Browsing Tag

Ibiza

5+1 rantasuositusta eteläiselle Ibizalle

Vaikka ulkona on pakkasta aivan liikaa, mieli alkaa olla jo suunnittelemassa kevättä, tulevaa kesää ja mahdollisia seikkailuita. En ehkä usko, että Erasmus keväästäni alkaa olla jo kaksi vuotta, sillä vastahan me makoiltiin ja otettiin Ibizan calat eli rannat haltuun viimeisellä yhteisellä matkallamme. Koska Ibizan eteläpuolen rannat eivät näköjään ole vielä päätyneet blogin puolelle, niin nyt voisi olla hyvä aika. Kerrattakoon vielä, että vietimme siis Ibizalla yhden pitkän viikon lopun toukokuun alussa vuonna 2017. Ilma oli jo todella lämmin ja kuten näette, me saatiin nauttia näistä rannoista melko keskenämme. Tästä voi lukea pikakelauksen noihin päiviin klik.

Mutta mennäänpäs itse niihin rantoihin…
Näiden saavuttamiseksi en voi suositella muuta kuin vuokra-autoa.

St. Antonysta pohjoiseen….

Kristallivedet Cala Saladetalla

Cala Saladeta oli ykköskohteemme, jota hotellimme respatäti suositteli parhaimpana läheltä majapaikkaamme St. Antonya. Automatkaa pohjoiseen rannalle oli noin 8 kilometriä ja vastassa meitä odotti raikas metsä ja pieni vaellus portaita pitkin kohti rantamaisemia. Edessämme aukesi upean kristallisena loistava välimeri ja karkeaa hiekkaa oleva ranta. Koska halusimme vielä jotain eksoottisempaa lähdimme kalliokiipeilemään rannikkoa eteenpäin kunnes saavutimme paratiisimme. Valkoinen hiekka, vaalean sininen vesi, kallioita, eikä ketään muita kuin me. Tämä paikka oli täydellinen paratiisi. Niinpä me päätettiinkin asettua tänne heti pidemmäksi aikaa aloillemme ja nauttia rantapäivän ensimmäisestä kohteesta.

Cala Saladetalla ei ole palveluita, joten mukaan on hyvä varautua ottamaan kaikki tarvittava mahdollista rantapäivää varten. Cala Saladeta ei sovellu myöskään liikuntaesteisille johtuen sen haastavista portaista parkkipaikan ja ensimmäisen rannan välllä. 

Nuorison suosikki Cala Gracioneta 

Seuraavana etappina edessämme aukesi Cala Gracionetan, joka sijaitsee vain noin 3 kilometrin päässä St. Antonysta ja on melko helpon saavutettavuuden päässä. Helppo saavutettavuus Ibizan bileparatiisista tarkoittikin hyvän fiiliksen omaavaa nuorisorantaa, jossa poppi soi jo iltapäivällä ja olutpullot kilisivät kuin viimeistä päivää. Vaikka rannalla oli hyvä tunnelma, itse ranta oli kuitenkin väkimäärästä ja ehkä sen tyylistä johtuen epäsiisti. Ja koska me olimme lähinnä roadtrippailemassa emmekä kaljoittelemassa, pieni pysähdys tällä rannalla oli tällä kertaa meille tarpeeksi.

Cala Gracionetaan kannattaa tulla hakemaan riehakasta rantaelämää ja jättää kukkahattu odottamaan hotellihuoneeseen uusia päiviä. Tämän rannan voi saavuttaa vuokra-auton lisäksi helposti myös kävelemällä, sillä välimatkaa St. Antonyn lomakeskuksen ja rannan välillä on vain noin 3 kilometriä. 

St. Antonysta etelään…

Viimeisenä päivänä lentokentälle mennessä otimme tavoitteeksemme käydä vielä katsastamassa muutamia rantoja ennen myöhäistä iltalentoa takaisin Madridiin. Näihin me siis päädyttiin.

Lapsiperheiden suosikki  Cala Comte

 

Cala Comte oli samaisen respatädin toinen suosikki, joten tottahan myös tännekin täytyi suunnata. Comten ranta sijaitsee noin 11 kilometriä rannikkoa etelään ja vastassamme oli palveluiltaan astetta parempi ja laitetumpi ranta-alue. Cala Comtessa valkoinen hiekka kohtasi turkoosina hohtavan meren, sekä upeat kalliot, suuren ravintolan, baarin ja jopa rantatuoleja! Tämä oli myös selkeästi perheiden suosikkikohde. Meille tämä oli tälä kertaa liikaa väkeä ja palvelua, joten pienen hengähdystauon jälkeen teimme tilaa uusille tulokkaille ja jatkoimme matkaamme.

Cala Comten rannan edustalta löytyy iso parkkipaikka ja sen saavuttaa myös St. Antonysta kesäaikaan bussilla (lähtee bussiasemalta) tai paatin kyydissä. Aivan rannan vieressä matkailijoita hemmotellaan suurella ravintolalla ja baarilla. Vuokrattavat aurinkotuolit tekevät tästä rannasta myös helpon koko päivän rantakohteen. Valkoinen hiekka ja rauhallinen turkoosi meri ovat omiaan myös lapsiperheille. Hyvän saavutettavuuden vuoksi, tältä rannalta ei kannata odottaa omaa rauhaa. 

Pieni ja rauhallinen Cala d’Hort

Cala d’Hortin pieni ja idyllinen poukama oli taas kuin paratiisi ruuhkaisen Comten jälkeen. Cala d’Hort sijaitsee jo melko syrjässä noin 16 kilometrin ajomatkan päässä Comten rannalta, sekä 20 kilometrin päässä St. Antonysta. Mikäli tänne kuitenkin saapuu löytyy lähettyviltä peruspalveluiden lisäksi upeat patikkamaastot ja näkymät läheiselle Vedran saarelle. Näin mekin siis innostuttiin patikoimaan Vedran näköalapaikalle ja jatkamaan matkaamme vieläkin korkeammalle Piratan tornille. Matkalla näkee kuihtuneen luonnon lisäksi luolissa asustelevia hippejä ja ylhäällä odottavat toki upeat panoraamamaisemat.

Cala d’Hort on saavutettavissa vain vuokra-autolla ja tarjoaa mukavan idyllisen paikan rantaloman viettoon. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä,..

Vapaamielinen Sa Caleta

Viimeinen rantaseikkailumme tuli koettua jo sitten ihan lentokentän kupeessa Sa Caletan rannalla. Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä kun, pienen poukaman ravintola oli juuri sulkemassa oviaan ja ranta alkoi tyhjetä väestään. Sa Caleta ei ollut vaaleaa hiekkaa vaan päinvastoin edessä oli upeat punertavat kalliot ja niiden väliin jäävää punertavaa hiekkaa ja kirkas välimeri. Täällä ilmapiiri oli taas astetta vapaamielisempi ja rennompi. Ympäriltä löytyi homopareja, nudisteja, hippejä ja ihan tavallisia lapsiperheitä. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa ja tämä ranta jäikin erityisesti mieleen tästä omanlaisesta ilmapiiristään. Lentobongarin rakkaudeksi hiekalla maatessa oli myös hyvä katsella viereiselle lentokentälle laskeutuvia lomalentokoneita. Melkein väittäisin tämän olleen toinen suosikkini heti Saladetan rannan jälkeen.

Sa Caletan rannalle kannattaa lähteä avoimella mielellä ja hyvällä porukalla. Edustalta löytyy yksi ravintola, joka tosin sulkee ovensa (ainakin tänä toukokuisena päivänä) melko aikaisin. Sa Caletaa suosittelisinkin erityisesti rennoksi piknik rannaksi omine eväineen, juomineen ja musiikkilaitteineen. 

Ja näiden viiden eteläisen Ibizan rannan kanssa tuli taas todettua se, että jo näinkin pienelle alueelle mahtuu monenlaista. Oma suosikkini oli ehdottomasti ensimmäisenä mainittu Saladeta. Epäilen, että tuosta paratiisista saa nauttia yksin kesäkuukausina, mutta ainakin toukokuussa parempaa saa ehdottomasti hakea.

Yhtenä ekstrana haluan myös mainita ihan perinteisen St. Antonyn rannan mikäli tahkominen ympäriinsä ei aina ole se oma juttu. St. Antonysta löytyy mukavasti rantahotelleja, palveluita ja yöelämää. Lue lisää vaikkapa täältä. Ja annettakoot nyt vielä loppuun toinenkin vinkki nimeltään Formenteran saari, joka on rantoja rakastavan unelmapaikka.

Mielikuville kyytiä Ibiza townissa

Monipuoliselta Ibizalta löytyy kauniiden rantojen ja värikkään yöelämän lisäksi myös kulttuuria ja kauniita kaupunkimaisemia. Koska Ibizan reissu oli kokonaisvaltainen ja tiivis, tottahan me siis valloitettiin myös Ibizan pääkaupunki Ibiza town.

Ibiza town löytyy Ibizan kaakkois/eteläosista. Monille satama tulee tutuksi jo saapuessa paatilla ja niin mekin siis ajettiin jo ensimmäisen kerran kaupungin laidoille matkalla Formenteralle.

Ibiza town kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja jos muuten tuntuu, että Ibiza on kuin pikku-Britannia niin täältä muuten löytyy myös sitä paikallista elämää. Lähes 50 000 asukkaan kaupunki jakautuu uuteen ja vanhaan kaupunkiin, sekä satama-alueeseen. Me aloiteltiin kierros uudesta kaupungista, sillä saarella asuva kaverin kaveri halusi treffata meidän kanssa myöhäisen lounaan merkeissä. Uudelta puolelta löytyy sitä perinteistä kerrostaloa ja espanjalaista ketjukauppaa. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa, jos ajasta on pulaa..

Sen sijaan Ibiza townin vanhakaupunki on se paikka minne kannattaa suunnata. Vanhakaupunki paistaa kauas, sillä se on rakentunut kätevästi kukkulalle. Porteista sisään astuessa kapeat kadut alkavat mutkitella pikkuhiljaa ylöspäin. Vastaan tulee tunnelmallisia ravintoloita, matkamuistokauppoja ja vankkoja jo sulkeneita ovia.

Tarpeeksi ylös noustessa edessä avautuu Ibizan vanhankaupungin päämaamerkki Santa Maria de Ibiza eli Ibizan oma katedraali. Illalla kirkko oli jo sulkenut ovensa, joten me keskityttiin siihen mitä oltiin oikeastaan tultukin hakemaan eli laskevaan aurinkoon. Yläkaupungista avautuu tunnelmalliset näkymät niin merelle kuin muualle kaupunkiinkin. Kun kaupungin suunnassa aurinko värjäsi taivaanrannan kauniin punaiseksi merellä oli menossa kunnon lentokoneiden laskushow. Paikka soveltuu siis myös lentokonebongareille ja erityisesti niille joita Rynkyn värit ihastuttavat.

Vaikka meille näkymät ja vanhankaupungin kiertäminen pikaisesti olikin tarpeeksi, kannattaa ajan kanssa ehdottomasti nauttia kujista, taidegallerioista ja miksi ei myös syödä hyvin kauniissa maisemissa. Mitä enemmän aikaa täällä ottaa, sitä enemmän voi todeta että Ibiza Town on jotain aivan muuta kuin mielikuvien Ibiza. Täällä voisin nähdä yöpyvänikin seuraavalla Ibizan reissulla muutaman yön.

Ibizan rauhaa ja rellestystä Sant Antoni de Portmanyssa

Ibizan majapaikkaa valitessa halusimme jotain rauhallista, mutta kuitenkin jotain missä kaikki Ibizalainen elämä olisi lähellä. Täytyy sanoa, että itse en jaksanut tämän reissun eteen nähdä vaivaa ja kun kaveri sanoi Sant Antonista löytyneen hyvän ja halvan majapaikan myötäilin vain muiden mukana. Loppuviimein en edes koskaan saanut aukaistua linkkiä minne ollaan menossa vaan ihan tyytyväisenä odottelin mitä tuleman pitää.

Sant Antoni osoittautui Ibizan saaren toiseksi suurimmaksi keskittymäksi, joskin tästäkään kylästä asukkeja ei löytynyt 30 000 enempää. Ibiza townista länsirannikolle matkaa kertyi 16 kilometrin verran, jonka suhautti autolla moottoritietä pitkin parissakymmenessä minuutissa. Huoneistomme Poniente Playa löytyi kaupungin reunalta rannikon läheisyydestä ja edessä törrötti ilmainen parkkipaikka. Kuitenkaan menojen ytimeen ei ollut matkaa kilometriä enempää, joten heti ensimmäisen illan jälkeen valinta majapaikan suhteen tuntui varsin onnistuneelta. Yöunet hiljaisuudessa oli taattu, mutta kuhinat löytyivät vain kivenheiton päästä.

Ensimmäisen aamun hyödynsimmekin kylään tutustumiseen. Toukokuinen aamu oli sumuinen ja viileähkö. Kävelimme rannikon mukaisesti kohti keskustaa ja viimeistään siinä vaiheessa kun aamu yhdeksältä kotiin palaavia juhlijoita tuli muuten kaikessa hiljaisuudessa vastaan ei ollut mitään epäselvyyttä saaren olevan Ibiza.

Rannikkomaisemat olivat kertakaikkisen kauniit, joihin sumu teki aivan oman säväyksensä. Sisämaan jälkeen meri-ilma ja tuuli teki onnelliseksi ja väsymys ei paljoa painanut tuulen tuivertaessa unihiekat pois silmistä. Lopulta päivän valjetessa ilmakin alkoi kirkastua juuri sopivasti meidän saavuttaessa Sant Antonin kaunista pientä satamaa.

Satama saavutettua oltiin samalla saavutettu myös kaupungin ydin. Mitään suurta nähtäväähän ei kaupungissa sinällänsä ole varsinkaan aamulla, mutta tottahan sitä piti paikallisella Plaza Espayalla pyörähtää, sekä katsastaa Sant Antonin oma uimaranta aivan sataman kupeessa. Vastapäätä rantaa olisi ollut pienimuotoinen tivolikin, mutta se ei nyt tällä kertaa innostanut tutustumiskäynnille eikä sillä, että se olisi ollut aukikaan. Paluumatkalla kävelimme Sant Antonin suurimman ”nähtävyyden” West Endin läpi Carrer de Santa Agnèsia pitkin joka pubeineen ja yökerhoineen loisti tyhjyyttään aamupäivällä.

West Endiin teimme tutkimusmatkan toki myös auringon laskettua ja meno oli aivan eriä mitä aamulla olimme nähneet. Voi juku kun basso jytisi ja brittiaksentti kaikui kauas kukkuloille. Ihmiset olivat selvästi kaivautuneet rannoilta ja altailtaan kylille ja pistäneet bilevaihteen päälle. Pari skandinaavia lähinnä pyöritteli silmiään tutkimustyötä tehdessä. Rooliasuja oli joka kulman takana. Porukka oli mukavasti maistissaan jo keskiyöllä ja sisäänheittäjät taitoivat hyvin niin tanskaa, espanjaa kuin suomeakin. Kaiken silmienpyörittelyn keskellä testasimme toki myös muutaman pubin ja totesimme Ibizan hintojen olevan huomattavasti korkeammat kuin esimerkiksi Madridin. Kahdenlaisia klubeja tuli myös vastaan; joko pääsymaksu oli 30 euroa ja se sisälsi yhdestä kahteen juomakuponkia tai vastaavasti pääsymaksu olisi ollut ilmainen mutta yhdestäkin juomasta olisi saanut maksaa lähemmäs 10 euroa. Tämä ei ollut minua varten, mutta tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän mikä Ibizaan vetää puoleensa. Nyt ei ollut edes sesonki ja silti meno oli niin huikeaa ja omalaatuista!

Tämä jäi kokemukseksemme Sant Antonista, joka tarjosi sopivasti rauhallisen ilmapiirin nukkumiseen, mutta räiskyvät menot pääkaduilla. Kylän oma ranta ei ollut mitenkään ihmeellinen, joten parhaimmille läheisille rannoille ajelimmekin autolla päivittäin. Sant Anton olikin hyvä muutaman päivän tukikohta, mutta pidemmälle rantalomalle en kaupunkiin tulisi varsinkaan ilman autoa.

Mikä sitten olisi pidemmälle lomalle Ibizan paras yöpymispaikka, siitä en osaa sanoa. Toki riippuu varmaan myös mitä lomaltaan hakee. Onkos kellään muulla kokemuksia?

Baleaarien paratiisimaisin saari Formentera

Ibizan pikaisella biitsireissulla oli ihan ehdotonta päästä käymään myös naapurissa Formenteralla, sillä kaikki kuvat tuosta saaresta on vakuuttaneet mut ihan satasella. Lauttoja sauhuaa saarten välillä monen yhtiön verran ja jatkuvalla aikataululla eikä matkalla ole mittaakaan kuin tunnin verran. Näiinpä siis ostettiin jo etukäteen liput ensimmäiselle päivälle yhdeksäksi aamulla ja koneen rattaiden pösähtäessä maahan seitsemältä auringon alkaessa sarastaa oltiin ihan valmiita aloittamaan loma naapurisaaresta.

Formenteralla ei montaa ihmistä asu ja mietittiinkin vaihtoehtoja tutustua tähän saareen parhaalla mahdollisella tavalla. Autonvuokraus ei tällä saarella houkuttanut, joten valittiin vaihteeksi valmis vaihtoehto turistibussi, joka lupasi viedä meidät saaren ympäri 12 euron hintaan netistä liput lunastettuna. Jos siis mietit Formenteraa ja miten kiertää saari niin tässäpäs kierros vihreällä turistibussilla saaren ympäri.

Satama-alue

Lautat tulee toki satamaan ja satamasta lähtee turistibussit, mutta satama itsessäänkin on kaunis, pieni ja kompakti. Formenteralle pääsee lautan kyydissä myös mantereelta, mutta Ibiza townin reitti lienee suosituin. Meillä ei kuitenkaan ollut mitenkään liiaksi aikaa tutustua pieneen kylään sataman kupeessa, sillä aloitimme saarikierroksemme lähes heti saavuttuamme.

Playa Illetas

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli se kaikkein odotetuin postikorttimaisemien ranta. Paikka oli palkitseva, mutta niin oli myös näkymät matkalla suola-altaineen. Ranta itsessään oli paratiisi, valkoista hiekkaa ja niin kauniin turkoosia vettä ettei silmät olleet uskoa todeksi. Rannalla meillä oli aikaa kaksi tuntia, joka meni aivan ennätysvauhtia. Pienestä poukamasta löytyi niin kauniita spotteja kuvaukseen ja hengittelyyn, että heittämällä tässä paratiisissa olisi mennyt toinenkin parituntinen. Jos siis jotain Formenteralla niin tule ainakin tsekkaamaan tämä ranta!

Playa Pujols

Parituntinen rannalla sai jatkoa Pujolsin turistikylästä ja sen ranta-alueesta. Itse kylä oli hyvin tyypillinen matkailupalveluineen, joten aika nopeaa mekin hypättiin krääsäkauppojen ja hotellin siivestä rannalle. Tämä ranta oli tuulinen, mutta kaunis. Rantaa jatkui pidemmälle, oli kalliota ja oli ihania paikkoja istuskeluun. Sama paratiisifiilis kuitenkin puuttui, sillä ravintoloiden reunustamalla rannalla palvelut pelasivat eikä täällä voinut tuntea olevansa niin sanotusti ”kaukana kaikesta”. Tällä rannalla meillä oli kokonaisuudessaan aikaa sellainen 1,5 tuntia.

Faro de Mola

Rantarupeaman jälkeen bussi johdatteli meidät saaren toiselle puolelle vuoristoteitä pitkin, josta löytyi elämää nähneet kalliot ja ylväänä seisova majakka. Vartin pysähdyksen aikana ehti toki kuikuilla kalliolta alas ja ihailla majakkaa. Kerrassaan kaunis paikka!

Mirador

Matkalla takaisin satamaan oli vielä yksi pysähdys yhdellä saaren näköalapaikoista ja näkymät alas rannikolle olivat pysähtymisen arvoiset. Tämä ei varmasti tämän enempää selityksiä kaipaa.

Takaisin satamassa olimme viiden aikaan, josta lauttamme takaisin suuntasi puolentunnin odottamisen jälkeen. Koko ryhmä oli rättipoikki, sillä aikainen aamulento painoi aika pahasti silmiä. Kaikki oltiin kuitenkin tyytyväisiä, että tultiin heti ensimmäisenä päivänä tsekkaamaan Formentera ja hakemaan kunnon loma ja biitsifiilis saarelta. Näin oman kokemuksen perusteella Formentera on kyllä ihan ehdoton must ja hitti Ibizalta. Seuraavalla kerralla vuokraisin ehdottomasti skootterit, sillä liikenne vaikutti juuri siltä, että jopa minä uskaltaisin päästellä Vespalla eteenpäin.

 

Neljäs kuukauteni Madrileñana

Tämäkin postaus valuu nyt lähes viikon myöhässä, mutta ei katsella päivämääriä vaan otetaampas taas aikalisä ja katsellaan, mitä sitä tuli neljännen kuukauden aikana Madridissa puuhailtua.

Neljännen kuukauden vaihduttua heiluin Saharan aavikolla. Marokon reissu oli puolessa välissä ja tästä kohtaa alkoikin se reissun ”alamäki”. Toinen pidempi reissu kuukauden aikana tuli vietettyä Ibizalla ystävien kesken nauttien kirkkaasta vedestä ja kauniista rannoista. Samalla reissu oli Erasmus taipaleen viimeinen yhteinen reissu. Tiedän, kaikki on vielä kirjoittamatta mutta antakaa hetki aikaa!

Marokosta kotiuduttua olin niin loman tarpeessa. Seuraavana päivänä oli kuitenkin samantien maahanmuutto kurssin tekstianalyysi, jonka loppujen lopuksi tyrin ihan täysin. Olin valmistautunut normaaliin tenttiin, mutta sainkin tosiaan yhden tekstinpätkän (pakollisesta lukemistosta) nenän eteeni enkä toki tiennyt artikkelista yhtään mitään. En toki tiennyt myöskään sitä, että mukana olisi saanut olla kaikki materiaali, mutta näitähän sattuu. Muuten opiskelun merkeissä olenkin jo istunut viimeiset luentoni ja pyrkinyt valmistumaan lopputentteihin, jotka alkavat ensiviikolla.

Myös ihmisiä on riittänyt enemmän kuin koskaan menneen kuukauden aikana ja olen saanut nauttia erityisesti suomalaisesta seurasta. Ensin rakas ystäväni tuli viikon lomalle kaupunkiin, tämän lisäksi sain kaksi yhteydenottoa ihmisiltä joita en etukäteen tuntenut, mutta joiden kanssa vietin parasta aikaa Madridin kujilla. Oli ilo tutustua teihin kumpaankin, toivottavasti tunnistatte tästä itsenne! Loppuhuipennukseksi pariskunta Meriharakka blogin takaa saapui keväiselle lomalle Madridiin ja oli ilo tavata uudelleen illallisen merkeissä Marrakeshin jälkeen. Heidän blogiaan kannattaa nyt muutenkin katsella, sillä ahkerana heiltä on tullut julki jo kaikki postaukset koskien Marokkoa ja ihan tälläkin hetkellä postauksia Madridista tippuu hyvää tahtia.

Huhti-toukokuu on Madridissa myös täynnä pyhäpäiviä, josta on tullutkin otettua kaikki irti päiväreissuillen. Ensimmäinen päiväreissu sijoittuikin Madridin vuoristoon Patonesin alueelle kenttäkurssin merkeissä. Opiskelu oli reissusta kaukana, mutta näkymät jos jotkin antoivat parastaan. Oli myös hienoa päästä tutustumaan paikanpäälle Madridin maatilamatkailun kehittämiskohteisiin, joissa näin itse hurjasti potentiaalia.

Madridin sisäisiä tutkimusmatkoja tuli tehtyä kaksin kappalein. Ensimmäinen sijoittui seitsemän kummun siete tetasin puistoon, joka on ehdottomasti kaupungin paras salattu helmi maisemien ihailuun ilmaiseksi yläilmoista. Puiston parhaimmalle näköalakummulle katoimme kansainvälisen piknikin syöden Tsekkiläisiä perunalättyjä, Tanskan voileipiä, Espanjalaista munakasta ja omaa panostani marjamuffinsseja. Voin sanoa, että tästä ei piknik paikka ihan hetkessä parane.

Toinen sisäinen kohde oli Caprichon puisto, jolle valitettavasti sattui vähän epävakainen päivä. Puisto osoittautui kuitenkin yhdeksi kaupungin kauneimmista, joten paremmalla säällä teen uusintakäynnin ja lupaan jakaa teillekin enemmän tästä(kin) kohteesta.

Tällä hetkellä loppu Madridissa alkaa häämöttää ja ajatuskin lähtemisestä tuntuu pahalle. Tuntuu, että elämä on rakenutunut tänne niin hyvin viimeisten kuukausien aikana, että paluu ei vain enää tunnu mielekkäältä. Totuus on kuitenkin se, että kotiin on kuitenkin palattava ainakin 2-vuodeksi viimeistelemään maisterin opinnot, mutta se ei ole kuitenkaan estänyt jo nyt etsimästä mahdollista harjoittelupaikkaa kaupungista. Tällä hetkellä myös suunnitelmani siitä milloin ja miten aion palata Suomeen ovat niin levällään, että parempi vain elää päivä kerrallaan ja nauttia vielä ainakin kuukauden verran tästä elämästä.