Suomen suurin matkablogiyhteisö

Terveissi Raumalt!

Heinäkuussa sain päähänpiston: nyt lähden Raumalle, kaupunkiin jonne olin haikaillut kauan, mutta en ollut saanut aikaiseksi lähteä. Se oli aina tuntunut olevan kovin kaukana. Mutta kas, bussi vei helposti perille. Millainen pitsin, oudon murteen, kauniiden puutalojen ja mukulakivikatujen kaupunki oli?

Kun vuosia sitten olin Tampereen matkailutoimistossa kesätöissä, ulkomaiset asiakkaat kysyivät usein vinkkiä johonkin toiseen kaupunkiin. Minä suosittelin lähes poikkeuksetta Raumaa, kehuin vanhoja puutaloja. Sitä en toki kertonut, etten ollut tuolloin koskaan käynyt Raumalla! Nyt sitten parikymmentä vuotta myöhemmin, kun itse viimein päädyin Raumalle, oli kiva todeta, että kaupunki oli suositusteni arvoinen.

 

Ex tempore matkaan!

Tapani mukaan sain idean minireissusta ex tempore ja tein varauksen päivää, paria ennen jolloin vapaita majapaikkoja ei juurikaan ollut. Booking.comista löytyi Linnanpiha B&B, jossa oli vielä yhden hengen huone vapaana, 69 euron hintaan kuului aamiainen. Huoneen pieneen kokoon ja kuumuuteen nähden hinta oli pikkaisen yläkanttiin, mutta halvempi kuitenkin kuin moni hotelli kesäkuisella Ranskan matkalla. Aamiainen oli kuitenkin niin hyvä, että sillä pärjäsi pitkälle iltapäivään ja sijainti oli loistava lähellä bussiasemaa ja Vanhaa Raumaa. Onnibussilla matka Helsingistä Raumalle kesti 3,5 tuntia ja maksoi 16e.

Ihan ensimmäisenä kävelin Kuninkaankatua, Vanhan Rauman pääkatua pitkin. Katu oli leveämpi kuin olin kuvitellut, autoja oli liikkeellä paljon, eikä laaja torialue tuntunut istuvan kokonaisuuteen. Ihan pieni pettymyksen peikko kummitteli mielessä. Eikös tämän pitänyt olla idyllisempi? Olin odottanut kapeita kujia, romanttisia näkymiä, pienemmän mittakaavan meininkiä, olihan kyseessä Unescon maailmanperintökohde. Kauppakatukin oli leveä, mutta upeat vanhat puutalot värikkäine koristeluineen ja ravintolat terasseineen tekivät siitä sympaattisemman. Aloin lämmetä.

 

Ihanien ikkunoiden kaupunki

Kaupungin kapein katu Kitukränn tuli vastaan ja myöhemmin päivällä löysin muille idyllisille kujille, Kauppakadun eteläpuolella. Näyttävät, korkeat portit suojasivat puutalojen sisäpihaa ja soikea nimikyltti koukeroisine vanhanajan kirjaimineen oli jokaisen talon ulkoseinässä. Juorupeilit, joiden avulla sisältä, verhojen kätköistä pystyi näkemään kauas kadulle, olivat myös tyypillisiä vielä nykyäänkin. Mitäpä sitä entisajan merimiehen muijalla olisi ollut muuta puuhaa, kuin juoruilla ja kyylätä ohikulkijoita miesten ollessa merillä.

Kaikkein ihanimpia olivat Rauman ikkunat! Miten kauniisti ne oli koristeltu! Myöhemmin kuulin Tammelan talossa, perintörakentamisen keskuksessa, että julkisivua koskevat todella tarkat säännöt, esim. talon värisävyä ei saa vaihtaa ja jopa verhojen kuuluu olla tietynlaiset. Monet ikkunakoristeet olivat vanhoja, 1800-luvun puolelta, jolloin merimiehet ja kapteenit toivat eurooppalaista posliinia tuliaisiksi. Koirat eivät olleet pelkkä koriste, vaan niiden avulla viestittiin: sisäänpäin katsovat koirat tarkoittivat että isäntä on kotona, ulospäin katsovat, että tämä on merillä.

 

Pitsin ja murteen kaupunki

Yksi Rauman viehättävimpiä piirteitä oli ihmisten ystävällisyys. Juutuin usein juttelemaan jonkun mukavan tyypin kanssa, veikeää murretta oli kiva kuunnella. Murretta oli hyödynnetty hienosti mainosteksteissä ja kaupungin kylteissä, todella hieno tapa tuoda paikallisväriä esiin. Oma suosikki oli: ”Tommost pitsi, sanos Rauma flikk, ko hämhäki verko näk.”

Myös kuuluisa Rauman pitsi näkyi katukuvassa. Puiston penkkeihin oli maalattu pitsikuvio, samoin roskiksiin. Nypläystyö oli esillä useammassa museossa ja Tammelan talon pihalla sai poseerata pitsikehyksen sisällä. Raatihuoneen turisti-infon kaupassa ihka oikeaa pitsiä oli myytävänä, käsin tehty pitsinenäliina saattaa edelleen koristaa esim. rippilapsen tai sulhasen rintapieltä.

 

Mielenkiintoiset museot kertovat kaupungin historiasta

Osaan olla melkoinen haahuilija matkoilla, ihmettelen ja juttelen, ihailen yksityiskohtia, otan valokuvia ja säädän itselaukaisun kanssa. Tämän vuoksi missasin melkein museokierroksen, jota olin suunnitellut. Onneksi laivanvarustajan kotimuseo Marela ja Merimiehen kotimuseo Kirsti olivat niin lähellä toisiaan, että ehdin käymään kummassakin, vaikka aikaa oli vain 1,5 tuntia.

Marelan korkeissa saleissa ihailin huonekaluja, ruukkupalmuja ja koristeellista kaakluunia. Jälleen kerran mieleeni tuli kartano, jossa isäni vietti lapsuutensa ja joka paloi 1960-luvulla maan tasalle. Olen lapsesta asti haaveillut, että olisin päässyt käymään talossa ja nyt aikuisiällä viimein ymmärtänyt, että monet museot on sisustettu samalla tyylillä. Vanha konttori oli myös upea kirjoituskoneineen, laivatauluineen ja maapalloineen.

Kirstin talossa tunnelma oli aivan toinen. Pienen pienessä mökissä oli asunut useita asukkaita, alivuokralainenkin vähäisissä neliöissä. Kontrasti rikkaan laivanvarustajan taloon ei olisi voinut olla suurempi. Kirstin pihassa kannattaa kurkata myös huoneistoon, jossa on asuttu vielä 1970-luvulla. Pienessä kodissa oli ehtaa retrotunnelmaa. Jos käyt jommassakummassa museossa, suosittelen sen vastapariksi ehdottomasti myös toista. Yhteislippu, johon kuului kaksi muutakin museota, maksoi vain 8e, varsin kohtuullinen hinta.

 

Kotimaan matkailuko kallista?

Olin aina ajatellut, että kotimaassa matkailu on kallista. Rauma oli hyvä esimerkki siitä, että tämä ajatus oli tuulesta temmattu. Raumalla oli selvästi halvempaa kuin Ranskassa, toki valitsin edullisia ruokapaikkoja, mutta mausta en joutunut tinkimään yhtään. Vedin itseni ähkyyn aasialaisen Wen Jing -ravintolan buffeessa kympillä, jota sulattelin sen illan. Seuraavana päivänä testasin Osteria da Filippon pitsaa ja sitruunalimsaa, joista maksoin 17e. Löysin itseni myös aleostoksilta ja paikallisilta kirppareilta, tuliaisetkaan eivät tulleet kalliiksi. Torilla ihastuin vielä paikallisen rouvan virkkaamiin pyörylöihin, joita voi pitää tuolilla. Sinisävyinen oli tietenkin minun suosikkini ja sopii kuin nenä päähän kreikkalaistyylisiin tuoleihini.

Kaiken kaikkiaan parin päivän vierailuni Raumalla oli mitä antoisin matka kotimaan aarteiden pariin. Oli silmiä avaavaa nähdä, ettei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Raumalta jatkoin Turkuun, missä vietin niin ikään pari päivää ja nyt aivan eri tunnelmissa, kuin olisi johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin tullut Rauman puutalojen jälkeen. Turun kesäfiiliksistä piakkoin juttua blogissa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 21:31

    Itsekin olin hiljattain Raumalla, ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen ja se oli tosiaan oikein mukava kesäretki, tykkäsin! Seuraavaksi olen alkanut miettimään ensi kesäksi veneretkiä Raumalta, vaikuttavat kiinnostavilta!

    • Reply Anna K. sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 21:58

      Matkailuinfossa mullekin kerrottiin veneretkistä, mutta ei ollu aikaa sellaiseen, halusin koluta Vanhan Rauman kujia. Olishan se kiva vaihtoehto ja samalla näkisi ihan uusia puolia kaupungista, joka rikastui merenkululla.

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 21:52

    Kävin tänä kesänä Raumalla ensimmäistä kertaa vuosiin 🙂 On kyllä huikean nätti kaupunki!

    Mua kiinnostaisi myös (yllättäen) raumalainen luonto ja luontopolut, nyt kun vanhat puutalot ja suloiset pikkupuodit on nähty 🙂

    • Reply Anna K. sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 22:04

      Kiva, että sinäkin päädyit Raumalle. Sinne olis voinut järjestää matkabloggaajien kesätapaamisen. 🙂
      Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue (Unescon kohde sekin) on 20 km päässä. Tänä kesänä sinne oli kerran viikossa bussikuljetus, muuten omalla autolla pääsee.

  • Reply Terhi sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 23:21

    Kivaa, että turistit ovat löytäneet Rauman muunakin aikana kuin vain Pitsiviikolla. Vanhassa Raumassa on toki yllin kyllin katsottavaa, sen jälkeen kannattaa suunnistaa rannoille ja ehkä vesibussiretki Kylmäpihlajan majakalle voisi olla piste iin päälle.

    • Reply Anna K. maanantai, 9 elokuun, 2021 at 12:09

      Kotimaan matkailu on kasvanut koronan myötä ja se ehkä näkyi Raumallakin. Mitään tungosta ei toki ollu. Pitsiviikkojen pihakirpparit kiinnostais tosi paljon ja toi majakka ois varmasti myös huippu!

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, 9 elokuun, 2021 at 22:22

    Kävin Raumalla usein lapsena, mutta sitten oli pitkä tauko Raumalla käynneistä. Toissa kesänä kävin siellä ja nautin itsekseni Vanhan Rauman puutaloista. Ajattelin, että pitäisi tehdä sinne uusi reissu ajan kanssa, upea kaupunki on kyseessä.

    • Reply Anna K. maanantai, 9 elokuun, 2021 at 22:46

      Oonkohan mä ainoa joka on käynyt Raumalla vasta aikuisena? No, ei se mitään, hyvin ehdin vieläkin. Pari päivää oli mulle passeli aika, kolmantena päivänä ois toki voinu tehdä jonkun retken merelle.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää keskiviikko, 11 elokuun, 2021 at 23:23

    Mekin kävimme Raumalla tänä kesänä. Taisi olla itselleni toinen kerta kun kävin kaupungissa. Vanha Rauma on kyllä kiinnostava ja talot tosi tunnelmallisia. Alkuun olimme jotenkin pihalla, että tässäkö tämä nyt on… kaikki oli jotenkin laajalla alueella. Mutta se kai Vanhasta Raumasta tekeekin erityisen, että se on niin suuri ja hyvin säilynyt puukaupunki.

    • Reply Anna K. torstai, 12 elokuun, 2021 at 18:25

      Mulla oli vähän sama fiilis aluksi, ehkä odotin ”tiiviimpää” kaupunkia niin kuin Loviisan tai Porvoon vanha kaupunki. Mutta sit kun löysin ne kapeammat kadut, niin ihastuin kovasti. Vanha kaivo oli upea ja talojen koristelut sekä monet yksityiskohdat hienoja. Tykkäsin!

  • Reply Stacy Siivonen perjantai, 13 elokuun, 2021 at 09:54

    Onnistuin käymään Raumalla käymättä laisinkaan Rauman keskustassa. Vaikka olenkin nähnyt esimerkiksi Kirstin pihan, niin silti nähtävää riittää useampaankin reissuun. Toivottavasti ostoskeskus ei toteudu.
    Tampesterista Raumalle pääsi ainakin kesällä kätevästi bussilla niin, että vaihto on Huittisissa. Toinen vaihtoehto tietysti on mennä Porin kautta. Rauma oikeasti kaipaa jotain huokeaa hostellia tai kahta. Minua jäi vaivaamaan Kivikylän palvaamolla se, ettei siellä ollut mahdollisuutta yöpymiseen.

    • Reply Anna K. perjantai, 13 elokuun, 2021 at 16:57

      Tampereelta Raumalle pääseekin nopeammin kuin Helsingistä, missä mä asun nykyään.
      Hostelli olis hyvä idea Raumalle, mut mahtaisko riittää asiakkaita ympäri vuoden?

  • Reply Maarit - niceMatkaaja perjantai, 13 elokuun, 2021 at 14:52

    Minäkään en ole koskaan käynyt Raumalla, vaikka mulla on ymmärtääkseni sukuakin siellä. Ja syyt ihan samat: autottomalle helsinkiläiselle liian kaukana, hankalan matkan päässä. Mieli kuitenkin tekisi, koska kaikki kaupunkia niin kovasti kehuvat. Ja nyt kun ymmärsin, että Onnibussilla pääsee, vieläpä halvalla. Voisi olla juurikin kiva yhden yön retkikohde…

    • Reply Anna K. perjantai, 13 elokuun, 2021 at 17:00

      Bussimatka meni nopeasti (oon aina, tykänny busseista) ja takas voi tulla vaikka Turun kautta junalla. Oli toimiva yhdistelmä!
      Kannattaa kokeilla! Mut luulen et Rauma on kesäkaupunki, syksyn tullen varmaan melko hiljaista.

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, 13 elokuun, 2021 at 16:41

    Ajoimme Rauman ohi kesälomareissulla, mutta ei ollut aikaa pysähtyä siellä. En muuten ole koskaan (muistaakseni) käynyt Raumalla, joten siinä mielessä olisi ollut kiva pistäytyä katsomassa miltä Vanha Rauma näyttää. Yhdyn muuten tuohon, että kotimaassa matkailu ei välttämättä ole kallista. Hämmästelin varsinkin pohjoisessa edullisia hotellihintoja.

    • Reply Anna K. perjantai, 13 elokuun, 2021 at 17:07

      Voi, olis kannattanut vaikka nopsaan pysähtyä! Mut jos matka kauas, niin joka paikassa ei vaan voi.
      Pohjoisesta mulla on se mielikuva et siellä vasta kallista on! Eli sekin meni pieleen. 😄

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 20:10

    Rauma on mulla vielä käymättä, mutta kovasti houkuttelisi! Tämä lisäsi kyllä matakahaluja sinne. Tosiaan yllättävän leveitä katuja, mutta upeita julkisivuja. Nuo kaksi kotimuseo kuulostivat superkiinnostavilta, kävisin tosi mielelläni molemmissa.

    • Reply Anna K. sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 20:13

      Rauma oli kiva kaupunki. Hyvin sä vielä ehdit, mullakin meni se parikyt vuotta harkitessa. 🙂 Monet talot oli tosi kauniita, värit voimakkaita ja koristeet runsaita. Kotimuseoille peukku, olin iloinen että kävin, vaikka vähän tiukille meni.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.