Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ruotsi

Huh, reissuvuosi 2018 !

Jos pidin viime vuotta hengästyttävänä niin tämä vuosi on joka tapauksessa saavuttanut aivan uuden levelin liikkumisen suhteen. Piti hidastaa, mutta elämä vei mennessään. Voisin jopa sanoa että vähän liikaakin. No ompahan ainakin tullut elettyä ja siinä samalla matkustettua. Ja mikä parasta, elettyä omanlaistani elämää.

Nyt on aika siis laittaa vuoden 2018 reissut pakettiin ja alkaa suunnitella ensi vuotta. No niinkö täällä mitään suunniteltaisi, kun kaikki tuppaa aina tapahtumaan spontaanisti…

Tammikuu – Singapore / Bintan, Indonesia + Oulu Reunion

Tammikuussa oli aika hypätä ensimmäisen kerran Qatar Airwaysin siiville ja lentää valloittamaan uusi osa Aasiasta. Parin viikon reissulla tuli rentouduttua Bintanin saarella ja tutustuttua trooppiseen sateeseen. Viikko Singaporessa oli hiukan parempi säiden suhteen ja antoi paljon erilaisia kaupunkinäkymiä, kuten Gardens by the Bayta, intialaisia ja kiinalaisia kortteleita, sekä säihkyviä pilvenpiirtäjiä. Tulipas taas todettua ettei Aasia petä koskaan.

Tammikuun lopulla sain vielä odotetun Madrilenon Suomeen ja vietimme muutaman päivän mittaisen Oulu loman talvisten aktiviteettien parissa. On kiva vierailla ympäri maailmaa ystävien luona, mutta täytyy myöntää että vielä enemmän mieltä lämmittää se tosi asia, että joku ihan oikeasti haluaa tulla ja matkustaa tänne kauas pieneen Ouluunkin.

Helmikuu – Kiiruna & Jällivaara, Ruotsi + Oulu Reunion part 2.

Helmikuu alkoi yliopiston järjestämällä ekskursiolla Pohjois-Ruotsin Kiirunaan ja Jällivaaraan. Samalla tämä oli minulle pohjoisin paikka koskaan, missä olen ikinä käynyt. Pelkäsin etukäteen kylmyyttä ja totesinkin paikan päällä ettei tämä ole ehkä se aika vuodesta kun tämän tytön kannattaa oikeasti suunnata pohjoiseen. Tulipahan kuitenkin nähtyä kaivoskaupunki, sekä valloitettua Jällivaaran Dundret. Mukavaa meillä oli!

Ruotsista selvittyä oli aika vastaanottaa kolme kaunotarta Itävallasta ja toivottaa tervetulleeksi Ouluun. Näillä rakkailla vierailla oli aikaa varattuna kokonaisen viikon verran, joten koko kaupunki ehdittiin kiertää vallan hyvin läpi. Itselle kaikkein suurinta kultaa oli kuitenkin nuo kaikki illalliset ja kuulumistenvaihdot. Samalla suunnittelimme, milloin menisin itse Itävaltaan. Empäs tiennyt, että se toive toteutuisi jo jopa saman vuoden puolella.

Huhtikuu – Teneriffa, Madrid, Espanja

Maaliskuu oli aika pysyä aloillaan ja hoitaa opiskeluja pois alta. Velvollisuuksista selvittyä otinkin yhtenä huhtikuisena aamuna lennon eteläiselle Teneriffalle ja nautin kotisaaresta reilun viikon verran. Viikon aikana ehdin viettää aikaa etelän rannoilla, juosta ylämäkiä aamun valjetessa ja huristella autolla ympäri Teneriffan parhaita luontokohteita. Kotiin päätin lentää Madridin kautta ja päätös ei kaduttanut tälläkään kertaan tippaakaan. Unelmaillallinen Cuatro Torresin huipulla, yksi liian myöhäinen yö, Tres Cantosin kotimaisemat ja Parque de Europan mini Euroopan maisemat tekivät pysähdyksestä unohtumattoman.

Toukokuu – Balaton & Budapest, Unkari + Kosice & Bratislava, Slovakia

Espanjan reissulta kotiinpalattua Oulun lumet alkoivat sulaa ja oli aika purkaa ja pakata laukku uudemman kerran ja suunnata tällä kertaa viikon kierrokselle itä-Eurooppaan Unkarin ja Slovakian maisemiin. Unkarissa odottivat toukokuiset helteet ja Balaton järvi antoi parastaan kylpylöineen. Rentouttavan paripäiväisen jälkeen oli aika tutustua ensimmäistä kertaa Budapestiin ja kiivetä Gelert kukkulalle ja kävellä jalat kipeiksi kaupungin kaduilla. Loma oli hyvä päättää vaihtamalla maata ja tutustuen Slovakian suurimpiin kaupunkeihin Bratislavaan ja Kosiceen.

Kesäkuu – Sardinia, Italia / Korsika, Ranska

Kesäkuu alkoi antaa Suomessakin parastaan. Vietimme monia iltoja kavereiden kanssa ulkona, nautimme keskiyön auringosta ja pyöräilimme kaupunkia ympäri. Kesäkuussa oli aika myös suunnata Sardinian saarelle ja asettua aloilleen parin viikon verran Algheron rantakaupunkiin. Sydän ei voinut olla muuta kuin hymyä katsellessa Välimeren aaltoja ja syödessä gelatoa. Parin viikon aikana ehdimme myös Korsikan eteläisimpään kaupunkiin Bonifaccioon, sekä kiertää Sardinian kauneimpia rantoja Stintinossa ja tutustua Bosan markkinoihin.

Heinäkuu – Seskarö, Ruotsi / Muutto Madridiin

Italian jälkeen Suomen uskomattomat kesäkelit jatkuivat ja teimme muutamankin päiväreissun kavereiden kesken Oulun lähimaisemissa. Tutuiksi tuli Siikajoen, Ylikiimingin ja Lumijoen pitäjät ja geokätkö kartta sai samalla uudenlaista täytettä. Yhtenä viikonloppuna auto suuntasi jopa Ruotsin puolelle Seskarön saarelle nauttimaan rantamaisemista.

Olin kuitenkin tehnyt jo aiemmin tärkeän päätöksen ja niinpä suuntasinkin heinäkuun lopussa pelkällä menolipulla Madridiin. Loppujen lopuksi vietin ikimuistoiset 7 viikkoa takaisin asuen lempikaupungissani nauttien ystävien seurasta, ihanista helteistä ja maailman parhaasta kaupungista. 7 viikon aikana ehdin myös tutustua taas uusiin osiin Madridia kuten Alcorconin lähiökaupunkiina ja Buitrago de Lozoyan kajakointimahdollisuuksiin.

Elokuu – Mallorca, Galicia, Espanja

Koska elokuun tukikohtana toimi Madrid, oli kaupungista käsin helppoa suunnitella kaksi pitkää viikonloppua Espanjan muille seuduille. Ensimmäisenä kohteena toimii Baleaarien tunnettu Mallorca ja rentoa rantatunnelmaa tarjoava Santa Ponsa. Muutaman päivän aikana ehdimme kuitenkin myös katsella tähtiä ja lentokoneita autiolla rannalla, ajella ja kierrellä länsirannikon rantoja ja vierailla tippukiviluolilla.

Toisena kohteena toimi Galician itsehallintoalue, jossa halusin vierailla kolmessa eri kaupungissa kolmen eri päivän aikana. Rynkyn aamulento vei tyylillä itse Santiago de Compostelaan, joka oli jossain määrin jopa ehkä vähän pettymys. Seuraavana päivänä suuntasin aikasin aamulla ihanan hurmaavaan Vigoon ja jatkoin vielä yöksi ystäväni luokse Ourenseen. Kolmas päivä kuluikin siis ihmetellen Ourensen pikkukaupunkia ja tutustuen sen termaalisiin altaisiin. Samalla tuli ensimmäistä kertaa testattua Espanjan yöbussiyhteydet takaisin Madridiin.

Syyskuu – Paluu Suomeen

Syyskuun alussa oli siis aika heittää taas hyvästit aurinkoiselle Madridille, pakata matkalaukku ja palata takaisin kotiin. Kotona odotti lukukauden aloittaminen ja syksyinen sää. Niinpä syyskuu kuluikin intensiivisesti kotona töiden ja opintojen parissa.

Lokakuu – Viikon kenttäkurssi Rovaniemellä

Myös lokakuu kului melko mukavasti kotona ja viettäen ystävien kanssa aikaa. Lokakuuhun vaihtelua toi kuitenkin viikon kestänyt kenttäkurssi Rovaniemellä tutustuen paikallisiin matkailupalveluihin, yrittäjiin ja pohtien sesonkien vaikutusta matkailubisnekseen ja kehittämiseen. Täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän mennessä paras kurssi koko yliopistourani aikana.

Marraskuu – Tel Aviv, Israel

Marraskuussa päivät alkoivat käydä sen verran lyhyiksi, että viikon pako etelään tuli todella tarpeeseen. Tämä oli myös siitä ihmeellistä, että jätin oikeasti ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana läppärin kotiin ja vietin aitoa lomaa kokonaisen viikon verran. Israel antoi parastaan Tel Avivin rennolla ilmapiirilla, Jerusalemin historiallisilla maisemilla, ihanan rentouttavalla Kuolleellamerellä, Masadan kansallispuiston aavikkomaisemilla, sekä raamatun maisemien Galilea kierroksellaan.

Joulukuu – Wien, Itävalta

Vuosi oli vielä hyvä päättää tähän odotettuun Wienin matkaan tapaamaan samaisia helmikuisia ystäviä. Muutama päivä yhdessä olivat kultaa ja kuulumisten vaihdon ohessa ehdimme muun muassa kierrellä kunnon kasan joulumarkkinoita kaupungissa.

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan 10 valtiota Suomen lisäksi, joista 6 oli itselleni uusia. Yhden suuntaisia lentoja tuli otettua 35 kappaletta ja junaa tuli käytettyä 2 kertaa. Näiden reissujen aikana sain viettää noin 109 päivää Suomen rajojen ulkopuolella. Vuoteen mahtuu ihan järjetön määrä tunteita ja niin moni asia sai hymyn ja haikeuden kasvoille tätä koostetta kirjoittaessa.

Ei voi tällä hetkellä muuta sanoa kuin, että mielenkiinnolla odotan mitä 2019 tuo tullessaan. Ainakin kovana toiveena on löytää balanssi, valmistua ja viettää ikimuistoisia hetkiä maailmalla.

Ei muuta kuin antaa tulla 2019, nyt ollaan valmiita!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017

Ruotsin oma riviera: Seskarö eli Seittenkaari

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan kun hakee kultaista hiekkarantaa ja lomatunnelmaa. Ainakin näin halusin viimeiseen asti ajatella, kun saavuin pari viikkoa sitten kotiin Sardinian kauniista maisemista ja kärsin lievää loman jälkeistä masennusta. Asialle täytyi siis alkaa tehdä jotakin ja kun kaveri otti yhteyttä ja halusi lähteä katsastamaan naapurimaan oman Rivieran, kukapa olisi kieltäytynyt kunniasta. Ruohohan tuppaa aina olemaan vihreämpää siellä toisella puolella, joten odotin kokemusta mielenkiinnolla.

Suunnaksi otimme siis ensin Haaparannan ja siitä Haaparannan oman saariryppään ja Seskarön eli Seittenkaaren. Täältä Oulusta hurauttaa rajalle Tornio-Haaparantaan helposti puoleentoistatuntiin. Hieman pilvinen sää vaihtui täydeksi helteeksi ja auringoksi rajaa ylittäessä ja oltiin jo tässä vaiheessa taas todettu sen ruohon todella olevan vihreämpää. Pikainen pysähdys rajamarketeilla ja nokka kohti valkoisena hohtavia rantoja!

Seskarön saari sijaitsee noin 20km Haaparannasta länteen. Saarelle ajellaan monia pieniä saaria ja siltoja pitkin, kunnes viimeisenä ylitetään saaren oma Golden Gate ja ollaan perillä. Vakituisia asukkaita saarella on kokonaiset 500, mutta koska kyseessä on kaunis riviera kesäasukkeja saarella on huomattavasti enemmän. Noin kesämökkien ja muutaman camping alueen lisäksi saarella toimii myös saha- ja tuulivoimalaitos.

Teollisuutta ei kuitenkaan tällä reissulla lähdetty tiirustamaan vaan niitä postikorttirantoja! Auto veikin heti ensimmäisenä kaksi biitsi-intoista saaren kaakkoisrannikolle hienoimman hiekkarannan ja camping alueen äärelle. Koko Suomi oli ilmeisesti lähtenyt merta edemmäs kalaan, sillä parkkipaikka oli aivan täynnä ja eittämättä lähes jokaisessa autossa oli tuttu sydäntä lämmittävä rekisterikilpi.

Havsbad Campingin ranta ei ollut liidun valkoinen. Se oli kuitenkin tasaista Perämerelle tyypillistä kaunista hiekkaa, jonka yllä Pohjanlahden ruostevesi loisti jopa melkoisen kirkkaana. Palvelut tyypillisesti puuttuivat tältä rannalta, mutta koska oli omat eväät, lämmin, aurinkoinen ja muutenkin kaunista, jäi paikasta aivan erinomainen mieli.  Ranta oli loivasti syvenevä ja erittäin hyvä myös lapsille. Veden lämpötila ei päätä huimannut, mutta kyllä täältä se Ruotsin oma Riviera selkeästi löytyi. Havsbad Camping näytti itsessäänkin eloisalle. Paikalle oli löytänyt monia matkalaisia asuntoautoineen ja illemmalla paikan baarissa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia ja muuta viihdykettä. Me ei nyt kuitenkaan oltu rientoreissulla vaan jatkettiin rantamaisemista saaren tutkimista.

Rivieran lisäksi katsastettiin siis myös saaren pääkeskus Seittenkaari ja vierassatama. Seittenkaaren kylässä oli potentiaalia. Kirkon, peruskoulun ja kaupan lisäksi maisemaa korostivat perinteiset värikkäät rintamamiestalot ja jokaista vastaantulijaa tervehtivät paikalliset. Lapsien suojelu oli viety myös omalle tasolleen ja liikennejärjestelyissä näkyi perinteisen kylttien ja töyssyjen lisäksi hauskoja mutkittelua vaativia puomeja ja yksikaistaisia bussipysäkkejä. Aivan kerrassaan viihtyisä kylä siis kyseessä.

Vierassatama sen sijaan oli melkoisen autio. Jetsetit olivat tällä kertaa ankkuroituneet muihin satamiin ja vähän myös ehkä ihmeteltiin sataman pohjoista sijaintia. Merimaisema oli kuitenkin tyypilliset kaunis eikä kaduttu tätä pientä mutkaa matkallamme.

Teollisuusalueiden tutkiminen jätettiin toiseen kertaan, mutta kokonaisuudessaan kyllähän tuolta Ruotsin oma pohjoinen riviera löytyi. Tulipahan vaihtelua rantapäiviin ja Nallikarin maisemiin.

Ehkä tässä siis yksi kohde, missä piipahtaa seuraavalla Haaparannan reissulla myös teille lukijoillekin?

Mikä? Seskarö eli Seittenkaari
Missä? Pohjanlahdella Haaparannassa 20km keskustasta länteen
Mitä? Rantoja, saarimaisemaa, kaunista luontoa
Miten? Seskarö on parhaiten saavutettavissa omalla autolla. Saarella on muutamia camping alueita, joissa yöpyä. 

Kiiruna – Kun kaupunki muuttaa kaivoksen alta

Vietin viime viikonloppuni ensimmäistä kertaa ikinä pohjoisessa ja suuntana oli niinkin eksoottinen kohde kuin Ruotsin Kiiruna. Tälle reissulle lähdettiin maantieteilijä porukalla tutustumaan yhden luennon verran Kiirunan kaupungin muutoksiin, jonka jälkeen loppu viikonloppu otettiin rennosti muiden aktiviteettien parissa. Nyt keskityn kuitenkin Kiirunan kaupunkiin ja siihen, kuinka uskomattomia hankkeita täällä pohjoisessa voikaan olla!

Kiiruna on noin 18 000 asukkaan kylänen. Vaikka asukkaita on vähän kaupunkialue on yksi suurimmista maailmassa. Kiirunassa mennään myös maailman korkeimpiin paikkoihin, sillä Ruotsin kansallinen avaruuskeskus sijaitsee kaupungin alueella. Maanalainen maailma lienee kuitenkin se tärkein ainakin suurimmalle osalle asukkaista, sillä Kiirunan talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin olisi edes olemassa.

Kaupunkikierroksella Kiiruna vaikutti normaalille pienelle kylälle. Pastelliset puutalot ovat rakentaneet pienen keskustan ja kaikki on sopivan hajallaan toisistaan. Kaupunkiympäristöstä löytyy kirkko, kaupungintalo, yliopistorakennus ja muutamia kauppoja ja ravintoloita. Tunti ja koko kaupunki oli oikeastaan kokonaan nähty, mikä näillä omille kohdille sattuneille pakkasille oli oikein hyvä asia.

Valtavaa kaivosta ei voi kuitenkaan olla erottamatta horisontissa, sillä niin korkealle tuo täysin myllätty kasa ylettää. Se oikeastaan kaikuu kaikkialle ja luennon jälkeen tuli ymmärrettyä, kuinka merkittävä rooli tällä kaivoksella voi todella ollakaan…

”Tehdään tilaa kaivokselle ja siirretään kaupunki edestä häiritsemästä”

Kaivoksen toiminta on tullut nyt siihen pisteeseen, että Kiirunan keskusta on saavutettu. Mittauksia on tehty useita ja todettu, että jos homma jatkuu kaupunki tulee romahtamaan minä hetkenä hyvänsä. Koska kaivostoiminta on elintärkeää tälle kaupungille, kaivamista päätettiin jatkaa, mutta kaupunki siirtää pois edestä.

Hanke on jo käynnistynyt. Meille esiteltiin kaupungin piirroksia. Uusi keskustan paikka on jo päätetty ja se tulee sijaitsemaan muutaman kilometrin päässä nykyiseltä paikalta. Siirtyminen tapahtuu vaiheittain ja asukkaiden on valmistauduttava muuttamaan kaivoksen alta. Uutta keskustaa on pyritty suunnittelemaan asukkaiden kanssa ja uudessa paikassa on pyritty suunnitelmien tasolla toteuttamaan suurinosa asukkaiden toiveista. Mitä pidemmälle uuden kaupungin esittely eteni, sitä epäuskoisemmaksi hankkeesta itse muutuin.

Kaivoksen omistama LKAB on Ruotsin valtion omistuksessa. LKAB maksaa kaikki kulut korkoineen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi alueella asuvat ihmiset saavat päättää haluavatko uuden samankokoisen asunnon uudesta keskuksesta vaiko asunnon arvioidun hinnan puhtaana käteen. Tämän lisäksi yhteistyössä kulttuuritoiminnan kanssa arvokkaat vanhat rakennukset pyritään siirtämään uudelle alueelle niitä tuhoamatta. Näistä lienee tärkein Kiirunan kaunis kirkko.

Luento laittoi miettimään, mitä sitä itse tällaisessa tilanteessa tekisi. Kaivos tuhoaisi kaikki paikkaan sidotut muistot. Mitä jos koko oman kaupungin tunne ja imago tämän jälkeen muuttuisi. Mitä jos uusi alue ei olisikaan enää viihtyisä. Mitä ihmettä sitä tekisi. Toisaalta Kiirunan tapauksessa suurinosa asukkaista on riippuvaisia kaivoksen toiminnasta, joten ehkä tässä tapauksessa tämä liike nähtäisiin ymmärrettävämpänä.

Keskustelu luennon jälkeen oli myös mielenkiintoista. Siinä missä itselle matkailumaantieteeseen suuntautuvana kaivokset ovat enimmäkseen negatiivinen asia ja uhka matkailun kehittämisen kannalta, luonnonmaantieteeseen ja aluekehitykseen suuntautuvat antoivat asiasta mielenkiintoisia eri perspektiivin pointteja. Kaikilla asioilla on aina monta puolta ja tässä jos jossain se tuli todella esille.

Vaikka Kiirunan kylmyys ei oikein vakuuttanut, ihan vain hankkeen takia haluaisin palata kaupunkiin esimerkiksi 5 vuoden päästä, kun suurin osa kaupungista on siirtynyt uudelle paikalleen. Tämäkin kaupungintalo, jossa luento pidettiin on purettu jo ensi kesänä.

Kaikkea sitä maailmalla tapahtuu ja tältä näytti ,Kiiruna talvella 2018. Parin vuoden päästä maisema on lienee jo ihan erinlainen.