Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pocitelj

Reissut vuosimallia 2016

Viimeistä päivää vuosimallia 2016 eletään ja on aika suorittaa yhteenveto kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut kaiken puolin tasaisen hyvä.  Elämä on mennyt tasaisesti eteenpäin ja lähtenyt kunnolla nousukiitoon syksyn aikana samalla kandia pusertaessa kasaan ja valmistautuen ensivuoteen. En ehkä voisi olla onnellisempi kaikista uusista ihanista tuttavuuksista joita tämä vuosi on tuonut tullessaan ja toivon että sama nousukiito jatkuisi ensivuoden puolellakin.

Mutta koska tämä on matkablogi ja pysyy sellaisena vastakin kurkataampas menneeseen vuoteen ja miltä se on näyttänyt. Reissuja kertyi hieman tavallista vähemmän, mutta tavallista kauemmaksi. Lukuina vuosi 2016 piti sisällään neljä reissua, joista kaksi suuntautui Aasiaan ja kaksi Eurooppaan. Nousin lentokoneeseen 22 kertaa ja näiden lentojen välissä vietin ulkomailla yhteensä 30 päivää viidessä eri valtiossa. Näistä viidestä maasta kolme oli uusia tuttavuuksia, joten ei sitä voi taas olla muuta kuin tyytyväinen kaikkeen mitä on saanut nähdä ja kokea.

Maaliskuu – Cornwall (Newquay), Lontoo, Iso-Britannia 

Newquay

Cornwall

Lontoo

Lontoo

Reissuvuoteni starttasi maaliskuussa hiihtolomaviikolla, kun suuntasin ystäväni luokse ihailemaan Brittien kauneimpia rantamaisemia. Kolmepäivää maissiseinässä oli täynnä menoa, sillä tottakai tavoitteena oli kunnianhimoisesti nähdä muun muassa kaikki. Ystäväni asuinkaupungissa Newquayssa koimme elämäni pahimman myrskytuulen, söimme fisusipsejä ja hengailimme rannalla ja kaupungilla. Newquay osoittautui rennon letkeäksi nuorisomestaksi, jossa olisi ehdottomasti viihtynyt pidempäänkin. Toisena päivänä suuntasimme nuorison parista vanhusten paratiisiin St. Ivesiin, joka veti parhaimman korren rauhan ja rantojensa suhteen. Kolmantena päivänä lähdin aktiivilomailemaan pieneen Padstowhin, josta otin alleni pyörän ja poljin Cameltrailia pitkin aina Wadebridgeen asti kauniissa jokimaisemissa. En voi sanoa muuta kuin että Cornwalliin täytyy vielä palata.

Ja koska lensin Brittien toiseen päähän Lontoosta, vietin kaupungissa kolme viimeistä päivää. Vein ensikertalaisen äitini kliseiselle nähtävyyskierrokselle  ja kävimme katselemassa Lontoota yläilmoista. En ollut tätä ennen oikein Lontoo fani enkä voi oikein sanoa olevani vieläkään.  Mutta sää suosi ja pikapyrähdys suurkaupungissa oli loistopäätös vuoden ensimmäiselle reissulle.

Toukokuu – Dubrovnik, Kroatia

Dubrovnik

Cavtat

Mostar

Toukokuussa ensimmäisen puolikkaan opinnot saadessani päätökseen oli taas aika jatkaa Balkanin kiertelyä ja nousta Dubrovnikiin menevään koneeseen. Jos viimevuonna samaan aikaan Montenegron puolella säät suosivat, samaa ei voinut sanoa säistä tänä vuonna. Sää ei kuitenkaan lomaa lannistanut ja kaikki nähtiin mitä oli tarkoituskin. Vaikka Dubrovnik osoittautuikin pahimman luokan turistirysäksi kaupungin historia teki vaikutuksen niin kujilla kävellessä kuin muureiltakin ihaillessa. Parhaimmat maisemat avautui kuitenkin ylhäältä Srd kukkulalta, johon olisi voinut unohtua ihailemaan sinistä välimerta pidemmäksikin aikaa. Samalla reissulla ehti myös päiväretkeillä Lokrumin saarella ja Cavtatin rantakaupungissa kuin myös rajan toisella puolella Bosnia&Hertsegovinan Neumissa, Pociteljissa ja Mostarissa.

Syyskuu – Tokio, Japani

SAM_5063

SAM_5308

SAM_5458

Kun kesän työprojekti sai päätöksensä ja sopivat lentotarjoukset puskivat verkkokalvolle ei tarvinut kahteen kertaan miettiä lähteäkö ennen syyslukukauden alkua pyörähtämään Aasiassa. Niinpä syyskuun alussa matka vei Sas:n karjavaunussa kohti Tokion helteitä ja kaupungin kuhina ja uudet alueet veivät täysin mennessään. Reissu oli täynnä Asakusan historiaa, Uenon puistomaisemia, varhaista aamua Tsukijin kalatorilla, blingblinggiä Ginzassa, maailman vilkkaimman risteyksen ihmettelyä Shibuyassa, ihania Crepejä Harajukussa, random poppikonserttia Ikebukurossa ja rentouttavaa paratiisimaisemaa Odaibassa. Ei lienee jäänyt kellekään epäselväksi, että Japaniin haluan ehdottomasti palata.

Marraskuu-Joulukuu – Hongkong, Kiina

SAM_6563

Macau

 

Kun sain vihdoin Kandini palautettua ja Skandinaavit hemmottelivat taas tarjouksillaan oli ihanaa hypätä koneeseen ja ottaa suunnaksi Hongkong. Honkkari hemmotteli helteillään ja vaikka en ole vielä saanut blogiin kirjoitettua juuri mitään tästä reissusta, se oli kaiken puolin täydellinen ja onnistunut. Kolme päivää Lammasaaren rauhassa rentoutuen teki terää. Vastaavasti kaupunki tarjosi upeita näkymiä Victoria Peakillä ja Isolla Buddhalla ja illat menivät aistien Kowloonin markkinoita. Päiväretkiä ehti toteuttaa Tai O:n kalastajakylään, kasinokaupunki Macauhun, Stanleyhin ja Honkkarin suosituimmalle rannalle Repulse Baylle. En malta odottaa, että löydän oikeasti aikaa kirjoittaa tännekin näistä kaikista kokemuksista enemmän.

Kotimaa

SAM_5719

SAM_5749

Koska jo alunperin tiesin, että tämä vuosi ei tule olemaan ultimaattinen reissuvuosi, päätin jo etukäteen ottaa kaiken irti erityisesti rakkaasta kotikaupungistani Oulusta. Tämän lupauksen pidinkin erinomaisesti, sillä kesän aikana koettiin kavereiden kanssa vaikka mitä huimaa tässä kaupungissa. Parhaiten itselleni on ehkä jäänyt mieleen uskomaton mahdollisuus päästä kurkkaamaan kulissien taakse Oulun tuomiokirkon torniin ja katselemaan maisemia parhaalta paikalta.

Toinen unohtumaton kesäreissu oli ehdottomasti pikapyrähdys Liminganlahden parhaalle näköalapaikalle Temmesjoen lintutornille viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Maisemat antoivat parastaan, makkara maistui hyvälle pienen kävelyn jälkeen ja parempaa seuraa on hankalaa löytää. Dear friend, jos nyt luet tämän niin näitä reissuja on pakko toteutella vielä enemmän myös ensvuonnakin!

Kolmantena on taas itseä toistaen pakko mainita jokaikinen rannalla vietetty ilta yksin ja yhdessä katsellen auringonlaskua, mietiskellen ja puhuen syntyjä syviä. Oulun rannoissa on vaan sitä omaa taikaa joka vuodenaikana eikä se kyllä koskaan häviä vaikka näkisi maailmaa ja sen puuterirantoja kuinka.

SAM_4636

Mutta tulipa tuota Oulun lisäksi toteutettua Juhannuksena myös extempore reissu Oulun ulkopuolellekin Kuusamoon. Onni on kaverit, jotka saa loistavia ideoita ja niin me vaan mentiin ja valloitettiin pieni karhunkierros, katseltiin keskiyön aurinkoa leiritulen ääressä ja valloitettiin Ruka vielä seuraavana päivänä kotimatkalla.

Seuraava vuosi on omalta osaltani täynnä odotusta. Tulevaa vuotta olen järjestellyt monta vuotta ja toivon että se tulee olemaan ikimuistoinen. Tällä hetkellä suu on vienossa hymyssä kaikesta koetusta ja ensivuoden suunnitelmista. Näillä muisteloilla ei siis muuta kuin ihanaa uutta vuotta kamulit ja palataan asialle ensi vuoden puolella!

Bosnia&Hertsegovina ja pikkuinen Pocitelj

30 km päästä Mostarista etelään löytyi pienoinen Pociteljin kylä Neretva joen varrelta. Ja koska tämä pieni nykyään lähes autio kylä on sopivasti Mostarin varrella, kuului täällä tunnin pysähdys retkiohjelmaan. Myönnän etten ollut kuullut koko Pociteljista ennen retkeä, joten ehkä tämänkin takia pysähdys oli varsin mielenkiintoinen ja tietenkin ensimmäinen pysähdys Bosnia&Hertsegovinan sisämaassa!

Nopeaa opasta kuunnellen opinkin, että tämä pieni kylä on historian saatossa sijaintinsa vuoksi ollut hyvin tärkeä puolustuskaupunki milloin missäkin sodassa. Kuitenkin viimeisimmässä pommituksessa 1990-luvun alussa kaupungin perintöä tuhottiin mittavasti, mutta kohteita on pyritty uudelleen rakentamaan UNESCO:n johdolla. Nykyään pikkuinen Pocitelj onkin siis yksi Bosnia&Hertsegovinan maailmanperintökohteista.

Bussista ulos astuessa tajusi käytännössä aika nopeaa ettei voisi eksyä, sillä koko kylässä meni vain kaksi ylöspäin viettävää pientä kivitietä. Käveltävää ja vierailtavia paikkoja olisi kuitenkin ollut enemmänkin kuin tunniksi ja itse päätin siltä istumalta, että käyttäisin oman aikani juoksemalla niin korkealle kuin ehdin vuorella sijaitsevalle linnoitukselle. Jos ei muuta niin korkealtahan näkee ainakin koko kylän!

Linnoitus, jota kohti pyyhälsin menemään rakennettiin 1400-1700 lukujen välissä suojelemaan kaupunkia. Linnoitus selvisi myös viimeisimmästä sodasta vähin vaurioin ja odottaa törrötti pientä turistia tutustumaan. Aika riitti kiipeämään vain linnoituksen toiseen päähän pienelle tornille, jossa oli hyvä huokaista ja ihailla maisemaa alas kohti kaupunkia. Kovin olivat puut eessä, mutta onneksi täällä ei tunnettu sellaisia rajoituksia ja muurin laidalle pääsi aivan hyvin kipuamaan ja nousemaan ilman minkäänlaisia turva-aitoja. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi maisemien eteen. Linnoituksen muuri olisi jatkunut ylöspäin ja kohti toista puolta kaupunkia, mutta siihen ei aikaa saanut mahtumaan. Pääasia että näki koko kylän ylhäältä käsin!

Toinen kylän tärkeä maamerkki on Sisman Ibrahim-Pasan moskeija, joka värittää myös ylhäältä näkyvää maisemaa. Moskeija on yksi ainoista Bosnia&Hertsegovinan perinteisestä Ottomaanien tyyliin rakennetuista moskeijoista ja se onkin kunnostettu täysin sodan jälkeen. Samoista puitteista löytyy muslimien uskonnollinen koulu, hamam ja kellotorni. Moskeijaan olisi ollut pääsymaksu, joten tämä nyt jäi tällä kertaa siis itseltäni näkemättä sisältä.

Mutta kokonaisuudessaan kapeat jyrkät mukulakivikadut ja historiaa huokuneet kivitalot loivat niin nätin maiseman, että olisihan tuolla kauemminkin ihan vain kävellyt ja poikennut paikallisten mummujen luona ostoksilla.Tällaiset pienet kylät kun on vain niin oma juttu.

Jos siis olet suuntaamassa rannikolta Mostariin päiväretkelle niin tässä olis esimerkiksi yks aika loistava parin tunnin pysähdyskohde strategisella paikalla kauniissa jokimaisemissa.