Agistri – kuin mökkilomalla Kreikassa

Oletko koskaan kuullut Agistrista? En minäkään ollut, ennen kuin törmäsin tuohon outoon nimeen viime kesänä sopivaa rantakohdetta etsiessäni. Siinähän se köllötteli aivan Ateenan kupeessa, vain tunnin laivamatkan päässä Pireauksen satamasta. Saarella oli hyvin rauhallista. Männyt tuoksuivat, hyttysit inisivät. Iltaisin Ateenan valot loistivat taivaanrannassa ja silti oltiin aivan eri maailmassa.

Hahmottelin saarihyppelyn reittiä – Hydra ja Poros olivat jo varmat valinnat – kun huomasin kartalla tuon pikkuriikkisen saaren Aeginan vieressä. Ensimmäiset kuvat turkoosina kimmeltävästä merestä ja vaaleasta hiekasta pinjamäntyjen katveessa herättivät heti kiinnostuksen. Kreikan valtion matkailutoimiston julkaisema esite sai  minut kuitenkin melkein perääntymään, vaikka sen perimmäinen tarkoitus lienee päinvastainen. Sen mukaan Agistri on nuorten ateenalaisten bailupaikka, jossa musiikki raikaa yötä päivää. Uskalsin kuitenkin lähteä ja havaitsin, että kesäkuun lopussa, juhannuksen tienoilla saari oli hyvin rauhallinen eikä meluavasta biletyksestä ollut tietoakaan. Liekö syynä ollut se, että kuumin lomakausi ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt vai se, että vierailuni osui viikolle.

 

Ravintolasta suoraan sänkyyn

Yksi syy koko saaren valintaan oli mukavan hotellin löytäminen. Normaalisti en välitä juurikaan siitä, millaisessa hotellissa majoitun, (pääasia että se ei ole all inclusive tai joku muu suuri hirviö) mutta tämä pieni majatalo herätti heti kiinnostukseni. Pikkuhotellia kehuttiin kilvan arvosteluissa, se kuulosti juuri minulle sopivalta paikalta yksinkertaisine kreikkalaistyylisine huoneineen. Alkyoni Rooms olikin juuri sitä mitä luvattiin, rento ja kodikas. Sen yhteydessä olevaa ravintolaa ylistettiin netissä saaren parhaaksi, jonne tullaan Ateenasta asti herkuttelemaan. Vielä parempaa.

Ihan totta, ravintolassa tehtiin hyvää ja konstailematonta kotiruokaa vieläpä varsin edulliseen hintaan. Koska olin hotellin asiakas, ruokani merkattiin ylös laskulle ja naureskelin mielessäni, että tämä on lähimpänä all inclusivea, mihin minä taivun. Se, että ylipäätään söin hotellissa oli täysin poikkeuksellista minulle. Mutta oikeastaan kyseessä ei ollut hotellin ravintola vaan ravintola, joka oli saanut rinnalleen huoneita, joihin mahansa täyteen syöneet asiakkaat voivat kellahtaa. Todella toimiva systeemi! Jonakin iltana, kun ravintolan kaikki pöydät olivat täynnä, sain ruuan suoraan huoneeseeni ja söin parvekkeella. Tällainen konstailematon tyyli sulatti minun sydämeni, tai saattoi sillä herkullisella kalakeitollakin olla jotain tekemistä asian kanssa. Kodikas, lämmin tunnelma on jotain sellaista mitä ei rahalla saa. Se joko osataan luoda tai sitten ei.

 

Nyt ei ihailla kyliä, vaan upeaa luontoa

Saarihyppelyni alkoi Hydralta, jonka kauniit kujat hurmasivat, jatkui Poroksen paikallistunnelmaan, jossa pörräsivät mopot ja päättyi pienelle Agistrille, jossa perinteisistä taloista ei näkynyt vilaustakaan. Skalan raittia ei voinut kauniiksi sanoa, ei sitten millään. Mutta ei se mitään, tänne olinkin tullut ennen kaikkea saaren vehreän luonnon vuoksi. Suunnitelmissani olikin lähinnä relata, käydä kävelyillä mäntypuiden katveessa, etsiä toinen toistaan ihanampia rantapoukamia ja uida. Säiden haltijat eivät vain olleet kanssani samaa mieltä. Tai toki kaikkea tätä olisi voinut tehdä, mutta vesisateessa mikään näistä ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta.

Toisaalta, ei se uiminen olisi onnistunut kuitenkaan, sillä olin Poroksella varpaani telottuani saanut uimakiellon. En tiennyt kumpi harmitti enemmän, se että oli viileää ja satoi, vai se, että en ylipäätään olisi voinut uida. Minua jopa lohduteltiin, että hei hienoa kun sataa, tällä säällä et edes haluaisi uimaan. Ei se kyllä ihan niin mennyt. Tottakai halusin!

Aamupäivällä taivas saattoi olla hetken kirkkaampi, jolloin lähdin kipin kapin kävelylle. Hotellini sijaitsi aivan lähellä polkua, joka vei saaren hienoimmalle rannalle, Halikiadalle. Polku vei mäntymetsikön läpi, jossa kaskaat sirittivät ja neulasten peittämä maa tuoksui. Mäntyjen välistä avautui ihania näkymiä pikkupoukamiin, joissa vesi loisti vihreänä. Juuri tätä olin tullut hakemaan. Halikiadan ranta oli upea, mutta sinne vei niin järkyttävän jyrkkä polku, josta ensin hypättiin noin metri tyhjyyteen, että sinne en olisi kuuna päivänä suostunut menemään. Siispä ihailin rantaa ja siellä olevia nudisteja ylhäältä kallion päältä. Mutta ei mennyt kauan, kun taivas tummeni ja jouduin palaamaan hotelliin pitämään sadetta. Neljästä päivästä jotka vietin Agistrilla satoi kolmena. Olin aivan kypsä. Ei kannattanut lähteä saaren toisella puolella oleville upeille rannoillekaan. Mutta minkäs teet.

 

Mökkitunnelmissa Kreikassa

Liekö sateinen, viileä sää vai mäntyjen tuoksu ollut syynä, että tunnelma Agistrilla oli kuin mökillä. Ehkä sekin vaikutti asiaan, että värjöttelin osan päivää villasukat jalassa peiton alla ja katselin ikkunasta sadetta. Taivas oli niin synkkä, että oli vaikea uskoa olevansa Kreikassa. Rauhallistakin oli, kukapa sateella jaksaisi edes mekastaa.

En ollut ainoa, joka mökkeili. Halikiadan rannalle vievän polun varrella oli useita telttoja, joiden ympärille oli viritelty jos jonkinlaista pyykkinarua ja tuolia. Nämä olivat kuin mökkejä, joissa selvästi vietettiin aikaa vähän pitempään kuin yön tai kaksi. Kreikkalaiseen anarkistiseen tyyliin kukaan ei varmaan ollut huomannut kylttiä, joka kielsi telttailun.

Vaikka Agistrin lomapäivinäni satoi tolkuttoman paljon, jäi sieltä sentään onneksi aurinkoisia muistojakin. Pääsin kahtena päivänä rannalle ja kerran uimaankin! Aivan Skalan keskustan tuntumassa oli suloisia pieniä poukamia, joissa oli ihanaa viettää rentoja rantahetkiä auringon lämmöstä ja meren kirkkaudesta nauttien. Ja kun päivä oli ohi, saattoi hipsutella kapeaa tietä pitkin mäntyjen tuoksussa omalle ”mökilleen”, sille, jossa oli huippukokin tekemää ruokaa tarjolla joka ilta. Ei yhtään hullumpi mökkiloma!

 

Previous Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, maaliskuu 18, 2019 at 19:23

    Kivan näköinen Saari. Harmi, että sade sää haittasi. Lisäksi on kyllä melko kurjaa, jos on uimakielto tuollaisessa paikassa. Haaveilen saarihyppelystä mutta tuntuu, että sillä hypoelyllä pitäisi olla monia vuosia…. Niin paljon on noita saaria, minne voisi mennä😆

    • Reply Anna K. maanantai, maaliskuu 18, 2019 at 21:02

      Jossain isommassa kohteessa sadesäätä olisi ollut ehkä helpompi sietää, mutta tänne olin mennyt luontopolkujen ja rantojen vuoksi, eikä saarella mitään museoita tai muita ”sadepäivän pelastuksia” ollut. Kaunis saari, voisin mennä uudelleen, jos noille kulmille eksyn.

  • Reply elamanmakuisiamatkoja maanantai, maaliskuu 18, 2019 at 21:00

    Saari näyttää mukavalta ja kiva kuulla ihan uudesta paikasta, jonka on ihan missannut Kreikan saarihyppelyillä 🙂 Harmi, että osui huonot säät kohdalle! Onneksi niitä kuitenkin on harvemmin..

    • Reply Anna K. maanantai, maaliskuu 18, 2019 at 21:07

      Kreikassa on niin tolkuton määrä saaria, ettei mikään ihmekään, ettei tiedä niitä kaikkia. Mutta haaveissa käydä niin monella kuin mahdollista. 🙂
      Kesäkuun loppu oli hyvin poikkeuksellinen, moni muukin valitteli huonoja ilmoja ja tolkutonta sadetta Joonianmeren saarilla ja Albanian rannikolla.

  • Reply Tiina Johanna tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 13:33

    Oi että, aivan ihania ja houkuttelevia kuvia! Kreikan turkoosista merimaisemasta on vaikea olla pitämättä! 🙂 Olen itse vasta pari kertaa Kreikassa käynyt ja nämä tapahtuivat nuorempana perheen kanssa. Omasta saarihyppelystä myös haaveilen, ties vaikka kyseiselle saarelle myös eksyisin, säästä huolimatta. Kurjaa, että sade haittasi matkasi aikana, yleensä kun toivoisi aurinkoa Kreikassa saavan eikä niinkään sadetta niskaansa.. Mutta onneksi muutoin hyvä reissu kuitenkin. 🙂 Kuvat ainakin hienoja! Hyvää loppuviikkoa ja tulevia reissuja loppuvuodelle!

    Tiina Johanna
    Kookospalmun alla -matkablogi, http://www.kookospalmunalla.fi

    • Reply Anna K. tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 23:00

      Turkoosi meri ja sen päälle kaartuvat pinjamännyt kuuluu mun suosikkimaisemiin. Näitä onneksi Kreikan saarilla riittää. Kiva kuulla, että tykkäsit kuvista. 🙂
      Mukavaa viikkoa sulle myös!

  • Reply Emma tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 14:42

    Haha, ei todellakaan hassumpi mökkiloma! Nyt just houkuttelis jonkun ihanan kreikkalaisravintolan kupeessa maha täynnä nukkua päiväunta ja haistella mäntyjä 😊

    • Reply Anna K. tiistai, maaliskuu 19, 2019 at 23:02

      Tähän aikaan vuodesta on mulla järjetön kaipuu kesän lämpöön ja mäntyjä haistelemaan. Kun näkis edes muita värejä kuin harmaan, likaisen valkoisen ja mustan, niin siitäkin tulis melko iloiseksi! Siihen vielä hyvää ruokaa päälle, niin paratiisin porteilla olisin. 😀

  • Reply Cee keskiviikko, maaliskuu 20, 2019 at 19:21

    Oih, nyt kiinnostuin! Ollaan lentämässä Ateenaan kesäkuun alussa & mukana matkassa 8- ja 6-vuotiaat, joten jäin miettimään olisiko tässä meille vaihtoehto? Ovatko rannat kiveä vai hiekkaa? Meidän nuorempi on kehittänyt järjettömän merisiilifobian edellisten kesien reissuilla ja vaatii hiekkaa vatpaiden väliin. Vai suosittelisitko jotain muuta saarta/ mantereen pikkukyliä?

    • Reply Anna K. keskiviikko, maaliskuu 20, 2019 at 23:08

      Kiitos kommentista. Mukava kuulla, että sain mielenkiintosi heräämään Agistrin suhteen. 🙂
      Kiva saari, mutta hyvin pieni. Ettehän olisi bileaikaan liikkellä eli heinä-elokuussa? Silloin ei ehkä lasten saari. Omakohtaista kokemusta tästä ei mulla tosin ole.
      Rannat olivat osin hiekkaa, osin pikkukiveä. Skalan keskustan rannat oli muistaakseni ihan hienoa hiekkaa, poukamat sekoituksia. Merisiilejä varmaan oli, en nyt muista näinkö, koska uin sattuneesta syystä niin vähän. Hyvät uimakengät pelastaa merisiileiltä ja kammon sijaan niitä voisi vaikka tutkailla uteliaana. 🙂
      Mantereen puolella en ole ollut kylissä, mutta Hydralla ja Poroksella olin myös. Hydra ei niinkään lasten paikka, Poros voisi olla. Niistä myös jutut olemassa, huomasithan? Tai jos klikkaat otsikkokuvan alla olevasta kohdasta ”Kreikka”, niin tulee vaikka mitä saaria, joista olen kirjoittanut. Sitten vaan tulee se valinnan vaikeus. 😀

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 05:40

    No niin. Tuo saari ja etenkin tuo hotelli ravintoloineen merkattiin muistiin. Minulle sopisi täydellisesti tuollainen, että ensin pientä päivälenkkiä, sitten päiväunet kuumimpaan aikaan ja sen jälkeen hiljainen toipuminen kohti illallista. Ja jos illallisen vielä saisi syödä takuuvarmasti hyvää ruokaa tarjoilevassa paikassa, mistä ei tarvitsisi kuin hoippua omaan sänkyyn – niin aina vaan parempi.

    • Reply Anna K. perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 23:25

      Tosi kiva, että merkkasit muistiin! 🙂 Ihana paikka, mutta varoitus: hotelli on tosi vaatimaton. Mun mielestä söpöt simppelit huoneet, mutta luksukseen tottuneelle ehkä turhankin simppelit. Toisaalta hyvät sängyt, uudet kylppärit ja merinäköala, nämä riittää hyvin mulle.
      Ravintolassa ihanaa ”kotiruokaa”, ei mitään parsoja ristissä lautasella. 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 18:31

    Agistri on minullekin uusi tuttavuus, mutta hauska kuulla mäntymetsäisestä pikkusaaresta. Harmillista, että lomalle osui sadepäiviä. Yksi vielä menee, mutta jos niitä tulee useampi, niin sitten alkaa hermot kiristyä. Hauska ajatus tuo, että kyseessä ei ollut AI vaan ravintola, jonka ympärille oli tehty huoneita minne voi täydellä vatsalla köllähtää. Onko ensi kesän saarihyppelypaikat jo kiikarissa?

    • Reply Anna K. perjantai, maaliskuu 22, 2019 at 23:31

      Niin no, se oli lähinnä mun näkemys tästä paikasta. Joka tapauksessa hyvin pieni paikka ja siinäkin mielessä aivan erilainen kuin all inclusive, jotka mulle on iso hyi. 😀
      Hyvä kysymys ensi kesästä! 🙂 Ei ole vielä mitään mielessä. Oon aika spontaani matkaaja. Mutta syksyllä toivottavasti taas pitkä Kreikan matka edessä. Kuka tietää mille saarille tällä kertaa. 😎

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, maaliskuu 23, 2019 at 02:51

    Voi ihana ihana Kreikka! Tämä kuulostaa kyllä niin ihanalta, ja omiaan ruokkimaan Kreikka -ikävääni. Enkä tosiaan ole koskaan kuullut kyseisestä saaresta, joten olipas mukavaa tutustua siihenkin. Tuon parvekkeella ruokailun näen jo mielessäni, oli varmaan ihana kokemus.

    • Reply Anna K. lauantai, maaliskuu 23, 2019 at 20:42

      Hyvää ruokaa ihanassa kreikkalaisessa illassa, parvekkeella istuen kelpais mulle oikein hyvin just nyt. 🇬🇷💙

    Leave a Reply