Suomen suurin matkablogiyhteisö

Jäniksen raato lautasella ja muita makumuistoja

TOP 3 KARMEIMMAT MAKUMUISTOT MAAILMALTA

3. sija
Jäniksen raato lautasella
Riika, Latvia

Siskoni halusi yhteisellä Riikan matkallamme keskiaikaiseen ravintolaan syömään. Ajattelin, että idea kuulostaa kokeilun arvoiselta. Rozengrals sijaitsi 1300-luvulla rakennetussa talossa, jykevien holvikaarten alla ja sen puupöydin ja -tuolein sisustettu ruokasali oli valaistu hämyisästi vain kynttilöin. Ruokalistalla oli lähestulkoon pelkkiä keskiaikaisia ruokia, eikä sopivaa annosta ollut helppo löytää. Ajattelin, että ”stewed rabbit” on jonkunlainen pata, joka on helppo syödä. Ja mitä vielä.

Eteeni nimittäin kannettiin päätön (sentään – onneksi!) jäniksenruho. Liha ei muistaakseni ollut erityisen pahaa, mutta jos lautasella on lähes kokonainen kuollut eläin, tulee väkisin mieleen, pitäisikö siirtyä kasvissyöjäksi. Siinä oli edelleen selvästi nähtävissä että jahas, tässä on kylkiluut, tuossa kolossa on ollut pää, tuossa onkin pieni jalka. Mikä sul on jänönen, kun et enää hyppele?

Jaahas, tähän pitäis sitten iskeä kiinni. Otetaanpa vähän viiniä rohkaisuksi.

Jahas, tähän pitäis sitten iskeä kiinni. Otetaanpa vähän viiniä rohkaisuksi.

 

2. sija
Kalanpaskapallerot
Hvar, Kroatia

Hvarin vanhankaupungin kujilla eksyimme Suvin kanssa kivan näköiseen ravintolaan, jonka tarjoilija yllätti meidät toteamalla heti alkuun ”I’m the menu”. Ilmeemme antoivat ymmärtää, että tämä ilmaus ei aivan heti auennut meille, jolloin hän selitti, ettei ravintolassa ole varsinaista ruokalistaa, vaan hän kertoo illan vaihtoehdot. Tänään tarjolla olisi kaksi erilaista Dalmatian specialities -annosta: liha- ja kalaversio. Kuulostaa hyvältä, otetaan yksi kumpaakin!

Anteeksi, tiedän kyllä, että ruuasta ei saisi käyttää näin rumaa ilmaisua  kuin ”kalanpaskapallerot”. Koko lautasellinen näytti kasalta erilaisia, epämääräisiä mössöjä ja ruoka oli kylmää, vaikka luulimme sen olevan lämmintä. Mutta maku oli tässä silti se mieleenpainuvin elementti. Miten voi jokin ruoka maistua niin pahalta? Yleensä tykkään kalasta! Mutta tuo Dalmatian specialities -lautasellinen sai vahvasti epäilemään, että annokseen oikeasti kuuluva kalaruoka oli päässyt loppumaan ja tilalle oli kerätty koiranjätöksiä kadulta.

On siinä mössöä, on monenlaista. Dalmatian specialities ei jätä kylmäksi (vaikka kylmää onkin).

On siinä mössöä, on monenlaista. Dalmatian specialities ei jätä kylmäksi (vaikka kylmää onkin).

 

1. sija
Mädätetty hai
Reykjavik, Islanti

Tämän herkun syömisestä on niin pitkä aika, että osa lukijoista ei ollut varmaan syntynytkään. Vuosi oli 1991 ja olin ensimmäistä kertaa Islannissa siskoni aloitettua opinnot Reykjavikin yliopistossa.
Vaikka aikaa on kulunut, muistan silti selväsi, millainen haju kalatiskin luona leijui. Kuvitelkaa pahin kusen katkuinen yleinen vessa, jonka muistatte ja vetäkää mielessänne syvään henkeä sen höyryissä. Nyt olette päässeet oikeaan tunnelmaan.
Kalatiskillä oli tarjolla tätä herkkua alle sokeripalan kokoisina kuutioina hammastikun nokassa. Maku vastasi hyvin pitkälle mädätetyn hain vienohkoa tuoksahdusta. En kuvailisi sitä sanoin tamminen, kukkainen tai sopivan pyöreä. Ehkä ennemminkin pistävä, kuvottava, virtsainen tai hienostuneemmin very special old pee.
Mädätetty hai valmistetaan seuraavasti: Perattu, paloiksi leikattu hai pestään ja haudataan maahan suureen kuoppaan, karkean soran joukkoon. Hai jätetään mätänemään kuoppaan vähintään 6 – 8 viikoksi, tai kaudesta riippuen muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen kala kaivetaan ylös, pestään ja ripustetaan kuivumaan 2 – 4 kuukaudeksi. Kuivunut kuori poistetaan ja valkoinen liha paloitellaan sopiviksi herkkupaloiksi. Ja sitten vaan herkuttelemaan!
Jos jollakin on joskus mahdollisuus maistaa tätä herkkua, tartu tilaisuuteen. Lupaan, ettet unohda tätä makuelämystä ikinä!

Mädätetystä haista ei vanhasta albumista löytynyt kuvaa. Lohdutuksena kuva näistä telineistä, joilla roikkui kalaa (todennäköisesti jotain muuta kuin haita) kuivumassa.

Mädätetystä haista ei vanhasta albumista löytynyt kuvaa. Sen sijaan oli kuva näistä islantilaisista puutelineistä, joilla roikkui kalaa kuivumassa (todennäköisesti jotain muuta kuin haita).

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Tomi sunnuntai, maaliskuu 2, 2014 at 14:14

    Kas, itsehän tulin juuri eilen syöneeksi paistettuja aivoja. Tai no, tunnustettava on että vain hieman niitä näykin. Ei nyt varsin pahaa, mutta ei nyt hyvääkään. Kuulemma kallista ja arvostettua herkkua täällä.

    Ruokahalua latisti myös hieman se, että aivot olivat noin kahdeksas ruokalaji tällä perilibanonilaisella päivällisellä ja maha oli tuossa vaiheessa jo sangen pinkeänään niitä seitsemää aiempaa.

  • Reply Anna K. tiistai, maaliskuu 4, 2014 at 11:29

    Vau, hatunnosto tuosta! En oo ihan varma olisinko itse kyenny samaan. Mitä ne seitsemän muuta oli: silmät, kivekset, mahalaukku ja mitä näitä herkkuja onkaan?
    Pitääpä kurkata vähän noita sun postauksia, Libanon kuulostaa tosi eksoottiselta!

  • Reply Tomi tiistai, maaliskuu 4, 2014 at 18:01

    Ihan hyvät sapuskat oli muuten, niitä tosiaan oli vain liikaa. Parhaat grilliherkut tulivat pöytään viimeisenä, jolloin maha ei enää oikein vetänyt. Liioittelun makua oli tarjonnan määrässä.

    Ja nuo naudanaivot, vähän jäi mietityttämään kuinka usein itse täällä niitä syövät. Vai olikohan kyseessä vain ulkomaanpellejen takia järjestetty kuriositeetti, mietin. Irlantilaiselle kolleegalle niistä tuli kuulemma mieleen haggis.

  • Reply AH sunnuntai, huhtikuu 12, 2015 at 13:32

    Reps… 😀 Tuolle jänikselle ei varmaan olisi auttanut mikään lääke tekemään siitä herkullista. ”Jänikselle tuli tohtori, tohtori. Antoi sille lääkettä sekä kylmää käärettä…”

    • Reply Anna K. sunnuntai, huhtikuu 12, 2015 at 14:07

      😀
      No ehkä korkeintaan punaviini. Eikä jäniksen nauttimana vaan ruokailijan!
      Hauska kokemus näin jälkeenpäin ajateltuna.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.