasta koukkuun! 😀 Kahdeksan vuoden ajan oon käynyt siellä joka vuosi. Mulla voisi olla 50/50 ”tavoite” Kreikan saarissa, mutten taida ehtiä, n. 40 saarta nyt käytynä ja parin vuoden päästä täytän jo 50. Ja oon välillä palannut samoille, ihanille saarille, niin ei tuu aina uusia.
      Terveellistä syksyä sullekin! 😉

  • Reply Minttu perjantai, 8 lokakuun, 2021 at 20:15

    Oi, ihanan oloinen paikka! Vähän tuli mieleen Small Cycladesin Iraklian saari ja Mykonos noista tuulimyllyistä. Tämä paikka pisteyään listalle, kun näkyy olevan hyvin lähellä tuttuja saaria.
    Omalta osalta voin suositella Koufonissin pientä saarta, kuin myös suosikkiamme Naxosta, josta on myös hyvät yhteydet monille saarille ja itsessään supermonipuolinen paikkakiitos tästä kattavasta stoorista ihanine kuvineen!
    Mukavaa syksyä!

    • Reply Anna K. sunnuntai, 17 lokakuun, 2021 at 20:21

      Juu, arkkitehtuuriltaan muistutti Mykonosta, kun tuulimyllyt ja valkoiset talot. Onneksi paljon vähemmän turismia, eikä ollenkaan shamppajabaareja ja muuta överimeininkiä. Iraklialla en ole käynyt, mutta Koufonissi ja Naxos ovat mulle tuttuja, varsinkin Koufonissi oli huikean kaunis upeine rantoineen!
      Kivaa syksyä myös sinulle!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.