Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mulla kauas menolippu on

Olin noin viiden vanha, kun rallattelin iloisesti Menolippua, joka siihen aikaan oli listahitti. Liekö universumi kuullut toiveeni jo silloin, sillä kovin matkailuhenkiseksi elämäni onkin muodostunut. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ostin pelkän menolipun maailmalle. Ja se tuntuu huikean vapauttavalta! Tulen takaisin kun siltä tuntuu. 

Lähtöitkujen aikaan

Viime viikko oli yhtä suurta tunteiden myllerrystä. Oli viimeinen viikkoni tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tuntui käsittämättömän haikealta jättää heidät kaikki ja samaan aikaan rinnassa kupli ilo siitä, että olin uskaltanut varata lennon heti sunnuntaille. Ja tällä kertaa pelkän menolennon! Minkäs teet, kun syvällä sisimmässäni asuu seikkailijaluonne, joka vaatii maailmalle, on sen kutsumusta aika ajoin toteltava.

Tunnelmat eivät olleet lentolipun varaamisen jälkeenkään pelkästään positiiviset, vaan pillahtelin itkuun tuon tuosta. Mutta tällainen olen aina ollut, uuteen siirtyminen vaatii kyyneleitä, odottipa edessä kuinka ihania asioita tahansa. Eikä viimeinen työpäiväkään sujunut ilman lähtöitkuja, se vaan kuuluu asiaan. Kun viiden vuoden freelance-vuosien jälkeen oli työporukka, mukavia ihmisiä joiden kanssa jakaa ilot ja surut ja heittää härskiä läppää, ei heitä kuivin silmin pystynyt jättämään. Terkut teille, ihanat!

Terkut teille töihin! Yritin tehdä teille sydämen, mutta se näyttää ihan pepulta, sori! Ehkä toisaalta sopii paremmin mulle. 🙂

Mun pakko matkustaa on jonnekin

Tutun ja turvallisen jättäminen oli vaikeaa. Tyhjän päälle hyppääminen tuntui hulluudelta ja samaan aikaan välttämättömältä. Halusin niin kovasti olla se ”ihan tavallinen tyttö”, joka on tyytyväinen kahdeksan tunnin työpäivään, väsyneisiin viikonloppuihin ja niihin lomapäiviin, joita työsuhteessa kertyy. Mutta vaikka kuinka yritin itseni siihen muottiin työntää, en ollut kovin tyytyväinen. Kai se on myönnettävä jo itsellenikin: en vain ole sellainen. Tarvitsen välillä villin loikan vapauteen, että jaksaisin taas arkea. Luulen, että se tekisi hyvää ihan kelle tahansa.

Matkakohteeksi valikoitui taas Kreikka, koska se vain kutsuu minua vuosi toisensa jälkeen. Baleaarien saaret ja Sardinia olivat myös harkinnassa, mutta koska tiesin, että haluan olla reissussa noin kuukauden, tiesin että Kreikassa elämä tulee paljon halvemmaksi.

Viime vuosina on tullut kierrettyä Kyklaadien saaria, minkä vuoksi halusin tulla pitkästä aikaa Dodekanesiaan, siis tänne Rodoksen lähisaarille. Kastellorizo oli ollut mielessäni joskus aiemminkin ja nyt kun löysin sopivan laivayhteyden tälle Kreikan eteläisimmälle saarelle, päätin lähteä ottamaan selvää, millainen paikka on kyseessä. Melko ihana, vai mitä?

Menolippu Rodokselle

Saavuin sunnuntai-iltana Rodokselle Aurinkomatkojen lennolla, josta maksoin 65e. Syksyllä on usein näitä sikahalpoja matkanjärjestäjien menolentoja tarjolla, joilla pääsee suoraan Ateenaa etelämmäs ja saarihyppely alkaa sujuvammin, kun voi skipata Pireauksen ja pitkän laivamatkan.

Aamulla heräsin 5.30, avasin ikkunat vielä pilkkopimeään aamuun ja laitoin kamppeet kasaan. Kuudelta taivas häämötti tummansinisenä, kuin toiveena uudesta aamusta, kun lähdin tepsuttamaan reppu selässä vanhan kaupungin kapeita kujia kohti satamaa. Hippokrateen aukiolla soi vielä popit täysillä ja muutama juhlija oli vasta matkalla kotiin päin. Matka satamaan kesti 20 minuuttia kiirettä pitämättä. Pikkurannalla näkyi olevan muutama uimari, ajattelin tietysti että nuoret railakkaan illan jälkeen, mutta paikalliset mummothan ne siellä olivatkin aamu-uinnilla. Ostin lipun Kastellorizoon vasta sataman lippuluukulta, kun etukäteen vähän jännitin, että ehdinkö tähän laivaan.

Laivamatka sujui niukan ja kalliin aamiaisen merkeissä sekä meren kimallusta katsellessa, ja voitteko kuvitella, näin delfiinin hyppivän laivan vieressä! Siitä tuli hyvin kiitollinen olo, voisiko tämä matka enää paremmin alkaa kuin delfiinien saattamana.

Tutustuin matkalla australialaiseen perheeseen, joka oli myös matkalla Kastellorizoon. Heillä oli ihana matkan tarkoitus: viettää häitään saarella, josta kummankin suku oli lähtöisin. Kun mainitsin, että etsin hotellia, he näyttivät minulle laivalta tuttavansa, jolla on hotelli. Kuinka ollakaan, asia järjestyi jo laivalla ja sain hotellin hyvään hintaan, 40 euroa/yö, joka tällä saarella on edullisin hinta mihin olen törmännyt. Juuri tästä Kreikassa tykkään, asiat järjestyvät, kun ei turhaan hötkyile, vaan antaa niiden järjestyä ihan itsekseen.

Kastellorizo oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaikka laivalla jo kuulutettiin matkustajia siirtymään alakannelle satamaan tuloa varten, minä kipaisin kannelle vielä kurkkaamaan, miltä saari vaikuttaa. Ihanaltahan se näytti! Pieni, sievä, värikäs, kodikas, kreikkalainen, mutta pikkuisen toisella tavalla kuin muualla. Myös majoitukseni oli mieluisa, juuri minulle passeli, yli sata-vuotiaassa talossa oleva simppelisti, vanhan ajan tyyliin sisustettu huone. Pöydällä odotti pullo viiniä, kyllä kiitos!

 

Vapaana hyvän tunnelman saarella

Menolipun ostin puhtaasti käytännön syistä: koska en löytänyt sopivaa paluulentoa, enkä toisaalta tiennyt, milloin haluan palata takaisin. Mutta nyt kun olen ollut matkalla kohta viikon, huomaan, miten hyvä päätös se olikaan. Olen vapaa kulkemaan miten vain, vailla aikatauluja. En ole varannut yhtään hotellia, en yhtään laivaa ja voin olla tällä ensimmäisellä saarella niin kauan kuin haluan. Olin suunnitellut, että olen täällä maanantaista perjantaihin, mutta hups, perjantai meni jo ja edelleen kuljen Kastellorizon kujilla. Tämä saari vetää minua puoleensa magneetin tavoin. En vain halua lähteä vielä.

Miksi lähtisin? Tuntuu hyvältä olla täällä, eri tavalla hyvältä kuin yleensä. Ei siksi, että loikoilisin auringossa lukemassa kirjaa tai ottamassa sata valokuvaa maisemista ja itsestäni kauniissa mekossa, vaan siksi, että täällä on hyvä tunnelma ja ihania ihmisiä. Nautin siitä, että voin vain olla täällä, katsella ajan kulumista, tuijotella turkoosina kimmeltävää merta ja pulahtaa välillä sen virkistäviin aaltoihin.

 

Kun kirjoitan tätä, ilta on saapunut ja istun juuri rantakadun vähän syrjäisemmällä pätkällä katsellen vastarannan taloriviä ja tummaan veteen heijastuvia valoja. Aallot lyövät hiljalleen satama-altaassa ja jostain leijailee grillatun mustekalan tuoksu. Kuu valaisee maisemaa niin, että takana häämöttävä vuori erottuu tummenevaa taivasta vasten. Katselen, kuuntelen ja haistelen kreikkalaista elämää ja otan välillä huikan valkoviiniä. Ei itketä enää.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply piyya sunnuntai, syyskuu 23, 2018 at 12:55

    Kastellorizo kiinnostaa kovasti. Itsehän olin kesällä Rodos-Symi-Tilos-Nisyros-Rodos-Halki-Rodos hyppelyllä. Kastellorizo jäi jotenkin huomioimatta tuolloin.
    Jään mielenkiinnolla odottamaan minne menosippusi sinua johdattaa.

    • Reply Anna K. maanantai, syyskuu 24, 2018 at 22:41

      Samat saaret ollu nyt mulla mielessä. Päätin tulla ensimmäisenä tänne kaiummas, mutta hitsi kun tää on niin ihana, niin täällä olen yhä. 🙂
      Halkilla oon ollu 5 vuotta sitten, nyt Tilos, Nisyros ja Symi harkinnassa.

      • Reply piyya / Levoton Sielu Maailmalla tiistai, syyskuu 25, 2018 at 18:37

        Nisyros oli minulle se saari noista kaikista, johon haluan ehdottomasti palata vielä uudestaan 😉

        • Reply Anna K. tiistai, syyskuu 25, 2018 at 22:47

          Kiva kuulla! Saa nähdä päädynkö sinne tällä matkalla vai vasta myöhemmin.
          Joihinkin saariin ihan rakastuu ja haluaa palata jonain päivänä takaisin. 🙂

  • Reply mamatravel sunnuntai, syyskuu 23, 2018 at 20:16

    Kuulostaa ihanalta seikkailulta!

    • Reply Anna K. maanantai, syyskuu 24, 2018 at 22:43

      Ihanaa täällä kyllä onkin seikkailla. Saapa nähdä mitä vielä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään, mikä sekin on tavallaan kiva ajatus.

  • Reply Terhi maanantai, syyskuu 24, 2018 at 08:14

    Kastellorizo kuulostaa vafsinaiselta paratiisilta, mielenkiintoista nähdä raaskitko ollenkaan lähteä saarelta.

    • Reply Anna K. maanantai, syyskuu 24, 2018 at 22:45

      Hei erittäin hyvä huomio! 😀 Oon jo kahden autolautan lähtöä käynyt katsomassa, oli tarkoitus lähteä ensin perjantaina, sitten maanantaina, mutta ehei, täällä vain olen. Ihmeellinen saari.

  • Reply traveldreamer17 maanantai, syyskuu 24, 2018 at 19:57

    Olen ihan kade että pystyt tuollaiseen irtiottoon. Ymmärrän todella hyvin kaipuuta vapauteen ja ahdistusta arjesta. Minun sisälläni huutaa jatkuvasti ääni, joka tehdä juuri noin kuin sinä. Mutta eipä sitä perheenäitinä voi vaan lähteä kuukaudeksi tai pariksi pois, jos ei muu perhe sitä halua. Sitten kun lapset ovat isoja, lähden varmasti. Siihen saakka on tyydyttävä normilomiin tai tällaiseen opintovapaaseen, johon saa useamman lyhyemmän irtioton.

    • Reply Anna K. maanantai, syyskuu 24, 2018 at 22:52

      Ihan totta, äitiyttä ei voi jättää hetkeksi tauolle, niin kuin työelämää. Useampi lyhyempi irtiotto kuulostaa myös hyvältä. Ja toisaalta, mun ongelma oli se, ettei ollut ehtinyt kertyä vielä täyttä lomaa eli kyllähän suomalaisilla lomilla melko pitkälle pärjää.

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin maanantai, syyskuu 24, 2018 at 20:37

    Saarihyppely Kreikassa ilman suunnitelmia kuulostaa aivan mahtavalta. Mä olen vasta ihan lähiaikoina alkanut itsekin haikailla jonkun vastaavan reissun perään. Iloisia ja mieleenpainuvia päiviä sinne Kreikkaan!

    • Reply Anna K. maanantai, syyskuu 24, 2018 at 22:54

      Kiitos! 🙂 Saarihyppely on mun tapauksessa aina hyvä idea ja tää vapauden tunne on melko huikea parhaillaan.
      Tuntuu, että tämä saari on viikossa puhaltanut musta kaiken stressin pois,

  • Reply Terhi | Vagabondablogi.fi keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 07:18

    Mikä tunnelma tässä postauksessa! Aivan tuli Kreikkaan ikävä tätä lukiessani – mutta hetkonen, minähän olen Kreikassa! Täällä Länsi-Kreetalla olen kylläkin kesän ajan sokeutunut näkemään pilkahduksia aidosta Kreetasta, sillä tuhannet turistit ovat joka paikassa peittämässä lähes kaiken autenttisen alleen. Jos suinkin ehdin, käyn tässä syksyn aikana jossain etelärannikon pikkukylässä fiilistelemässä tämän postauksesi kreikkalaista tunnelmaa 🙂 Ihanaa reissun jatkoa sinulle!

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 14:19

      Kiitos Terhi ihanasta kommentista!
      Mä olen ollut Kreetalla Agios Nikolauksessa, josta en pikkusaarten jälkeen tykännyt yhtään. Aivan liian turistipaikka mulle, joten ymmärrän hyvin fiiliksesi. Tuntuu, että Kreeta on ihan oma ”maansa”. Toivottavasti pääset pikkukyliin vielä!
      Ja kiitos, ihanaa täällä on!

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 18:43

    Ole onnellinen mahdollisuudestasi! Seuraan innolla, kun itse haaveilen saarihyppelystä ja tämä paikka ainakin näyttää mielenkiintoiselta!

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 14:20

      Olen onnellinen!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA torstai, syyskuu 27, 2018 at 13:13

    Saarihyppely on meilläkin ideana. Tosin me taidamme tehdä sitä vähän toisin… Otamme lennot aina yhdelle ”pää”saarelle kerrallaan. Elokuussa oli Rodos. Lokakuussa Kreeta 😀

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 14:21

      No hei, onnistuu se noinkin! Ei ole yhtä oikeaa tapaa saarihypellä, joten yhden saaren hyppykin on ihan ok. 🙂

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, syyskuu 28, 2018 at 11:01

    Kuulostaa aivan mahtavalta irtiotolta! Ja erityisesti se, ettei sulla ole mitään suunnitelmaa tai varattuja asioita, sopii hyvin myös mun matkailufilosofiaan – turhan harvoin vain itse pääsen sitä soveltamaan. Sun juttuja lukiessa alkaa aina harmittaa, että omat kokemukset Kreikasta ovat niin vaillinaiset. Olen jo monta vuotta luvannut korjata tilanteen, mutta vielä en ole ehtinyt. Jonain päivänä sitten…

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 14:25

      Mitä pitemmälle matka etenee, sen paremmalta irtiotto tuntuu. 🙂 Tätä mahdollisuutta toivoisi kyllä kenelle tahansa.
      No, joku päivä ehdit kyllä tulla koluamaan näitä saaria. Sitä ennen voit lukea mun blogista vinkkejä. 😉

  • Reply Scenic Road Hunters / Miika perjantai, syyskuu 28, 2018 at 18:47

    Voi että osaa kuulostaa kivalta!
    Mun haaveena on just se, et heittää repun autoon ja lähtee ajamaan. Kattoo sit mihin päätyy.

    Toinen ois just toi, et menis pidemmäksi aikaa Kreikkaan. Ilman minkäänlaista kiirettä.

    Nautinnollisia hetkiä ja sydämeen juurtuvia muistoja sulle.

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 21:00

      Kiitos paljon! Juuri niitä sydämeen juurtuvia muistoja olen hakemassa, olipa kauniisti sanottu.
      Aivan ihana myös tuo sun idea automatkailusta, mennä sinne minnä nenä näyttää ja mikä hyvältä tuntuu. Toivottavasti pääset vielä joskus toteuttamaan haaveesi!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää perjantai, syyskuu 28, 2018 at 19:37

    Kirjoituksestasi huokuu yksi asia… ihana vapaus! Vaikka on aina haikeaa ja vaikeaa lähteä, joku vaan siellä maailmalla kutkuttaa menemään. Ja aina niin ihana Kreikka! En yhtään ihmettele, että lähdit sinne. Olen myös joskus kierrellyt saarilla ja ne vaan saavat jotenkin paulouhinsa. Itselläni on Kreikkaan ikuinen kaipuu. Ihania kuvia!

    • Reply Anna K. perjantai, syyskuu 28, 2018 at 21:06

      Voi kiitos Paula!
      Luulen, että kun kirjoittaa täydestä sydämestä, niin tekstistä tulee aidompi ja ihana kuulla, että siitä huokuu vapaus. Olo onkin hyvin vapaa edelleen. ?
      Ehkä joku päivä pääset taas sinäkin Kreikkaan kaipuutasi parantamaan.

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti lauantai, syyskuu 29, 2018 at 19:15

    Olipa ihana fiilistelypostaus 🙂 Itsekin haaveilen pelkästä menolipusta, mutta pitkään aikaan ei ole tilaisuutta sellaiseen. Rodos on ihana, samoin Kreetasta pidin kovasti!

    • Reply Anna K. sunnuntai, syyskuu 30, 2018 at 19:54

      Kiitos, hyvissä fiiliksissä kirjoitettu.
      Kyllä se menolippuaika sullekin vielä koittaa, eikä matkailu ole hullumpaa, vaikka onkin paluulippu. 😀

  • Reply Niko / Finnoy Travel lauantai, syyskuu 29, 2018 at 23:36

    Postauksesta aistittava vapaus ja Kreikan maisemat sopivat täydellisesti yhteen.

    • Reply Anna K. sunnuntai, syyskuu 30, 2018 at 19:56

      No kyllä, täällä on ihanaa toteuttaa omia unelmiaan. Kreikka sopii siihen kuin nenä päähän.

  • Reply Sannahof // Unelmamaja keskiviikko, lokakuu 3, 2018 at 17:30

    Aivan ihanan kuuloista! Vapaus, huolettomuus ja hyvä olo paistavat tekstistäsi mukavasti myös ruudun toiselle puolen. Mahtavaa, että olet löytänyt jo heti alkuun paikan, jossa on hyvä olla. Toivottavasti loppureissu sujuu samanlaisilla fiiliksillä ja kotiinpaluun aika on sitten, kun se tuntuu sopivalta 🙂

    • Reply Anna K. torstai, lokakuu 4, 2018 at 12:33

      Kiitos, olipa mukava kuulla. Miten lie kävikin niin, että ensimmäisenä osuin ihanaan kohteeseen, joskus vain käy niin.
      Kotiinpaluu ei ainakaan vielä käy mielessäkään. 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.