Poros elää paikalliseen tapaan

Kuuluisan Hydran vähemmän tunnettu naapuri Poros ansaitsee sekin tulla tunnetuksi. Paikalliselämää etsivän kannattaa suunnata Porokselle. Kesäkuussa turisteja oli vähän ja rantakadun ravintolat täynnä kreikkalaisia. Vehreä saari on aivan Peloponnesoksen kyljessä. 

Hydralta hyppäsin taas katamaraanin kyytiin ja saavuin Porokselle. Kreikan saarista Poros ja Paros menevät helposti sekaisin. Poros kuuluu Argo-Saronisiin saariin, jotka ovat Ateenan eteläpuolella ja Poros taas Kyklaadeihin, eli melko keskelle Aegean merta.

Vaikka Hydra ja Poros ovat lähellä toisiaan, ne ovat yllättävän erilaisia. Heti tullessa huomasin, että Poros oli metsäisen vehreä ja kaupunki vaikutti Hydran pikkukaupunkia vilkkaammalta. Poroksen saari on lähes kiinni mantereessa. Peloponnesos on vain parinsadan metrin levyisen salmen toisella puolen. Mantereen puolella oleva Galetaksen kaupunki kuuluu ohittamattomana osana Poroksen maisemaan. Poroksen kaupunki taas sijaitsee pienellä saarella, jonka erottaa pääsaaresta kapea, parimetrinen kanava.

Vasemmalla Peloponnesos ja Galetaksen talot, oikealla Poros. Salmen yli menevä lautta maksoi euron.

Poroksen kaupunki levittyy etualalle ja salmen toisella puolella näkyy Galetaksen kaupunki Peloponnesoksella.

Missä ne kaikki idylliset kujat ovat?

Poros oli todella kaunis kauempaa, laivan kannelta katsottuna, kun näki kukkulalle levittäytyvän kaupungin suloisine, punatiilikattoisine taloineen. Vaikka Hydra oli minusta vähän turhankin siloiteltu ja hienostunut, en silti heti lämmennyt Poroksen arkisille kujille. Lähietäisyydeltä kaunottaren rypyt paljastuivat. Kujien sokkeloissa kulkiessani huomasin olevani melko tavanomaisilla kaduilla. Ne eivät olleet ollenkaan niin idyllisiä ja kauniita kuin olin etukäteen ajatellut. Ihme tyyppi, eihän sille kelpaa mikään!

Autot ja pärisevät mopot jotenkin ärsyttivät autottoman Hydran hiljaisuuden jälkeen ja se, että rannalle joutui kävelemään vilkkaan tien laitaa pitkin. Nyt ei oltu idyllisessä kylässä, vaan kaupungissa, jossa eletään normaalia elämää. Meni hetki, ennen kuin sopeuduin uuteen paikkaan ja opin näkemään Poroksen kauneuden. Poros ja Hydra olivat keskenään kovin erilaiset. Hydra oli karu, Poros vihreä. Hydra oli hiljainen, Poros meluisa. Hydralla kaikki oli siistiä, Poroksella paikoitellen törkyistä. Hydra oli kallis, Poros edullinen. Kummassakin oli omat hyvät ja huonot puolensa.

 

Kukkia, brodyyriverhoja ja lämmintä ystävällisyyttä perhehotellissa

Yövyin Poroksella pienessä  -perhehotellissa (niin kuin oikeastaan aina Kreikassa) jonka omistaja Mania oli varsinainen aarre. Hän koristeli vaatimattoman huoneen joka päivä tuoreilla kukilla ja toi jotain herkkua maistiaisina, kuten loukomia tai baklavaa. Hänen välitön, ystävällinen olemuksensa vaikutti siihen, että aloin viihtymään. Mania Studios -hotellissa oli kodikas ja lämmin tunnelma, valkoiset brodyyriverhot pisteenä i:n päällä. Kreikkalainen vieraanvaraisuus eli filoxenia näkyy nimenomaan tällaisissa pienissä paikoissa, joissa matkailija ei ole niinkään palveltava asiakas vaan vieras, jonka halutaan viihtyvän.

Eräänä päivänä Mania toi minulle hyvin eksoottista herkkua, merisiiliä. Tuon piikikkään otuksen sisällä oli mätiä, jonka maku oli hyvin erikoinen, aavistuksen makeaan vivahtava ja samalla meren suolainen. Merisiili syötiin kuten osteri, suoraan kuoresta, millään tapaa kypsentämättä. Kokeilin sitä sekä paahtoleivän päällä että sinällään, sitruunamehua päälle puristettuna. Tykkäsin.

 

Kävellen kukkuloille ja rannoille

Poroksella innostuin kävelemään. Olin laiska, enkä jaksanut ottaa selvää busseista ja koska aikaa saarella oli vain pari päivää, en halunnut aikatauluttaa sitä. Ensimmäisenä kiipesin kaupungin yläpuolelle olevalle kukkulalle maisemia ihailemaan. Sieltä näkyi komeasti sekä Poroksen kaupunki, että vastarannan jylhä Peloponnesos. Aurinko paistoi ja lomamieli oli korkella. Alemmas kylään palattuani söin kreikkalaisen salaatin ja join lasin viiniä, täydellistä.

Seuraava päivä vei minut pois kaupungista, pääsaaren puolelle. Kuljin melko vilkkaasti liikennöidyn tien reunaa, mikä ei nyt varsinaisesti ollut kaikkein rentouttavin reitti, mutta ei muitakaan ollut. Maisemat pääsaarelta kohti Poroksen kaupunkia olivat kuitenkin mitä hurmaavimmat. Nautin niistä ja metsän tuoksusta.

Pysähdyin eräälle rannalle ja päätin, että onhan se nyt kumma jos ei tämä nainen ala jo mennä uimaan! Jo viides päivä Kreikassa uimatta, mitä ihmettä! Eipä olisi kannattanut kiirehtiä. Potkaisin varpaan kiveen, sain siihen järkyttävän ison haavaan, josta valui verta solkenaan ja olin yksin pienellä rannalla, kaukana hotellistani. Selvisin, koska verikammoinenkin selviää kun on pakko. Illalla oli sairaalareissu edessä mantereen puolelle ja uimakielto loppulomaksi. Kaiken huipuksi tämä oli vasta alkusoittoa epäonnelle, joka liittyi lomaseurakseni. (Jos haluat lukea, mitä kaikkea muuta outoa tapahtui, lukaise juttuni Epäonnea lomalla: sadetta, salamoita ja sairaalaan, jonka kirjoitin jo viime kesänä.)

 

Juhannus kreikkalaiseen ja vähän suomalaiseenkin tapaan

Satuin Porokselle juhannuksena, jota vietettiin sielläkin tulien äärellä. Sen sijaan, että kokkoa olisi tyydytty vain katselemaan, nämä hurjapäät hyppivät sen yli. Pikkupojat hyppäsivät pikkuliekkien yli, teinipojat testosteronihuuruissaan korkeiden lieskojen yli ja läpikin, jalat välillä tulta hipoen.  Paikalliset naiset tanssivat perinteisiä tansseja rantakadulla. Sitä oli mukava katsella, kyseessä kun ei ollut mikään näytös turisteille, vaan he tanssivat ihan omaksi ilokseen, juhannuksen kunniaksi. Oli mukava päästä näkemään tämä heidän versionsa juhannuksesta.

Vaikka Kreikassa olinkin, pitihän minunkin juhannustaikoja tehdä. En sentään lähtenyt ilkosillani juoksentelemaan niityille (tuleva sulho olisi saattanut tulla hyvinkin pian vastaan, vaan kuka heistä se olisi ollut?) vaan tyydyin nyysimään kukan sieltä, toisen täältä tyynyn alle. Aamulla en muistanut yhtään mitä unia olin nähnyt. Turha dementikon tehdä nuorten neitojen taikoja.

 

Varvasepisodista ja kujien karuudesta huolimatta Porokselta jäi ihan hyvät muistot. Aloin tykkäämään siitä, koska se keskittyi selvästi enemmän paikalliselämään, kuin Hydra, jonne on turisteja virrannut jo vuosikymmenet. Arvostin Poroksen edullisia, hyviä ravintoloita, joissa sai maittavan ja täyttävän ruoka-annoksen perinteistä kreikkalaista ruokaa viidellä eurolla. Samoin rantakadun jäätelöbaari teki vaikutuksen runsaalla valikoimallaan. Nämäkin ovat tärkeitä juttuja lomalla.

Matkani jatkui Porokselta varvas paketissa Aeginan kautta Agistrille. Tällä pienellä saarella tuntui kuin olisi mökillä Kreikassa. Siitä juttua tulossa piakkoin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, maaliskuu 4, 2019 at 20:01

    Kreikan saarihyppelystä kiinnostuneena pitääkin katsastaa toi Hydra. Sen kun olen merkinnyt toivelistalle. Aika näyttää, mitkä saaret pystyy sitten helposti yhdistämään samaan saarihyppelyreissuun sitten kun semmoiseen reissuun vihdoin ehtii.

    • Reply Anna K. maanantai, maaliskuu 4, 2019 at 20:31

      Hydran plussana oli autottomuus ja viehättävät kujat kukkineen. Silti Poros oli näistä saarista ”aidompi” siinä mielessä, että siellä oli tavallista, kreikkalaista elämää ja kesäkuussa vain kourallinen turisteja. Kumpikin saari oli kiva ja ne pystyy hyvin yhdistämään samaan hyppelyyn.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA perjantai, maaliskuu 8, 2019 at 05:06

    Muistankin tuon epäonnen postauksen viime kesältä. Kaikkea sitä voi sattua… Mä olen niin herkkä omien haavojen suhteen, että olisin oksentanut ihan kunnolla heti. Toisten haavoja kyllä vaikka tikkaan.
    Ihanaa, että tarjosivat sinulle merisiiliä. Se on aika harvinaista herkkua useassa paikassa, koska tuoreus on niin tärkeää.

    • Reply Anna K. perjantai, maaliskuu 8, 2019 at 18:45

      Edelleen ihmettelen miten kylmän rauhallisena pysyin vaikka muakin veri kammottaa, oma ja muiden.
      Merisiilin tarjoamisesta olin tosi otettu. Tosi kaunis ele tarjota jotain noin erikoista herkkua.

  • Reply sannimaarit lauantai, maaliskuu 9, 2019 at 08:55

    Aivan tuntematon paikka minulle, mutta suloiselta näyttää! Varsin mukavalta kuulostaa myös perhehotelli, jossa yövyit! 😊

    • Reply Anna K. lauantai, maaliskuu 9, 2019 at 22:26

      Poros on mun Kreikan saari -luokituksessa kohdassa ”kiva paikka”. Se ei kuitenkaan yllä niihin megaihaniin suosikkikohteisiin, joissa oon käynyt, mutta ei myöskään kuulu paikkoihin, joista en ole tykännyt. Hetkinen, eihän Kreikassa juurikaan ole paikkoja, joista en tykkäisi. Tai no Rodoksen uuden kaupungin puoli ja Agios Nikolaos ei napanneet kumpikaan, karseita turistirysiä.

  • Reply Susanna lauantai, maaliskuu 16, 2019 at 22:37

    Hieno kohde, minuakin kiinnostaisi saarihyppely Kreikassa. Risteilyllä olenkin jo käynyt. Harmi se varvasepisodi, minulle tuli yhteen aikan myös usein haavoja Sisiliassa kävellessä huonoista kengistä ja joskus myös veden alla olevista pikkukivistä. Paras olisi hiekkapohjainen ranta ilman teräviä kiviä, mutta niitä on usein rannoilla

    • Reply Anna K. sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 19:43

      Jos saarihyppely kiinnostaa, niin tuumasta toimeen! 🙂 Näkee kerralla enemmän ja oma viehätyksensä on tietysti se itse matkan tekokin laivoilla.
      Huonot kengät on matkalla varsinaiset painajaiset! Otan aina mukaan luottosandaalit, joilla oon monet paikat kolunnut.

  • Reply Mansikka perjantai, lokakuu 4, 2019 at 20:33

    Tykkäsimme myös kovasti Poroksesta, jossa kävimme koko perheen voimin muutamia vuosia sitten. Varasin meille lennot Ateenaan, josta googlasin ’saaret Ateenan lähellä’ ja valitsimme umpimähkään Poroksen saaren. Lentokentältä seikkailimme paikallisbussilla Piraeuksen satamaan, josta noudimme laivaliput.
    Meitä oli emäntä vastassa Poroksen satamassa (en muista paikan nimeä, pieni hotelli, aivan ihana, jossa myös pystyi iltaisin ruokailemaan. Satunnaisesti grillasivat) ja ihmeekseni hän tunnisti meidät vieraikseen kun rantauduimme laivasta?! Viikko oli aivan mahtava, tutustuimme Porokseen, ja menimme mantereen puolelle vesitaksilla (joka tosiaan maksoi noin euron/nuppi). Mantereen puolella (en muistanut kaupungin nimeä, mutta sinähän sen kerroit, Galetas) vuokrasimme auton, jolla seikkailimme Peloponnesoksen niemimaalla. Kävimme tutustumassa olympia-areenaan, amfiteatteriin ja Korintin kanavaan. Oli hienoa yhdistää tälläinen saarihyppely Ateenasta ja kiertely mantereella. Takaisin Ateenaan palasimme nopealla aluksella. Ateenassa sitten vielä pari päivää nähtävyyksiä ihaillen ja shoppaillen. Nuo Argo-Saroniksen saaret ovat todella lähellä Ateenaa, ja suosittelemme todella niihin tutustumista.
    Tämä ehkä alkua saarihyppelylle?

    • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 12, 2019 at 12:20

      Kiitos mukavasta kommentista. 🙂
      Tällaiset kommentit on hyviä, kun näistä saa muutkin lukijat vinkkejä. Tosi kiva, että vuokrasitte auton ja kiersitte sillä Peloponnesoksella. Tuollaisen yhdistelmän haluaisin itsekin tehdä, mutta kun ei ole sitä ajokorttia. Oikein mukavan kuuloinen matka ja hyvä yhdistelmä rentoutumista, nähtävyyksiä ja kauniita maisemia.

    Vastaa käyttäjälle sannimaarit Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.