Loviisa – pikkukaupunki hurmaa kesäisin

Historiaa henkivä merilinnoitus, idyllinen vanha kaupunki puutaloineen, Myllyharju mustikoineen ja kahvila, jonka puutarhaan haluaisi jäädä asumaan. Tätä kaikkea on Loviisa, pikkukaupunki, jossa kesäaikaan on tarjolla vaikka mitä kivaa. Ja kaikki tämä vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. 

Entinen kotikaupunkini Loviisa on paikka, jossa käyn säännöllisesti. Tänä kesänä, kun töiden vuoksi ei ole ollut mahdollista lähteä reissuun, olen päättänyt heittäytyä turistiksi nuoruuden kotikulmilla. Tuttukin paikka tarjoaa ihania elämyksiä, kun vain avaa silmänsä ja lähtee seikkailemaan. Tässä jutussa paljastan omat suosikkini kesäkaupungista.

 

Svartholma – Suomenlinnan pikkusisko

Loviisan kaupunki sijaitsee 10 km pitkän merenlahden pohjukassa, eli vaikka ollaankin meren äärellä, on avomeri melko kaukana keskustasta. Lahden suulla sijaitsee Svartholma, merilinnoitus joka rakennettiin osana samaa puolustuslinjaa kuin Suomenlinnakin. Se rakennettiin 1748, kun Suomi oli Ruotsin vallan alla. Vuonna 1808 linnoitus päätyi venäläisille ja se toimi vankilana, kunnes Krimin sodan aikaan 1855, se tuhoutui englantilaisen laivaston räjäytettyä sen käyttökelvottomaksi. Linnoitus oli pitkään sään armoilla ja sen kiviä ja tiiliä käytettiin Loviisan rakentamiseen. Vasta 1960-luvulla Museovirasto aloitti Svartholman restauroinnin.

Nykyään se on pieni ja helppo retkikohde, jonka kiertää nopeasti. Hyvällä säällä se on mainio piknikkohde, tosin on saaressa ravintolakin. Meille sattui hyvä ilma, kun kiersimme saarta elokuun alussa. Aurinko paistoi ja +20 asteinen sää oli yllättävän lämmin, kun merituuli ei sitä ollenkaan viilentänyt. Svartholmaan pääsee Suomen Saaristokuljetuksen veneellä näin loppukesästä vain viikonloppuisin. Matka maksaa 18e ja kestää puolisen tuntia. Lue lisää Svartholmasta Visit Loviisan sivuilta.

 

Suomen suloisin kahvila?

En ole kaikkia Suomen kahviloita kiertänyt, enkä tule koskaan kiertämäänkään, mutta silti uskon, että tämä kahvila kilpailisi kärkisijoilla Suomen suloisimman kahvilan skabassa. Tuhannen tuskan kahvila on kesäaikaan kuin pieni keidas vanhan puutalon sisäpihalla. Vanhan kaupungin kadulta avautuu portti mukulakivipihalle, jolla on pieniä pöytäryhmiä omenapuun katveessa tai kukkaloiston kupeessa. Hyvä fiilis valtaa heti mielen harmonisessa ympäristössä.

Tarjoilut sen kun vain lisäävät onnellisuutta. Siskoporukalla maistelimme raparperipiirakkaa, mustikkaleivonnaista, vaniljamunkkia ja kasvissämpylää ja kaikki herkut olivat suussasulavan herkullisia. Tämä paikka on kahviloista pitävän must-kohde. Ai niin ja se nimi. Olen joskus lukenut erikoisen nimen tarinan, mutta tähän hätään en sitä löytänyt. Itse en ole kokenut siellä minkäänlaista tuskaa. Tai itseasiassa kylläpäs – pois lähtiessä.

 

Ylppö on Krintin vetonaula

Krinti sijaitsee vanhassa kaupungissa, Suolatorin laidalla. Jostain syystä tämä viehättävä putiikki ei ole osunut reitilleni aiemmin, vaikka se on toiminut jo useamman vuoden. Onneksi tänä vuonna osui. Kyseessä on kauniisti sisustettu pikkukauppa, jossa myydään kortteja, julisteita, sisustustavaraa, tennareita, vaatteita, kaikenlaista tilpehööriä ja luontaiskosmetiikkaakin. Kaupan ehdoton vetonaula on ystävällinen Ylppö-koira, jota asiakkaat saavat rapsuttaa. Yleensä se kiepahtaa suosikkituoliinsa ja tarkkailee sieltä kaupan elämää.

Kyyläyspäivät eli Loviisan vanhat talot 24.-25.8.2019

Tässä on tapahtuma, jota parempaa en tiedä! Ihmiset avaavat ovensa koteihinsa ja niihin pääsee  ihan oikeasti kyyläämään toisten elämää; siksi kutsun itse tapahtumaa kyyläyspäiviksi. Koska rakastan vanhoja puutaloja, voisin jäädä ihailemaan näiden yli 100-vuotiaiden talojen idyllistä sisustusta loputtomiin. Myös pihat omenapuineen, lukuisine kukkineen ja houkuttelevine istuinryhmineen keräävät ihastuneita huokauksia. Suurin osa taloista on kävelymatkan päässä toisistaan. Nykyään keskustan alueella kiertää myös ilmainen bussi. Ruotsinpyhtään ja Pernajan kohteisiin pääsee vain omalla autolla.

Lisäksi kaupunki on täynnä pihakirppiksiä, vanhan tavaran kauppiaita ja tori täyttyy antiikkitavaroista. Taitaa joukossa olla silkkaa roinaakin antiikin nimellä. Vuodesta 2005 alkanut tapahtuma kerää kaupunkiin 15 000 vierasta, eli tuplaa kaupungin asukasluvun. Liput maksavat 18e ja ovat voimassa kaksi päivää. Tänä vuonna en itse pääse töiden vuoksi paikalle, mutta mene sinä ihmeessä! Katso lisätietoa Loviisan vanhoista taloista.

Honkien huminaa ja pakastimen täytettä

Loviisan kesiini kuuluu erottamattomana osana harjulla haahuilu. Sinne voi mennä kävelylle tai niin kuin minä teen, mustikkaan. Myönnän, marjastus on kyllä niin keski-ikäisten puuhaa ja minulle se on sekoitus rentoutumista ja tuskaa, honkien huminaa, hyttysiä ja huonoja asentoja. Silti joka kesä kerään harjulta marjat talven varalle pakkaseen. Lisämausteena saa ydinvoimalan laskeumat ja säteilevän olemuksen.

Myllyharju alkaa kirkon luota ja pian hiekkatie vie myllylle, jolta harju on nimensä saanut. Harjun toisessa päässä on Kukkukivi, näköalatorni, josta avautuu näkymä Loviisanlahdelle.

Jos Loviisa ei ole tuttu, niin vielä ehdit piipahtaa siellä tänä kesänä. Syksyn ja talven tullen tämä kaupunki vaipuu talviunille ja vaikka harju on lumisenakin kaunis ja värikkäät puutalot pakkasellakin paikoillaan, on tunnelma niin kovin vaisu kesään verrattuna.

Ensi viikonloppuna 24. – 25.8. Loviisa on täynnä elämää, kun Loviisan vanhat talot -tapahtuma valtaa kadut, torit ja tietysti ne vanhat talotkin. Liity joukkoon!

Previous Post Next Post

18 Comments

  • Reply Saila/ Sail Away maanantai, elokuu 19, 2019 at 09:16

    Tuo Tuhannen tuskan kahvila on niin ihana! Piirakat tuoreine mustikoineen olivat niin herkullisia! 🙂 Tänä kesänä tuli piipahdettua ensimmäistä kertaa Loviisassa 🙂

    • Reply Anna K. maanantai, elokuu 19, 2019 at 21:50

      Tuo kahvila on harvinaisen sympaattinen paikka ja sen herkut on myös omaa luokkaansa. Mun suosikki oli raparperi-toskapiirakka, kertakaikkisen ihana ja vielä kauniskin, iloa niin silmille kuin suulle.

  • Reply elamanmakuisiamatkoja maanantai, elokuu 19, 2019 at 18:25

    Tää oli ihana juttu ja niin houkutteleva! Loviisa kuulostaa mukavalta ja juttu oli kivasti kirjoitettu. Nyt suunnittelemaan, koska pääsisi käymään siellä päin.. 🙂

    • Reply Anna K. maanantai, elokuu 19, 2019 at 21:51

      Oi kiitos. 🙂 Kesällä kiva kaupunki, talvella melko kuollut, niin kuin moni muukin pikkukaupunki. Kyyläyspäivien aikaan Loviisa on liekeissä!

  • Reply Martina tiistai, elokuu 20, 2019 at 11:25

    En tiennytkään että olet asunut Loviisassa. Siinä on kyllä mukava pieni kaupunki. Me vietimme siellä vuorokauden muutama kesä sitten ja vaikka kohdallemme osui melko sateinen päivä, tykästyin kaupunkiin silti ja totesimme, että palaamme sinne vielä uudestaan toivottavasti aurinkoisemmalla säällä. Svatholma on ainakin vielä kokematta ja Tuhannen tuskan kahvilan sekä harjumaastoissa lenkkeilyn haluan kokea uudestaan.

    Kukkukiveä ei sen sijaan ole ikävä. Korkeanpaikankammoisena ylös kiipeäminen oli yllättävän pelottavaa ja meinasi tapahtua klassiset kun en meinannutkaan päästä enää alas tärisevillä jaloillani ja paniikin jumittamalla kropalla. Hyh. Onneksi tästä on video muistona, sillä tottahan toki Henkka nauroi ja kuvasi paniikissa olevaa vaimoaan alhaalla sen sijaan että olisi auttanut. 😀

    • Reply Anna K. tiistai, elokuu 20, 2019 at 22:43

      Juu siellä asuin teininä, lukion jälkeen lähdin opiskelee muualle. Oon ollut kesätöissä Loviisan turisti-infossa 90-luvun puolivälin paikkeilla, nyt sit itse vähän niinku turistina. 🙂
      Kesällä Loviisa on söpö ja vanha kaupunki on tosi nätti, samoin harju. Muakin huvittaa että Kukkukivi oli sulle noin kauhistuttava kokemus. 😀 Mullakin on korkean paikan kammo, mut Kukkukivi on kyllä mulle ihan helppo nakki. Aikoinaan käytiin siellä äitin kanssa aikaisin aamulla retkellä ja syötiin eväitä maisemia katsellen.

      • Reply Martina keskiviikko, elokuu 21, 2019 at 11:43

        Mä luulen että Kukkukivi pääsi yllättämään kun se näytti niin pieneltä ja viattomalta. En ollut psyykannut itseäni yhtään kammon varalta ja sitten olinkin jo paniikissa. On ollut varmasti ihana kokemus syödä siellä eväitä maisemia katsellen. Mä jäisin kuitenkin maahan herkuttelemaan.

        • Reply Anna K. perjantai, elokuu 23, 2019 at 12:15

          Hyvä puolustuspuhe, ymmärrän! 🙂
          Ihania ja arvokkaita on ne kesämuistot, varsinkin kun äiti on nyt sen verran vanha ja huonompi liikkumaan, ettei enää kukkukiven portaisiin pääsisi.

  • Reply Stacy Siivonen perjantai, elokuu 23, 2019 at 14:39

    Loviisa kaikkineen on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon ja aiemminkin tykkäsin kierrellä vain Loviisan maaseutua ja merialuetta, etenkin sitä merialuetta. Nyttemminhän on tullut kuntaliitos Ruotsinpyhtään ja Pernajan kanssa, joten katsottavaa on niin paljon enemmän. Mutta siis joo, tämä on ollut nyt vähän paitsiossa, olisiko niin, että kerran kävin lyhyesti itse kaupunkialueella.

    • Reply Anna K. perjantai, elokuu 23, 2019 at 22:07

      Ruotsinpyhtään Ruukki on upea alue, josta itse tykkään tosi paljon. Pernajassa haluaisin kartanoihin vierailulle. Mutta näihin on hankala päästä ilman omaa autoa. Siksi käyn lähinnä niissä paikoissa minne pääsee jalkaisin.

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, elokuu 23, 2019 at 17:33

    Suunnitelmissa on käydä tulevana viikonloppuna Loviisassa – saa nähdä sitten miten ruuhkainen kaupunki tulee olemaan … Jos tilanne on todella paha, niin saatamme skipata koko jutun, kuten Fiskarsin osalta kävi tänä kesänä. Fiskars vaihtui Inkooseen 🙂

    • Reply Anna K. perjantai, elokuu 23, 2019 at 22:09

      Toivottavasti siellä vielä sekaan mahtuu. Onpa nimittäin harmi, jos tämä upea tapahtuma muuttuu liian suosituksi ja ruuhkaiseksi.

  • Reply Sandra lauantai, elokuu 24, 2019 at 10:17

    Ihanasti kirjoitettu juttu, joka herätti mielenkiinnon Loviisaa kohtaan. Olen joiltakin paikallisilta kuullut, että eihän kaupungissa ole mitään nähtävää. Postauksesi perusteella tuolla saisi ehdottomasti vietettyä kivan kesäpäivän 🙂

    • Reply Anna K. lauantai, elokuu 24, 2019 at 18:21

      Kiitos, kiva kun tykkäsit. 🙂
      Mun mielestä on asennekysymys, haluaako nähdä omassa nykyisessä tai entisessä asuinpaikassaan niitä erikoisia paikkoja, joita kaupunki tarjoaa. Paljon muutakin kivaa olisi ollut, mutta kaikkea en tähän alkanyt änkemään. Kesällä Loviisa on suloinen, talveen pätee enemmän tuo ”eihän siellä ole mitään”.

  • Reply Iida In Translation lauantai, elokuu 24, 2019 at 22:59

    Vaikuttaapa ihanan idylliseltä kaupungilta! 🙂 Olenkin tuosta tuskien kahvilasta lukenut aiemmin, sinne piipahtaisin mielelläni. Mahtava nimi muuten kesäfestivaalilla, suomalainen suorasukaisuus on kyllä parasta 😀

    • Reply Anna K. torstai, elokuu 29, 2019 at 08:03

      Siis tuo kyyläyspäivät on kyllä ihan mun itse keksimä nimitys, kuten tekstissä mainitsinkin. Se ei suinkaan ole tapahtuman oikea nimi. 😀

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi maanantai, elokuu 26, 2019 at 18:52

    Loviisassa en ole koskaan käynyt, mutta vaikuttaa ihanalta merenrantakaupungilta. Juuri sellaiselta joista tykkään. Itsellekin jäin heti miettimään kahvilan nimeä, että mistä lienee tullut, ehkä tarjoilut aiheuttaa valinnan tuskaa. Ja tuolta putiikista minua ei saisi varmasti ulos koko päivänä, jäisin rapsuttelemaan Ylppöä. 😀

    • Reply Anna K. torstai, elokuu 29, 2019 at 08:05

      Ylppö on Krintin kingi ja vaikka itse olen kissaihminen, Ylppö hurmasi minutkin levollisella olemuksellaan.

    Vastaa käyttäjälle Anna K. Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.