Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Minä

Rauhallinen matkavuosi 2021

Jos viime vuonna elettiin kotimaanmatkailun kultavuotta, niin tämä vuosi on kyllä ollut kotoilun ja isojen tavoitteiden kultavuosi. Viime vuoden valmistumisen johdosta, tänä vuonna oli aika hankkia vakituinen oman alan työpaikka sekä ostaa ihka oma ensimmäinen koti. Näin siis kaiken koronamyllerryksen keskellä tämä vuosi on pyhittynyt kodin rakentamiselle, oman tietotaidon kasvattamiselle ja rauhoittumiselle.

Tammikuu – Helsinki

Tammikuu alkoi pikaisella ostosmatkalla Helsingissä. Muutaman päivän ostosmatka sisälsi kauppakeskusten lisäksi virkistäviä kaupunkikävelyjä, hyvää ruokaa ja rentoutumista hotellilla. Tämä oli ihana irtiotto ennen uusien opintojen ja töiden aloittamista.

Helmikuu – Rovaniemi

Ystävänpäivä viikonloppu oli tänä vuonna astetta spesiaalimpi, kun viikonloppu vei Rovaniemelle yöpymään Arctic SnowHotellin lasi-igluun ja ihmettelemään yöllisiä revontulia.  Samaisella matkalla ehdimme vierailla lumihotellissa sekä tutustua Rovaniemen mahtavaan ravintolatarjontaan.

Maaliskuu – Iso-Syöte 

Viikonloppureissut saivat jatkoa maaliskuun loppupuolella, kun suuntasimme pienellä kaveriporukalla kohti Iso-Syötettä. Viikonlopun aikana ehdimme tutustua Teerivaaran kierrokseen lumikengillä sekä vedellä off roadia kohti Iso-Syötteen huippua. Vaikka kelit olivat jo keväälle ominaisen leppoisat, ei tällä reissulla jääneet odottamani tykkypuutkaan näkemättä. Ne ovat Syötteellä aivan huikeat!

Toukokuu – Rovaniemi ja Porvoo

Toukokuussa koitti sekä äitienpäivän pieni yllätysmatka Rovaniemelle sekä Helatorstain täyttämä lähes pidennetty viikonloppu Uudellamaalla. Äitienpäivän parhautta oli päästä vihdoin yöpymään tunnettuun Arctic Light hotelliin sekä herkuttelemaan jo aiemmin hyväksitodetuissa Rovaniemen ravintoloissa. Helatorstain etelän reissu kului vastaavasti ihmetellen juuri puhjenneita kirsikankukkia, päiväreissulla Kukuljärvellä ja nauttien aivan mahtavista helteistä. Tämä reissu oli kertakaikkinen sukellus kesään!

Kesäkuu – Koli ja Mallorca

Kesäkuussa koitti odotettu parin viikon loma, jonka aikana ehdin pyörähtää sekä Kolilla juhlimassa syntymäpäiviä että lennähtää ensimmäiselle korona-ajan ulkomaanmatkalleni Mallorcalle. Mallorcan reissu jännitti etukäteen, mutta jo heti ensimmäisenä lomapäivänä jännitys laski ja sama vanha matka innostus täytti ihan jokaisen mahdollisen sopukan.

Heinäkuu – Home sweet Oulu

Heinäkuu tuli vietetty monien muiden kuukausien tapaan kotona. Heinäkuu kuitenkin suosi ihanilla kesäkeleillään sen verran ahkerasti, että vapaa-aika tuli vietettyä enemmän ulkona kuin kotona. Pyöräretkiä lähiseuduille, myöhäisiä iltoja rannalla sekä perinteeksi muodostuneita sukujuhlia. Ihana kesäinen kuukausi!

Elokuu – Matkakohteena uusi koti 

Elokuussa koitti jännittävä päivä, sillä kirjoitin ensimmäisen oman asuntoni kauppakirjat. Nimen laittaminen paperiin oli suuri hyppy uuteen ja antoi samalla aineksia alkaa haaveilla uuden kodin sisustuksesta sekä suunnitella muuttoa.

Syyskuu – Lieksa

Syksyn pimenevät illat saivat haaveilemaan ruskaretkestä, jonka myötä löysin itseni mökkeilemästä Pielisen rannalta Lieksasta. Viikonloppuun mahtui saunomista, auringonlaskun ihailua omalla rannalla sekä pientä retkeilyä Ruunaan retkeilyalueella. Ihania rentouttavia hetkiä arjen keskelle.

Joulukuu – Teneriffa

Loppuvuosi on juossut hurjaa vauhtia muuttaessa ja uutta kotia laittaessa. Itsenäisyyspäivä tarjosi kuitenkin yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka päätin yhtään miettimättä hyödyntää matkalla kohti Teneriffaa ja sukulaisia. Muutaman kuukauden aikana maahantulorajoitukset Espanjaan tuntuivat höllentyneen ja matkustaminen oli jo lähes kuin ennen vanhaa täysine lentokenttineen. Tämä aurinkotankkaus tuli juuri oikeaan saumaan ja antoi toiveita myös tulevalle vuodelle.

Näin siis vuoden 2021 viimeisenä päivänä toivon todella, että ensi vuonna ansaitut lomapäivät täyttyisivät mitä mahtavimmilla seikkailuilla, ystävien näkemisellä ympäri maailmaa sekä ikimuistoisilla hetkillä yhdessä.

Mitä mahtavinta uutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!  

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 20182019,2020.

10 matkailufaktaa minusta

Uusi vuosi ja uudet blogihaasteet! Mikä ihana kombo varsinkin kun maailmantilanne ei näytä paranemisen merkkejä ja inspiraatio palmutarinoiden jakamiseen on edelleen hieman hakusessa. Laitetaanpa siis viikko käyntiin 10 matkailufaktalla minusta. Kiitos vielä Kerran poistuin kotoa Nooralle haasteesta. Kohdat ei liene ketään minut tuntevia yllättäviä, mutta tarjoaa ehkä uusille lukijoille hieman inside tietoa itsestäni.
So here we go!

1. Olen tavoitteellinen matkailija

Sen lisäksi, että olen hyvin suunnitelmallinen ja tavoitteellinen koko elämässäni, olen sitä myös jossain määrin matkailun osalta. En varsinaisesti kerää maita, mutta en voi sanoa ettenkö haluaisi esimerkiksi käydä kaikissa Euroopan maissa lähitulevaisuudessa. Yksi konkreettinen tavoite on myös kiertää jokainen Espanjan itsehallintoalue läpi. Lisäksi haaveilin pitkään, että vierailisin 50 maassa 25 ensimmäisen ikävuoteni aikana. Korona kuitenkin kaatoi tämän suunnitelman, mutta maat varmasti odottavat myös tulevaisuudessa.

2. Rakastan 3S kohteita, mutta tarvitsen lomalleni tekemistä

Mikäpä sen ihanampaa kuin aurinko, hiekka ja meri. Siihen kylkeen lämpimässä tuulessa huojuvat palmut ja tuoreet kookokset. Rakastan tropiikkia, mutta en voi olla liian pitkään paikallani. Siksipä paras yhdistelmä itselleni on paikallisten asuttama trooppinen lomakohde, jossa rannalta voi paeta mahdollisuuksien mukaan vaikkapa kahviplantaaseille tai snorklausretkille.

3. Haahuilen päämäärättömästi ja tarkkailen ihmisiä

Rantojen vastapainoksi viihdyn myös hyvin hektisillä kaupunkilomilla. Tällaisilla reissuilla lempipuuhaani on kävellä päämäärättömästi, astua mukavan näköiseen kahvilaan sisälle ja yksinkertaisesti seurata paikallisten eleitä ja elämää ympärilläni. Tätä harrastin paljon varsinkin vaihtoaikanani Madridissa, jossa ihmiset muutenkin elävät ulkona isoilla porukoilla kokoontuen.

4. Olen korkeiden paikkojen ystävä

Olipa sitten ranta- tai kaupunkiloma, olen se tyyppi joka selvittää ensimmäisenä paikan parhaimmat näköalapaikat. Rakastan vuoria, kirkontorneja, rooftop baareja ja kaikkea siltä väliltä panoraamanäkymineen. Sitten olen myös se hullu, joka menee mielellään istumaan sinne kallionkielekkeelle ja jopa nauttii siitä.

5. Pidän roadtrippien ideasta, mutta en tykkää autossa istumisesta

Raodtripin vapaus, itse suunniteltu reitti ja upeat pikkukylät, joissa on mahdollisuus pysähtyä. Ja sitten se järjetön liikenne ja pakokauhu, jota koen, kun astun tavallisen henkilöauton kyytiin. Ruuhkat saavat ahdistumaan ja epävakaa ajokeli pelkäämään henkeni edestä. Sinänsä hassua, koska harvemmin koen samaa tunnetta esimerkiksi bussin kyydissä istuessani. Juna on kuitenkin oma suosikkini kiertomatkojen tekemiseen ja lentokone kulkuväline, jossa olen eniten kotonani.

6. Haalin matkoilta tuliaiseksi elintarvikkeita ja mausteita

En ole matkoillani suurempi shoppailija, mutta tietyt tuotteet tekevät ikuisen poikkeuksen. Kahvi- ja kaakaomaista ei voi lähteä kotimatkalle ilman laukullista papuja ja jauheita. Lähi-Idässä jo pelkkä mausteiden tuoksu saa itseni hamstraamaan herkkuja seuraaviksi vuosiksi eteenpäin. Espanjasta haalin Turrónia ja kun joku päivä pääsen Argentiinaan vannon laukkuni pursuavan aitoa oikeaa dulce de lecheä. Tästäpä tulikin mieleeni, että muutama vuosi sitten ostetut basilika- ja kanamausteet ovat jo loppu, joten esimerkiksi Kreikan tai Turkin matka tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

7. Kestän kuumaa paremmin kuin kylmää

Olen erityisesti lämpimien maiden matkailija. Koen harvoin kuumuutta, mutta pienikin viima saa minut tutisemaan. Tämä ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta matkoista Etelämantereelle tai Grönlantiin. Myönnän kuitenkin, että arktisiin kohteisiin matkustan mieluummin mahdollisimman lämpimänä aikana.

8. Suomi oli minulle tuntematon matkakohde ennen kuin korona iski

Suomessa matkailu ei ole koskaan ollut meidän perheemme ykkös juttu. Lapsuuteni lomilla suuntasimme aina lentokoneella jonnekin lämpimään, josta olen omaksunut tämän toimintatavan ja kiinnostuksen myös aikuisuuteeni. Viime vuodet ovat kuitenkin tehneet poikkeuksen, joista erityisesti viime vuosi (2020) kiihdytti Suomen matkailuani oikein urakalla. Jos ennen viime vuotta olin käynyt juuri ja juuri Oulun lähiseudun lisäksi Kolilla luokkaretkellä, Rovaniemellä pääsykokeissa ja ystävää tapaamassa Ylläksellä, voin nyt ylpeänä sanoa käyneeni vähän jokaisessa Suomen kolkassa. Suomen matkailun kärkikohteet ja vetovoimatekijät ovatkin saaneet mukavasti käytäntöä teorian päälle. Ja samalla voin todeta, että tulen matkailemaan kotimaassa myös koronan jälkeisenä aikana.

9. Tein ensimmäisen soolo-matkani 20-vuotiaana

Olen matkustanut koko ikäni, mutta nousin ensimmäisen kerran yksin lentokoneeseen ikiomalle matkalleni 20-vuotiaana. Yksin matkailu koukutti samantien ja sen jälkeen omaa aikaa maailmalla on kertynyt usean kuukauden verran. Parasta onkin ollut rohkeus lähteä. Kun on kerran astunut oman mukavuusalueen ulkopuolelle, en enää edes harkitsisi kotiin jäämistä vain reissukaverin puutteen vuoksi.

10. Olen hurahtanut matkailuun niin syvästi, että hankin siitä itselleni ammatin

Maailma alkoi kiinnostaa itseäni jo kouluaikoina. Joka vuosi olin anomassa lomaa, kun suuntasimme perhelomille palmujen alle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Maantiedon tunneilla rakastin maiden ja lippujen tunnistamista ja uusiin kulttuureihin perehtymistä. Tämän myötä myös antiikin historia vei palan sydämestäni. Vanhempana matkailutahti on vain kiihtynyt ja tiedonnälkä kasvanut. Eipä ollutkaan mitenkään erikoista, että aloitin tämän rakkaan blogini kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten samalla pyrkiessäni opiskelemaan maantiedettä yliopistoon. Tänäpäivänä olen matkailumaantieteestä valmistunut filosofian maisteri ja matkailu ei ole minulle enää pelkästään kauniita paikkoja. Se on raakaa liiketoimintaa, aluekehittämistä ja sillä on aina sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia ihmisille ja erityisesti ympäristölle. Viime vuosina arkeni on täyttynyt matkailualan asiakaspalvelu- ja markkinointitehtävistä enkä näe mitään syytä alanvaihdolle lähitulevaisuudessa. Päin vastoin itse vapaa-ajan matkailun ja kentällä analysoinnin lisäksi, haluan pysyä alan ja ajan hermoilla myös tulevaisuudessa lisäopintojen kautta. Matkailussa kun tietotaito ei tule koskaan loppumaan kesken.

———————–

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja

Erasmus ja opintokokemukset Madridista

Olen saanut paljon kysymyksiä opiskelusta Madridista. Millainen on taso, miltä siellä tuntuu asua ja toimiiko hommat eri tavalla… Koko opiskeluvaihto on vaatinut asioiden pureksimista ja nyt tunnen, että olen valmis alleviivaamaan ja luonnostelemaan jotakin myös teidän iloksenne. Toivottavasti tästä on hyötyä myös tulevaisuudessa vaihtoon hakeville tai mikä jottei ihan koko tutkinnon tekemisestä Espanjassa haaveilevillekin. Oma alla oleva kokemukseni perustuu Madridin autonomiseen yliopistoon, jossa opiskelin maantiedettä.

Omat taustat

Opiskelen siis maantiedettä pääasiallisesti Oulun yliopistossa. Lue lisää opinnoista tästä. Ennen Madridin vaihtoa sain kirjoitettua kandin pois alta ja paperit jäi 10 pistettä vaille. Näin ollen taustallani oli siis 2,5 vuotta opiskeluja ja lähes kaikki kandin kurssit takana päin. Espanjan kieltä olen opiskellut koulussa lukiosta lähtien. Jatkoin opintoja yliopistossa, mutta tuntui etten saanut mitään uutta jatkokursseilta irti. Oma kieleni on lähes aina perustunut kuultuun ja puhuttuun kieleen, mikä näkyi ja näkyy edelleen kielioppiasioissa. En osaa kirjoittaa saatika puhua puhtaasti ja tämä kielen hiominen oli syy, miksi ehdottomasti halusin Espanjaan vaihtoon. Kun pidemmälle meneviä kursseja ei enää tarjota, mikä olisikaan parempi tapa prepata kieltä kuin lähteä Madridiin.

Reippaasti hakemaan

Kirjoittelin ennen lähtöä hakuprosessistani, josta voi lukea enemmän täältä. Lyhyesti sanottuna Erasmus haku on helppoa. Ainakin meillä Oulun yliopistolla on omat kiintiöpaikat jokaisella opintoalalla tiettyihin kohteisiin. Mantsalla oli siis tällainen suora kiintiöpaikka Madridiin, joten tätä pääsyä ei oikeastaan tarvinut edes omasta puolestani jännätä. Kiintiö toimii molempiin suuntiin ja yleensä paikkoja on pari kappaletta jokaiselle lukukaudelle.

Madridiin hakusuosituksena oli B1 tason espanja, joka tarkoittaa vahvaa peruskielitaitoa.Tämä sen takia että vaihtoyliopistossa (Universidad Autonoma de Madrid) ei ollut tarjolla ainuttakaan maantieteen kurssia englanniksi. Vähän kyllä siis sanoisin, että turha tuonne on ummikkona edes yrittää lähteä. Voi olla että jää kokemus aika köykäiseksi, varsinkin kun 75 % kursseista on otettava ”kotikunnasta”.

Sisäänkirjautumisprosessi ja asettuminen

Universidad Autonoma de Madridista eli UAMsta tuli ensimmäinen viesti vasta 3 viikkoa ennen tervetulotilaisuutta ja kurssien alkua. En netistä myöskään aiemmin löytänyt tietoa, milloinkas yliopisto aloittaa lukukautensa, joten ostin jo etukäteen lennot varalta tammikuun alulle. Yliopisto alkoi kuitenkin siis vasta helmikuun alussa, joten olipahan aikaa matkustaa ja asettua rauhassa. Tämä lukukauden alkamisaika vaihtelee kuitenkin huomattavasti yliopistottain ja opiskelualoittain, ei kannata siis kokemukseni perusteella tuudittautua, että hommat alkaa vasta helmikuussa.

UAM sijaitsee keskellä maaseutua, 20 kilometrin päässä Madridin keskustasta. Paikalle pääsee kuitenkin helposti Cercaniaksella C4 keskustasta 20 minuutissa. Tässä vaiheessa kannattaakin miettiä kumpi on tärkeämpää yliopiston vai keskustan sijainti asuntoa etsiessä. Itse valitsin asuntolan opiston vierestä, sen esittely löytyy tästä. Muuten tuo yliopisto osoittautui yhtä vanhaksi ja laatikkomaiseksi laitokseksi kuin Oulun vastaavakin. Mitään linnaa ei siis kannata odottaa paikalle päästyä. Toki kampuksen sisältä löytyi monta patiota pienille kaljatauoille, pari ruokalaa, apteekki ja opintotoimistoja.

Tervetulotilaisuudet pidettiin espanjaksi. Paikalla oli kaikki Filosofia y Letras tiedekunnan vaihtarit ja kovin ihmettelin jo tässä vaiheessa kielivalintaa. Ei ollut ongelma minulle, mutta monille muille tämä aiheutti ongelmia, sillä kaikki se tärkeä informaatio jäi sisäistämättä. Tervetulotilaisuuden jälkeen saatiin siis aikataulut ja ohjeet papereiden pyörittämiseen. Opiskelijakorttihakemus tuli täyttää netissä, jonka jälkeen täytyi marssia opiston Santander pankkiin painattamaan kortti. Muihin papereihin tuli täyttää muun muassa valittuja kurssitietoja, pyytää omalta kotiyliopistolta allekirjoituksia ja vielä UAMn opintotoimistoon leimattavaksi. Myöhemmin nuo kurssit varmistettiin vielä netissä. Loppujen lopuksi tämä paperityö kävi hyvin kivuttomasti.

Mitä opiskelin?

Erasmus-vaihdon minimi on ottaa kolme kurssia. Koska en varsinaisesti lähtenyt opiskelemaan ahkerasti otin tuon minimin. 75 % kursseista tulee valita oman opintosuuntauksen alta. Minun tapauksessani tämä siis tarkoitti, että sain ottaa yhden kurssin muualta ja halusin toki tämän tilaisuuden käyttää. Samoin tarkoitukseni oli ottaa näiden lisäksi vaihtareille järjestetty espanjan (maksullinen 70 eur) kurssi, mutta en sitten koskaan tajunnut ilmoittautumis ja maksuprosessia ja se jäi ajatuksen tasolle.

Maantieteen kurssit 

Maantieteestä halusin kuitenkin heti ensin valita jotain, josta olisi edes vähän hyötyä opintoihini ja joka sattuisi kiinnostamaan. UAMssa tämä maantieteen kandin arvoinen tutkinto on nelivuotinen ja toimii nimellä Grado en Geografía y Ordenación del Territorio. Mikä hommassa eroaa Suomesta on se, että koko tutkinto on todella tiukkaan niputettu ja sellainen akateeminen vapaus puuttuu. Näin ollen jos siis koko tutkinnon aloittaa, voi olla varma että heittää samojen ihmisten kanssa lähes koko nelivuotisen samoilla kursseilla.

Kurssilistaa katsoessa näki hyvin, että hommat tässä yliopistossa lähtee hyvin perusteista. Oli Euroopan maantieteen kurssia, jossa käydään karttaa läpi pääkaupunkeineen ja vuoristoineen ja samanlaista Espanjasta. Luonnonmaantieteen puolella oli omat peruskurssinsa eri maailman kehille vedelle, eliöille ja mille nyt vaan voi toivoakaan. Alasta kiinnostuneille tässä on tarkempi vuosi ja kurssilista. Jotain muuta kuitenkin halusin opiskella ja alla on omat kurssivalintani.

Fundamentos de Ordenación del Territorio 6op

Territorioiden hallinnan perusteissa lähdettiin todella perusteista. Käsiteltiin mikä on territorio, miten ne muodostuu ja lopulta mentiin siihen kuinka niitä analysoidaan. Luennoista eittämättä yli puolet peruuntuivat ilman mitään etukäteisilmoitusta, mutta kyllähän tuo nyt yhdelle Erasmuslaiselle kelpasi. Kurssiin kuului myös kenttämatka Madridin maaseudulle Patonesin kauniisiin maisemiin, jossa kävimme 5 eri näköalapaikalla analysoimassa ja ihailemassa maisemaa ja tutustumassa yhteen nousevaan maaseutumatkailua edustavaan kylään. Patonesin reissusta kirjoitin aiemmin täällä.

Tällä kurssilla lisäkseni oli kaksi muuta vaihto-opiskelijaa, toinen Irlannista ja toinen Australiasta. Opettaja kurssilla oli suhteemme ymmärtäväinen ja antoi tehdä harjoitustyön yhdessä. Harjoitustyön tehtävä oli analysoida itse valitsema alue ja sen toimintakomponentin vähän sellaiseen yläaste/lukio tyyliin. Missä sijaitsee, paljonko ihmisiä, luontotyypit, eläimet, ilmasto jne… Toisin kuin muut, meidän ei tarvinut kirjoittaa pitkää analyysia vaan me saimme tehdä kauniin powerpointin, johon vain listasimme asiat ranskalaisin viivoin. Muiden sijaan me saimme myös valita alueet omasta maastamme. Itse valitsin Ylläksen. Näitä töitä ei koskaan esitetty…

Tentti pidettiin puolivälissä kurssia hyvin yläaste tyyliin. Se piti sisällään 10 pientä kysymystä oikeastaan kaikesta kurssin aiheista. Ei siis pitkiä esseitä eikä ahdistusta etteikö osaisi tankero espanjalla vastata. Lopputenttiä ei koskaan pidetty,  vaikka aika, luokka ja kaikki oli merkitty hyvin opintokalenteriin… Tästä kurssista sain numeron 7 asteikolla 0-10. Suomeen tämä korvattiin kolmosella.

Planificación y Politicas Urbanas 6op

Suunnittelu ja urbaani politiikka oli sellainen hätävarakurssi. Olin alunperin valinnut kulttuurimaantieteen perusteet, sillä olisin halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin. Ensimmäinen luento tuota kurssia oli kuitenkin tarpeeksi. Vanha mies istui penkkiin ja alkoi puhua ilman minkäänlaista johdatusta tai esitystä… Voin sanoa, että oli ihan pikkuisen liikaa suomalaiselle.

Selasin siis pikaisesti kalenteria ja löysin urbaanin politiikan kurssin, joka osoittautui ihan todella mielenkiintoiseksi! Kurssin pääpaino oli Madridissa. Homma alkoi perusteista, käytiin läpi yleisesti kaupunkien kehittymistä ja rakenteita, josta sitten siirryttiin siihen miten Madrid on kehittynyt ja mitä projekteja kaupungissa on tällä hetkellä menossa. Jotenkin koko kurssi antoi kaupungista niin paljon kaupunginosa kaupunginosalta, että vaikka tunsin itseni yksinäiseksi ja hyljityksi kurssilla tämä oli ehdottomasti käymisen arvoinen kurssi!

Niin, kurssilla olin tosiaan ainoa vaihtari. Muuten kurssilaiset ei oikein lämmenneet ulkomaalaiselle ja näytti, että opettajakin oli vähän peloissaan muukalaisesta. Kurssi sisälsi vain lopputentin ja satunnaisia pikapistareita luentojen aikana. Pistareista olin aina kauhuissani ja varsinkin opettajan tyylistä käydä meidän vastauksia ääneen läpi tyyliin ”Pablo, kerrohan meille miksi ihmeessä sinä vastasin näin”. Jotenkin suomalaiselle omat vastaukset on niin henkilökohtaisia, että sellainen toisten lyttääminen opettajan kautta tuntuu älyttömän pahalta. Onneksi opettajalla oli sen verran älyä, ettei alkanut minun vastauksiani nimellä luokan edessä arvostelemaan.

Tenttiin sain puolituntia enemmän aikaa kuin muut. Opettaja halusi, että ehdin kunnolla muotoilla vastauksiani ja pohtia myös sisällön lisäksi kielirakenteita. No lisäaika ei olisi suuresti ollut tarpeen, sillä sama tenttirakenne jatkui täälläkin. 4 melko lyhkäistä kysymystä oli aika nopeaa tehty. Tästä kurssista sain numeron 6 samalla asteikolla ja myös tämä korvattiin Suomeen kolmosella.

Antropologia

Koska kotisuomessakin opiskelen sosiologiaa sivuaineena, osui UAM:n antropologian todella mielenkiintoisen näköiset kurssit heti silmääni. Täytyy sanoa, että valinnanvaikeus siinä iski, mutta päädyin lopulta maahanmuuttoa käsittelevälle kurssille.

Antropología de las migraciones 6op

No oliko odottamisen arvoinen kurssi sitten? Voin sanoa koko sydämestäni, että ei ollut. Jotenkin maahanmuuttoon liittyvältä kurssilta Espanjassa odotin mielenkiintoista pohdintaa rajapolitiikasta ja Afrikan ja Euroopan välisestä liikenteestä. Kurssi oli kuitenkin kokonaisuudessaan täyttä emotionaalista huttua.

Kävimme läpi Espanjaan Etelä-Amerikasta saapuneiden siirtolaisten traagisia tarinoita. Samanlainen tarina täytyi tuottaa itse joltain maahan saapuneelta. Tässä vaiheessa ne muutama muu ulkomaalainen jätti kurssin kesken. Itse en tuntenut ketään Espanjasta, joten käytin omaa oikeuttani ja pyysin Suomessa asuvaa lattarikaveriani kirjoittamaan tarinansa suoraan espanjaksi.Tarina ei ollut tarpeeksi, sillä ryhmätyönä tarinoista piti vielä kirjoittaa väh. 10 sivun seminaarityö. Tässä olin taas saman ongelman edessä, sillä ryhmiä muodostaessa kaikkien ryhmät olivat jostain syystä jo ”täynnä”. Siinä sitä sai taas tuntea itsensä niin hyljityksi ja erilaiseksi, että oksat pois. Opettaja oli samaa kastia muiden opiskelijoiden kanssa, sillä kun ryhmää ei itselleni herunut, opettajan vastauksena ongelmaani oli äkäinen ”tee siten yksin”…

Monta kertaa tuli mietittyä, miksi en jättänyt vain muidenkin jättäessä kesken. Vaan Suomalaisella sisulla kirjoitin elämäni ensimmäisen espanjan kielisen seminaarityön yksin, luin lähes jokaisen kurssille vaadittavan artikkelin (9/11) ja osallistuin jokaiselle luennolle. Lopputentissä täytyi analysoida yhtä artikkelia ja tottakai opettaja oli valinnut juuri yhden niistä artikkeleista, joita en ehtinyt lukea. Materiaali sai olla mukana, mutta 2 tuntia oli liian vähän sisäistää espanjan kielinen artikkeli ja kirjoittaa siitä vielä 2-4 sivua jotain järkevää. Parhaani yritin, mutta läpi ei opettaja päästänyt. Uusintaan en koskaan mennyt ja edelleen tunnen, että työmäärään nähden opettaja oli hyvin kohtuuton ulkomaalaiselle. Ainakin sain kokemusta kirjoittamisesta, sillä neljän hengen työ yksin espanjaksi tehtynä ei syntynyt ihan päivässä! Olisihan tästä toki ollut kiva edes jotain palautetta saada… No ainakin toivon, että tälle opettajalle kantautuisi palaute Erasmus palautteeni kautta. 

Loppu paperityöt ja kurssien hyväksiluku 

Viimeiset paperityöt oli toimistosta toiseen juoksemista. Ensin täytyi tulostella papereita ja leimauttaa ne Suomessa. Sen jälkeen täytyi käydä kahdessa eri toimistossa hakemassa näihin papereihin allekirjoituksia ja lähettää ne takaisin Suomeen. Kun homman tajusi, tämä hoitui kuitenkin ihan muutamassa päivässä. Suomessa nuo kaksi maantieteen kurssia korvautui maisterin tutkintooni aluekehityksen ja kulttuurimaantieteen erityisopintoihin 5 opintopisteen laajuisina.

Loppupureskelut

Täytyy myöntää, että tämä opiskeluvaihe Madridissa ei ollut ollenkaan oma juttuni. Se että hommat ei toimi ja ihmiset käyttäyvät kuin yläasteella tuntui vain aivan liian vieraalle. Aasialaisille ystävilleni oli naureskeltu heidän pitäessä esitelmää omanlaisella aksentillaan ja vaikka itse en sentään näin pahaan tilanteeseen joutunut, en kokenut itseäni kovinkaan tervetulleeksi luennoillani. Kuitenkin kokemuksena en vaihtaisi tätä mihinkään. Se, että pääsin testaamaan espanjan kykyjäni tositoimissa ja näkemään kuinka eri tavalla asioita voidaan yliopistossa opettaa oli suuri onni ja rikkaus itsessään. Kaikki muu yliopistoa lukuunottamatta kun vaihdossa oli enemmän kuin kultaa.

Sen verran haluan vielä mainita, että Madridia monipuolisempaa vaihtokaupunkia on taatusti hankala löytää. Jokaiselle viikolla on niin paljon muutakin aktiviteettia kuin opiskelu ja tekemistä olisi enemmän kuin aikaa riittää. Siihen vielä yliopiston ulkopuoliset ihmiset ja aika täydellinen erasmus paketti oli valmis. Suurin oppiminen tapahtui siis ehdottomasti UAM:n ulkopuolella. Sain paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, sain rohkeutta uusiin epämiellyttäviin tilanteisiin ja mikä parasta se kielitaito, jota lähdin hakemaan todella kehittyi! Tällä hetkellä suuni kääntyy aina vienoon hymyyn jutellessa espanjan kielisten kanssa ja heidän kehuessa espanjan aksenttiani. Madrid ja Erasmus, en voi kuin suositella kokemuksena. <3

Vaihtoa, Madridia ja kaikkea koskien otan mielelläni vastaan lisäkysymyksiä. Heitä siis kommenttia tai laita sähköpostia, jos kaipaat mitä tahansa lisätietoa! 

Tyyntä ennen myrskyä

Irlannin reissu oli kaikin puolin hyvin ajoitettu. Puolitoista viikkoa ennen rehellisen oikeita syyslomia tehty matka tarjosi halvat lentohinnat saarelle. Reissuun oli varauduttu villapaidoin ja sadevaattein, mutta toisin kävi. Sen sijaan kotiinjätetyille aurinkolaseille olisi ollut enemmän käyttöä.

Neljän päivän miniloman alkaessa ilmavirrat kääntyivät etelään ja virta alkoi tuoda ennenkuulumattoman lämmintä ilmaa. Tuuli laantui ja ilmasta tuli leppoisan poutainen. Ihan sellainen kaunis kevätfiilis. Sää pysähtyi paikoilleen odottamaan jotakin suurempaa, jotakin joka vetäisi kerralla maton pois jalkojen alta. Irlannin tapauksessa tämä oli hurrikaani. Meidän lomaonneksemme sade alkoi kuitenkin vasta viimeisenä iltana kun oltiin jo valmiina lentokentälle. Lento lähti vielä ihan normaalisti ennen puoltayötä. Seuraavan aamun koneista ei voinut sanoa enää samaa.

Näin siis kun Irlannissa alettiin vastaanottamaan tavallisen voimakasta syysmyrskyä pari matkalaista oli jo saavuttanut kuulaan aurinkoisen Oulun. Vaikka takana oli juuri kaikinpuolin onnistunut lomamatka, mieltä silti painoi epävarmuus. Läheisen sairaus oli kalvanut mieltä jo kesästä saakka, mutta nyt tuntui siltä että sairaalaan oli päästävä samantien lentokentältä. Pikaisten moikkausten jälkeen oli aika suunnata kotiin ja valmistautua loman jälkeiseen normaaliin arkeen.

Heti seuraavana iltana ei kuitenkaan tarvittu kuin yksi puhelinsoitto ja myrskyn iskeminen oli sillä selvä. Vaikka puhelu oli jossainmäärin odotettava, silti totuuden iskeminen kasvoille tuntui pahemmalle kuin koskaan ennen. Toisaalta pitkän taistelun loppuminen oli samalla kuin myrskyn laantuminen ja rauhan saavuttaminen. Tällä hetkellä mielessä on niin paljon sulateltavaa, joten blogi ei varmastikaan tule olemaan seuraavien viikkojen aikana se prioriteetti.

Näin siis joskus elämä voi olla kuin Irlannin sää. Tyyni lämmin ilma voi tuoda tullessaan seuraavalle päivälle hurrikaanin eikä oikeastaan mitään tässä elämässä pystytä varmuudella ennustamaan. Tämän mielessä pitäen haluan yhä enemmän keskittyä toteuttamaan itseäni ja unelmiani juuri nyt enkä sitten joskus tulevaisuudessa. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Näiden sanojen myötä otetaan pieni blogibreikki ja palataan asialle kun muutama pala elämässä on saatu taas liimattua paikoilleen.

Kotona

Oon nyt tässä viikon päivät kuluttanut sohvan pintaa ja miettinyt alkuvuotta. Oon myös miettinyt aika paljon tulevaisuutta ja mitä sitä elämältä haluaa ja taidan pyöritellä vieläkin samoja ainaisia kysymyksiä. Sanomattakin on varmaan selvää, että paluu ei ole ollut sellainen helpoimmasta päästä. Säissä ei ole ollut valittamista. Oulussa aurinko paistelee ja lämpötilakin kohoaa puoleen väliin Madridin lämpöjä. Silti sitä vaan on ollut niin ulapalla että ei voi itsekään ymmärtää. Oon kuullut termin post-erasmus depression ja tämä on varmaan juuri sitä. Tuntuu että kaikki on pysynyt ennallaan, mutta mikään ei ole kuitenkaan niin kuin ennen.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu että elämä on hanurista ja joka päivä on niin järkyttävä ikävä uusia ystäviä niin se ei tarkoita sitä ettenkö silti rakastaisi tätä kotikaupunkia ja kaikkia läheisiä ihmisiä täälläkin. En ole kuitenkaan halunnut olla masentunut ja rypeä itsesäälissä, joten niinpä oon kuitenkin kaiken alakuloisuuden keskellä yrittänyt tehdä asioita, joita tässä kaupungissa rakastan. Pyörän renkaat ovat sauhunneet kilometrejä pitkiä pyöräteitä eteenpäin. Silmät ovat avautuneet puhtaissa suistomaisemissa, lehdet ja oksat ovat rapisseet jalkojen alla metsäpoluilla ja majakkakin Naltsussa oli vielä pystyssä muistuttamassa, että kyllä meiltä löytyy täältä hieno merenranta.

Erasmus on nyt siis täydellisesti ohi. Kaukana on Madridin vilkkaat kujat ja koukerot. Seuraavana vuorossa on opintojen organisointi, asunnon etsiminen, sekä seuraavien haaveiden siirtäminen toteutus tasolle.

Mutta olipahan vaan elämäni paras kokemus! Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että hyvä ihminen lähde, jos mahdollisuus avautuu. Blogiin riittää vielä juttuja kyllästymiseen asti, mutta yrittäkää ymmärtää. <3