Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kotimaan matkailu

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Suomen majakat ja ihana Tankar

Muistatte varmaan, kun kesällä menin ja ihastuin Söderskärin taianomaiseen majakkasaareen. Jatkoa majakoille piti saada mahdollisimman pian ja niinpä löysin itseni kesäsesongin viimeiseltä risteilyltä kohti Kokkolan edustalta löytyvää Tankaria. Lipun osto onnistui kätevästi netistä 20 euron hintaan ja laiva Ms. Jenny oli valmiina lähtemään tuulisen kirkkaana sunnuntai päivänä kohti majakoita ja maisemia!

Tankar – Maamerkistä merkittäväksi luotsiyhteisöksi

Tankarin saarella on yli 500-vuotinen historia. Se toimi alkujaan kalastajien tuntomerkkinä merellä ja kehittyi tärkeäksi Luotsiasemaksi 1800-luvulla.  Tankarin majakka valmistui vuonna 1889 ja sen ympärille alkoi syntyi idyllisen pienen luotsiyhteisön kylä. Yhteisö tiivistyi ja saari alkoi saada omia sääntöjä ja palveluitaan. Kylä sai kaverikseen kirkon ja satama alkoi kehittyä.

Tämän päivän Tankarissa on aistittavissa vanhaa tunnelmaa ja ihailtavana saariston monipuolisia maisemia. Siisti ja tilava paatti veivasi saarelle puolessatoista tunnissa melkoisten aaltojen lävitse. Perille päästiin ja pienen rauhoittumisen ja happitauon jälkeen oli aika tutustua tarkemmin idyllisiin saarimaisemiin, majakkaan ja historian havinaan.

Majakan loistoa ja punaisia tupia 

900 metriä pitkän ja 500 metriä leveän saaren tutkimiseen oli varattu tällä risteilyllä aikaa parisen tuntia. Lähdin ensimmäisenä kävelemään kohti Luotsiasemaa ja korkealla kohoavaa majakkaa. Siistissä kunnossa olevia pitkoksia reunustivat kauniit nurmialueet ja kalliomaisemat. Oikealle puolelle jäi hurmaavan pieni satama ja edessä alkoi hahmottua punaisen kodikkaat pienet tuparakennukset. Vain perunamaa puuttui tuosta vanhasta sanonnasta. Kaunista oli ilman perunoitakin, sillä sinisen taivaan, vihreän nurmen ja punaisten mökkien luoma maisema tarjosi uskomattoman kauniin väritulituksen.

Punavalkoisena hohtava majakka alkoi paistaa heti mökkien takana ja odottaa ihailijaansa. Satuin sattumalta paikalle majakkapäivien aikana, jolloin tuonne lähes 28 metriseen majakkaan oli mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Ahdas portaikko vei nopeasti huipulle tiirailemaan saaren vehreitä maisemia. Pieni hengähdys- ja ihailuhetki riittivät, sillä ihmisiä otettiin koronarajoitusten mukaisesti sisään vain porukka kerrallaan. Kuului hyviin tapoihin yrittää olla vikkelä. Kannatti myös saapua saarelle tällaisena majakkapäivänä, sillä tuo kipuaminen nousi ehdottomaksi yhdeksi päivän kohokohdista.

Karua luontoa ja uhmaavia aaltoja

Toinen kohokohdista oli lähteä uhmaamaan tuulta saaren kivikkoiselle pohjoisrannikolle ja etsimään sitä täydellistä eväspaikkaa. Tuuli piiskasi kuin viimeistä päivää, mutta rannikkomaisema antoi parastaan. Tankar on tunnettu lintujen pesimäsaari ja se kuuluu Natura 2000 ohjelman piiriin. Saaren pinta-ala kasvaa maankohoamisen myötä ja sen kasvisto on kokoaikaisen muutoksen alaisuudessa. Siinä tuulessa seisoskellessa sitä tunsi ihminen itsensä niin pieneksi. Eväspaikka löytyi pienen mökin suojasta aivan saaren pohjoiskallioilta. Aallot toivat mukanaan vaahtopäitä ja olin eväineni onnellinen kuivalla maalla jännittäen hieman paluumatkan aallokkoa.

Pieniä palveluja pienellä saarella

Vielä viimeisenä tutustuin saaren palveluihin ja kurkkasin muutamaan saaren mökeistä sisälle. Saarelta nimittäin löytyy myös palveluja niitä tarvitseville. Jopa majoitusta, jos jostain syystä paluumatka ei innosta tai kaipaa hieman erilaista majoituskokemusta. Tankar Innin lisäksi saaren kahvilasta olisi saanut tilattua lohisopat lounaaksi ja päiväsumpit ruokaa sulattamaan. Kävin pikaisesti kallion kielekkeellä sijaitsevassa kirkossa ja museossa ihmettelemässä saaren vanhaa kalastuskulttuuria. Ja sittenpä tuo kaksi tuntia olikin nopeasti kulutettu.

Paluumatka sujui omaksi onnekseni myötä aaltoja kohti ja viimeisen sesongin merimatkan kunniaksi laivalla tarjoiltiin kahvia ja pullaa edullisesti puoleen hintaan. Kaikki ne muutama lapsi saivat ilmaiset jäätelöt ja näytti siltä, että porukka oli itseni lukien erittäin tyytyväisiä tähän päiväretkeen kauniille majakkasaarelle. Tankarin saari oli sen verran kaunis ja risteily huokean hintainen, että seuraava risteily odottanee jo ensi kesänä.

Mikä? Tankarin majakkasaari
Missä? Noin 15 kilometrin päässä Kokkolasta merelle
Miten? Ms. Jenny risteilee kesäsesongin aikana useamman kerran viikossa saarelle. Merimatka kestää noin 1,5 tuntia.
              Muuna aikana saarelle pääsee tilauksesta. 
Mitä maksaa? Oma sesongin viimeinen risteily maksoi 20eur meno-paluu. Hinta vaihtelee hieman sesongin ja ajankohdan mukaan ja sen näkee parhaiten Tankarin sivulta löytyvästä verkkokaupasta ja hintakalenterista. 

Viikonloppu talven ihmemaassa Ylläksellä

Kävin siellä viime vuonna retkeilemässä Huskyjen kanssa, ja palasin tänä vuonna apajille. Ylläkselle nimittäin. Jos viime vuoden talvinen luonto suli käsiin, niin tästä vuodesta ei voinut todellakaan sanoa samaa. Ylläksellä odotti täydellinen talven ihmemaa ja sinne ehtii vielä suunnata ihan tämän hiihtolomankin puitteissa.

Itse kävin siis apajilla viime viikonloppuna juuri sopivasti ennen pohjoisen hiihtolomia tapaamassa ystävääni. Koska aika on tällä hetkellä vähän kortilla, päätin hypätä punaisen edullisen yöbussin kyytiin ja saapua perille lauantai aamuna ja vastaavasti lähteä heti maanantai aamuna takaisin kohti Oulua.

Ja niin… viikonloppu oli kertakaikkisen täydellinen. Aurinko paistoi ja ehdimme noiden parin päivän aikana valloittaa ensin omin pikku jalkoinemme Kesänkitunturin ja seuraavana päivänä Kukastunturin liukulumisuksia testaillen. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni tykkylumipuita ja viimeisenä iltana meitä hemmoteltiin luonnon omalla valoshowlla jollaista en ole vielä koskaan nähnyt, vaikka puolivälissä Suomea asunkin. Söimme hyvin, nukuimme sen minkä ehdimme, mutta ennen kaikkea ai että oli taas ihana pitkästä aikaa tavata ystävää ja vaihtaa kuulumisia.

Suomi siis näytti taas tälläkin reissulla parastaan ja kun meno-paluu bussilipun saa kerta 25 eurolla, ei tämä varmasti jäänyt tältäkään erää viimeiseksi talvireissukseni Lapissa. Pakko myös kiittää ja antaa proviikat @minzkis kaikista kuvista, joissa olen itse. Niin hyvin nämä kuvastavat sitä täydellistä säätä ja lähilomaa parhaimmillaan.

Talvinen lähiloma Porvoossa

Vuosi 2020 alkoi kotimaan seikkailuilla historiallisessa Porvoossa. Aamulento lennätti Helsinkiin alle tunnissa, josta ajoi Porvoon hurmaaviin kansallismaisemiin 45 minuutissa. Erinomainen päiväkohde Helsingistä, mutta myös täydellinen pitkälle viikonlopulle vähän kauempaakin. Pitkässä viikonlopussa ehti nähdä ja kokea hyvin ja tässäpäs inspiraatiota Porvooseen päiväreissua tai vähän pidempääkin irtiottoa suunnitteleville.

Porvoon vanhakaupunki hurmaa matkailijan

Porvoota ei voi sivuuttaa ilman vanhankaupungin mukulakivikatuja ja toinen toistaan värikkäämpiä puutaloja. Vanhassa kaupungissa kuluisi päivä ihan vain haaveillessa ja pikkuputiikeissa vieraillessa, mutta kyllä sieltä ihan tarkempaakin nähtävää löytyy vierailijalle. Paikallisopas vei minut ihmettelmään kirkkaankeltaisena hehkuvaa Runebergin kotia, oranssina seisovaa vanhaa raatihuonetta, sekä tietenkin kauas paistavaa tuomiokirkkoa ja sen vieressä sijaitsevaa pikkukirkkoa. Ostin tuliaiseksi teetä ja nautimme herkullista lounasta Saltissa upeassa hirsitalossa.

Jokimaisemia ja vanhoja ranta-aittoja

Muutaman päivän aikana tuli myös hyvin selväksi, että Porvoon parhaat panoraamamaisemat avautuvat kuitenkin vanhankaupungin ulkopuolelta. Kauneuttahan harvoin näkee läheltä ja niinpä sitä kannattaa käydä tutkailemassa myös sen eri kuvakulmista hieman kauempaa. Kauniit näkymät esimerkiksi tunnetuille ranta-aitoille avautuvat Porvoota halkovan Porvoojoen toiselta puolelta. Näkymiä etsivän ei tarvinnut edes tyytyä maan tasaisiin näkymiin, sillä pieni kipuaminen Näsinmäen puistometsään oli ehdottomasti vaivan arvoinen.  Kauniiden näkymien lisäksi kukkulalta löytyy vanha haljennut siirtolohkare Näsin kivi sekä mukavia ulkoilupolkuja. Läheiseltä hautausmaalta olisi ilmeisesti löytynyt myös Runebergin hauta, mutta sinne emme tällä kaupunkikierroksella nyt ehtineet. Pakko vielä samaan hengenvetoon todeta, että samaisen maantasaisen alueen taidetehtaalta sai maailman surkeinta matkailuneuvontaa, mutta ehkä elämäni parasta ravintolaruokaa Sinnestä. Tuolle Porvoo menulle annan kaikki suositukseni.

Kauneimmissa kaupunkinäkymissä Linnamäellä

Linnamäellä sijaitsi nimensä mukaisesti ennen muinoin linna. Tänä päivältä mäeltä ei löydy linnaa, mutta kevyesti kaupungin kauneimmat panoraamanäkymät kohti vanhaakaupunkia. Linnamäki on kuulemma paikka, jossa porvoolaiset juhlivat vappua, mutta näin viikonloppuna mäellä vallitsi ihana rauha muutamine ulkoilijoineen. Linnamäellä kannattaa kävellä ristiinrastiin ja sen kiertäminen alakautta on myös suositeltavaa. Talvisena hehkuva vanhakaupunki ja osittain jäässä oleva joki olivat maaginen yhdistelmä, jota edes pakkasen purevuus sormissa ja varpaissa ei haitannut.

Porvoo talvikohteena

Olin kuullut paljon juttua Porvoon kahdesta olomuodosta. Kesäisen vilkkaan värikkäästä elämästä, sekä rauhallisen pastellisesta talvesta. Oma reissuni oli siis vuoden aloitus tammikuussa, jolloin meitä hemmoteltiin kirkkaan kuulailla talvisäillä. Lumipeitteinen vanhakaupunki oli tällä kertaa vain haave, mutta se tammikuinen rauha oli aivan uskomaton. Kuvia sai helposti ilman muita ihmisiä ja iltaisilla kävelyillä tuli helposti tunne kuinka tämä koko hurmaava kokonaisuus olisi ihan vain meidän ja ainoastaan meidän. Se vilkas kesä on itselläni vielä kokematta, mutta tämä pieni talven kotimaanmatka oli sen verran hurmaava ettenkö voisi yllätyksekseni suositella ajankohtaa myös muillekin. Toivottavasti tulen testaamaan Porvoon toisen olomuodon jo tänä kesänä!

Lähiseutumatkailua Ylikiimingin maalaismaisemissa

Siitä on jo 8-vuotta kun yksi syyslomalainen otti Kuusamontienvarresta päivän älynväläyksenä ensimmäisen eteen tulleen bussin ja päätyi Ylikiiminkiin reilun 30 kilometrin päähän Oulun kaupungista. Vanhoina hyvinä aikoina maalaispitäjän saavutti Oulun perustaksalla ja bussit rullasivat jopa melko tiheään tahtiin.

Tässä vuosien saatossa aika ehti vallan kullata muistot ja Ylikiimingistä ei ollut muistoissa enää jäljellä muuta kuin hevosen kakan haju. Tämän saattelemana kun kaveri ehdotti pikaista roadtrippiä seuduille, ei pyyntöön voinut vastata muuta kuin että ”5 minuuttia ja olen valmis”.  Ja tuosta ehdotuksesta 40 minuuttia ja olimme perillä.

Ylikiiminki oli aina vuoteen 2009 oma kuntansa, kunnes Oulu päätti kasvattaa pinta-alaansa ja asukaslukuaan kokonaisella 3000 asukilla. Pienessä pitäjässä on todistetusti ollut elämää kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Näin ainakin kaivaukset ovat antaneet ymmärtää. Kivikautiset tarinat eivät ole suinkaan Ylikiimingin suurin ylpeys vaan huudseille ajellessa faaraota muistuttava patsas sai pysähtymään tienlaitaan Vesalan kylän tienoille. Tämä faarao oli nimeltään Pekka Vesainen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui vanhaksi sissipäälliköksi ja tunnetuimmaksi mieheksi Ylikiimingin historiassa.

Vesalasta mekin sitten päätettiin aloittaa tutustuminen Ylikiimingin maisemiin. Vesala ei kuitenkaan ollut faarao patsaan lisäksi muuta kuin omakotitaloja, joten aika katsoa eteenpäin ja valloittaa Ylikiimingin kirkonkylä.

Ylikiimingin kirkonkylä on kokonaisuudessaan yksi katu, muutama pytinki ja vanha kaupparakennus, sekä uusi s-market. Jos jotain nähtävää läheisyydestä täytyy etsiä niin ehdottomasti keltaisena kohoava kaunis puukirkko, sekä kotiseutumuseon punaiset rakennukset. Jos museoon haluaa kurkata sisälle ja nähdä kylän vilkasta elämää silloin mestoille kannattaa suunnata TervasTiiman aikaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näistä kylämaisemista sai nauttia ilman liikennettä ja ilman mitään muutakaan melusaastetta. Ihanaa luonnonrauhaa eikä edes juurikaan sitä muistoista valjennutta kakan hajua!

Keskustasta kannattaa kuitenkin poiketa vielä kahteen paikkaan visiitille ja näin mekin tehtiin. Ensin käytiin katsastamassa jokaisen Oululaisen tanssin ystävän must paikka Nuijamiesten lava ja sitten omaa rakkauttani jäätelöä kohtaan ajava Sortolan jäätelötila. Nuijamiesten lavalla on kesäisin paljon lavatansseja, mutta ihan ilman tanssinhimojakin ympärillä oleva luonto on aivan käymisen arvoista. Sen sijaan Sortolan tila tuottaa erinomaista lähijäätelöä, jota kannattaa ehdottomasti maistaa jossain paikan päällä! Jos jäätelö ei kiinnosta, tehtaan toljottaminen voi olla aika yhtä tyhjän kanssa.

Tällä reissulla oli siis hyvä startata kesän 2018 lähireissut! Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan jotain mitä ei ole ennen nähnyt.

Tutustu myös näihin Oulun seudun lähikohteisiin: 
Yli-Ii ja kivikautinen Kierikki
Kiiminki ja Koitelinkosket