Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Oulu

Oulu ja lähimatkailua Hailuodon saarelle

On varmaan tullut ennenkin ylistettyä Oulun monipuolisuutta lähimatkailun ja retkikohteiden suhteen ja tässä tulee taas yksi, josta en ole vielä koskaan aiemmin kirjoitellutkaan pieneen rakkaaseen blogiini. Tuossa kaupungin kohdalla merellä möllöttää nimittäin valtava saari nimeltään Hailuoto. Saari on aina ollut itselleni niitä ”niin lähellä, mutta niin kaukana” kohteita, mutta vihdoin loppukesästä sain houkuteltua autollista seuraa mukaani valloittamaan saarta.

Niin…. Saavuttamista ei ole muuten tehty tästä kaupungista maailman helpoimmaksi autottomalle matkailijalle. Busseja saarelle ja takaisin kulkee Oulun linja-auto asemalta arkipäivisin tasan kolme, lauantaisin kaksi ja sunnuntaisin yksi ainoa kappale*. Tämä tuo käytännössä tilanteen, jossa esimerkiksi arkipäivisin ainoiksi mahdollisuuksiksi jää ottaa aamun ensimmäiset bussit ja palata takaisin vasta päivän viimeisellä, jolloin saarella tulee olla minimissään yhdeksän tuntia. Tämän lisäksi bussi on erikseen soitettava ja kutsuttava Marjaniemeen ainakin tuntia ennen lähtöä, jos kalastajakylästä mielii aloittaa kotimatkan Hailuodon keskuksen sijaan. Ilman pyörää tai omaa autoa valtavalla saarella on muutenkin vähän jumissa liikkumattomana eikä saarikierroksesta saisi yhtään niin paljoa irti kuin nopeammilla menopeleillä.

Henkilöautolla Oulun keskustasta lauttarantaan hujauttaa reilussa puolessa tunnissa. Lauttoja kulkee Oulunsalon ja Hailuodon välillä ajasta riippuen yksi tai kaksi tunnissa ja merimaisemia ilmaisen lautan kyydistä saa ihailla 25 minuutin ajan. Ajoaika Hailuodon lauttarannasta aina saaren toiseen päähän on noin puolituntia.

Nyt kun sitten kaikki lukijat ovat jo menettäneet toivonsa saaren saavuttamisen suhteen niin mennäänpäs itse kohteeseen ja miksi sinne sitten kuitenkin kannattaa päiväreissuilla. Ensinnäkin tilastoissa Hailuoto taitaa pitää Suomen saarista pronssititteliä kokoa katsottaessa ja ympärivuotisia asukkaitakin on saarelle löytänyt lähes tuhat kappaletta. Oululaisille kuten meitsulillekin saari on kuitenkin erityisen tunnettu mökki- ja ajanviettopaikka jonne tullaan ostamaan kalatuotteita, keräämään koko suvulla marjoja ja nauttimaan luonnosta. Siinäpä se Hailuodon sydän oikeastaan piileekin, luonnonrauhassa, -aktiviteeteissa ja merellisessä ilmassa. Miksipä ei siis lähteä valloittamaan saarta myös ihan Oulun lomallakin.

Marjaniemi – Hailuodon saaren sydän

Marjaniemi ei ole saaren pääkeskus, mutta Hailuodon sydän se on sitäkin enemmän. Marjaniemi löytyy saarta halkovan tien päästä aivan läntisimmistä osista ja tarjoaa matkailijalle kaikkein eniten kauniita maisemia. Punaiset vanhat kalastajamökit ja valkoinen parhaat päivänsä nähnyt majakka luovat Marjaniemen tyypillisimmän maiseman. Edelleenkin Marjaniemessä sijaitsee yksi alueen tärkeimmistä kalasatamista, mutta vilkkaaksi ei voi kylää missään nimessä kutsua. Lankkupolku vie Marjaniemen tunnetulle rannalle, joka herää eloon heinäkuussa järjestettävien Bättre Folk festivaalien aikaan. Kovin oli kaunis ranta kuitenkin päässyt ruohottumaan ja muutenkin harmittavan alas on ajettu Hailuodon matkailullisesti tärkeimmän kylän palvelut. Hotelli Luotsi koittaa elää omaa elämäänsä mökkimajoituksen kanssa, mutta esimerkiksi tutustuminen majakkaan on tehty lähes mahdottomaksi kalliiden opashintojen vuoksi.

Sunikari – Hailuodon kauneinta rantamaisemaa

Sunikarin pieni poukama ja kalasatama löytyy saaren lounaisimmasta osasta. Kärrypolun varrelle jäi Hailuodon oma pienlentokenttä ja hyviä mustikkamaastoja. Ajaminen kuitenkin kannattaa, sillä lopulta rannikolta avautuu ainakin omat lemppari rantamaisemat ihan koko saarella. Muutama hassun pieni mökki, pienveneitä ja ranta. Sen enempää ei siis kannata odottaa, mutta tänne jos minne kannattaa ehdottomasti tulla viettämään kaunista kesäpäivää eväiden kanssa ja hyppiä hiekalla kuin viimeistä päivää.

Hailuodon keskus – Museoita ja palveluita kirkosta paikallisiin kuppiloihin

Hailuodon kunnan keskus sijaitsee taktisesti saaren keskellä. Asukkaalle ja mökkiläiselle se tarjoaa kaikki tarpeelliset palvelut kirkosta pariin ruokakauppaan, bensa-asemaan ja paikalliseen kuppilaan. Kulttuurinnälkäiselle matkailijalle kesäisin hyvänä vierailukohteena toimii  Hailuodon kotimuseo, jossa pääsee tutustumaan perinteiseen elinkeinoon kauniissa maalaismaisemissa. Valitettavasti museo on auki vain kesäisin, joten sesongin ulkopuoliselta jää tämäkin näkemättä.

Petsamo – Hailuodon kauneinta laiturimaisemaa ja modernia taidetta

Taasen yhden kärrypolun päästä saaren itäisestä kainalosta avautuu kauniit maisemat. Tänne tuli itsellä lähdettyä ihan vain geokätkön perässä, mutta myönnettävä on, että Petsamon laiturimaisema oli ehdottomasti saaren kaunein. Täällä näkisin itseni istumassa ystävieni kanssa iltaa nauttien keskiyön auringosta. Mutta löytyi sieltä keskeltä pusikkoa muutakin kuin kaunis laituri, nimittäin betoninen iglun näköinen viritelmä Organum. Hai Artin rakentamassa ja Lukas Kuehnen  suunnittelemassa betonimöykyssä ääni kantoi ja koko betoninen pyöreä pallero edusti itselleni kyllä jokaisella sanalla modernia taidetta.

Potinlahti – Lahtimaisemaa lauttarannan kupeessa

Kun juuri myöhästyttiin edellisestä lautasta päätettiin me käydä vielä katsastamassa lauttarannan kupeessa sijaitseva Potinlahti. Kaunis lahtihan täältäkin löytyi, mutta sanoisin edellämainittujen ajavan ehdottomasti kauneudellaan paikan ohitse. Tule tänne kuluttamaan aikaa jos missaat lautan, muuten kiireellisellä aikataululla tämän voi ihan hyvin sivuuttaa.

Se on kuitenkin selvää, että jokaista näitä paikkaa yhdistää luonnonrauha. Ei ihme, että Hailuoto on mainittu yhtenä Suomen kauneimmista kansallismaisemista. Pellot ja merenranta, vanhat talot ja pysähtynyt meininki takaa satunnaiselle kävijälle kyllä ihan omanlaisensa maailmansa. Siihen kun sitten vielä yhdistetään vanhat perinteiset elinkeinot ja niiden hengissäpito aina kalastuksesta panimotuotantoon ja erilaisiin karja- ja maitotiloihin on paketti aikalailla kasassa ja koossa.

Hailuoto on ehdottomasti yksi parhaimmista päiväretkikohteista Oulusta käsin!

Mikä? Hailuoto
Missä? Saarin Oulun edustalla
Mitä? Luontoa, kaunista rannikkomaisemaa ja pieniä kyliä
Miten?  Omalla autolla tai bussilla numero 59. Jos olet menossa bussilla tarkista aikataulut etukäteen, sillä vuoroja on vain muutama päivässä. Aikuisen lippu maksaa 10,10 eur ja lisämaksusta pyörä kulkee 3,30 euron hintaan.

Yli-Ii, kivikautinen Kierikki ja lähiseutumatkailua

Käytiimpäs viimeviikolla aloittelemassa lähiseutujen tutkailua ja keräämässä lähipaikkoja pois kätkökartalta. Yhtenä harmaana päivänä otettiin suunnaksi Yli-Ii, sillä haluttiin nähdä ja kokea muutakin kuin geokätköjä. Niinpä auton nokka näytti 50 kilometriä Oulusta koilliseen ja pienen huristelun jälkeen oltiinkin perillä uinuvassa kylässä ja edelleen Oulussa! Tai no itseasiassa ensimmäiseksi auton nokka toki vei meidät 5 kilometrin päähän kylän ytimestä Kierikkiin, jonka voisin kuvitella olevan alueen vetovoimaisin kohde. Paikoilla on tullut käytyä ainoan kerran joskus prinssinakin pituisena päiväkotireissulla, joten johan oli aika toteuttaa uusi reissu maisemiin.

Kierikin idea on toimia tietopankkina ja pienenä kivikauden esittelypaikkana. Pieni matkailija voi tutustua sisällä museotiloissa alueen historiaan ja perimään ja sen jälkeen painua pusikkoon kivikautiseen kylään katsomaan konkreettisesti, kuinka ne esi-isät onkaan alueella eläneet. Näin mekin siis tehtiin. Maksettiin tiskiin 5 euron opiskelijan ja 8 euron aikuisen pääsymaksu ja aloitettiin kierros sisätiloista. Tulipas siellä verestettyä tietotaitoa jääkaudesta ja luettua paljon infoa muinaisihmisistä. Samalla tuli pukeuduttua kivikauden malliin ja otettua selfieitä pienessä kodassa. Samaan hintaan kuului myös noin 15 minuutin elokuva kivikautisesta elämästä. Ei tarvitse enää miettiä, mistäs se niin sanottu sisu on lähtenyt liikkeelle.

Kierikissä kaivellaan yhä edelleen muinaisesineitä ja vanhoja asuinpaikkoja ylös ja tälläkin hetkellä alueella oli yleisökaivaukset menossa. Ensimmäisenä ulkona mentiinkin katsastamaan kun ammattilaiset hypistelivät hiekkaa ja etsivät muinaisesineitä. Alueen tutkimukseen tulee hyvin rahoitusta ja nytkin muutama britti oli päässyt kesän ajaksi ihailemaan Suomen maaperää. Kun siinä jäätiin tuijottelemaan tuli yksi tyypeistä aika nopeaa kertomaan kahdelle kiinnostuneelle tutkimuksesta ja löydöksistä. Kuulemma painaumien kohdalla onkin sijainnut aikoinaan kyliä ja asumuksia ja arkeologeilla riittää alueella työtä vielä ainakin seuraavaksi 200-vuodeksi.

Yleisökaivauksien edestä lähti lankkupolku itse improvisoidulle kivikautiselle kylälle. Mökkien lisäksi alueelta löytyi kylän tyylin mukaisesti pukeutuneita oppaita, jotka tarpeen tullen opastivat kaikissa kivikauden aktiviteeteissa aina puisella kanootilla soutelusta jousiammuntaan. Viimeinen lankkupolku esitteli kivikauden aikaisia pyydyksiä ja täytyy sanoa, että jo on ihmisillä ollut mielenkiintoa. Sitten oltiinkin jo takaisin alkupisteessä. Ja näin jälkikäteen täytyy kyllä myöntää, että aika ylihinnoiteltu oli kyllä tämäkin kohde tarjontaan nähden.

Kun sitten alueen vetovoimaisin kohde oli tampattu, seuraavana vuorossa oli tietenkin itse Yli-Ii. Ensimmäisenä pysähdyttiin tsekkaamaan rantamesta ja Yli-Iin möljä. Vettä yritti ripsiä, joten jostain syysta pieni rantapoukamakin oli autio. Tällä kertaa ei siis mekään uitu, mutta kätkö sen sijaan paljasti olemassaolonsa melko piakkoin.

Ja viimeisenä auto pöräytti kylille suoraan Salen pihaan ja tutustuttiin kylän tarjontaan. Ei tässä Oulun kolkassa kyllä valitettavasti ollut enää paljoa tarjontaa jäljellä. K-Kauppa näytti lopettaneensa rakennuksen kunnosta päätellen ja ajat sitten ja ne vähäiset liiketilat olivat aika hiljaisia. Niinpä me tyydyttiinkin ottamaan sellaiset pakolliset turistikuvat keskellä hiljaista valtatietä, käytiin katsastamassa komea kirkko ja jatkettiin matkaa.

Olipahan kiva pikareissu ja tulipahan taas nähtyä uusia puolia Oulusta. Näitä lisää ja seuraavan kerran miksei vaikka pyörälläkin!

Oulun Tuomiokirkko ja kurkkaus kulissien taakse

Oulun keskustan korkeimmalle paikalle rakennettua pirteän keltaista 56,5 metristä Tuomiokirkkoa ei voi olla näkemättä käveleskellessä Oulun keskustan katukuvassa. Itselläni tulee nykyään lähes päivittäin ohitettua kyseinen pytinki, mutta harvemmin on tullut käytyä sisällä asti. Tänä kesänä ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä vietänhän kotimaan täyteistä kesää ja pytinkiä tulee harvase päivä ympyröityä matkailijoiden karttoihin.

Oulun tuomiokirkko_1

Oulun tuomiokirkko_5

Oulun tuomiokirkko_6

Oulun tuomiokirkko_7

Oulun tuomiokirkko_20

Pari viikkoa sitten koitti ensimmäinen kerta tälle kesää kirkossa sisällä, kun mentiin kaverin kanssa ratkomaan geologista tehtävää. Tänä päivänä nähtävissä oleva kirkko valmistui ensimmäisen kerran vuonna 1777. Kirkko ei kuitenkaan selvinnyt vaurioitta vuoden 1822 suurtulipalosta puurakenteiden palaessa. Niinpä kirkko päätettiin kuitenkin pystyttää uudelleen vanhojen perustusten päälle, jonka runkona toimivat vanhat kiviseinät, mutta johon täysin uutena rakennettiin keskuskupoli, kattorakenteet ja torni. Sisältä kirkko avautui väljänä ja valoisana valkoisine seinineen ja pienine kultauksineen. Puitteissa kelpaisi viettää isompiakin juhlia, sillä tilaa ja penkkejä riittää jopa tuhannelle hengelle asti.

Oulun tuomiokirkko_8

Oulun tuomiokirkko_9

Oulun tuomiokirkko_10

Oulun tuomiokirkko_11

Oulun tuomiokirkko_12

Kesäkiertelyssä parasta on kuitenkin elävä opas kirkon sisällä, joka kertoo kirkon historiaa, esittelee seinällä olevia maalauksia ja vastaa kaikkiin kysymyksiin. Samalla tuli kartoitettua mahdollisuutta vielä vähän laajempaan kierrokseen ja tähän laajempaan kulissien taa viemään kierrokseen pääsin osallistumaan eilen.

Niinpä siis eilen marssin kamera kaulassa paikan päälle suljetuille alueille ja kierros kohti kulisseja saattoi alkaa. Kohti kellotornia johtivat vanhat puuportaat, jotka kiersivät kirkkoa vieden ylöspäin. Välille jäi historiaa havisevia tasanteita ja portaiden jyrkentyessä alkoi huippu pikkuhiljaa häämöttää. Matkalla täytyi toki pysähtyä ihailemaan kirkon kelloja, sekä sen vastikää uusittua koneistoa.

Oulun tuomiokirkko_2

Oulun tuomiokirkko_13

Oulun tuomiokirkko_3

Oulun tuomiokirkko_4

Huipulla ilma oli tunkkainen, mutta hymyltä ei voinut välttyä, sillä ne maisemat! Voi huikeus kuinka hyvin näkyikään Oulun keskusta tuolta kirkosta ihan joka suuntaan.

Oulun tuomiokirkko_13Etualalla Lapland hotel. Taustalla oikealla näkyy Intiö ja sen vesitorni ja vasemmalla puolella näkyy kaikille Oulun kävijöille tuttu tiedekeskus Tietomaa.
SAM_4932

Maisema kohti rautatieasemaa. Horisontista voi erottaa Ouluhallin pyöreän katon. 

SAM_4929

Oulun kävelykatu Rotuaari

SAM_4928

Näkymä kohti Oulun toria ja jokisuistoa. Oikealla näkyvä ”laatikkotalo” on hotelli Radisson. Radissonin vasemmalle puolelle jää Oulun kaupungin teatteri. 

Oulun tuomiokirkko_15

Kirkon edestä löytyy Oulun vanhin puisto nimeltään Franzenin puisto. Oikealla näkyvä keltainen rakennus on Lyseon lukio. Vasemmalle taustalle jää Oulun tori ja muuten maisemasta voi erottaa Oulun saaristoa. 

SAM_4920

Aivan ydinkeskustan tuntumassa levittäytyvä Ainolanpuisto. Puiston keskeltä voi erottaa historiallisen Pohjois-Pohjanmaan museon. Taaempana taustassa näkyy patosilta, sekä Puolivälinkankaan vesitorni

Näkymiä olisi voinut jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa samalla kuunnellen mukaani saaman työntekijän juttusia. Näiden lisäksi huomioni kiinnittyi vanhoihin kieltomerkkeihin tupakoinnista ja kaiverruksiin seinillä. Tämä kirkko on toden totta nähnyt monia vuosia elämää.

Alaspäin mennessä polvet tutisivat normaaliin malliin kapeilla jyrkillä portailla ja alas päästessä ei ihan voinut käsittää, että sain oikeasti mahdollisuuden vierailla huipulla ja tutustua syvemmin Tuomiokirkkoon. Jos ulkomailla kirkot ovat aina mielenkiintoisia vierailupaikkoja, niin tämän vierailun jälkeen voin sanoa, että on ne kyllä kotimaassakin.

Oulun tuomiokirkko_19

Oulun tuomiokirkko_18

Oulun tuomiokirkko_16

Oulun tuomiokirkko_18

Vielä viimeisenä ennen pois lähtöä kurkkasin kaikille avoimiin tiloihin, kuten kirkon Kryptaan, jossa kesäisin toimii kaikille avoin kesäkahvila, sekä ulkotiluksiin, jossa sain vielä aivan erinomaista opastusta.

Mikä? Oulun Tuomiokirkko
Missä? Oulun keskustassa Kirkkokatu 3, keskustan kukkulan laella.
Milloin? Kirkon ovet ovat kesäisin (2016) avoinna päivittäin klo 10-20. Ullakolla sijaitseva kahvila palvelee maanantaista torstaihin 10-19 ja perjantaisin 10-15.
Mitä nähdä? Kirkkosali, kellarissa sijaitseva Krypta, piha-alueet
Mitä maksaa? Kirkkoon tutustuminen on täysin ilmaista.

Liminganlahden parhaalla näköalapaikalla

Viime viikolla juhlittiin kaverin synttäreitä, auto oli käytössä ja ilmat suosivat, joten päätettiin lähteä pidemmän kaavan iltaretkelle tutustumaan kummallekin uusiin maisemiin Perämeren suurimmalle lahdelle Liminkaan, joka löytyy 30 minuutin ajomatkan päästä Oulun keskustasta etelään.

Liminganlahti on yksi koko Suomen parhaimmista paikoista tutustua maankohoamisrannikkoon ja lintujen bongailuun. Alue on laaja kattaen koko lahden ja sen keskeisin paikka on itse Liminganlahden luontokeskus. Me oltiin sen verran myöhään liikkeellä että luontokeskukset oheispalveluineen oli mennyt jo kiinni ja jätettiin ne alueet suosiolla toiseen kertaan. Sen sijaan päätettiin valloittaa Temmesjoen lintutorni, joka jo esitteissä lupasi avautuvaksi kaikken parhaimmat maisemat koko Liminganlahdelle. Kokonaisuudessaan alueeltahan löytyy viisi eri lintutornia eri puolelta lahtea.

Meidän auton nokka siis osoitti suoraan Temmesjoelle ja pienien löytämisvaikeuksien jälkeen löydettiin Tupoksentieltä Temmesjoen satamaan vievä 7 kilometrin mittainen kärrypolku. Pieneen satamaan sai auton näppärästi parkkiin suoraan luontopolun alkamispisteeseen ja sitten suuntana olikin maankohoamisrannikko.

Temmesjoki_1

Temmesjoki_2

Luontopolku jakautui kahteen eri vaiheeseen, mitä tuli ensalkuun hetki ihmeteltyä. Ensimmäinen pätkä oli hyvin perinteistä metsäpolkua. Tämän jälkeen tultiin uuteen kärrypolkuristeykseen eikä oikein heti tajuttu polun jatkuvan suoraan edessä päin. Pienen hämmästelyn jälkeen kaksi urpoa kuitenkin tajusi taas, mistä oli kyse ja matka jatkui. Välissä oli pieni ja tunnelmallinen kalastajakylä punaisine mökkeineen, ulkohuusseineen ja notskikojuineen. Ja sitten taas poluille päätyessä alkoikin suorastaan amatsoonimainen maasto pitkospuiden mutkitellessa itseä pidempien kaislikoiden seassa. Välillä pieniä jokisuistoja ylittäessä saattoi kuvitella olevan jossain aivan muualla kuin Oulussa ja mietittyä mitäs jos siellä jalkojen alla kuhisisikin krokotiilejä. No ei tainnut kuitenkaan kuhista ja reilun parin kilometrin jälkeen se odotettu merimaisema ja lintutorni kohosi suoraan edessä.

Temmesjoki_5

Temmesjoki_9

Temmesjoki_7

Temmesjoki_8

Ei turhaa esitteet kehuneet tornin näkymiä Liminganlahden parhaiksi, sillä vaikka nyt itsellä ei olekaan kokemusta muista torneista oli maisemat aika huimat ihan koko lahdelle ja vielä kauemmaskin. Aurinko paistoi, Finski laskeutui sopivasti Oulunsaloon ja kaikki tähdet oli aika just eikä melkeen kohdillaan. Taisi kaverikin siinä maisemaa tuijottaessa todeta ettei tämän paremmin vois syntymäpäiväänsä viettää. Ainoa miinus tuli notskin puuttumisesta, sillä tonne jos minne olis ollu aika täydellistä jäädä evästämään ja oottelemaan keskiyönaurinkoa.

Temmesjoki_10

Temmesjoki_11

Temmesjoki_12

Temmesjoki_13

Eväille päätettiin kuitenkin lähteä alkupisteeseen Temmesjoen satamaan ja kerrankin kävi vielä niin hyvä tuuri, että edellisten tulet odotti valmiina uusia makkaroita paistumaan. Makkaraa ja vaahtokarkkeja maha täynnä täytyi käydä vielä istuskelemassa laskevan auringon jokirannassa katselemassa kalastajia ennen paluumatkaa.

Temmesjoki_13

Temmesjoki_14

Temmesjoki_15

Että taaspas löytyi uusi paikka näinkin läheltä, eikä tällä reissulla nähnyt kuin säälittävän pienen osan koko Liminganlahdesta. Uusi reissu on jo suunnitteilla!

Mikä? Temmesjoen lintutorni – Liminganlahti
Missä? 25 kilometriä Oulusta etelään
Miten? Lähinnä henkilöautolla taikka pyörällä. Käänny Tupoksen tieltä Temmesjoentielle ja vedä kärrypolkua pitkin 7 kilometriä aivan päähän, josta löytyy Temmesjoen satama. Temmesjoen satamasta lähtee hyväkuntoinen noin 2km pitkä luontopolku kohti lintutornia. Lintutornista avautuu parhaimmat näkymät Liminganlahdelle.

Kiitos vielä kaverille kuvista, joissa minä esiinnyn! 

Scandic Oulu – Rentoutumista sitä tarvitsevalle

*Blogger’s Inn majoittuminen yhteistyössä Scandic Oulun kanssa

Syksy meni kuin hujahtaen painaessa opintoja menemään. Täytyi ottaa ennakkoa palautettavien töiden kanssa että pääsee ensin syyslomalle Prahaan ja sitten vielä Kanarian aurinkoon. Lomat tuli hypittyä menemään ja univelkaa ehti kertyä melkoinen kasa. Viimeisen viikon ahkeroin aina aamu kahdeksasta ilta seitsemään, mutta onneksi olin ennakoinut jo etukäteen hässäkän ja saanut järjestettyä syntymäpäivien ja lähestyvän joulun kunniaksi rentoutumisruiskeen Scandic Ouluun. Tämän päätin olevan samalla myös palkinto kaikista syksyn opintopisteistä.

Miniloma keskustassa ei olis voinut siis sattua sopivampaan ajankohtaan. Kun edellisen päivän olin vielä polkenut ympäri Oulua ja sunnuntaiaamun juossut lahjojen kanssa taloudesta toiseen oli iltapäivällä vihdoin aika ottaa suunnaksi kimpsuineen kampsuineen keskusta ja aloittaa hotelliloma!

Scandic Oulu_1

Scandic Oulu löytyy kätevältä paikalta aivan Oulun keskustan ytimestä Finnkinon naapurista ja kiven heiton päästä Oulun torilta. Rotuaarillekaan matkaa kertyy vain muutama kymmenen metriä. Kaikki sijainnilliset puitteet on siis tällä majalla ehdottomasti kunnossa ja ei kauaakaan kun hotelli oli saavutettu. Aulassa pienen odottamisen jälkeen sai ystävällistä asiakaspalvelua, perustietoa hotellista ja avainkortin huoneeseen. Siitä se sitten lähti, rentoutuminen.

Huone löytyi ylimmästä kuudennesta kerroksesta helposti ja voi sitä ilon määrää kun vastassa odotti parvekkeellinen superior tason huone kaikilla herkuilla. Kaikki herkut koostuivat kupillisesta suklaata ja kylmässä odottavasta skumppapullosta. Kyllä oli ilo loikoilla ilta lämpimän peiton alla ja maiskutella suklaata syntymäpäivän kunniaksi.

Scandic Oulu_2

Scandic Oulu_3

Scandic Oulu_8 Scandic Oulu_5 Scandic Oulu_7

Scandic Oulu_4

Ennen rentoiluvaihteita huone täytyi toki tutkia perinpohjaisesti ja erityisesti ne parvekkeelta avautuvat maisemat. Tämä parveke oli lasitettu ja kotoisa. Maisema avautui kerrostalojen yli merelle ja vasemmalle kuikuillessa pystyi näkemään torille. Onnekkaita ovat ne, jotka asuvat edessä olevissa kerrostaloissa. Ihan täydellinen paikka.

Muutoinkin huone oli aivan omaan tyyliini sisustettu. Ihanan vaalea, moderni ja raikas. Pieni eteistila toi mukavasti tilan tuntua koko huoneeseen ja sama tyyli jatkui myös kylpyhuoneessa. Säilytystilasta ei ollut pulaa allastason ollessa koko päätyseinän mittainen. Tykkäsin niin kovasti. Samoin tykkäsin suihkuseinämä ratkaisusta, joka oli liikuteltava eikä vienyt ollenkaan turhaa tilaa. Kylpyhuoneesta löytyi myös Face Stockholmin tuotteita, jotka ainakin omalla iholla tuntuivat oikein mainiolle. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli kylpyamme ja sen tarjoamat vaahtokylpeilyhetket. Pehmeä sänky ja suklaakippo korvasivat senkin kyllä melko mallikkaasti.

Scandic Oulu_8

Scandic Oulu_9

Scandic Oulu_11

Illan raskaimpana aivotyönä toimi siis suklaamakujen valinta. Kun suklaaähkyt oli saavutettu oli hyvä painaa silmät kiinni siihen odotettuun aamupalaan asti. Sanoisinko, että rentoutumista parhaimmillaan.

Aamupala odotti katettuna ja valmiina lappamiseen. Ensimmäinen fiilis pöydät nähdessä pudotti kuitenkin suurimmista pilvilinnoista maanpinnalle. Tarjottavaa oli hajautettu sinne tänne eikä alkuun oikein ottanut selvää, mistä aloittaa. Luulin jo jääväni ilman vaaleaa sämpylää, kunnes nekin kätevästi löytyi terveysleipien alle piilotettuina. Kun siis lopulta pääsi kärryille, mistä pöydästä mikäkin löytyy aamupalahetki oli pelastettu ja oi että sitä ruokaöverinautinnon määrää. Leipää, karjalanpiirakoita, munavoita, (liian kitkerää) marjasmoothieta, kuivattuja hedelmiä, munakokkelia ja kasviksia. Jälkiruuaksi croissanttia ja marjapiirakkaa. Erityinen plussa appelsiinille maistuvasta appelsiinimehusta. Sekään kun ei ole viimeaikoina ollut itsestäänselvyys.

Scandic Oulu_12

Scandic Oulu_14

Täydellä mahalla oli hyvä mennä ottamaan pienet päiväunet ennen huoneen poisluovutusta. Tästä rennommaksi ei kokemus olisi voinut enää muuttua. Scandicista irtosi siis juuri eikä melkein se mitä lähdin hakemaan, tuulettunut pää ja virkeä mieli.