Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Rovinj

Herkuttelijan unelmaloma Istriassa

Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.

Italia, Trieste

Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.

Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.

Slovenia, Portoroz & Piran

 Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.

Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.

Kroatia, Porec & Rovinj & Pula

Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.

Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.

Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.

Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla  ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.

Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.

Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.

 Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Rovinj – Viehättävintä Istriaa

Istrian niemimaan rannikko on täynnä vanhoja niemekkeisiin rakentuneita kaupunkeja. Näistä yhteen eniten kehuttuun päivämatkailimme Pulasta paikallisbussilla tunnissa ja se oli varmasti paras päätös koko loman aikana.

Rovinj on niitä kaupunkeja, jotka huokailuttavat jo pelkällä olemuksellaan. Se on kuin palapeli, joka koostuu ensin isommista ihailua aiheuttavista kokonaisuuksista, kuten satamasta, vanhastakaupungista ja kukkulasta kirkontornin näkymineen. Sitten kun näitä isoja palasia alkaa tarkastelemaan yhä lähempää löytyy niistä soman kauniita yksityiskohtia joiden tarkastelusta ei voi saada tarpeekseen.

Rantanäkymissä on hyvä pysähtyä syömään koko loman maukkaimmat grilliannokset mereä tuijottaen yhteen lukuisista rantaa reunustavista ravintoloista. Satama näyttää olevan täynnä jos minkälaista venettä. Tarkemmin merelle katsoessa voi erottaa matkallaan olevia laivoja, jotka näyttävät suorastaan uppoavan suuresta määrästä ihmisiä. Talot ovat värikkäitä ja niiden väleistä lähtee huomaamattoman kapeita kujia, jotka kuitenkin kutsuvat luokseen täydellä mahalla.

Vanhaankaupunkiin sisälle vie vanha portti. Portista sisään astuessa ei voi olla kuin myyty ja tuntea kuinka olisi juuri siirtynyt ajassa satoja vuosia taaksepäin. Sivukujat vievät  lievästi ylöspäin vailla päämäärää. Aamuiset kujat ovat vielä autioita, pyykit roikkuvat katujen yllä ja kaduilta löytyy toistaan sopivampia kylttejä pieniin paikallisiin putiikkeihin. Kun luulee, että maisema ei voi enää parantua, jostain mutkien kautta sitä huomaa päätyneensä kaupungin sisältä takaisin merelle ja sivulle katsoessa voi huomata kauniita pieniä laitettuja kadunpätkiä suoraan romaanien sivuilta päättyen mereen.

Lopulta on pakko palata pilvilinnoista maanpinnalle ja katsoa suuntaa löytääkseen kukkulan huipulle ja kaupungin näyttävimmällä paikalla sijaitsevalle kirkolle. Täytyy myöntää, että häikäisevien maisemien jälkeen itse kirkko ei jaksanut kiinnostaa muuta kuin kellotornin osalta, jonne 20 kunan hintaan (noin 2,80 eur) pääsi katselemaan kaupunkia ylhäältä käsin. Portaikko ei missään nimessä sovi heikkohermoisille puolikkaiksi kuluneine puuportaineen, joista näkee koko ajan kuilun pohjalle. Puristin kaidetta ja teki mieli itkeä, mutta koska homma oli maksettu ja halusin nähdä näkymät se oli mentävä ja se kannatti. Ylhäältä ei sitten ollutkaan kiirettä alas, sillä alastulo sai vielä enemmän polvet ja jalat tutisemaan kauhusta. Siitäkin selvittiin!

Takaisin bussiasemalle kävellessä ihmiset olivat heränneet ja löytäneet tiensä kaduille. Minä taas kerran kiitin itseäni ja aamuvirkkuuttani ja sitä että pääsin fiilistelemään katuja melko rauhassa. Enää en ihmettele, miksi tätä kaupunkia niin kovasti kehutaan. Rovinj on kaupunki, joka täytyy vain itse kokea.

Mikä? Rovinj
Missä? Istrian niemimaalla noin 40 kilometrin päässä niemimaan pääkaupungista Pulasta
Miten? Bussit liikennöivät jatkuvalla syötöllä niin pohjoisesta Porecista kuin eteläisestä Pulastakin.
Bussimatka Pula-Rovinj kesti noin tunnin ja kustansi noin 30 kunaa (reilu 4 euroa) per nenä Euro Transsilla. Jokaisella bussiyhtiöllä on omat hintansa.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Istrian niemimaan parhaat ja ikimuistoisimmat

Huhhuh olipas vain kesän paras kaksiviikkoinen. Pari päivää on mennyt kotona prosessoidessa sitä kaikkea reissulla näkemää ja kokemaa, mutta eiköhän ne ajatukset ole taas sen verran kasassa, että voin aloittaa Istriaa koskevat postaukseni ihan vain asioista ja ajatuksista, joita tässä kotisohvalla istuskellessani ikävöin eniten ja joiden takia palaisin maisemiin heti paikalla takaisin.

Vanhat kaupungit

Historia, kukkulat, kapeat kujat, pastellinväriset talot ja niiden ajatteleminenkin saa leijumaan pilvissä. Vaikka jokainen kaupunki koostuu samoista aineksista, silti jokaisessa on oma tunnelmansa ja jokaisen kaupungin jokaiselle pikkukujalle voisi vain unohtua katselemaan värejä ja vastapainoksi ankean harmaita rappeutuneita seiniä. Jokaisella kadulla näkee kuinka elämä on sitä kohdellut ja on todella pysäyttävää painaa silmät hetkeksi kiinni ja avatessa tuntea kuinka ne pitkästä vaikeasta historiastaan huolimatta jaksavat seistä paikoillaan ja tarjota joillekin onnellisille turvallisen asuinpaikan ja kätkeä sisäänsä yhä jatkuvaa elämää.

Hyvä ruoka

Istrian ruokaperinteet vievät vahvasti mauissaan Italiaan ja vaikka nykyään niemimaasta vain pieni läntti pohjoista kuuluu tuolle tunnetulle ruokamaalle on Istria säilyttänyt perinteensä ja haastanut jopa Italian ruoan erinomaisuudessaan ja raaka-aineissaan. Ruoka valmistetaan aina tuoreista raaka-aineista ja se on yksinkertaista, rakkaudella valmistettua ja simppeliä. Yhtäkään ruokapettymystä ei tarvinut kokea, päinvastoin mielessä pyöri päivästä toiseen miten pastasta, tomaatista ja juustosta voi saada jotain niin täydellistä aikaiseksi.

Kirkas merivesi

Se tunne kun seisot korkealla kallionlaidalla ja katsot edessäsi kiiltävää kristallinkirkasta vettä on hämmentävä. Alla oleva meri näyttää syvältä mietojen aaltojen lyödessä kallioon, mutta tarkkaan katsoessa voi erottaa hyvinkin meren pohjan. Sitten kun tähän kirkkaaseen veteen pääsee vielä itse hyppäämään hämmentää sen elämä vielä enemmän. Löysin monta uutta kalakaveria rentoina rantapäivinä ja näitä kavereita ei tarvinut kauaa etsiä. Toivottavasti kaverit odottavat merenpohjassa seuraavaan reissuun asti. Onnellisia ovat ne, jotka saavat moikata kalakavereita vaikka päivittäin jos siltä tuntuu.

Lämpö

Kun Suomen kesä on puottanut niskaan erikokoisia pisaroita harvase päivä ja kesän trendiasuna on toiminut fleecetakki ja vuorelliset lapaset kaikki voi vain kuvitella kuinka hyvältä kohdalle osunut helleaalto ikuisesta palelijasta pystyy tuntumaan. En edes halua valittaa Triesten 30 asteen yölämpötiloista, joiden saattelemana halasin automaatista haettuja vesipulloja ilmastoimattomassa hotellissa, jotta saisin edes vähän unta.

Auringonlaskut

Auringonlaskut on niitä hetkiä kun ikuinen romantikko on onnellinen kaikesta mitä on saanut päivässä kokea. Ne on niitä hetkiä jolloin hektisen päivän jälkeen voi istahtaa ja olla katsoen vaaleanpunaisten linssien läpi pariskuntia ja perheitä illanvietossa ja lopulta keskittyä taivaan ilotulitukseen ja ihmiseen, jonka kanssa nämä hetket saa jakaa. Jokainen päivä se laskee ja aina se jaksaa hämmästyttää.

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! 

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa