Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lindos – Rodoksen viehättävin kylä

Niin sekin päivä koitti, että minä lomailin Rodoksella! Eikä Lindos ollut hassumpi paikka viettää muutama päivä. Totta puhuen tuntui uskomattomalta, että pääsin sen valkoisille kujille poikkeuksellisena kesänä 2020. Siksi ensimmäiset lomapäivät kuluivat kuin huumassa. Täälläkö tosiaan olen! Ihanaa!

Vuosikaudet ajattelin, että minnekään Rodokselle en ainakaan lähde! Rodoksen maine pelkkänä örveltävien turistien sikailukohteena oli niin tiukassa, että pelkkä sattuma sai minut ensimmäistä kertaa laskeutumaan sinne lokakuussa 2013, jolloin olin aloittamassa ensimmäistä saarihyppelyäni. Olin ostanut matkanjärjestäjältä menolennon 45 eurolla ja se nyt sattui olemaan Rodokselle.

Jo tuolloin huomasin, että vanha kaupunki mukulakivikatuineen oli varsin kaunis, vaikka yhtä lailla se toinenkin puoli tuli selväksi: rumat hotellit, mopojen jatkuva pärinä ja massaturismikohteen tuntu. Pidän pienistä kohteista, joissa on vielä aitoa kylätunnelmaa jäljellä, eikä Rodoksen kaupunkia saa mahtumaan tuohon muottiin mitenkään. Mutta Lindoksen saa!

Elokuussa 2020 onnistuin koronasta huolimatta livahtamaan Kreikkaan, tarkalleen ottaen viimeisenä päivänä, jolloin Kreikka kuului niihin maihin joihin sai matkustaa. Päätin yöpyä Rodoksella, ei vain laiva-aikataulujen vuoksi, vaan antaakseni ensimmäistä kertaa saarelle mahdollisuuden lomakohteena. Sen jälkeen jatkaisin Symille.

Lindoksesta löysin pikkuhotellin, joka oli alun perin ollut perinteinen talo sisäpihoineen ja itse kylähän oli kaunis valkoisine taloineen. Tavallisena elokuuna olisin saanut Lindoksesta hyvin erilaisen kuvan, mutta nyt kun korona oli hiljentänyt sen kapeat kadut, sain nauttia siitä ilman suuria massoja. En haluaisi velloa ihmispaljoudessa kujilla, joilla on lähes mahdotonta ohittaa.

 

Upeiden lattiamosaiikkien ja muulien kylä

Lindoksen kylä ei ole mikään suuren suuri, päivässä sen kujat ehtii tutkailla hyvin, ellei sitten halua rannalle tai Akropoliille. Silloin menee päiväretki suorittamiseksi. Minä tykkäsin kuljeskella siellä vailla kiireen häivää. Aikaisin aamulla kujilla oli mukavan rauhallista. Juuri ketään ei tullut vastaan, kunnes yhtä sivukujaa kulki miehiä muuleineen toinen toisensa perään. He olivat matkalla ”muuliasemalle”, joka sijaitsi taksiaseman tuntumassa. Siitä pystyi ostamaan kyydin vaikka Akropoliille, olikohan 8e/suunta. Itse kävelin sinne ihan omalla lihasvoimalla.

Lindoksen valkoisia taloja eivät koristaneet siniset ovet ja ikkunaluukut, vaan ne olivat luonnonväristä puuta tai maalattu tumman vihreiksi. Vain yksi punainen ovi tuli vastaan kaduilla kulkiessani. Yleensä kadulta johtava ovi ei vienyt itse taloon, vaan korkean muurin suojaamalle sisäpihalle. Luonnonvärisestä kivestä tehdyt koristeelliset ovenpielet olivat kuin kehykset ovelle.

Talojen sisäpihat oli usein koristeltu upeasti.  Lindoksessa ja Dodekanesian saarilla yleisemminkin näkee perinteisiä mustista ja valkoisista luonnonkivistä tehtyjä lattiamosaiikkeja. Lindoksessa tätä samaa tekniikkaa oli käytetty myös portaissa. Varoitus! Osa kaduista oli kivetty näillä samoilla kivillä, ja ne olivat tolkuttoman liukkaita! Rantaläpsyt näyttivät lähinnä hengenvaarallisilta, ihmiset liukastelivat kuin Suomessa jäisillä kaduilla.

 

Akropoliille ehdottomasti, mutta ei keskipäivällä!

Akropolis on Lindoksen kuuluisin nähtävyys. Kun suuret risteilyalukset toivat aiempina kesinä turistilastinsa, saattoi Akropoliilla käydä päivässä jopa 4000 turistia. Kun minä kävelin antiikin aikaisten pylväiden lomassa, näin ympärilleni katsellessani ehkä 20 henkeä. Kiitos taas koronan, sain nauttia paikasta kaikessa rauhassa, ilman niskaan hengittämisen tunnetta.

Akropolista on käytetty linnoituksena niin antiikin, Bysantin kuin Johanniittaritarien aikoina, vieläpä ottomaanien valtakaudellakin. Alueella näkyy kaikkien näiden aikakausien jäänteitä. Minusta kauneimpia olivat propylaiaan eli porttirakennukseen johtavat leveät portaat ja Hellenistisen stoan sekä Athena Lindian temppelin pylväät.

Akropoliilla kannattaa käydä jo pelkästään maisemien vuoksi, vaikkei olisikaan antiikin aikaisten nähtävyyksien ystävä. Kylästä noustiin sinne osittain portaita, osittain liukasta kivettyä polkua ja linnoituksen sisällä oli lisää portaita. Ylhäältä avautuivat upeat maisemat niin merelle kuin kylään, Lindoksen rantakin pilkotti. Varjoa ei ole juuri missään, joten mukaan täytyy ottaa reilusti vettä, hattu ja helteensietokyky. Minähän rakastan Kreikan kuumia +30 asteen hellepäiviä, mutta tuolla tuli raja vastaan, tuntui että kohta pökerryn. Hiki valui ja ja olkapäät kärventyivät auringossa 50 suojakertoimesta huolimatta.

 

Uimaranta on hellepäivän pelastus

Akropoliin hikoiluretken jälkeen oli päällimmäisenä mielessä uiminen. Lindoksella on kaksi uimarantaa, joista pitkä, hienohiekkainen kaareva ranta kantaa yksinkertaisesti nimeä Paralia Lindoi eli Lindoksen ranta. St Pauls Bay on pieni poukama, jossa on kaksi erillistä pikkurantaa. Tämä on se, joka ylhäältä Akropoliilta näkyy sydämen muotoisena, kuin suljettuna pikkujärvenä, vaikka todellisuudessa lahdelle johtaa tietysti väylä mereltä. Pieni poukama oli ihan nätti, mutta menin sinne liian myöhään iltapäivällä, jolloin se oli jo varjossa. Päivät olivat kuumia, kolmenkymmenen hujakoilla, eli uimaan tietysti tarkeni mennä, mutta vesi ei loistanut yhtä turkoosina varjossa. Ranta oli melko ahdas ja aurinkotuolit olivat turhan lähekkäin, mikä ei houkutellut koronakesänä ollenkaan. Siispä kävin rannalla pari kertaa nopsasti pulahtamassa.

Lindoksen ranta taas oli perinteinen auringonpalvojan unelma. Ennen rakastin juuri tuollaisia hiekkarantoja, joilla kuuma hiekka varpaita kutittaa, mutta nykyään tykkään enemmän pikkukivirannoista. Niillä näkyvyys snorklatessa on paljon parempi, eikä hiekkaa kulkeudu joka paikkaan. Olen muutenkin vähentänyt auringossa oleilua ruskettumistarkoituksessa kahdesta syystä: en rusketu, enkä halua turhaan altistaa ihoani auringolle. Olihan Lindoksen rannalla ihanaa hetki paistatella päivää lehteä laiskasti lueskellen ja välillä uimassa pulahtaen. Näkymät olivat hienot: turkoosi vesi edessä, taustalla puiden peittämä rinne, sitten valkoinen kylä ja ylimpänä Akropolis. Kyllä sitä kelpasi katsella!

 

Ihmeen paljon palveluita

Vaikka Lindos oli melko pieni paikka, siellä oli kivasti kauppoja, ravintoloita, kahviloita, baareja ja vohvelikojuja, joista leijaili ihana tuoksu. Pieniä supermarketteja ja leipomoita oli useita, joten aamiastarpeet löytyivät helposti ja herkut oli kiva syödä hotellin sisäpihalla. Oli ilahduttavaa että myös edullista katuruokaa oli tarjolla, söin ihanan tulisen wokkiannoksen sekä tietenkin pita gyroksen. Ihan ensimmäisenä iltana herkuttelin ihanalla miekkakala-annoksella Agostinos-ravintolassa, jonka kattoterassilta oli hieno näkymä valaistulle Akropoliille.

Pikkuisia vaatekauppoja tilpehööreineen oli paljon ja ihania korukauppoja lähes joka kulmassa. No, senhän arvaa mitä siitä seuraa jos menee ihan vähän vain katselemaan: hopeinen ”suojaava” sinisilmäsormus lähti Lindokselta mukaan, vaikka en ole mikään shoppaajatyyppi. En pidä juuri mistään turistikrääsästä, mutta iloisen värikkäästi maalatut mulkun muotoiset pullonavaajat kyllä nauratti! Ostin Lindokselta ihania kreikkalaisia maustesekoituksia, ja olipa hyvä että ennakoin, myöhemmin muissa paikoissa en samanlaisia enää löytänyt. Nämä ovat jokaisen Kreikan matkan tuliaislistalla, ihan ehdoton juttu!

Lindokselta jatkoin matkaani Symille, jonne erinäisten sattumusten vuoksi jäinkin yli neljäksi viikoksi. Lindos oli oikein passeli matkan aloituskohde, mutta kolme päivää oli siellä ihan riittävästi. Lindoksen hyviä puolia olivat Akropolis, hieno ranta ja monipuolinen ravintolatarjonta, mutta jotenkin paikka jäi vähän hengettömäksi. Ehkä siksi, että olen kolunnut monia Kreikan pikkusaaria, jotka ovat aidompia ja joissa rähjäromantiikka kukoistaa. Lindos taisi olla vähän liian sliipattu makuuni. Yhtä kaikki olen tyytyväinen, että heitin ennakkoluulot hiiteen ja uskalsin tutustua ensimmäisen kerran Rodokseen. Siellä oli ihan kivaa!

 

Previous Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, tammikuu 31, 2021 at 23:01

    Uskon, että monet paikat, joilla on hieman huono maine osoittautuvat kivoiksi, kun niille antaa mahdollisuuden. Joskus voi olla esimerkiksi niin, että se huono maine on useamman kymmenen vuoden takaa, mutta pysyy silti sitkeänä mielikuvissa. Mitä muuten ovat kreikkalaiset mausteseokset? Mitä mausteita niissä on?

    • Reply Anna K. maanantai, helmikuu 1, 2021 at 10:27

      Hyvä pointti! Mutta kyllä Rodoksella tavallisena kautena on edelleen niin paljon biletystä, etten sinne menisi ikinä elokuussa. Koronan vuoksi oli hiljaista.
      Maustepusseissa on erilaisia yrttisekoituksia. Esim. Greek salad mix sisältää oreganoa, tinjamia, basilikaa, minttua, persiljaa, chiliä ja mustapippuria. Sillä maustan lähes kaikki liha- ja kasvisruuat. Erilaisia sekoituksia on kalalle, kanalle, jauhelihalle jne. mut mä pärjään pitkälle tuolla yhdellä missä on omat suosikkiyrtit. 🙂🇬🇷

  • Reply Terhi tiistai, helmikuu 2, 2021 at 12:13

    Minullakin oli pahoja ennakkoluuloja Rodosta kohtaan ennen kuin menin sinne lomalle. Jokaiselle paikalle tulee antaa mahdollisuus. Lindokseenkin tutustuttiin, sen maisemissa silmä kyllä lepäsi ja niillä sileäksi hiotuilla katukivillä kengät lipsuivat 🙂

    • Reply Anna K. tiistai, helmikuu 2, 2021 at 13:06

      Tavallaan totta, mutta käytännössä jokaiselle paikalle ei voi antaa mahdollisuutta, kun aika ja rahat ei riitä kaikkialle. Onnistuu parhaiten silloin kun käy monessa paikassa samalla reissulla.
      Sinäkin huomasit liukkaat kadut! Mulla oli hyvät sandaalit jotka yleensä aina pitää, mutta tuolla piti hipsutella hiljakseen.

  • Reply Anne / Elämää Nomadina keskiviikko, helmikuu 3, 2021 at 14:29

    Ooh, Lindos on tosiaan varmasti näyttänyt parhaat puolensa koronan hiljentämänä! Itse kävin siellä vuosia sitten juurikin elokuussa pahimpaan ruuhka-aikaan, kaunis paikkahan se toki silloinkin oli, mutta ihan liian täynnä. Olin myös kovin ennakkoluuloinen Roodoksen suhteen, kuten niin monen muunkin erityisesti pakettimatkakohteena tunnetun paikan suhteen, mutta tykkäsin sitten kuitenkin, ja kun tutkittiin saarta moottoripyörällä, päästiin nauttimaan ympäristöstä myös ihan rauhassa, ja vierailemaan pienissä hiljaisissa kylissä.

    • Reply Anna K. keskiviikko, helmikuu 3, 2021 at 18:13

      Voin kuvitella että melko kamalaa on ollu normaalin elokuun ruuhkassa!
      Rodos on suuri saari, joten uskon että ootte löytäny moottoripyörillä kivoja paikkoja!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, helmikuu 3, 2021 at 15:57

    Rodos ei välttämällä mullakaan olisi ekana listalla, mutta kiva kuulla, että sieltä löytyi tällainen sympaattinen mesta! Kaunis tuo Akropolis ja se sydämenmuotoinen lahti. Uuh, voin niin kyllä kuvitella tuon elokuun pakahduttavan helteen, Zakynthoksella heinäkuussa 2018 oli niin kuuma, ettei keskipäivällä jaksanut tehdä juuri mitään. Joistain kuvista voisi erehtyä luulemaan, että elettiin ihan tavallisia aikoja, mutta elokuu + tyhjät kadut Rodoksella ei tosiaankaan ole normaalia. 😀 Se on kyllä paikallisille tärkeää, että edes jotkut matkustavat vastuullisesti näinä aikoina.

    • Reply Anna K. keskiviikko, helmikuu 3, 2021 at 18:23

      Näin ne massaturismikohteetkin voi yllättää! Suurille saarille mahtuu hotellialueiden lisäksi sympaattisiakin kohteita.
      Hirvittää edes ajatella paikallisten kohtaloa. Turismitulot jäivät todella pieniksi, eikä Kreikan sosiaaliturva ole kummoinen. Voi kun ensi kesänä saisivat jo kunnollisen kauden! Pahoin pelkään että se ei ehkä toteudu.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, helmikuu 4, 2021 at 09:16

    Aikaan ennen koronaa, ainakin, ajattelimme, että jätämme näitä helposti pakettimatkoilla saavutettavia kohteita sitten myöhemmäksi, sitten kun tulemme vanhoiksi 🙂 Nyt saattaa hyvinkin olla vaikka tulevan kesän osalta, että ehkä harvoista vaihtoehdoista ”pitää” jo alkaa valitsemaan näitä, varsinkin kun ensimmäiset matkat matkailun vähitellen avautuessa kannattanee ostaa pakettimatkoina, sillä niissä lienee parhaiten turvattu kaikki muutos- ja peruutustilanteet.

    • Reply Anna K. torstai, helmikuu 4, 2021 at 11:40

      Ihan hyvä suunnitelma. Mä tein matkanjohtajan töitä suurilla risteilylaivoilla muutama vuosi sitten ja ajattelin samaa, ehkä tällaista lomaa vois vanhana harkita, kun ei jaksais kuin käväistä eri paikoissa.
      Yksin matkatessa pakettimatkat ei ole vaihtoehto, liian kalliita. Tälle matkalle ostin lennot Rodokselle Tjäreborgilta, muuten olin omatoimimatkalla.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, helmikuu 6, 2021 at 08:46

    Lindos on kyllä ihana pieni kylä. Itse olen vieraillut siellä joitakin vuosia sitten ja silloinhan se oli tietenkin täynnä turisteja. Kylän kauneutta se ei silti onnistunut himmentämään vaikka kujat täyttyivät ihmisistä. Toki voin kuvitella kylän koronavuonna. Mikä ihana rauha siellä varmasti on ja toki sellaisena sen mieluusti näkisi.
    Akropoliksella sama juttu. Turisteja on paljon, vaikka toisaalta alue on laaja ja ei tarvitse aivan toisten vanavedessä kulkea. Mutta kuuma siellä oli silloinkin, vuoden 2016 elokuussa. Voi kauheaa, siellä oikeasti on pyörtymisvaara!

    • Reply Anna K. lauantai, helmikuu 6, 2021 at 12:13

      Olet varmasti nähnyt Lindoksen todella erilaisena kuin minä! Vaikka mun kannalta Lindos oli ihanteellinen hiljaisena, niin kyllähän paikallisia yrittäjiä kävi sääliksi, kun tulot jäivät minimiin.
      Juu, Akpoliille ei pidä ilman vesipulloa lähteä, muuten voi tosiaan kuukahtaa sinne kivien keskelle!

  • Reply Sanna I Seven Seas lauantai, helmikuu 6, 2021 at 11:41

    Varmasti spessureissu, koska koronavuosi 2020! Kreikka on kyllä aivan ihana ja varmasti erikoista nauttia tuollaisesta iki-klassikosta ilman massaturismia.
    Tuolla Akropoliilla haluaisin kyllä myös vierailla joskus. Ja kuumuuteen pystyn samaistumaan, kun oltiin pari vuotta sitten Ateenan Akropoliksella kesäkuussa ja meinasin vaan oikeesti pyörtyä kuumuuteen, vaikka lämmöstä niin kovin tykkäänkin! 😀 Ah, pääsispä Kreikkaan!

    • Reply Anna K. lauantai, helmikuu 6, 2021 at 12:17

      Kyllä, viime kesän matka oli todellakin spesiaali, ihan jo senkin vuoksi että ylipäätään pääsin Kreikkaan ja siksi että näin tavallisesti ruuhkaiset kohteet niin hiljaisina. Minut myös yllätti Akropoliin kuumuus, kun tykkään +35 asteen lämpötiloista. Siellä vain aurinko paahtoi armottomasti ja kuumuus hohkasi vielä ympärillä olevista kivistä. Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!

  • Reply Aila ja Juha lauantai, helmikuu 6, 2021 at 21:46

    Jaan ennakkoluulosi ja asenteesi niin vahvasti, että Rodos on jäänyt käymättä. Olipa kiva käydä kanssasi ja jos minäkin pääsisin sinne näin autioon ja hiljaiseen aikaan, voisin jopa harkita lähtöä. Aila

    • Reply Anna K. lauantai, helmikuu 6, 2021 at 22:38

      Näinhän se on että Rodos ei varmaan tule olemaan näin hiljainen enää koskaan. Paikallisten vuoksi toivonkin sitä. Mutta oli aivan ihanaa päästä näkemään Lindos ilman turistiryysistä. En olis tykännyt.

  • Reply Sandra / The Present is Perfect sunnuntai, helmikuu 7, 2021 at 09:54

    Tosi rauhalliselta tuolta näytti näin koronavuonna, ihan kuin mikä tahansa unelias kreikkalaiskylä. Rodos oli ensimmäinen ulkomaanmatkani, taisin olla noin alle parivuotias. En muista matkalta mitään, mutta oli kiinnostavaa nähdä, miltä paikka näytti.

    • Reply Anna K. sunnuntai, helmikuu 7, 2021 at 21:23

      Unelias tunnelma todellakin, varsinkin kuumimpaan aikaan.
      Mä olen päässyt ulkomaille vasta kouluikäisenä, Ruotsiin tietenkin ekana, ja siitäkin matkasta muistan yllättävän paljon. Parivuotiaalle ei jää tietty mitään mieleen. Mutta ehkä nautit kuitenkin paikan päällä.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää maanantai, helmikuu 8, 2021 at 00:20

    Minä tapasin ajatella vähän samalla tavalla, että en varmasti mihinkään Rodokselle mene. Mutta sitten ystävä hinkusi sinne todella paljon ja lähdin mukaan, ja oli kyllä ihan kiva loma. Ei ollenkaan huonompi paikka vaikka aika pienihän se kyllä on. Voisin jopa lähteä uudelleenkin joskus. Ja nyt maksaisin kyllä vaikka mitä, jos saisin tuon piiraan tuosta kuvasta. Nam!

    • Reply Anna K. maanantai, helmikuu 8, 2021 at 20:46

      Monella on ennakkoluuloja Rodosta kohtaan. Mulla ne alkoi siinä vaiheessa hellittää, kun moni kreikkalainen kehui saarta. Mun mielestä Rodos on turhankin suuri saari, mutta ymmärrän että USA:sta käsin se vaikuttaa pieneltä. Tykkään tosi pienistä, kylämäisistä paikoista, niissä on kodikas tunnelma.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.