Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kuusamo

Pikapysähdys Rukalla

Muistan kouluajat, kun joka vuosi järjestettiin hiihto- ja laskettelu päiviä. Muistan ne hetket kun kaikki olivat ihan intopinkeänä odottamassa päivää ja ne hetket kun itse jäin seinäruusuksi ihmettelemään ja toivomaan, että päivä vain valuisi ohi. Oulusta on Rukalle vain muutaman tunnin ajomatka ja tämän myötä monet reissut yhä edelleenkin suuntautuvat noihin maisemiin. ”Ruka-reissut” taitaakin olla Oulussa sellainen vakiintunut termi.

Minulla meni kuitenkin 21-vuotta, että pääsin huiputtamaan tuon kaikkien hehkuttaman tunturin huipun. 

Ruka_2

Ruka_1

Ruka_3

Meidän perheessä on aina suunnattu etelään lomilla. Laskettelumaailma on itselleni aivan tuntematon ja koulun reissuille en sitten koskaan osallistunut, koska no… mitä minä olisin siellä tehnyt muuta kuin nolannut itseni ja after ski menokaan ei niin paljoa kiinnosta, että olisin sen takia vaivaantunut. Nyt kuitenkin kun suuntana oli Oulanka, halusin ihan ehdottomasti käydä huiputtamassa Rukatunturin, katselemassa maisemia, sekä nähdä miltä näyttää lomakylä Suomessa. Niinpä paluumatkalla tehtiin pieni koukkaus Rukan lomakylässä, jotta tuli tämäkin tunturi ensimmäistä kertaa nähtyä.

Autolle löytyi mukavasti parkkipaikka heti kylän porteilta ja näin me otettiin suunnaksi samantien huippu. Käytiin hissitiskillä vähän kyselemässä hintoja ja kauniilla hymyllä ja lapsekkaalla ulkonäöllä saatiin puhuttua itsellemme yksisuuntainen lippu lasten hinnalla (4,5eur). Aikuisen yksisuuntainen lippu olisi kustantanut 6 euroa.

Ruka_4

Ruka_5

Ruka_7

Ruka_8

Mutta koska ollaan nuoria ja vetreitä päätettiin toki kävellä ylös ja tulla hissillä alas. Huipulle johti hyväkuntoiset portaat, eikä siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt kun oltiin niiden maisemien äärellä. Ja täytyy kyllä sanoa, että olin odottanut näkymiltä jotain vähän enemmän. Jotenkin huipulla kiikkuessa tulikin vain huokaistua helpotuksesta ja todettua etten ole oikeastaan jäänyt mistään paitsi. Vaikka maisema olikin siis kaikin puolin kaunis en sinänsä kokenut menettäneeni yhtään mitään vaikken ollut aiemmin tunturia huiputtanut.

Pienen maisemahetken jälkeen otettiinkin hissi alas käveltiin pieni kylä läpi ja jatkettiin matkaa takaisin kohti Oulua. Ehkä vielä joskus palaan tänne rauhassa katselemaan ja ihailemaan lumimaisemaa tai sitten suuntaan tykkylumipuiden perässä aivan jonnekin muualle.

Nyt voin todeta käyneeni ja jättää ne  Ruka-reissut edelleenkin niistä enemmän välittäville.

Pienellä karhunkierroksella Oulangan kansallispuistossa

Niin kuin Juhannuksen pienestä fiilistelypostauksesta kävikin jo ehkä ilmi, niin tuota keskikesän juhlaa lähdettiin kaverin kanssa viettämään Kuusamoon. Koko pientä pyrähdystä ei kuitenkaan otettu rennosti tyynessä järvimaisemassa vaan koko reissun pääjuttu oli tutustua Oulangan kansallispuistoon ja käydä kiertämässä 12 kilometrin pituinen pieni karhunkierros. Oltiin alunperin luettu, että tämä kierros olis passeli päiväreitti nimenomaan muuttuvista maisemista ja luonnon nähtävyyksistä innostuneille. Toiseksi kierroksenapituus oli juuri sopiva ajatellen meiän reissua ja kolmanneksi pieni karhunkierros tekee ympyrän, jolloin vältytään typerältä eestaas kävelyltä. Näillä perustein me siis päätettiin että reitti sopii meille aloittelijoille kuin kanootti koskeen ja lähdettiinkin valloittamaan maisema sitten muuten sen enempää tutustumatta, mitä tuleman pitää.

Oulanka_1

Oulanka_2

Pienen kerhunkierroksen reitti löytyi näppärästi kansallispuiston eteläosista Juumasta noin 45 kilometrin päässä Kuusamosta pohjoiseen. Juhannuksena aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja moni muukin oli selkeästi päättänyt lähteä hyvän sään innoittamana retkeilemään. Kun vihdoin saatiin auto parkkiin ja tarvittavat eväsreput mukaan oltiin ihan valmiita astumaan poluille ja seuraamaan vihreitä opasmerkkejä ja kiertämään reittiä myötäpäivään.

Myllykoski

Oulanka_5

Oulanka_3

Ensimmäisen puolentoista kilometrin jälkeen saavuttiin Myllykoskelle, jossa saatiin kokea heti ensimmäiset vau elämykset. Hyvän saavutettavuuden vuoksi Myllykosken jokainen notskipaikka oli täynnä väkeä ja ensimmäiselle riippusillalle sai jopa jonottaa vuoroa. Itse koski kuohusi kuitenkin niin vaikuttavasti, että ennenmuinoin tuon kuohun voimalla paikalla on jauhettu viljaa. Ihmismäärä kuitenkin ahdisti sen verran, että käytiin laittamassa nimemme Myllytuvan vieraskirjaan ja jatkettiin samantien matkaa.

Pyöreälampi, suomaisemat ja Kallioportti

Oulanka_7

Oulanka_11

Matka jatkui metsäpolkuja pitkin kohti Pyöreälampea, jossa oli ihan pakko laiturin löydettyä uittaa hikinen pää. Voin sanoa, että vesi oli ihanan virkistävää ja niin kirkasta auringonpaistetta vasten. Polku jatkoi matkaansa lammen reunaa pitkin viedessä pikkuhiljaa kohti suomaisemia. Siinä sitä sitten käppästiin suon keskellä ja reitin ensimmäinen poro käveli aivan meidän nenän edestä ohi. Allekirjoittaneen jalat ehkä alkoi siinävaiheessa hetkisen tutista, mutta hyväntahtoisiahan nuo ovat. Suomaisemaa reunusti pienet lammet ja pikkuhiljaa maisemareitti alkoi viedä ylöspäin.

Nousua riitti ja läähätyksen saattelemana saavutettiin Kallioportin huippu aika mielettömine näkymineen kohti rotkolaaksoja. Viiden kilometrin kävelyn jälkeen pidettiinkin ensimmäinen juomastoppi kallionlaidalla istuskellen ja nauttien maisemasta. Muhun vaan iskee niin kunnolla kaikki rotkot ja korkeuserot ja tuota maisemaa olis voinu jäädä tuijottamaan vaikka kauemmaksiki aikaa.

Harrisuvanto ja kuohuavat koskimaisemat

Oulanka_10

Oulanka_8

Oulanka_9

Kallioportin korkeuksista täytyi toki laskeutua takaisin alas ja tässä vaiheessa kiitettiin tuuriamme siitä, että lähdettiin kiertämään retti nimenomaan myötäpäivään ettei näitä jatkuvia portaita pitänyt kävellä ylös. Laskeuduttiin kuitenkin onnistuneesti Harrisuvantoon tyynen joen äärelle, joka ylitettiin pitkää riippusiltaa pitkin.

Matka jatkui jokivarsia ja metsäpolkuja pitkin jokivartta jollain tasoilla mukaillen. Aina mahdollisuuden eteen tullessa kuikittiin alas joelle ja pidettiin pieniä henkitaukoja kauniin maiseman tullessa eteen. Ensimmäisellä sopivalla kalliolla päätettiinkin syödä matkalta ostetut munkit ja hetken kuluttua Siilastuvan saavutettua paistaa vielä makkarat valmiiden tulien ollessa hollilla.

Jyrävä ja Aallokkokoski

Oulanka_11

Oulanka_12

Oulanka_14

Eväiden syönnin jälkeen kumpikaan meistä ei enää oikeastaan odottanut näkevänsä yhtään mitään uutta, mutta oltiin kyllä niin väärässä, sillä koko kierroksen kaunein maisema vaan ihan yhtäkkiä aukesi siinä nenän edessä. En tätä ennen edes tiennyt, että Suomessa on tämmösiä jonkin sortin vesiputouksia kuin Jyrävä ja olin ihan ällikällä lyöty. Yhdeksän metrinen köngäs pauhusi niin kovalla äänellä, että on vaikea uskoa kuinka suuri voima voi vedellä olla.

Koskimaisemat jatkuivat aina loppuun saakka ja kun 5 tunnin päästä oltiin takaisin Myllykoskella oltiin kumpikin sitä mieltä, että tää kierros oli ihan nappivalinta. Tehtiin myös havainto, että suurinosa porukasta käy vain ekalla koskella ja sitten muuten sai polkua taittaa aika rauhassa ilman ihmislaumoja. Tai sitten meillä kävi vaan hyvä tuuri.

Tällä omalla kokemuksellani voin sanoa, että tämä reitti sopii oikein hyvin ihan peruskuntoiselle ihmiselle. Reitti on merkitty selkeästi, polut ovat hyväkuntoisia ja maisema tarpeeksi vaihtelevaa ettei kierroksen aikana ehdi kyllästyä. Myötäpäivää kierrettäessä rankat nousutkin uupuivat. Levähdys- ja nuotiopaikkoja on runsaasti ja käymälöitäkin löytyy tarpeen vaatiessa matkan varrelta.

Mulla tekis jo mieli takaisin tutkimaan enemmänkin Oulankaa, sillä tästä reitistä jäi niin älyttömän hyvä mieli.

Eli eikun retkelle! Onkos teillä kokemuksia Oulangasta?

Suuri kiitos krediitit kuuluu vielä @minzkikselle kaikista kuvista, joissa minä esiinnyn!

Juhannuksen taikaa Kuusamossa

En muista koskaan viettäneeni mitenkään spesiaalisti juhannusta. Eikä tänäkään vuonna tarkoitus ollut, kunnes kaverin kanssa tajuttiin katsoa kalenteriin ja todeta tämän takia olevan kokonainen yksi ylimääräinen vapaapäivä ja näin ollen aikaa pienelle reissulle. Eipä mennyt siis kauaakaan kun avattiin Suomen kartta ja lyötiin Kuusamo ja Oulangan kansallispuistosuunnitelmat lukkoon.

Koko viikonlopun ajan helle helli kahta reissulaista ja aloittelevaa telttailijaa ja vaellusten ja korkeiden paikkojen lisäksi ehdittiinkin myös ottaa rennosti. Teltta pystytettiin järven rantaan Juuman leirikeskukseen (9eur nenä), jossa puitteet oli enemmän kuin kohdillaan meidän pientä reissua varten. Niinpä perjantai ilta menikin mukavasti täydellisessä säässä yhtä nopeaa jäätävää raekuuroa lukuunottamatta keskustellen leiritovereiden kanssa nuotion ääressä, uittaen varpaita viileässä järvivedessä ja soudellen nauttien tyynestä höyryävän kauniista maisemasta.

Juuma_1

Juuma_2

Juuma_5

Juuma_3

Juuma_7

Kun takana ei ole oikeastaan minkäänlaisia mökki saatika juhannusperinteitä tämä oli aika just eikä melkeen täydellinen paikka irtautua vähäksi aikaa arjesta luonnon keskelle kuitenkin kaikkine palveluineen aivan vieressä. Keskiyön auringossa järvimaisemaa tuijotellessa tulikin todettua, että joskus on kyllä vaan myös hyvä matkustaa lähelle ja arvostaa sitä, mitä lähiseudut tarjoaa. Jotain juhannustaikaakin oli selkeästi ilmassa, sillä en jaksa uskoa, että järvimaisema voi todella olla noin nätti ja huumaava ihan joka ilta.

Juuma_8

Juuma_9

Juuma_10

Juuma_12

Uni tuli odotettua paremmin teltassa yön hiljaisuudessa ja aamulla oli aika jees herätä lintujen lauluun. Kokonaisuudessaan koko pieni reissu aktiviteetteineen oli aika kymppi miinus, sillä kuten reissulla vakiintui ”aina voi parantaa”. Ehkäpäs meidän reissu on ensi kerralla siis jo pienen askeleen lähempänä sitä kokonaista kymppiä.