Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Espanja

Andalusian barokkiaarteet: Baeza ja Úbeda

Eteläisen Espanjan Andalucia on yksi Espanjan lempialueistani eikä suotta. Mitä enemmän tuolla alueella on tullut liikuttua, sitä selvemmäksi on tullut kuinka suuresta ja monipuolisesta alueesta on todella kysymys. Málagan rannat kun vaihtuu ihan muutamassa tunnissa lumihuippuisiin vuoriin ja uskomattoman kauniisiin kulttuurikohteisiin. Siihen vielä päälle alueen omantakeinen ilmapiiri ja ruoka niin paketti on aika valmis.

Muutama vuosi sitten  Málagan Erasmusreunionin jälkeen  halusin kokea jotain uutta ja mennä syvemmälle Andalucian tunnelmiin. Matka veikin aina 2,5 tunnin päähän Málagasta Andalusian pohjoisosiin pikkupitäjiin Baezaan ja Úbedaan – molemmat tunnettuja tai vähemmän tunnettuja barokki- ja renessanssiarkkitehtuuristaan ja niiden kautta saamastaan maailmanperintöstatuksestaan, mutta silti kaukana Andalucian muiden kohteiden matkailijavirroista.

Pieni rauhallinen Baeza

Päivän kierrokseni alkoi tuolloin rauhallisissa tunnelmissa eteläisemmästä 16 000 asukkaan Baezasta. Baeza oli kuin ujo pieni pikkusisko joka ei pitänyt minkäänlaista meteliä itsestään, mutta hurmasi ihan täysillä. Muinoin loistanut Maurien valloittama kaupunki oli jättänyt jälkeensä vanhoja kapeita katuja ja kivisiä rakennuksia, joihin oli ilo tutustua parin tunnin ajan.

Baezan kujilla seikkaillessa vallitsi suunnaton rauha. Pieni ja kompakti 1500-luvun rakennuskantaa edustava vanhakaupunki oli kuin tehty haahuilua ja pienissä putiikeissa vierailua varten. Tuntui kuin jokainen vaalea kivinen katu olisi johdattanut aina uudelle aukiolle, mutta todellisuudessa näitä pääaukioita pystyi erottamaan vain muutamia. Aukioiden ympärillä avautuivat myös kaupungin tärkeimmät viralliset nähtävyydet.

Baeza neljän aukion taktiikalla

Läntisimmältä Plaza del Populolta löytyi sopivasti vanhankaupungin portti, Villalarin riemukaari sekä matkailuneuvonta infoineen. Tämän aukion kruunasi keskeltä löytyvä vanha leijonien suihkulähde sekä ympäriltä jakautuvat ensimmäiset vanhankaupungin kadut.

Vanhojen talojen keskellä avautuva Plaza de Santa Cruz avasi ympärillään Jabalquinton palatsin sekä pienen kirkon. Jabalquinton palatsi toimii nykypäivänä Baezan kansainvälisenä yliopistona ja asuntolana. Ovet pysyivät kuitenkin tiukasti suljettuina vierailuni aikana.

Etelään päin laskeutuessa edessä avautui kuitenkin kenties kaupungin tärkein aukio ja nähtävyys nimittäin Baezan pääkatedraali ja Santa Marian aukio. Sisäänpääsy tähän barokin ja gotiikan taideteokseen maksoi opiskelijalta 4 euroa ja oli todella käymisen arvoinen sisältä.

Viimeinen vierailuarvoinen aukio on Plaza de la Constitución, joka on muista poiketen pyhitetty terasseille ja ravintoloille. Siispä täydellinen paikka päättää kierros Baezassa!

Renessanssin pääkaupunki Úbeda

Baezasta Úbedaan hurauttaa bussilla puolessa tunnissa. Busseja kulkee useita tunnissa, joten nämä kaksi upeutta oli helppo yhdistää samaan päivään. Jos Baeza tuntui uinuvan omassa rauhassaan, tunsi Ùbedaan saapuessa heti tulleensa asteen isompaan ja elävämpään historialliseen kaupunkiin.

Úbedassa asuu noin 35 000 ihmistä ja se elää Baezan tavoin oliiviöljystä ja historiastaan. Ùbedaa voisikin kutsua koko Espanjan renessanssisen arkkitehtuurin pääkaupungiksi. Kauniit graniittiset kapeat kadut ja palatsit jatkoivat loistamistaan siis myös Úbedassa.

Ùbedan historiallinen kaupungin keskus levittäytyy Vázquez de Molinan aukion ympärille, jota ympäröi kaupungin komeimmat rakennukset; Upea Parador hotellin kivirakennus, kaupungintalo, Marques de Manceran palatsi, Santa María de los Reales Alcázaresin basilika ja Salvador del Mundon pyhä kappeli. Aukion seutu ei ole kuitenkaan pelkkiä komeita kivirakennuksia, sillä täällä talojen laitoja komistavat myös vihreät istutukset ja ihanat sitruspuut. Tunnelmassa voi aistia ripauksen Italiaa ja Ranskaa. Vázquez de Molinalta pohjoiseen heti kaupungintalon takana avautuu myös Primero de Mayon aukio. Tätä isoa aukiota reunustaa vastaavasti yksi kaupungin vanhimmista kirkoista San Pablo ja läheltä löytyvä Synagoga Agua, joka löydettiin vasta muutama kymmenen vuotta sitten.

Kompaktin vanhankaupungin lisäksi Úbeda on omiaan sekä ostosten teolle että ympärillä levittäytyvien oliiviplantaasien ihailulle. Pieni istuskelu maaseudulle avautuvilla näköalapaikoilla ja tein päätöksen jäädä kaupunkiin yön yli katsomaan myös iltaelämää. Tämä kannatti sillä eloisa Úbeda tarjosi kansanjuhlia, hyvää ruokaa ja ihanaa Andalucialaista elämänmenoa. Ja mikä parasta, paikallinen mummo majoitti kodissaan vain 20 euron hintaa vastaan.

Kulttuuria ja pikkukaupunkien tunnelmaa

Baeza ja Ùbeda on nopeasti nähty, mutta antavat toisaalta matkailijoille mahtavan kattauksen upeaa arkkitehtuuria ja syvän katsauksen Andalusian elämänmenoon. Ihmiset ovat täällä rentoja ja aksentti on ehkä omalaatuisinta mitä olen mantereella kuullut. Jos siis Andalusian suurimmat hitit on jo nähty ja koettu, voin suositella ottamaan suunnaksi Jáen-Baeza-Ùbeda suunnan ja pohjoisen Andalusian. Tänne myös itse haluan palata, sillä vanhoja kuvia etsiessä huomasin, että suurin osa ovat kadonneet täydelliseen hukka piiloon. Nämä kaupungit jos jotkut olisivat kuvaamisen arvoisia!

Rauhallinen matkavuosi 2021

Jos viime vuonna elettiin kotimaanmatkailun kultavuotta, niin tämä vuosi on kyllä ollut kotoilun ja isojen tavoitteiden kultavuosi. Viime vuoden valmistumisen johdosta, tänä vuonna oli aika hankkia vakituinen oman alan työpaikka sekä ostaa ihka oma ensimmäinen koti. Näin siis kaiken koronamyllerryksen keskellä tämä vuosi on pyhittynyt kodin rakentamiselle, oman tietotaidon kasvattamiselle ja rauhoittumiselle.

Tammikuu – Helsinki

Tammikuu alkoi pikaisella ostosmatkalla Helsingissä. Muutaman päivän ostosmatka sisälsi kauppakeskusten lisäksi virkistäviä kaupunkikävelyjä, hyvää ruokaa ja rentoutumista hotellilla. Tämä oli ihana irtiotto ennen uusien opintojen ja töiden aloittamista.

Helmikuu – Rovaniemi

Ystävänpäivä viikonloppu oli tänä vuonna astetta spesiaalimpi, kun viikonloppu vei Rovaniemelle yöpymään Arctic SnowHotellin lasi-igluun ja ihmettelemään yöllisiä revontulia.  Samaisella matkalla ehdimme vierailla lumihotellissa sekä tutustua Rovaniemen mahtavaan ravintolatarjontaan.

Maaliskuu – Iso-Syöte 

Viikonloppureissut saivat jatkoa maaliskuun loppupuolella, kun suuntasimme pienellä kaveriporukalla kohti Iso-Syötettä. Viikonlopun aikana ehdimme tutustua Teerivaaran kierrokseen lumikengillä sekä vedellä off roadia kohti Iso-Syötteen huippua. Vaikka kelit olivat jo keväälle ominaisen leppoisat, ei tällä reissulla jääneet odottamani tykkypuutkaan näkemättä. Ne ovat Syötteellä aivan huikeat!

Toukokuu – Rovaniemi ja Porvoo

Toukokuussa koitti sekä äitienpäivän pieni yllätysmatka Rovaniemelle sekä Helatorstain täyttämä lähes pidennetty viikonloppu Uudellamaalla. Äitienpäivän parhautta oli päästä vihdoin yöpymään tunnettuun Arctic Light hotelliin sekä herkuttelemaan jo aiemmin hyväksitodetuissa Rovaniemen ravintoloissa. Helatorstain etelän reissu kului vastaavasti ihmetellen juuri puhjenneita kirsikankukkia, päiväreissulla Kukuljärvellä ja nauttien aivan mahtavista helteistä. Tämä reissu oli kertakaikkinen sukellus kesään!

Kesäkuu – Koli ja Mallorca

Kesäkuussa koitti odotettu parin viikon loma, jonka aikana ehdin pyörähtää sekä Kolilla juhlimassa syntymäpäiviä että lennähtää ensimmäiselle korona-ajan ulkomaanmatkalleni Mallorcalle. Mallorcan reissu jännitti etukäteen, mutta jo heti ensimmäisenä lomapäivänä jännitys laski ja sama vanha matka innostus täytti ihan jokaisen mahdollisen sopukan.

Heinäkuu – Home sweet Oulu

Heinäkuu tuli vietetty monien muiden kuukausien tapaan kotona. Heinäkuu kuitenkin suosi ihanilla kesäkeleillään sen verran ahkerasti, että vapaa-aika tuli vietettyä enemmän ulkona kuin kotona. Pyöräretkiä lähiseuduille, myöhäisiä iltoja rannalla sekä perinteeksi muodostuneita sukujuhlia. Ihana kesäinen kuukausi!

Elokuu – Matkakohteena uusi koti 

Elokuussa koitti jännittävä päivä, sillä kirjoitin ensimmäisen oman asuntoni kauppakirjat. Nimen laittaminen paperiin oli suuri hyppy uuteen ja antoi samalla aineksia alkaa haaveilla uuden kodin sisustuksesta sekä suunnitella muuttoa.

Syyskuu – Lieksa

Syksyn pimenevät illat saivat haaveilemaan ruskaretkestä, jonka myötä löysin itseni mökkeilemästä Pielisen rannalta Lieksasta. Viikonloppuun mahtui saunomista, auringonlaskun ihailua omalla rannalla sekä pientä retkeilyä Ruunaan retkeilyalueella. Ihania rentouttavia hetkiä arjen keskelle.

Joulukuu – Teneriffa

Loppuvuosi on juossut hurjaa vauhtia muuttaessa ja uutta kotia laittaessa. Itsenäisyyspäivä tarjosi kuitenkin yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka päätin yhtään miettimättä hyödyntää matkalla kohti Teneriffaa ja sukulaisia. Muutaman kuukauden aikana maahantulorajoitukset Espanjaan tuntuivat höllentyneen ja matkustaminen oli jo lähes kuin ennen vanhaa täysine lentokenttineen. Tämä aurinkotankkaus tuli juuri oikeaan saumaan ja antoi toiveita myös tulevalle vuodelle.

Näin siis vuoden 2021 viimeisenä päivänä toivon todella, että ensi vuonna ansaitut lomapäivät täyttyisivät mitä mahtavimmilla seikkailuilla, ystävien näkemisellä ympäri maailmaa sekä ikimuistoisilla hetkillä yhdessä.

Mitä mahtavinta uutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!  

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 20182019,2020.

Kesälomalle Mallorcalle – Testaus, maahantulo ja koronatilanne

Kesäloma oli tänä vuonna spesiaali sillä ensinnäkin se oli ensimmäinen oikea loma moneen vuoteen ja toiseksi tein päätöksen jättää Suomen taakseni ja suunnata kohti kirkasta Välimerta ja Mallorcan meri-ilmaa.

Ennen kuin menen tarkempiin lomajuttuihin, päätin kirjoitella hieman auki millaiselta matkustaminen tänä kesänä Mallorcalla ja Baleaareilla näyttää.  Otathan kuitenkin huomioon lukiessasi, että säännöt ja tilanteet elävät koko ajan ja esimerkiksi nyt tilanne saarella on taas paljon heikompi kuin kesäkuun alussa, kun olin matkalla itse.

Tällä hetkellä Ulkoministeriön lausunto on noudattaa erityistä varovaisuutta EU-alueen sisällä matkustettaessa. Kohteen ajantasaiset korona- ja maahantulorajoitukset tulee aina itse varmistaa ennen matkaa kohdemaan viranomaisilta. Tällä hetkellä tämä Baleaareille matkustaessa tarkoittaa näiden asioiden huomiointia:

  • Suomi on tällä hetkellä vihreä maa, mikä tarkoittaa sitä ettei koronatestiä tai muita todistuksia maahan pääsemiseksi tarvita. Kun itse matkustin Pohjois- ja Itä-Suomi olivat vielä punaisia, joten itse hankin vaaditun koronatestin, johon kelpasi sekä antigeenit- että PCR-testit, kunhan testi oli maksimissaan 48h maahan saavuttaessa.
  • SpTH terveysturvallisuuslomakkeen täyttäminen on kaikille saapujille pakollista. Tämä on helpoin ladata puhelimeen ja täytellä siinä. Mikäli koronatesti vaadittaisiin tulisi se ladata tähän äppiin. Kun lomake on täytetty saat QR-koodin, jonka kohteessa lukijassa piippauttamalla pääset maahan. Jotkut tarkemmat satunnaistestit, joissa paperit katsotaan tarkemmin ovat mahdollisia.
  • Lentoyhtiöiden omat säännöt. Itse lensin Finnairin suoralla lennolla, jolle myös vaadittiin joko tuo testi tai sitten todistus sairastetusta taudista tai rokotetodistus. Mutta ilmeisesti tämä Finskinkin käytäntö on muuttumassa 12.7., jolloin testiä ei enää edellytetä. Nämä säännöt vaihtelevat lentoyhtiöittäin ja ajoittain, joten kannattaa ehdottomasti tarkastaa oman lennon tilanne suoraan operoivan lentoyhtiön sivuil.a

Helsinki-Vantaalla lähdön tunnelmissa

Jotenkin onnistuin itse stressaamaan tätä lähtöä enemmän kuin olisi tarvinnut. Ensinnäkin olin jo Oulussa matkalla lentokentälle, kun oma PCR-tulokseni ei ollut vielä valmis. Helsinki-Vantaalla olisi tehty pikatestejä, johon olin myös varautunut tulosta odotellessa. Tulos ehti kuitenkin tulla ennen Mallorcan lentoani ja pääsin noutamaan boardingpassini Helsinki-Vantaan lähtöaulasta.

Tämä päivänä ulkomaanlennoilla ei ole käytössä mobiililippuja vaan kaikkien ulkomaille lentävien on käytävä virkailijan luona, joka samalla tarkastaa tarvittavat dokumentit. Näin minunkin tapauksessani näytin virkailijalle passin, koronatestitodistuksen digimuodossa sekä Espanjan vaativan QR-koodin, jonka jälkeen sain lentolipun kouraani. Jono matkalaukkutiskille oli pitkä, mutta itse selvisin helposti 5 minuutissa pelkillä käsimatkatavaroilla. Turvatarkastukseen ei vastaavasti ollut jonoa nimeksikään.

Sinisin siivin Mallorcalle ja takaisin

Mallorcalle ei ollut tunkua. Lennoille molempiin suuntiin sai oman penkkirivin ja paikkoja olisi ollut noin muutenkin mistä valita. Matka siis sujui mukavan väljästi tilasta ja ikkunasta avautuvista maisemista nauttiessa.

Finnair on mukauttanut palvelujaan ajalle sopivaksi. Ensinnäkin matkustavien tulee käyttää maskia koko lennon ajan, paitsi syödessä ja juodessa. Toiseksi lennoilla ei ole muuta tarjoilua kuin vesi ja mustikkamehu sekä kaikille jaettu välipalakeksi. Mikäli oikeaa ateriaa mielii syödä, tulee ruoka varata jo etukäteen Finnairin nettisivulta. Muuten kannattaakin varautua omin eväin sillä ilmassa ei ole myynnissä mitään.

Noin muuten lennot sujuivat Finnairille tyypilliseen tapaan. Vettä ja mehua sai äärettömästi, televisioruudusta näki matkakartan ja kone oli noin muutenkin ihan perussiistiä Finnairin laatua.

Maahantulo ja -meno muodollisuudet Palma de Mallorcan lentokentällä

Maahantullessa Palma de Mallorcan lentokentällä odotti melkoiset ihmismassat, jotka tulivat ainakin itselle melkoisena yllätyksenä. Jonoja terveystarkastukseen oli neljässä rivissä ja jokainen niistä tuntui olevan monta sataa metriä pitkiä. Kaukana olivat turvavälit saati muutkaan terveyssuositukset. Vaikka jono veti suhteellisen nopeaa, tämä on asia mihin kannattaa henkisesti varautua. Reilussa tunnissa olinkin matkalaukkuaulassa ja valmiina shuttle-jonon kautta jatkamaan matkaani kohti hotellia.

Maastalähtö oli tehty erittäin helpoksi. Olin hyvissä ajoin lentokentällä ja kävelin suoraan Finnairin tiskille ilman jonoja. Virkailijaa ei paljoa koronatestini kiinnostanut. Halusi vain lukea puhelimeltani sanan negative. Noin muuten varausnumeroa näyttämällä sain lipun ja pääsin taas kaameassa tungoksessa kansainväliselle puolelle.

Suomeen laskeutuessa kentällä oli käytössä vain yksi lentokenttäbussi. Tämä yksi ainoa oli tietenkin keskellä yötä kuskaamassa jotain muuta konetta, joten odotusaika koneessa kasvoi 40 minuutilla. Kun vihdoin pääsimme ulos, odotti meitä terveystarkastuspiste. Pisteessä tuli näyttää lennolla jaettu ja täytetty terveystietolomake ja Finnairin vaatima koronatestitulos passeineen, jonka jälkeen sai ohjeet omaehtoisesta karanteenista ja uuden testin varaamisesta. Sitten olikin valmista etsimään yläkerrasta sopivan nukkumissopin ennen aamun jatkolentoa takaisin kotiin.

Baleaarien koronatilanne ja rajoituksia

Nämä tuntuvat muuttuvan koko ajan, ovat muuttuneet jo minunkin reissustani, mutta kerron tässä nyt tämän hetken tilanteen.

Kun itse matkusin Baleaareille, oli koronatilanne Espanjan mittakaavassa saarilla erinomainen. Ilmaantuvuusluku oli 40 paikkeilla ja laskusuunnassa. Kuitenkin jo lomani loppupuolella sonta alkoi iskeä tuulettimeen. Mallorcalla samalla viikolla järjestetystä Macrobrote – koulujen päättäjäisfestivaalista syntyi kunnon koronalinko ja El Arenalin loma-alue on tuntunut romahtaneen käsiin. Näin pari viikkoa juhlien jälkeen ainakin 9 hotellia alueella on ollut tutkinnan alla, noin 200 opiskelijaa on ollut karanteenissa saarella ja tapauksia on levinnyt ympäri Espanjan manteretta, joista pelkästään näillä nuorilla on todettu jo reilut tuhansia tautitapauksia. Samassa syssyssä Espanjassa on tuntunut alkaneen koronan ties monesko aalto, sillä ilmaantuvuusluku pomppasi alle sadasta tämän päivän 316 paikkeille. Muutapa päivä sitten uutisia lukiessa myös sairaalaan joutuneiden määrä koko maassa on kasvanut noin 15 % menneen viikon aikana. Tämän päivän ilmaantuvuusluku Baleaareilla on 277 / 100 000.

Espanja poisti maskipakon ulkotiloista lauantaina 26.6. Tällä hetkellä maskia tulee kantaa aina mukana ja sitä pitää käyttää kaikissa sisätiloissa, joukkoliikenteessä sekä ulkotiloissa mikäli 1,5 metrin turvaväli ei täyty.

Maskisäännösten lisäksi jokainen Espanjan itsehallintoalue vastaa itse muista säännöksistään. Tällä hetkellä Baleaareilla ravintolat ja museot ovat normaalisti auki ja baarit saavat pitää ovensa auki klo 2 saakka. Mitään muita liikkumiseen liittyviä rajoituksia ei ole tällä hetkellä olemassa. Alueellisia rajoituksia, ilmaantuvuuslukuja ja muita Espanjan korona-uutisia olen seurannut täällä.

Kokonaisuudessaan matkailu oli paljon yksinkertaisempaa kuin aiemmin oli annettu itselleni ymmärtää. Nyt kun tämän prosessin on kerran tehnyt, on se seuraavalla kerralla jo myös huomattavasti vähemmän stressaavaakin. Toivotaan vain, että maailmantilanne kehittyy suotuisaan suuntaan ja että myös syksyllä olisi mahdollista päästä johonkin päin Eurooppaa. Vuoden suurin haave olisi päästä käymään pitkästä aikaa kotona Madridissa ja nauttia edes pitkän viikonlopun verran lempikaupunkini elämästä.

Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka.  Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.

5+1 rantasuositusta eteläiselle Ibizalle

Vaikka ulkona on pakkasta aivan liikaa, mieli alkaa olla jo suunnittelemassa kevättä, tulevaa kesää ja mahdollisia seikkailuita. En ehkä usko, että Erasmus keväästäni alkaa olla jo kaksi vuotta, sillä vastahan me makoiltiin ja otettiin Ibizan calat eli rannat haltuun viimeisellä yhteisellä matkallamme. Koska Ibizan eteläpuolen rannat eivät näköjään ole vielä päätyneet blogin puolelle, niin nyt voisi olla hyvä aika. Kerrattakoon vielä, että vietimme siis Ibizalla yhden pitkän viikon lopun toukokuun alussa vuonna 2017. Ilma oli jo todella lämmin ja kuten näette, me saatiin nauttia näistä rannoista melko keskenämme. Tästä voi lukea pikakelauksen noihin päiviin klik.

Mutta mennäänpäs itse niihin rantoihin…
Näiden saavuttamiseksi en voi suositella muuta kuin vuokra-autoa.

St. Antonysta pohjoiseen….

Kristallivedet Cala Saladetalla

Cala Saladeta oli ykköskohteemme, jota hotellimme respatäti suositteli parhaimpana läheltä majapaikkaamme St. Antonya. Automatkaa pohjoiseen rannalle oli noin 8 kilometriä ja vastassa meitä odotti raikas metsä ja pieni vaellus portaita pitkin kohti rantamaisemia. Edessämme aukesi upean kristallisena loistava välimeri ja karkeaa hiekkaa oleva ranta. Koska halusimme vielä jotain eksoottisempaa lähdimme kalliokiipeilemään rannikkoa eteenpäin kunnes saavutimme paratiisimme. Valkoinen hiekka, vaalean sininen vesi, kallioita, eikä ketään muita kuin me. Tämä paikka oli täydellinen paratiisi. Niinpä me päätettiinkin asettua tänne heti pidemmäksi aikaa aloillemme ja nauttia rantapäivän ensimmäisestä kohteesta.

Cala Saladetalla ei ole palveluita, joten mukaan on hyvä varautua ottamaan kaikki tarvittava mahdollista rantapäivää varten. Cala Saladeta ei sovellu myöskään liikuntaesteisille johtuen sen haastavista portaista parkkipaikan ja ensimmäisen rannan välllä. 

Nuorison suosikki Cala Gracioneta 

Seuraavana etappina edessämme aukesi Cala Gracionetan, joka sijaitsee vain noin 3 kilometrin päässä St. Antonysta ja on melko helpon saavutettavuuden päässä. Helppo saavutettavuus Ibizan bileparatiisista tarkoittikin hyvän fiiliksen omaavaa nuorisorantaa, jossa poppi soi jo iltapäivällä ja olutpullot kilisivät kuin viimeistä päivää. Vaikka rannalla oli hyvä tunnelma, itse ranta oli kuitenkin väkimäärästä ja ehkä sen tyylistä johtuen epäsiisti. Ja koska me olimme lähinnä roadtrippailemassa emmekä kaljoittelemassa, pieni pysähdys tällä rannalla oli tällä kertaa meille tarpeeksi.

Cala Gracionetaan kannattaa tulla hakemaan riehakasta rantaelämää ja jättää kukkahattu odottamaan hotellihuoneeseen uusia päiviä. Tämän rannan voi saavuttaa vuokra-auton lisäksi helposti myös kävelemällä, sillä välimatkaa St. Antonyn lomakeskuksen ja rannan välillä on vain noin 3 kilometriä. 

St. Antonysta etelään…

Viimeisenä päivänä lentokentälle mennessä otimme tavoitteeksemme käydä vielä katsastamassa muutamia rantoja ennen myöhäistä iltalentoa takaisin Madridiin. Näihin me siis päädyttiin.

Lapsiperheiden suosikki  Cala Comte

 

Cala Comte oli samaisen respatädin toinen suosikki, joten tottahan myös tännekin täytyi suunnata. Comten ranta sijaitsee noin 11 kilometriä rannikkoa etelään ja vastassamme oli palveluiltaan astetta parempi ja laitetumpi ranta-alue. Cala Comtessa valkoinen hiekka kohtasi turkoosina hohtavan meren, sekä upeat kalliot, suuren ravintolan, baarin ja jopa rantatuoleja! Tämä oli myös selkeästi perheiden suosikkikohde. Meille tämä oli tälä kertaa liikaa väkeä ja palvelua, joten pienen hengähdystauon jälkeen teimme tilaa uusille tulokkaille ja jatkoimme matkaamme.

Cala Comten rannan edustalta löytyy iso parkkipaikka ja sen saavuttaa myös St. Antonysta kesäaikaan bussilla (lähtee bussiasemalta) tai paatin kyydissä. Aivan rannan vieressä matkailijoita hemmotellaan suurella ravintolalla ja baarilla. Vuokrattavat aurinkotuolit tekevät tästä rannasta myös helpon koko päivän rantakohteen. Valkoinen hiekka ja rauhallinen turkoosi meri ovat omiaan myös lapsiperheille. Hyvän saavutettavuuden vuoksi, tältä rannalta ei kannata odottaa omaa rauhaa. 

Pieni ja rauhallinen Cala d’Hort

Cala d’Hortin pieni ja idyllinen poukama oli taas kuin paratiisi ruuhkaisen Comten jälkeen. Cala d’Hort sijaitsee jo melko syrjässä noin 16 kilometrin ajomatkan päässä Comten rannalta, sekä 20 kilometrin päässä St. Antonysta. Mikäli tänne kuitenkin saapuu löytyy lähettyviltä peruspalveluiden lisäksi upeat patikkamaastot ja näkymät läheiselle Vedran saarelle. Näin mekin siis innostuttiin patikoimaan Vedran näköalapaikalle ja jatkamaan matkaamme vieläkin korkeammalle Piratan tornille. Matkalla näkee kuihtuneen luonnon lisäksi luolissa asustelevia hippejä ja ylhäällä odottavat toki upeat panoraamamaisemat.

Cala d’Hort on saavutettavissa vain vuokra-autolla ja tarjoaa mukavan idyllisen paikan rantaloman viettoon. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä,..

Vapaamielinen Sa Caleta

Viimeinen rantaseikkailumme tuli koettua jo sitten ihan lentokentän kupeessa Sa Caletan rannalla. Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä kun, pienen poukaman ravintola oli juuri sulkemassa oviaan ja ranta alkoi tyhjetä väestään. Sa Caleta ei ollut vaaleaa hiekkaa vaan päinvastoin edessä oli upeat punertavat kalliot ja niiden väliin jäävää punertavaa hiekkaa ja kirkas välimeri. Täällä ilmapiiri oli taas astetta vapaamielisempi ja rennompi. Ympäriltä löytyi homopareja, nudisteja, hippejä ja ihan tavallisia lapsiperheitä. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa ja tämä ranta jäikin erityisesti mieleen tästä omanlaisesta ilmapiiristään. Lentobongarin rakkaudeksi hiekalla maatessa oli myös hyvä katsella viereiselle lentokentälle laskeutuvia lomalentokoneita. Melkein väittäisin tämän olleen toinen suosikkini heti Saladetan rannan jälkeen.

Sa Caletan rannalle kannattaa lähteä avoimella mielellä ja hyvällä porukalla. Edustalta löytyy yksi ravintola, joka tosin sulkee ovensa (ainakin tänä toukokuisena päivänä) melko aikaisin. Sa Caletaa suosittelisinkin erityisesti rennoksi piknik rannaksi omine eväineen, juomineen ja musiikkilaitteineen. 

Ja näiden viiden eteläisen Ibizan rannan kanssa tuli taas todettua se, että jo näinkin pienelle alueelle mahtuu monenlaista. Oma suosikkini oli ehdottomasti ensimmäisenä mainittu Saladeta. Epäilen, että tuosta paratiisista saa nauttia yksin kesäkuukausina, mutta ainakin toukokuussa parempaa saa ehdottomasti hakea.

Yhtenä ekstrana haluan myös mainita ihan perinteisen St. Antonyn rannan mikäli tahkominen ympäriinsä ei aina ole se oma juttu. St. Antonysta löytyy mukavasti rantahotelleja, palveluita ja yöelämää. Lue lisää vaikkapa täältä. Ja annettakoot nyt vielä loppuun toinenkin vinkki nimeltään Formenteran saari, joka on rantoja rakastavan unelmapaikka.