Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Suomi

Arctic SnowHotel & Glass Igloos – Unelmien yö tähtitaivaan alla

Vuosi 2021 on alkanut toivoa täynnä. Ja niin myös vuoden ensimmäinen matka, joka suuntautui muutaman tunnin päähän pohjoiseen Rovaniemen seudulle viikonloppua viettämään. Rovaniemi hämmästytti taas kerran uskomattoman hyvällä ravintolatarjonnallaan ja sillä omalla jouluisella tunnelmallaan. Tämän matkan päätarkoitus oli kuitenkin täyttää yksi pitkäaikaisista haaveista ja yöpyä lasisessa iglussa tähtitaivaan alla. Kannattiko?

Igluja ympäri Lappia

Lasikattoisesta majoituksesta on syntynyt viime vuosina kuuma trendi. Kaikki taisi lähteä liikkeelle Kakslauttasesta Saariselältä kun keskelle ei mitään syntyi pieni iglukylä. Sittemmin igluja on alkanut ilmaantua jokaiseen Lapin lomakohteeseen ja jopa etelämmäs ties minkä joen ja järven rannalle. Iglut ovat myös fuusioituneet. On syntynyt trendikkäitä lasiseinäisiä huviloita ja jos minkä tyyppisiä maisemahuoneita.

Tässä hypetyksessä minäkin siis innostuin asiasta. Mitä enemmän tutkin vaihtoehtoja, sitä enemmän olin varma, että juuri nyt on oikea aika elämykselle. Tällä hetkellä iglut eivät ole vuodeksi eteenpäin varattuja ja hinnatkin ovat tulleet alaspäin. Mikä täydellinen diili lähteä hotellilomalle!

Erämaata ja autottoman vaihtoehtoa metsästämässä 

Internetin viidakossa seikkaillessa viikonlopulle täytyi löytää sopivan sijainnin päässä oleva iglu, jossa kuitenkin saisi mahdollisimman paljon elämyksestä irti. Autottomuus ja erämaa karsivat vaihtoehdot aika minimiin ja niinpä päädyin loppujen lopuksi melko vaivatta varaamaan paketin Arctic SnowHotel & Glass Igloos nimisestä resortista.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos sijaitsi sopivasti 30 kilometrin päässä Rovaniemeltä keskellä ei mitään. Resort tarjosi erilaisia hemmottelupaketteja ja kyydityksiä autottomille Rovaniemeltä, joka oli juuri sellaista mitä olin etsinyt. Ei tarvisi kuin löytää itsensä Rovaniemen keskustaan ja hotelli hoitaisi loput. Kuulosti niin hyvältä, että vaikka nettisivut olivat jääneet jonnekin Internetin syntyajoille, otin aspaan yhteyttä ja tein itseäni miellyttävän pakettidiilin. Yksi yö iglussa aamiaisella, 3-ruokalajin illallisella ja kyydityksellä sekä liput SnowHotelliin kustansivat yhteensä kahdelta 426 euroa. Ystävänpäivän matka oli sillä varattu.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos tarjoaa elämyksiä

Kun keskelle ei mitään pystytetään kokonainen matkakeskus täytyy alueelle tuoda myös erilaisia palveluita. Kuten yllä mainitsin, valitsemaani pakettiin kuului sopivasti vaivattoman kuljetuksen lisäksi ruokaa ja pieni elämyshetki samaisella alueella sijaitsevassa SnowHotellissa.

Kuljetukset toimivat loistavasti. Olimme sovittuun aikaan Santa’s hotellin edessä Rovaniemen keskustassa ja saimme yksityisen kyydityksen suoraan mestoille. Tila-autossa saimme maskit hotellin puolesta emmekä kahdestaan matkustaessa tunteneet oloa millään tavalla epämukavaksi. Sama homma toimi myös paluumatkalla. Vaivatonta ja helppoa.

Ruoka oli ihan hyvää ja ruokapaikkoja alueella yhteensä ainakin kolme. Aamupala tarjoiltiin isossa salissa vastaanottorakennuksessa. Tarjonta oli hyvin perinteinen. Munat, pekonit ja paahtoleivät. Vähän makeaa, vähän raikkaita hedelmiä. Ei mieleenpainuva, mutta mahan täysin täyttävä. Illallista sai sekä lämpimän viihtyisässä Kota ravintolassa että jäähotelliin perustetussa jääravintolassa. Me söimme illallisemme lämpimästi Kodassa porosta ja loimulohesta nautiskellen.

Vierailimme myös hintaan kuuluneessa SnowHotellissa. Jäästä veistetty lumilinna ja hotelli piti sisällään jäätaidetta ja erityylisiä huoneita. Ruuhkaa ei näyttänyt hotellissa olevan ja pääsimme kurkkaamaan useampaankin huoneeseen sisälle. Ihan hauska idea, mutta ei taitaisi minusta olla yöpymään jään sisällä. Tämän vierailun kruunasi lämpimät juomat jääbaarissa.

Näiden lisäksi paikan päältä olisi saanut ostaa erilaisia safareita tai varata vaikka saunatilat yksityiskäyttöön tunniksi pariksi. Alueen tärkein palvelu oli kuitenkin revontulihälytys. Siihen minäkin heräsin keskellä yötä into piukeana…

Unelmien yö Iglussa

Entäpä ne Iglut? Ne joiden takia minäkin tänne halusin matkustaa.  Igluista oli rakennettu alueelle ihan oma kylänsä. Pyöreitä lasikoppeja oli vieri vieressä kahdella erillisellä alueella. Omamme oli mukavasti alueen reunamilla alueen perällä. Vähemmän ohi kävelevää liikennettä ja hieman enemmän yksityisyyttä.

Iglu oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs. Laatoitettu lattia oli ihanasti lämmitetty. Pienestä kylpyhuoneesta löytyi vesivessa ja tyylikäs pieni suihkukoppi. Omat juotavat ja snäksit sai vaivattomasti kylmään jääkaappiin. Parasta oli kuitenkin mukavat moottoroidut sängyt, joista katsoa suoraan pohjoiselle taivaalle. Iglujen maagisuus konkretisoitui pimeän laskiessa. Kova pakkanen piti taivaan kirkkaana ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Täydellinen pimeys kaukana valosaasteesta sai taivaan heräämään henkiin ja minut ottamaan paikkani peiton alla sängyllä. Siinä sitä tuijoteltiin tähtiä ja tähdenlentoja kunnes uni otti vallan. Kunnes sitten muutaman tunnin päästä odotettu hälytin soi ja se oli menoa se! Sängyn pääty nousi aika nopeaa pystyasentoon kun edessä tanssivat pohjoisen omat valot revontulet. Ei ne olleet parhaat mitä olen elämässäni nähnyt, mutta tämä uskomaton kokemus ihailla niitä lämpimästä teki kokemuksesta aivan ylivertaisen.  Tämä oli viimeistään se hetki, kun rahan pistäminen kokemukseen ei tuntunut enää ollenkaan tuhlaukselta.

Elämysmatkailijan unelma

Yö Iglussa oli tällaisen elämysmatkailijan unelma. Varsinkin kun kaikki tähdet tuntuivat olevan puolellamme. Kuka edes oikeasti menee tällaiseen ja näkee revontulia?! Vaikka igluja on myös perhe mallia, sanoisin että tämä kokemus jos jokin on parhaimmillaan oman mielitietyn kanssa kaksin. Valmiit elämyspaketit tekivät lomasta helpon ja lomatunnelman saavuttamisesta vaivatonta. Palveluita oli tarjolla maksua vastaan reilusti ja tekemistä olisi näiden kanssa riittänyt useammaksi päiväksi. Parasta täällä oli kuitenkin se yö tähtitaivaan alla. Tämä oli todella kerran elämässä kokemus.

Onko teillä kokemuksia näistä Iglu resorteista? Näitkö revontulia?

Suomen majakat ja ihana Tankar

Muistatte varmaan, kun kesällä menin ja ihastuin Söderskärin taianomaiseen majakkasaareen. Jatkoa majakoille piti saada mahdollisimman pian ja niinpä löysin itseni kesäsesongin viimeiseltä risteilyltä kohti Kokkolan edustalta löytyvää Tankaria. Lipun osto onnistui kätevästi netistä 20 euron hintaan ja laiva Ms. Jenny oli valmiina lähtemään tuulisen kirkkaana sunnuntai päivänä kohti majakoita ja maisemia!

Tankar – Maamerkistä merkittäväksi luotsiyhteisöksi

Tankarin saarella on yli 500-vuotinen historia. Se toimi alkujaan kalastajien tuntomerkkinä merellä ja kehittyi tärkeäksi Luotsiasemaksi 1800-luvulla.  Tankarin majakka valmistui vuonna 1889 ja sen ympärille alkoi syntyi idyllisen pienen luotsiyhteisön kylä. Yhteisö tiivistyi ja saari alkoi saada omia sääntöjä ja palveluitaan. Kylä sai kaverikseen kirkon ja satama alkoi kehittyä.

Tämän päivän Tankarissa on aistittavissa vanhaa tunnelmaa ja ihailtavana saariston monipuolisia maisemia. Siisti ja tilava paatti veivasi saarelle puolessatoista tunnissa melkoisten aaltojen lävitse. Perille päästiin ja pienen rauhoittumisen ja happitauon jälkeen oli aika tutustua tarkemmin idyllisiin saarimaisemiin, majakkaan ja historian havinaan.

Majakan loistoa ja punaisia tupia 

900 metriä pitkän ja 500 metriä leveän saaren tutkimiseen oli varattu tällä risteilyllä aikaa parisen tuntia. Lähdin ensimmäisenä kävelemään kohti Luotsiasemaa ja korkealla kohoavaa majakkaa. Siistissä kunnossa olevia pitkoksia reunustivat kauniit nurmialueet ja kalliomaisemat. Oikealle puolelle jäi hurmaavan pieni satama ja edessä alkoi hahmottua punaisen kodikkaat pienet tuparakennukset. Vain perunamaa puuttui tuosta vanhasta sanonnasta. Kaunista oli ilman perunoitakin, sillä sinisen taivaan, vihreän nurmen ja punaisten mökkien luoma maisema tarjosi uskomattoman kauniin väritulituksen.

Punavalkoisena hohtava majakka alkoi paistaa heti mökkien takana ja odottaa ihailijaansa. Satuin sattumalta paikalle majakkapäivien aikana, jolloin tuonne lähes 28 metriseen majakkaan oli mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Ahdas portaikko vei nopeasti huipulle tiirailemaan saaren vehreitä maisemia. Pieni hengähdys- ja ihailuhetki riittivät, sillä ihmisiä otettiin koronarajoitusten mukaisesti sisään vain porukka kerrallaan. Kuului hyviin tapoihin yrittää olla vikkelä. Kannatti myös saapua saarelle tällaisena majakkapäivänä, sillä tuo kipuaminen nousi ehdottomaksi yhdeksi päivän kohokohdista.

Karua luontoa ja uhmaavia aaltoja

Toinen kohokohdista oli lähteä uhmaamaan tuulta saaren kivikkoiselle pohjoisrannikolle ja etsimään sitä täydellistä eväspaikkaa. Tuuli piiskasi kuin viimeistä päivää, mutta rannikkomaisema antoi parastaan. Tankar on tunnettu lintujen pesimäsaari ja se kuuluu Natura 2000 ohjelman piiriin. Saaren pinta-ala kasvaa maankohoamisen myötä ja sen kasvisto on kokoaikaisen muutoksen alaisuudessa. Siinä tuulessa seisoskellessa sitä tunsi ihminen itsensä niin pieneksi. Eväspaikka löytyi pienen mökin suojasta aivan saaren pohjoiskallioilta. Aallot toivat mukanaan vaahtopäitä ja olin eväineni onnellinen kuivalla maalla jännittäen hieman paluumatkan aallokkoa.

Pieniä palveluja pienellä saarella

Vielä viimeisenä tutustuin saaren palveluihin ja kurkkasin muutamaan saaren mökeistä sisälle. Saarelta nimittäin löytyy myös palveluja niitä tarvitseville. Jopa majoitusta, jos jostain syystä paluumatka ei innosta tai kaipaa hieman erilaista majoituskokemusta. Tankar Innin lisäksi saaren kahvilasta olisi saanut tilattua lohisopat lounaaksi ja päiväsumpit ruokaa sulattamaan. Kävin pikaisesti kallion kielekkeellä sijaitsevassa kirkossa ja museossa ihmettelemässä saaren vanhaa kalastuskulttuuria. Ja sittenpä tuo kaksi tuntia olikin nopeasti kulutettu.

Paluumatka sujui omaksi onnekseni myötä aaltoja kohti ja viimeisen sesongin merimatkan kunniaksi laivalla tarjoiltiin kahvia ja pullaa edullisesti puoleen hintaan. Kaikki ne muutama lapsi saivat ilmaiset jäätelöt ja näytti siltä, että porukka oli itseni lukien erittäin tyytyväisiä tähän päiväretkeen kauniille majakkasaarelle. Tankarin saari oli sen verran kaunis ja risteily huokean hintainen, että seuraava risteily odottanee jo ensi kesänä.

Mikä? Tankarin majakkasaari
Missä? Noin 15 kilometrin päässä Kokkolasta merelle
Miten? Ms. Jenny risteilee kesäsesongin aikana useamman kerran viikossa saarelle. Merimatka kestää noin 1,5 tuntia.
              Muuna aikana saarelle pääsee tilauksesta. 
Mitä maksaa? Oma sesongin viimeinen risteily maksoi 20eur meno-paluu. Hinta vaihtelee hieman sesongin ja ajankohdan mukaan ja sen näkee parhaiten Tankarin sivulta löytyvästä verkkokaupasta ja hintakalenterista. 

Turun kuumimmat kulmat päivässä

Turku. Tuo Suomen Pariisi ja ripaus Amsterdamia. Täältä Oulusta käsin niin kaukainen ja tuntematon kolkka. Syyslomalle piti kuitenkin kehittää jotain mielekästä reissunpoikasta ja tällä kertaa oli siis aika vierailla tuolla Suomen kuudenneksi suurimmassa kaupunkipitäjässä katselemassa mitä se oikein matkailijalle tarjoaa. Ei muuta kuin potkurilla Helsinkiin ja junalla eteenpäin kohti määränpäätä. Matkan teon pituuskin oli samaa luokkaa kuin lento vaikkapa Ateenaan!

Turku päivässä kaupunkipyörän selästä

Vaikka Turku on lähes 200 000 asukkaan kaupunki, osoittautui se hyvin kompaktiksi ja helpoksi nähdä ja kokea jo yhden päivän aikana. Yövyimme kaaaaukana keskustasta HolidayClubin Caribiassa ja sieltäkin matka keskustaan osoittautui loppujen lopuksi ihan mitättömäksi reilulla parilla kilometrillaan. Nähtävyyskierros taittui helposti päivässä Föli kaupunkipyörillä. Keltaisilla mankeleilla kelpasi huristella paikasta toiseen ja ottaa Turku haltuun. Rekisteröityminen tapahtui näppärästi netissä ja 6 eurolla sai käyttöoikeuden pyöriin kuukauden päiviksi. Pyörät toimivat pääasiassa hyvin omia toilailuja lukuunottamatta. Pyöriä enemmän harmaita hiuksia aiheuttivat kuitenkin Turun onnettomat pyörätiet ja aggressiivinen autokulttuuri. Turku ei tosiaan ole pyöräilijän kaupunki. Ja uusimpien uutisten mukaan kaupunki on vetämässä nämä puolalaispyörät lisäksi pois kaupungista. Mutta hyvin päästiin ja hengissä ollaan edelleen. Ja mikä parasta, päivässä ehti hyvin kiertää Turun kuumimmat kulmat.

Tuomiokirkolta kivisille kujille

Millainen olisi Turun turistikierros ilman fillarointia Aurajoen rantaa pitkin tunnetulle tuomiokirkolle? No se oli varmasti ainakin turistikierros ilman pyörää, Aurajoen maisemia ja tuomiokirkkoa. Keskiaikainen kirkko paistoi kauas horisontissa ja oli joka tapauksessa suunnittelun pyöräreittimme yksi pääkohteista. Vankkaa kivirakennusta on kutsuttu epävirallisesti Suomen kansallispyhäköksi enkä varsinaisesti ihmettele sen saamaa statusta. Kurkkaus kirkon sisälle vahvisti tunteen siitä, että tämä kirkko voisi olla jostain aivan muualta kuin Suomen ruokapääkaupungista.

Turun tuomiokirkon tilukset ja ympäröivä historiallinen naapurusto tarjosivat lisäksi kaupungin kauneimmat maisemat ja mielikuvitusmatkan Euroopan kapeille kujille ja kivisille poluille. Merkittävästä kulttuuriympäristöstä löytyy esimerkiksi vanha suurtori ja sitä reunustavat kapeat kujat, kuten Luostarin Välikatu. Alue oli selkeästi otettu taiteilijoiden ja käsityön tekijöiden käyttöön, sillä alueelta löytyi ihania pieniä paikallisia putiikkeja kulttuurin ja taiteen harrastajille.

Aurajoen vartta kohti Turun linnaa

Aurajoki halkoo Turkua ja luo molemmin puolin mukavia pyöräilymaastoja näkymineen. Rannassa näytti keikkuvan yksi jos toinenkin huvipurtilo ravintoloineen baareineen ja mitä ikinä. Sateinen syyskeli ja korona-aika sai kuitenkin laivat keikkumaan tiukasti rannassa, mikä omalta osaltaan lisäsi maiseman viehättävyyttä.  Matkan varrelle eteläpuolella jokea jäivät myös mukavasti muun muassa Turun kaupunginteatteri, Wäinö Aaltosen jonkin sortin taidemuseo ja biologinen museo. Ihailimme vielä Turun tuomiokirkkoa silloilta käsin ennen kuin vaihdoimme joen puolta ja kurvasimme kohti Turun linnaa.

Yli 700-vuotta vanha Turun linna hämmästyttää sen komeudellaan. Valkoisena hohtava linna kutsui ensimmäiseksi kiertämään sen piha-alueet ympäri. Tämän jälkeen vankka portti toivotti ainoat kävijät tervetulleeksi sisäpihalle ihmettelemään, miten meillä suomessakin voi olla tällaista keskiajan tuntua. Kolmantena marssimme lipputiskille ja tutustuimme linnan sisäosiin. 12 euron pääsymaksu oli omasta mielestäni vähän suolainen verrattuna kierrokseen ja siihen mitä samalla rahalla on muualla tottunut saamaan. Eniten harmitti se, ettei linnassa ollut vanhoja kalusteita nähtävillä. Jokainen huone alkoi vähän toistaa kierroksen edetessä itseään. Mistä sitä voi pieni ja pöljä maalainen erottaa makuuhuoneen ja oleskeluhuoneen toisistaan kun ei ole mitään kalusteita. Toisaalta näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja linnan eri aikavaiheista sai hyvän kuvan. Tämä siis oli lienee loppujen lopuksi se kierroksen pääanti.

Kävellen kohti Kakolanmäkeä

Turun linnan jälkeen otimme vain hetkeksi pyörät käyttöömme, sillä seuraaviin paikkoihin halusimme ehdottomasti tutustua jalan. Ensimmäisenä pomppasimme pyörän selästä pois ihmettelemässä Forum Marinum merimuseon piha-alueita. Seuraavaksi viiletimme ihmettelemään hulppeaa Turun musiikkiopistoa. Lopulta jätimme pyörämme Kakolanmäen juurelle, naureskelimme suuren maailman funikulaarille ja pohjoiseen sisuun kuuluen valloitimme kuitenkin vuoren jalan. Tässäpä sitä jäi siis Suomen ensimmäinen maksuton kaupunkivinohissi kokematta.

Kakolanmäki toimi Turun keskusvankilan kotina aina vuoteen 2007 saakka. Tällä hetkellä vankilarakennuksesta on muotoutunut hotelli ja ympärille oli alkanut kasvaa kasoittain uusia kerrostaloja. En tiedä miten ennen vanhaa, mutta nyt ei kaupunkinäkymistä kannattanut enää haaveillakaan. Sinänsä harmi, koska maisemien toivossa tänne halusimme kivuta. Hotelli sen sijaan näytti hulppealta ja upealta staycation tyyppiseltä kohteelta.

Portsan puutaloille

Jos myös Turussa haluaa metsästää Suomi lomien aatelia eli puutaloja kannattaa suunnata Port Arthurin kaupunginosaan eli tuttavallisemmin Portsaan. Kakolanmäeltä upea päivän pikakiertue jatkuikin siis jalan alaspäin kohti puutaloja, samalla kun sade alkoi ropisemaan maata kohti. Port Arthur syntyi kodiksi työläisille. Tänä päivänä Portsa tuntui olevan hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tuntunut olevan oikein mitään muuta elämää kuin kaunis miljöö. Kauniista miljööstä saamme nauttia myös jatkossa, sillä talot ovat suojeltuja.

Puutalojen vastakohtana keskustaa kohti laskeutuessa vastaan tuli myös Mikaelin kirkko, joka loisti Turun tuomiokirkon tapaan ylväänä omalla pienellä mäellään. Sisällä oli hyvä pitää pieni tauko ulkona piiskaavalta sateelta ja nauttia kirkon rauhoittavasta tunnelmasta.

Keskustan kiireistä kattojen korkeuksiin

Kukapa haluaisi ensimmäisenä keskustaa nähdä. Tuppaavat olemaan kuhisevan kiireisiä ja täynnä historiaa. Allekirjoittaneella on ollut pitkään tapana jättää keskustat kierrosten viimeisiksi kohteiksi ja kiertää ympärystät ensin läpi. Vähän kuin tyyliin paras viimeisenä. Myös Turussa kymmenen kilometrin polkemisen ja kävelyn jälkeen keskustan ruutukaava vilkkui horisontissa ja ne kuuluisat turut ja torit oli aika ottaa haltuun.

Kuten Suomessa yleensä, ei myöskään Turun keskusta ole kovinkaan ihmeellinen. Kaupat näyttivät löytyvän Hansakorttelista ja Kauppatori oli kuin ydinpommin jäljiltä. Kävimme Kauppahallissa ja pidimme ruokatauon. Turku kierros huipentui kattojen ylle Wiklundin ostoshotellirakennuksen huipulle Walo kattobaariin. Kuinka täällä kesällä olisi varmasti kaunista. Turun taidemuseon kautta Fölit johdattivat loppupisteeseen ja Turku oli päivässä ja 14 kilometrin jälkeen nähty siihen malliin, että pari turistia olivat tyytyväisiä.

Ruokaa ja saaristoa kiitos

Tässä ajassahan ei tietenkään koko Turkua nähnyt, mutta uskon että saimme kaupunkialueesta melko hyvän peruskuvan. Itseäni kiehtoo vahvasti Turun ravintolakulttuuri sekä saaristo. Lokakuun sateet eivät kuitenkaan houkutelleet saaristoon tutustumaan ja ravintolamaailmaan ei tässä ajassa ehtinyt sen kummemmin perehtyä. Varsinkin kun Turku oli vain yksi osa alueen kaupunkien kiertelyä. Kun seuraavan kerran minä ja Turku kohtaamme, se tapahtunee joskus kesällä kun otan pyöräni mukaan ja valloitan Aurajoen rantojen lisäksi saarimaisemia.

Ja nyt paikalliset siellä hoi!
Otan mielelläni kommenteissa vastaan, mitkä kaikki kohteet jäivät tältä ultimaattiselta päiväkierrokselta uupumaan…

Lue lisää Turusta mm. näistä blogeista:

Reppureissublogi: Kaupunkiesittelyssä Turku
Live now – dream later: Kolea kevättalven päivä Turussa
Aurinkorasvaa ja Aloeveraa: Herkuttelijan miniloma Turkuun
Kerran poistuin kotoa: Historiallinen Turku & Turun linnan tunnelmaa

Matkailijan monipuolinen Pietarsaari

Ensimmäinen syksyn 2020 reissu suuntautui pitkän viikonlopun saattelemana parin tunnin junamatkan päähän kotoa tutkimaan Pohjanmaan helmiä. Tällä kertaa pyörän kanssa. Sehän on lisämaksusta mahdollista valtion rautateillä kulkiessa. Matka alkoi Pedersören juna-asemalta ja jatkui maalaismaisemissa pyöräillen Pietarsaareen. Myöhemmin Pietarsaaresta pyörä vei seitsemän sillan saariston kautta Kokkolaan ja Tankarin saaren maisemien jälkeen takaisin junalla kohti kotia. Mutta aloitetaampa siis matkailijan monipuolisesta Pietarsaaresta.

Kielikylpyjä Pedersören kunnassa

Vanha kunnon Pännäisten asema tottelee nykyään nimeä Pietarsaari-Pedersöre. Sinnepä juna siis puksutti ajallaan reilussa parissa tunnissa Oulusta. Asema on noin 10 kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta, jonne voi ostaa juna-bussi yhteyden. Koska tämän reissun teemana oli kuitenkin pyöräily ja paikkojen kiertely, ei bussi paljoa hetkauttanut siinä vaiheessa kun mielessä oli jo Pedersören maisemat satulan selästä ihailtuna.

Pedersören maalaismaisemat kyltteineen tarjosivat nopean lempeän laskeutumisen ruotsinkieliseen Suomeen. Täällä noin 90 % asukkaista puhuu ensisijaisesti ruotsia ja tunnelma oli kuin ulkomailla konsanaan. Tuolle 10 kilometrin pyörämatkalle mahtuikin useita ruotsinkielisiä tienviittoja ja mainoskylttejä sekä ihanan tunnelmallisia maalaiskartanoita.

Teollisuuskaupunki ja monipuolinen matkakohde

Pietarsaari on teollisuusvetoinen kunta. Se tuli selväksi kaupunkia lähestyessä että sieltä lähtiessä. UPM:n tehdas toi nenään kotoisat sellun tuoksut ja laittoi miettimään liekö täältä muuta löytyykään kuin tehtaita. Kaupunki ei ole nostanut itseään jalustalle matkailullisesti ja saavutettavuus ilman omaa autoa on sekin hieman hataralla perällä. Mutta kun pyörän pyörät toivat keskustaan, kävi selväksi että Pietarsaari on paljon muutakin kuin pierun hajua ilmassa. Itse asiassa keskustassa kuljeskellessa teollisesta alkuperästä ovat muistuttamassa hajun lisäksi vain muutamat kauniin rosoiset rakennukset, kuten vanha tupakkatehdas ja tänä päivänä taidetehtaana toimiva tupakkamakasiini.

Pietarsaari osoittautui siis monipuoliseksi matkailukaupungiksi. Puolitoista päivää maisemissa meni nopeasti ja kauemminkin kaupungissa olisi viihtynyt rennolla nautiskelu lomalla.

Puistoja ja promenadeja

Kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika todeta Pietarsaaren olevan melkoinen jopa kovin Eurooppalaista tunnelmaa henkivä puistojen ja promenadien kaupunki. Ehkä se oli ympärillä oleva vieras kieli tai sitten Ranskalaista ilmapiiriä henkivät geometriset muodot, jotka loivat tuota tunnelmaa.

Kaksi puistoa kuitenkin erottuivat kaupungissa ehdottomasti edukseen. Bengt Schalinin suunnittelemassa Skolparkenissa eli Koulupuutarhassa vallitsivat selkeät muodot ja opetuksellinen alkuperä. Hyvin hoidetussa puutarhassa kasvit olivat selkeästi lajilteltu niiden heimon mukaan tyylikkäästi kokonaisuutta täydentäen. Lohkojen välissä kulki kauniita kävelyteitä ja kokonaisuuden kruunasi keskelle rakennettu aurinkokello. Hienoin puisto, jonka olen kotimaassa nähnyt. Toinen massasta erottuva puutarha on Aspegrenin puutarha, jossa nähtävillä on systemaattisten muotojen lisäksi Rosenlundin pappila. Syksyinen Aspegren ei kuitenkaan millään yltänyt ylvään Koulupuutarhan tasolle. Muita kaupungin pienempiä puistoja ovat esimerkiksi kirkkopuisto ja Runebergin puisto, onhan tämä sentään Runebergin synnyinkaupunki.

Kauniit geometriset muodot ja eurooppalainen tunnelma eivät kuitenkaan yltäneet pelkästään puistoihin, sillä sama tunnelma oli aistittavissa myös kaupungin keskustassa. Pietarsaaren kävelykatu on verrattain uusi, vuonna 1992 avattu. Matkan varrelle jäi useampia hurmaavia kahviloita, joista Fika-hetken pidimme kahvilassa nimeltä Fiika. Silmiin osuivat kaupunkikävelyiden varrella myös kahvilat Kaffia sekä Musiikkikahvila After Eight, joihin mieli olisi halunnut sisälle. Hauska yksityiskohta oli myös fiinin näköinen nakkikoppi Korv-Görans, josta tuli samalla hyvin vahvasti mieleen Alankomaiden johtava nakkikoppiketju Febo.

Kahviloiden ja rennon tunnelman lisäksi totesimme, että näinkin kauniiksi kaupungiksi itse fiinimpi ravintolatarjonta, majoituspalvelut että ostosmahdollisuudet ovat melko vaillinaiset, eihän tämä tosiaan ole matkailukaupunki. Yövyimme Hotel Epoquessa ja söimme illalla myös sen omassa ravintolassa. Toinen vaihtoehto keskustassa olisi ollut yöpyä Pietarsaaren Kaupunginhotellissa ja syödä sen alakerran Steakhouse Ludwigissa. Ostoksia emme olleet tänne tulleet tekemäänkään.

Puutalot löytyvät Skatasta

Pietarsaaren perinteiset puutalot löytyvät  suojellusta Skatasta. Skata on Suomen suurin yhtenäinen puukaupunginosa ja todella charmikas tavalliselle matkailijalle. Kaupunginosasta on turha odottaa matkailijoille suunnattuja palveluja ja krääsäkauppoja, vaan alueelle kannattaa suunnata kuin mihinkin lähiöön. Tyylikkäimmin Skataan saavutaan Tupakkamakasiinin välistä Alholmin katua pitkin, jossa vanhat tehdasrakennukset muuttuvat dramaattisesti hiekkateiksi ja värikkäiksi puutaloiksi. Ruutukaavaan rakennettu Skata on valokuvaajan unelma ja omaksi suosikkikadukseni valikoitui Pohjoisnummikatu näkymineen kohti Pietarsaaren lukiota. Alueella vierähtikin helposti tovi ja toinenkin ihan vain vanhasta miljööstä ja kujista nauttiessa.

Merellinen Pietarsaari

Merellisyys ei paljoa Pietarsaaren keskustaa paina, sillä merituulen lisäksi vettä ei ole näkyvissä ytimessä. Rannikko on kuitenkin vain muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta ja tarjosi näin syksyisin hurmaavat auringonlaskut. Rannikolla kannattaa ottaa suunnaksi ravintola Pavis. Siis ainakin kesäaikaan kun se sattuu olemaan auki. Ei näin syksyllä. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä kuten mainitsin vieressä oleva pienvenesatama heräsi loistoonsa auringonlaskun aikaan. Kesäisin Gamlahamin ja Kittholmenin uimarannat lienee myös täynnä porukkaa nauttimassa kauniista aurinkopäivistä. Ja löytyyhän tuolta Pietarsaaren merelliseltä alueelta myös leirintäalue majoitusta kaipaaville. Aivan toisenlainen pala Pietarsaarta ja kruunasi monipuolisen kaupunkikokemuksen.

Monipuolinen viikonloppukohde

Pietarsaari on hyvä viikonloppukohde eritysesti rentoa pikkukaupunkitunnelmaa hakeville. Parissa päivässä ehtii nähdä hyvin kaupungin jokaisen kolkan ja vierailla samalla vaikkapa nauttimassa rantaelämästä ja ihmettelemässä arktista Nanoq museota. Ja voi että itse olin ylpeä, kun kaupassa asioidessani puhuin kouluruotsia tuosta noin vain. Pietarsaareen lähtisin mielelläni myös uudemman kerran.

Ruunaan retkeilyalue ja kuohuva Neitikoski

Ruunaan retkeilyalue levittäytyy Pohjois-Karjalan maisemissa aivan rajapinnan tuntumassa. Itseasiassa niin lähellä rajaa, että ei ole ennen tullut käytyä. Entiset vilkkaat uittomaisemat ovat muovautuneet monipuoliseksi retkeilymaastoksi ja pitää tänä päivänä sisällään monia mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja.

Ilman mitään ennakkotietoa saatika suunnitelmia yhtenä harmaana aamuna auto kurvasi Neitikosken parkkipaikalle mielessä kauniit koskimaisemat. Ei mennyt kauaa kun tuo 600 metrin mittainen esteetön hyväkuntoinen polku oli löydetty ja veden kuohu alkoi kantautua korviin.

Neitikosken lyhyt reitti kulkee nimensä mukaisesti koskimaisemissa. Sen parhautta olivat maisemien lisäksi yksi hölmö uimista opetteleva ankkalintu sekä reitin päässä auennut näkymä stoppariaallolle. Stoppariaallolla oli juuri käynnissä melontaharjoitukset, joita sitten innostuttiin jäädä hetkeksi katsomaan. Koskenlaskun ja melomisen lisäksi myös kalastus on tärkeä aktiviteetti näillä seuduilla. Polku oli lyhyt ja ytimekäs, eikä tällä kertaa oltu varauduttu edes nuotiovermeillä ja eväillä. Tämä on kuitenkin kaunis ja helppo reitti myös lasten kanssa virkistyspäiviä ajatellen.

Koska olimme Ruunaalle ajaneet, halusimme tietysti nähdä myös ihan pikkiriikkisen enemmän. Samalta parkkipaikalta kävimmekin kurkkaamassa parin kilometrin mittaista Närelenkkiä. Metsä oli märkää, mutta kaunista. Polulle oli lisäksi pystytetty infotauluja vanhoina hyvinä aikoina käytettyjen närelenkkien mekaniikasta. Näitähän käytettiin esimerkiksi uittopuiden siteinä. Viimeisenä kurvasimme vielä Neitijärven rantaa sopivasti ennen kuin sadepisarat alkoivat ropista taas kohti maata.

Ruunaa osoittautui monipuoliseksi retkeilyalueeksi. Ei pelkästään reitteineen mutta myös monine aktiviteetteineen mitä tuolla voisi harrastaa. Ruunaa oli myös juuri sellainen koko perheen retkeilyalue, jonne lähteä vaikka monen sukupolven voimin. Ainakaan tämä katsastamamme alue ei vaatinut välineurheilua tai kuukausien etukäteistä treenaamista. Kaunis ja rauhallinen paikka ja soveltuu hyvin Pielisen ympäriajon lomille.