Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kiina

Hongkongin oma kalastajakylä Tai O

Jos Buddha oli kovin teennäinen kököttäessään vuorella Lantaun saaren parhaalla paikalla, löytyi toiselta puolelta saarta Tai O:n pikkuruinen kylä, jossa olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa kuin yhden iltapäivän verran. Bussi Tai O:n kylään lähti kätevästi saman keltaisen metrolinjan päätepysäkiltä Tung Chungista kuin kaapelivaunu Buddhallekin. Näinpä alas päästyä olikin hyvä napata puolen tunnin välein kulkeva bussi nro 11, maksaa 11,80HKD ja aloittaa noin tunnin kestävä matka saaren toiselle puolelle.

Bussi kiemurteli serpentiiniteitä menemään ja pysähtyi jos millaisessa mutkassa milloin jättäen ihmisiä ja milloin väistellen muita autoja. Matkalla kuitenkin maisemat kiittivät ja samalla sai koko saarikierroksen bussin ensin laskeutuessa vuorelta toiselle reunalle ja sitten nousten taas takaisin saavuttaen Tai O:n kylän.

Tai O:ssa vastassa oli hurmaava pieni kalastajakylä, joka on rakentunut jo pari sataa vuotta sitten pilarien varaan hyville kala-apajille. Edelleenkin Tai O on yksi Hongkongin kalabisneksen pääpaikoista ja Tanka heimo pyrkii pitämään perinnettä yllä muiden alueiden modernisoitumisen keskellä.

Tai O osoittautui myös pienelle Suomi turistille kiintoisaksi paikaksi, ei pelkästään jo valokuvauksellisten paalutalojen ansiosta vaan myös ihanan markkinatunnelman ja katujen puolesta. Markkinat ovat täynnä kalatuotteita ja ravintoloita, jotka ovat koko paikan ehdoton juttu mikäli yhtään on kalan ystävä. Paalutaloja pääsi kätevästi kurkkimaan muutamalta sillalta ja pienten kujien viedessä kanaalien varteen. Paremmalla ajalla tarjolla olisi ollut myös Venetsian tapaan pieniä veneajeluja kanaaleilla.

Tai O on nähty muutamassa tunnissa joten se on helppoa yhdistää samaan reissuun Buddhan kanssa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että viikonloppuisin koko Hongkong suuntaa pikkukylään kalaostoksille, joten jos vain mahdollista vieraile täällä viikolla. Näin keskellä viikkoakin jono paluubusseihin oli aivan järkyttävän pitkä, joten niitä kestäviä hermoja mukaan!

Tämä pieni kylä tarjosi kuitenkin taas niin erilaisen kontrastin Hongkongin sykkeelle, että ei voi kuin ihmetellä miten näinkin pieneltä pinta-alalta voi löytyä näin paljon kaikkea erinlaista. Tai O:lle lähtee täältä päästä suositus.

Turistirysän lähteillä Isolla Buddhalla

Kirkkaita säitä riitti Victoria Peakinkin jälkeen, joten seuraava aurinkoa vaativa retkikohde omalla listalla oli Iso Buddha Lantaun saarella. Niinpä tuota maailman isointa pronssi Buddhaa lähdettiin valloittamaan heti päivän valjettua keltaisella metrolinjalla aina päätepysäkille Tung Chungille saakka. Tung Chung oli kuitenkin vain välipysäkki, sillä kunnon turistilomailijoiden tavoin jatkoimme matkaa perille kaapelivaunun kyydillä patsaan juurille Ngong Pingiin.

cablecar ticket

Ngong_Ping_Cable_1

Ngong_Ping_Cable_2

Ngong_Ping_Cable_3

Ngong_Ping_Cable_4

Ngong_Ping_Cable_5

Kaapelivaunumatkasta sai maksaa itsensä kipeäksi, mutta 135HKD (noin 18 eur menopaluu) pääsi korkeuksiin tasaiselle nopealle kaapelimatkalle ihailemaan Hongkongin vuoristoisia rakentamattomia maisemia. Mitä korkeammalle koppi nousi, sitä sumuisemmaksi ilma muuttui, mutta se ei menoa haitannut. Samalla maisemassa alkoi välkkyä Honkkarin uusi moderni lentokenttä ja vihdoin Iso Buddha Patsas keskellä vuoren rinnettä. Budjettimatkailija olisi kuitenkin ehkä valinnut matkustusvälineeksi ihan tavallisen paikallisbussin (17,20HKD) ja säästänyt aika suuren pennin. Toisaalta omasta mielestäni maisemat oli ehdottomasti koko rahan arvoiset.

Tung Chung_1

Tung Chung_2

Tung Chung_4

Tung Chungilla odotti pahimman luokan turistikylä meininki eikä ensimmäisen minuuttien aikana joululaulujen soidessa ja valojen välkkyessä voinut olla varma oliko sitä Joulupukin pajakylässä vaiko toisella puolella maailmaa. Ensimmäisenä tarjottiin kaapelivaunuun noustessa otettua valokuvaa, sitten käveltiin rihkamakaupan läpi ja vasta sitten päästiin tekemällä tehdyn kylän kävelytielle, joka vei pikkuhiljaa kauppojen saattelemana kohti Buddhaa.

Tung Chung_3

BigBuddha

BigBuddha_2

BigBuddha_5

Jos tässä vaiheessa sitä pyöritteli päätään mihin sitä on joutunut, voin sanoa että purskahdin kirjaimellisesti nauruun kun vihdoin Buddha seistä törrötti siinä edessä ihmisten kuvattavana. Se oli iso ja se oli Buddha, ei kai sitä oltu muuta myytykään. Tämä oli taas niitä ”tulipahan käytyä” hetkiä, mutta nöyränä kaivoin kameran esille muiden ympärillä olevien kavereiden tavoin ja ikuistin patsaan, jonka jälkeen täytyi toki käydä vielä huiputtamassa patsas. Ihan kivat näkymäthän sieltä huipulta oli vuorille ja olipahan taas kokenut kunnon turistihetkiä oikein olan takaa.

Mahaviratemple

Kun homma oli tunnissa suoritettu päätettiin vielä katsella onko alueella yhtään mitään muuta tarjottavaa. Vierestä löytyikin pari temppeliä, joiden varjossa hengähtää ja katsella paikallisia. Kun vierestä lähti vielä Hongkong trailin kyltit oli iltapäivällekin sopivasti ohjelmaa.

Wisdom Path ei ollut pitkä, mutta sitäkin kauniimpi ulkoilureitti. Lievästi ylöspäin vievä polku luonnon keskellä tarjosi rauhaa. Vuorelta löytyi pieni tehty polku palkkeineen ja ilmeisesti viisaine sanontoineen. Oma Kiina kun on sen verran ruosteessa ettei me loppujen lopuksi siis edes tiedetty, mitä palkeilla oli sanottavanaan. Ruosteinen Kiina ei kuitenkaan siinä hetkessä paljoa haitannut, sillä lämmin aurinko, luonnonrauha ja evästauko kauniissa maisemissa piti tyytyväisenä. Polku olisi jatkunut Lantau Peakille asti, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt valloittaa vuorta.

WisdomPath_1

WisdomPath_2

WisdomPath_3

WisdomPath_4

WisdomPath_5

Onneksi Lantau ja Tung Chung tarjosi siis muutakin kuin joululauluja ja lähes 30 metrisen patsaan. Tämän jälkeen ei voi kuitenkaan kuin taas todeta, että ihan mistä tahansa saa näköjään aikaan turistirysän sen kuin alkaa markkinoida ja rakentaa puitteita keskelle ei mitään. Vaikka ei sillä, jos aikaa on kaapelivaunu tarjoaa kieltämättä hienot maisemat ja samalla saa omanlaisensa elämyksen patsaan juurilla.

Nirson eväät Hongkongissa

Ei ole nirsolla helppoa Aasiassa. Tämän nirson pelastus jossain määrin oli kuitenkin rakkaus kiinalaista ja tulista ruokaa kohtaan ja niin sitä vaan joka päivä sai mahansa täyteen ja ruoka oli jopa maukasta. Kaikki paikalliset nyytit ja merenelävät katuruokineen jäi nyt maistamatta, mutta yritin tsempata ja valita listalta myös muutakin kuin ultimaattista lemppariani kanacurrya. Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin ja Kowloonin kansanravintolat pitivät matkailijan tyytyväisenä.

Mitäpä siis tuli syötyä?

Täytettyjä voileipiä

Spagettia

SAM_6173

Hedelmiä

Lammasaarella ruokapaikkoja oli nirsolla tarjolla rajoitetusti. Lamman juttu ovat merenelävät ja merenelävät ei missään nimessä ole oma juttuni. Lamman hintataso oli myös korkea, mutta minkäs teet kun on syötävä. Näinpä siis Lammasaari meni täysin länsimaalaisella hutulla. Mutta onhan fisusipsitkin kalaa, eikö? Jos siis et ole nirso mene ja syö tuoreita merenantimia. Jos olet kuin minä ja tulet päiväretkelle, ota omat eväkset mukaasi.

Lammasaaren tulen kuitenkin muistamaan trooppisen ihanista hedelmistä. Mikä on parempaa kuin tuorepuristetut mehut, hedelmävartaat ja kookosmehu. Ihan rehellisesti sanottuna, kun saa mangosmoothien käteen ei oikeastaan edes kaipaa muuta ruokaa.

Kanacurrya

Sweetsour kalaa

SAM_6438

Kaalikeittoa ja kalaa

Maissisoppaa

Possuwokkia

Naudanlihaa tomaattikastikkeessa

SAM_6715

Shenzenin chiliöljysoossia kalalla

Hongkongin kuhinassa ruokarituaalit tuli suoritettua joka ilta aivan hotellin kulmilla ja viikon aikana ehdittiinkin koluta jokainen halpa lähiravintola. Yksikään annos ei ollut pettymys, mutta vaikka tilasin joka soossin lihalla ei oikein yhdenkään liha ollut niin ”puhdistettua” että olisin sitä syönyt. Tämän ymmärrettyäni vaihdoinkin siis kalaan, joka oli huomattavasti maukkaampaa ja syömäkelpoisempaa nirsolle kuin yksikään lihanpala.

Sopat olivat omia kokemuksiaan. Ne tulivat kylkiäisinä ns. alkupaloina ja nirso sai taas uusia makuelämyksiä ja olin yllättynyt kuinka hyvää tuo maissikeitto osasi ollakaan. Chilisoossi oli niin tulista ja niin maukasta, mutta puikoilla nuudeleiden metsästys oli maalaistytölle aivan oma taiteenlajinsa sopan joukosta. Curry kuitenkin vei kaikesta voiton ja ihan rehellisesti olisin voinut syödä sitä joka päivä.

Herkuttelu koostui lähileipomon pullista, joita tuli haettua joka ilta iltapalaksi. Hyvää ja yksinkertaista, mutta ei mitään uutta tajunnanräjäyttävää. Centralin puolella oli pakko herkutella jugurttijäätelöillä paikan tullessa vastaan ja mihinpä sitä jäätelösuu tavoistaan pääsisi. Herkullistahan se oli, kuten jäätelö aina.
SAM_6469SAM_7191SAM_6279SAM_6281

SAM_6280

SAM_6658

SAM_6659

Joku muu kuin nirso tutustuisi kuitenkin Honkkarissa myös edellä näkyviin katuruokamahdollisuuksiin. Kojuja löytyy vaikka muille jakaa, jonottaakin saa jos haluaa ja ruokakin voisi olla maukasta. Minä kuitenkin keskityin vain ihmettelemään ja kuvaamaan ja jätin syömähommat muille. Ehkä vielä joku päivä saan rikastettua makunystyröitäni ja pääsen oikeiden elämysten pariin. Sen aika ei kuitenkaan ollut vielä ja olin oikein tyytyväinen omiin valintoihini. Ei tullut sorruttua mäkkäriin ja jokainen annos oli jollain tavalla omanlaisensa.

Hongkongin kliseisimpiä näkymiä Victoria Peakilla

Ei kaupunkia ilman tietynlaista vetonaulaa ja kohdetta, josta se tunnetaan. Kun kuulen sanan Hongkong, heti kaiken Kiina roinan jälkeen itselleni tulee mieleen kaikissa kuvissa vilkkuvat eeppiset näkymät Victoria Peakiltä. Ja koska nämä eeppiset näkymät hyppivät silmissäni jo ennen matkaa Victoria Peak täytyi lähteä valloittamaan paikan päällä heti ensimmäisenä kirkkaana päivänä. Kirkasta päivää ei tarvinut kauaa odotella, sillä heti ensimmäinen aamu Hongkongissa valkeni aurinkoisena ja niin me mentiin.

Peaktram

Peaktram

Niinpä aamuvarhaisella metro vei Hongkong Centralille, josta pienen jalkapatikan jälkeen löytyi Garden Roadin pää ja Peak Tramin lähtöpiste. Raitiovaunu on puksuttanut huipulle jo yli 100-vuotta ja vaikka mekin oltiin aikonaan liikkeellä ei ollut hankalaa tehdä päätelmää ihmismäärän perusteella junan elinvoimaisuudesta. Vaikka jono näytti pitkältä kuin nälkävuosi ei jonossa tarvinut seisoa lopulta kuin yhden tramin verran ja sitten olikin jo meidän vuoro astua menopaluu lipulla (40HKD noin 5 eur) kyytiin.

Matka oli aivan turhaa hehkutettu. Maisema oli lähinnä pusikkoa ja osittain lähen 50 % kulmassa menevän raitsikan kyyti välillä jopa epämukavaa. Onneksi matka ei ollut viittä minuuttia pidempi ja lähes 400 metrin korkeudessa odottivat uudet seikkailut. Tramin pysäkki huipulla oli sijoitettu ostoskeskuksen sisälle, josta oli yllättävän vaikeaa löytää ulos. Kaikki kyltit koittivat ohjata maksulliselle näköalatasanteelle, mutta koska 25HKD:n (3 eur) lisämaksu tuosta tuntui suurelle rahastukselle jäi se tällä kertaa välistä ja vihdoin tiekin löytyi ulos.

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Vaikka maksulliset näkymät ei kiinnostaneetkaan, se ei tarkoittanut sitä etteikö ensimmäisenä ulos päästyä silmissä olisi vilkkuneet nuo kliseiset näkymät pilvenpiirtäjien yli. Ilmaisiin näkymiin paras koukkaus oli ehdottomasti Lions View Point Pavilion vain kivenheiton päässä ostarin aukiolta. Hetken odottamalla oma rako rotkon reunalle avautui ja nuo kliseiset näkymät oli silmien edessä. Kirkas sää, suurkaupungin horisontti ja näköalat pistivät suun hymyyn ja samalla totesin, että tuo maksullinen näköalatasanne on oikeasti aivan turha.

Näkymien jälkeen oli aika palata alkupisteeseen ja kauniin sään kunniaksi lähteä ulkoilemaan vielä  koko Hongkongin kliseisin ja tunnetuin 3 kilometrin mittainen kävelypolku Peakin ympäri. Ihan rehellisesti sanottuna Lamman jälkeen koko kävelyreitti tuntui tylsältä, varsinkin kun koko alkumatkan anti oli lähinnä puskamaisemat ja ensimmäiset kätkötkin oli hakkeroitu. Reitti kuitenkin parani loppua kohden, kun vihdoin ehkä puolivälissä maisemat kohti kaupunkia aukenivat silmien eteen, kätköjä alkoi löytyä ilman suurempaa vaivaa ja sopiva penkkikin löytyi hengähtämiseen. Loppupätkän kruunasivat maisemat myös saaristoon päin ja pieni vesiputous, jonka jälkeen jalat olivatkin kuljettaneet takaisin ostarille.

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Tämän jälkeen Peak olikin omiin mielikuviin sopivasti jo nähty ja täytti kyllä kaikki ne kliseiset odotukset, joita paikasta olin saanut mieliini etukäteen muodostettua. Tram jono oli saman mittainen ja jonon toinen tram vei takaisin alas ja centralin kuhinaan.

Reissut vuosimallia 2016

Viimeistä päivää vuosimallia 2016 eletään ja on aika suorittaa yhteenveto kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut kaiken puolin tasaisen hyvä.  Elämä on mennyt tasaisesti eteenpäin ja lähtenyt kunnolla nousukiitoon syksyn aikana samalla kandia pusertaessa kasaan ja valmistautuen ensivuoteen. En ehkä voisi olla onnellisempi kaikista uusista ihanista tuttavuuksista joita tämä vuosi on tuonut tullessaan ja toivon että sama nousukiito jatkuisi ensivuoden puolellakin.

Mutta koska tämä on matkablogi ja pysyy sellaisena vastakin kurkataampas menneeseen vuoteen ja miltä se on näyttänyt. Reissuja kertyi hieman tavallista vähemmän, mutta tavallista kauemmaksi. Lukuina vuosi 2016 piti sisällään neljä reissua, joista kaksi suuntautui Aasiaan ja kaksi Eurooppaan. Nousin lentokoneeseen 22 kertaa ja näiden lentojen välissä vietin ulkomailla yhteensä 30 päivää viidessä eri valtiossa. Näistä viidestä maasta kolme oli uusia tuttavuuksia, joten ei sitä voi taas olla muuta kuin tyytyväinen kaikkeen mitä on saanut nähdä ja kokea.

Maaliskuu – Cornwall (Newquay), Lontoo, Iso-Britannia 

Newquay

Cornwall

Lontoo

Lontoo

Reissuvuoteni starttasi maaliskuussa hiihtolomaviikolla, kun suuntasin ystäväni luokse ihailemaan Brittien kauneimpia rantamaisemia. Kolmepäivää maissiseinässä oli täynnä menoa, sillä tottakai tavoitteena oli kunnianhimoisesti nähdä muun muassa kaikki. Ystäväni asuinkaupungissa Newquayssa koimme elämäni pahimman myrskytuulen, söimme fisusipsejä ja hengailimme rannalla ja kaupungilla. Newquay osoittautui rennon letkeäksi nuorisomestaksi, jossa olisi ehdottomasti viihtynyt pidempäänkin. Toisena päivänä suuntasimme nuorison parista vanhusten paratiisiin St. Ivesiin, joka veti parhaimman korren rauhan ja rantojensa suhteen. Kolmantena päivänä lähdin aktiivilomailemaan pieneen Padstowhin, josta otin alleni pyörän ja poljin Cameltrailia pitkin aina Wadebridgeen asti kauniissa jokimaisemissa. En voi sanoa muuta kuin että Cornwalliin täytyy vielä palata.

Ja koska lensin Brittien toiseen päähän Lontoosta, vietin kaupungissa kolme viimeistä päivää. Vein ensikertalaisen äitini kliseiselle nähtävyyskierrokselle  ja kävimme katselemassa Lontoota yläilmoista. En ollut tätä ennen oikein Lontoo fani enkä voi oikein sanoa olevani vieläkään.  Mutta sää suosi ja pikapyrähdys suurkaupungissa oli loistopäätös vuoden ensimmäiselle reissulle.

Toukokuu – Dubrovnik, Kroatia

Dubrovnik

Cavtat

Mostar

Toukokuussa ensimmäisen puolikkaan opinnot saadessani päätökseen oli taas aika jatkaa Balkanin kiertelyä ja nousta Dubrovnikiin menevään koneeseen. Jos viimevuonna samaan aikaan Montenegron puolella säät suosivat, samaa ei voinut sanoa säistä tänä vuonna. Sää ei kuitenkaan lomaa lannistanut ja kaikki nähtiin mitä oli tarkoituskin. Vaikka Dubrovnik osoittautuikin pahimman luokan turistirysäksi kaupungin historia teki vaikutuksen niin kujilla kävellessä kuin muureiltakin ihaillessa. Parhaimmat maisemat avautui kuitenkin ylhäältä Srd kukkulalta, johon olisi voinut unohtua ihailemaan sinistä välimerta pidemmäksikin aikaa. Samalla reissulla ehti myös päiväretkeillä Lokrumin saarella ja Cavtatin rantakaupungissa kuin myös rajan toisella puolella Bosnia&Hertsegovinan Neumissa, Pociteljissa ja Mostarissa.

Syyskuu – Tokio, Japani

SAM_5063

SAM_5308

SAM_5458

Kun kesän työprojekti sai päätöksensä ja sopivat lentotarjoukset puskivat verkkokalvolle ei tarvinut kahteen kertaan miettiä lähteäkö ennen syyslukukauden alkua pyörähtämään Aasiassa. Niinpä syyskuun alussa matka vei Sas:n karjavaunussa kohti Tokion helteitä ja kaupungin kuhina ja uudet alueet veivät täysin mennessään. Reissu oli täynnä Asakusan historiaa, Uenon puistomaisemia, varhaista aamua Tsukijin kalatorilla, blingblinggiä Ginzassa, maailman vilkkaimman risteyksen ihmettelyä Shibuyassa, ihania Crepejä Harajukussa, random poppikonserttia Ikebukurossa ja rentouttavaa paratiisimaisemaa Odaibassa. Ei lienee jäänyt kellekään epäselväksi, että Japaniin haluan ehdottomasti palata.

Marraskuu-Joulukuu – Hongkong, Kiina

SAM_6563

Macau

 

Kun sain vihdoin Kandini palautettua ja Skandinaavit hemmottelivat taas tarjouksillaan oli ihanaa hypätä koneeseen ja ottaa suunnaksi Hongkong. Honkkari hemmotteli helteillään ja vaikka en ole vielä saanut blogiin kirjoitettua juuri mitään tästä reissusta, se oli kaiken puolin täydellinen ja onnistunut. Kolme päivää Lammasaaren rauhassa rentoutuen teki terää. Vastaavasti kaupunki tarjosi upeita näkymiä Victoria Peakillä ja Isolla Buddhalla ja illat menivät aistien Kowloonin markkinoita. Päiväretkiä ehti toteuttaa Tai O:n kalastajakylään, kasinokaupunki Macauhun, Stanleyhin ja Honkkarin suosituimmalle rannalle Repulse Baylle. En malta odottaa, että löydän oikeasti aikaa kirjoittaa tännekin näistä kaikista kokemuksista enemmän.

Kotimaa

SAM_5719

SAM_5749

Koska jo alunperin tiesin, että tämä vuosi ei tule olemaan ultimaattinen reissuvuosi, päätin jo etukäteen ottaa kaiken irti erityisesti rakkaasta kotikaupungistani Oulusta. Tämän lupauksen pidinkin erinomaisesti, sillä kesän aikana koettiin kavereiden kanssa vaikka mitä huimaa tässä kaupungissa. Parhaiten itselleni on ehkä jäänyt mieleen uskomaton mahdollisuus päästä kurkkaamaan kulissien taakse Oulun tuomiokirkon torniin ja katselemaan maisemia parhaalta paikalta.

Toinen unohtumaton kesäreissu oli ehdottomasti pikapyrähdys Liminganlahden parhaalle näköalapaikalle Temmesjoen lintutornille viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Maisemat antoivat parastaan, makkara maistui hyvälle pienen kävelyn jälkeen ja parempaa seuraa on hankalaa löytää. Dear friend, jos nyt luet tämän niin näitä reissuja on pakko toteutella vielä enemmän myös ensvuonnakin!

Kolmantena on taas itseä toistaen pakko mainita jokaikinen rannalla vietetty ilta yksin ja yhdessä katsellen auringonlaskua, mietiskellen ja puhuen syntyjä syviä. Oulun rannoissa on vaan sitä omaa taikaa joka vuodenaikana eikä se kyllä koskaan häviä vaikka näkisi maailmaa ja sen puuterirantoja kuinka.

SAM_4636

Mutta tulipa tuota Oulun lisäksi toteutettua Juhannuksena myös extempore reissu Oulun ulkopuolellekin Kuusamoon. Onni on kaverit, jotka saa loistavia ideoita ja niin me vaan mentiin ja valloitettiin pieni karhunkierros, katseltiin keskiyön aurinkoa leiritulen ääressä ja valloitettiin Ruka vielä seuraavana päivänä kotimatkalla.

Seuraava vuosi on omalta osaltani täynnä odotusta. Tulevaa vuotta olen järjestellyt monta vuotta ja toivon että se tulee olemaan ikimuistoinen. Tällä hetkellä suu on vienossa hymyssä kaikesta koetusta ja ensivuoden suunnitelmista. Näillä muisteloilla ei siis muuta kuin ihanaa uutta vuotta kamulit ja palataan asialle ensi vuoden puolella!