Browsing Tag

Espanja

Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka.  Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.

5+1 rantasuositusta eteläiselle Ibizalle

Vaikka ulkona on pakkasta aivan liikaa, mieli alkaa olla jo suunnittelemassa kevättä, tulevaa kesää ja mahdollisia seikkailuita. En ehkä usko, että Erasmus keväästäni alkaa olla jo kaksi vuotta, sillä vastahan me makoiltiin ja otettiin Ibizan calat eli rannat haltuun viimeisellä yhteisellä matkallamme. Koska Ibizan eteläpuolen rannat eivät näköjään ole vielä päätyneet blogin puolelle, niin nyt voisi olla hyvä aika. Kerrattakoon vielä, että vietimme siis Ibizalla yhden pitkän viikon lopun toukokuun alussa vuonna 2017. Ilma oli jo todella lämmin ja kuten näette, me saatiin nauttia näistä rannoista melko keskenämme. Tästä voi lukea pikakelauksen noihin päiviin klik.

Mutta mennäänpäs itse niihin rantoihin…
Näiden saavuttamiseksi en voi suositella muuta kuin vuokra-autoa.

St. Antonysta pohjoiseen….

Kristallivedet Cala Saladetalla

Cala Saladeta oli ykköskohteemme, jota hotellimme respatäti suositteli parhaimpana läheltä majapaikkaamme St. Antonya. Automatkaa pohjoiseen rannalle oli noin 8 kilometriä ja vastassa meitä odotti raikas metsä ja pieni vaellus portaita pitkin kohti rantamaisemia. Edessämme aukesi upean kristallisena loistava välimeri ja karkeaa hiekkaa oleva ranta. Koska halusimme vielä jotain eksoottisempaa lähdimme kalliokiipeilemään rannikkoa eteenpäin kunnes saavutimme paratiisimme. Valkoinen hiekka, vaalean sininen vesi, kallioita, eikä ketään muita kuin me. Tämä paikka oli täydellinen paratiisi. Niinpä me päätettiinkin asettua tänne heti pidemmäksi aikaa aloillemme ja nauttia rantapäivän ensimmäisestä kohteesta.

Cala Saladetalla ei ole palveluita, joten mukaan on hyvä varautua ottamaan kaikki tarvittava mahdollista rantapäivää varten. Cala Saladeta ei sovellu myöskään liikuntaesteisille johtuen sen haastavista portaista parkkipaikan ja ensimmäisen rannan välllä. 

Nuorison suosikki Cala Gracioneta 

Seuraavana etappina edessämme aukesi Cala Gracionetan, joka sijaitsee vain noin 3 kilometrin päässä St. Antonysta ja on melko helpon saavutettavuuden päässä. Helppo saavutettavuus Ibizan bileparatiisista tarkoittikin hyvän fiiliksen omaavaa nuorisorantaa, jossa poppi soi jo iltapäivällä ja olutpullot kilisivät kuin viimeistä päivää. Vaikka rannalla oli hyvä tunnelma, itse ranta oli kuitenkin väkimäärästä ja ehkä sen tyylistä johtuen epäsiisti. Ja koska me olimme lähinnä roadtrippailemassa emmekä kaljoittelemassa, pieni pysähdys tällä rannalla oli tällä kertaa meille tarpeeksi.

Cala Gracionetaan kannattaa tulla hakemaan riehakasta rantaelämää ja jättää kukkahattu odottamaan hotellihuoneeseen uusia päiviä. Tämän rannan voi saavuttaa vuokra-auton lisäksi helposti myös kävelemällä, sillä välimatkaa St. Antonyn lomakeskuksen ja rannan välillä on vain noin 3 kilometriä. 

St. Antonysta etelään…

Viimeisenä päivänä lentokentälle mennessä otimme tavoitteeksemme käydä vielä katsastamassa muutamia rantoja ennen myöhäistä iltalentoa takaisin Madridiin. Näihin me siis päädyttiin.

Lapsiperheiden suosikki  Cala Comte

 

Cala Comte oli samaisen respatädin toinen suosikki, joten tottahan myös tännekin täytyi suunnata. Comten ranta sijaitsee noin 11 kilometriä rannikkoa etelään ja vastassamme oli palveluiltaan astetta parempi ja laitetumpi ranta-alue. Cala Comtessa valkoinen hiekka kohtasi turkoosina hohtavan meren, sekä upeat kalliot, suuren ravintolan, baarin ja jopa rantatuoleja! Tämä oli myös selkeästi perheiden suosikkikohde. Meille tämä oli tälä kertaa liikaa väkeä ja palvelua, joten pienen hengähdystauon jälkeen teimme tilaa uusille tulokkaille ja jatkoimme matkaamme.

Cala Comten rannan edustalta löytyy iso parkkipaikka ja sen saavuttaa myös St. Antonysta kesäaikaan bussilla (lähtee bussiasemalta) tai paatin kyydissä. Aivan rannan vieressä matkailijoita hemmotellaan suurella ravintolalla ja baarilla. Vuokrattavat aurinkotuolit tekevät tästä rannasta myös helpon koko päivän rantakohteen. Valkoinen hiekka ja rauhallinen turkoosi meri ovat omiaan myös lapsiperheille. Hyvän saavutettavuuden vuoksi, tältä rannalta ei kannata odottaa omaa rauhaa. 

Pieni ja rauhallinen Cala d’Hort

Cala d’Hortin pieni ja idyllinen poukama oli taas kuin paratiisi ruuhkaisen Comten jälkeen. Cala d’Hort sijaitsee jo melko syrjässä noin 16 kilometrin ajomatkan päässä Comten rannalta, sekä 20 kilometrin päässä St. Antonysta. Mikäli tänne kuitenkin saapuu löytyy lähettyviltä peruspalveluiden lisäksi upeat patikkamaastot ja näkymät läheiselle Vedran saarelle. Näin mekin siis innostuttiin patikoimaan Vedran näköalapaikalle ja jatkamaan matkaamme vieläkin korkeammalle Piratan tornille. Matkalla näkee kuihtuneen luonnon lisäksi luolissa asustelevia hippejä ja ylhäällä odottavat toki upeat panoraamamaisemat.

Cala d’Hort on saavutettavissa vain vuokra-autolla ja tarjoaa mukavan idyllisen paikan rantaloman viettoon. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä,..

Vapaamielinen Sa Caleta

Viimeinen rantaseikkailumme tuli koettua jo sitten ihan lentokentän kupeessa Sa Caletan rannalla. Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä kun, pienen poukaman ravintola oli juuri sulkemassa oviaan ja ranta alkoi tyhjetä väestään. Sa Caleta ei ollut vaaleaa hiekkaa vaan päinvastoin edessä oli upeat punertavat kalliot ja niiden väliin jäävää punertavaa hiekkaa ja kirkas välimeri. Täällä ilmapiiri oli taas astetta vapaamielisempi ja rennompi. Ympäriltä löytyi homopareja, nudisteja, hippejä ja ihan tavallisia lapsiperheitä. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa ja tämä ranta jäikin erityisesti mieleen tästä omanlaisesta ilmapiiristään. Lentobongarin rakkaudeksi hiekalla maatessa oli myös hyvä katsella viereiselle lentokentälle laskeutuvia lomalentokoneita. Melkein väittäisin tämän olleen toinen suosikkini heti Saladetan rannan jälkeen.

Sa Caletan rannalle kannattaa lähteä avoimella mielellä ja hyvällä porukalla. Edustalta löytyy yksi ravintola, joka tosin sulkee ovensa (ainakin tänä toukokuisena päivänä) melko aikaisin. Sa Caletaa suosittelisinkin erityisesti rennoksi piknik rannaksi omine eväineen, juomineen ja musiikkilaitteineen. 

Ja näiden viiden eteläisen Ibizan rannan kanssa tuli taas todettua se, että jo näinkin pienelle alueelle mahtuu monenlaista. Oma suosikkini oli ehdottomasti ensimmäisenä mainittu Saladeta. Epäilen, että tuosta paratiisista saa nauttia yksin kesäkuukausina, mutta ainakin toukokuussa parempaa saa ehdottomasti hakea.

Yhtenä ekstrana haluan myös mainita ihan perinteisen St. Antonyn rannan mikäli tahkominen ympäriinsä ei aina ole se oma juttu. St. Antonysta löytyy mukavasti rantahotelleja, palveluita ja yöelämää. Lue lisää vaikkapa täältä. Ja annettakoot nyt vielä loppuun toinenkin vinkki nimeltään Formenteran saari, joka on rantoja rakastavan unelmapaikka.

Uusia tuulia Espanjan lomille – Vinkit alue alueelta

Tuntuuko, että Aurinkorannikko alkaa olla jo nähty tai että seuraavalla Espanjan lomalla voisi vähän laajentaa reviiriä ja kokea vaikka jotain uutta. Mun oma rakkaus maata kohtaan on laajentanut tätä reviiriä jo melkoisesti ja mulla on jokin hinku aina tunkea itseni paikkoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan tai joissa en ole vain ehtinyt käydä. Harmittavasti läheskään kaikki ei ole vielä edes yltänyt tänne blogin puolelle. Nyt ajattelinkin siis jakaa teille pala palalta ja alue alueelta ehkä jotain uusia käymisen arvoisia mestoja Espanjasta. Unohdetaan nyt luvuista kuitenkin kokonaan saaristot, josta voisi joskus tehdä oman hidden secrets postauksen. Unohdetaan myös pohjoisen Baskimaa, Cantabria ja Asturias, sekä läntisen Espanjan valtava Extremadura, jonne siipeni eivät ole vielä yltäneet. Unohdetaan myös Katalonia, koska itse olen käynyt alueella vain Barcelonassa, joten mitää erityisvinkkejä alueelle ei ole kanssanne jakaa aikanaan vielä.

Lennä Malagaan ja koe pohjois-Andalusia

Andalusian ensimmäisiä vierailukohteita lienee ihanan trendikäs Malaga ja Aurinkorannikon helmet kuten Fuengirola ja Marbella. Seuraavilla Andalusian lomilla tutuksi ovat varmaan jo tulleet koko alueen pääkaupunki Sevilla, vanhasta moskeijastaan ja juutalaiskortteleistaan tunnettu Cordoba ja tuhannen ja yhden yön satujen Granada. Entä seuraavaksi?

Andalusia on valtava alue, jossa on paljon muutakin kuin nämä syystäänkin suosikit klassikot. On ihania pieniä kyliä kuten Iznajar, on lumihuippuisia vuoria Sierra Nevadalla, mutta on myös massalta piilossa pysyneet Jáen, Baeza ja Úbeda, jotka hurmasivat tämän tytön vanhoilla kaupungeillaan ihan sata nolla ja jotka on muuten helppoa yhdistää samaan lomaan niiden kompaktien välimatkojen myötä.

JÁEN

Jáen on Jáenin maakunnan pääkaupunki reilulla 100 000 asukkaallaan. Maisemaa hallitsee Espanjan kaupungeille tyypillisesti katedraali, jota ympäröivät pienet kadut kutsuvat heti tutkimusretkelle. Mikä on sitten se juttu suunnata Jáeniin ja miksi se erottuu muista? Kun katedraalilta suuntaa kohti pohjoista kadut alkavat mennä kapeammiksi, ränsistyneimmiksi, mutkittelevimmiksi ja värikkäämmiksi. Alue on syntynyt rinteeseen ja mieli vie samantien seikkailemaan jonnekin meren toiselle puolelle Lattareihin. Kujat nousee ja laskee ja siestan aikaan vain sisältä kuului kaduille puheensorinaa ja musiikkia. Rakastuin täysillä. Katurakkauden lisäksi Jáenissa kannatta vierailla ainakin Baños Arabesin ilmaisessa kulttuurikeskuksessa ihan jo sen kattoterassilta aukeavien näköalojen takia. Ja koska ollaan ulkona maineen ja mammonan saavuttaneista kaupungeista Jáenista tuskin löytyy yhtään matkailijoille tarkoitettua segunda ravintolaa turistilisähinnoilla. En pettynyt kertaakaan.

Málagasta pääsee Jáeniin autolla noin 2 tunnissa, bussilla noin 3 tunnissa (ALSA) tai yhdellä päivittäisellä junayhteydellä 4 tunnissa (Renfe). 

BAÉZA & ÚBEDA

Pienet naapurit Baéza ja Úbeda ovat pohjoisen Andalusian kaksi kauneita salattua helmeä. Kylät ovat tunnettuja erityisesti Barokkiajan arkkitehtuuristaan ja ovatkin tienanneet tällä itselleen UNESCOn statuksen. Úbeda on kylistä hieman isompi reilulla 35 000 asukkaallaan, mutta Baéza ei jää yhtään jälkeen tyylillään tästä isoveljestään.

Úbedan sydän on Vaquez de Molinan aukio, jonka ympäriltä löytyy sekä palatsia, että basilikaa. Kaupunki jatkuu aukiolta pohjoiseen päin, jossa on lisää ihasteltavaa Barokkityyliä ja kauniita katuja. Úbeda on myös tunnettu sanonnastaan Andar por los cerros de Úbeda, jolla halutaan erityisesti tuoda arvoa Úbedan upeille kukkuloille ja niiltä avautuville oliiviviljelmien täyttämille maisemille. Baezassa barokkitaiteen ystävä suuntaa ensimmäiseksi katedraaliaukiolle, jonka ympärillä aukeaa pieni ja hurmaava vanhakaupunki. Itse kipusin myös kirkontorniin ihailemaan maalaismaisemia.

Jáenista Baézaan matkaa kertyy noin 50 kilometriä, jonka saavuttaa suoralla bussiyhteydellä 35 minuutissa. Välimatkaa Baézasta Úbedaan on vastaavasti 10km, jonne pääsee bussilla vartissa. 

Lennä Alicanteen ja suuntaa naapuriin Murciaan

Alicantekaan ei ole turha paikka. Viikon lomalla näkee hyvin monipuolisen Alicanteen rantoineen, sekä kenties suositun Torreviejan ja tvstä tutun Benidormin. Seuraavalla lomalla tutuksi ovat saattaneet tulla Calpen ja Altean hurmaavat rantakaupungit, sekä jopa Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Valencia. Mutta mitäs jos seuraavalla matkalla vaihtaisi itsehallintoaluetta ja suuntaisi Valenciasta Murciaan.

MURCIA

80 kilometriä Alicantesta lounaaseen saavuttaa uuden itsehallintoalueen Murcian. Murcian alue on jäänyt vähän aurinkorannikon ja Costa Blancan varjoon, mutta omasta mielestäni aivan syyttä. Murcian alueen pääkaupunki on tietenkin Murcia, josta on hyvä aloittaa alueeseen tutustuminen.

Murcian kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, joten mistään perähikiästä ei ole todellakaan kyse. Kaupunki on kuitenkin pieni ja kompakti ja nopeaa parissa päivässä kierretty. Murcian kaupungin sydän on sen goottilaisbarokkityylinen pääkatedraali. Katedraalin ympäriltä löytyy kompaktisti kaupungin muut mielenkiintoiset vierailukohteet, kuten Real Casino de Murcia, sekä lukuisat muut museot. Jokimaisemia kannattaa käydä myös ihailemassa vanhalta Puente de los Peligrosin sillalta. Ja koska kyseessä on yliopistokaupunki, Murcialle kannattaa antaa aikaa tapasbaarien ja yöelämän merkeissä. Tämän paikallisemmaksi yöelämä Espanjassa tuskin voi muuttua.

Murcian saavuttaa Alicantesta, sekä vuokra-autolla että suoralla bussilinjalla noin tunnissa. 

CARTAGENA

Murcian hallintoalueelta löytyy myös kauniita merimaisemia, joista tunnetuin lienee historiallinen Cartagena. Cartagenan satamakaupungissa yhdistyy mukavasti barokki ja uusklassista tyyliä edustava keskuskatu, tyylikäs satama-alue, sekä arkeologiset rauniot, joista nähtävillä on esimerkiksi roomalaisaikainen teatteri, Päivä kaupungissa kului nopeaa ja mitä parasta, ilman järkyttäviä matkailuvirtoja.

Murciasta Cartagenaan ajaa autolla ja pääsee bussilla noin 45 minuutissa. 

Lennä Madridiin, lähde hiihtämään ja suuntaa maailmanperintökohteisiin

Ensimmäinen loma Madridissa on soutelua Retiron puistossa, auringonlaskun ihailua Debodilla ja ostoksia Gran Víalla. Ensimmäisillä reissuilla myös läheiset Segovia ja Toledo tulevat lienee monille tutuiksi päiväretkikohteina. Mutta mitä jos seuraavalla Madridin reissulla et suuntaisikaan vaikka ollenkaan kaupungin keskustaan, vaan antaisit mahdollisuuden ensiksi Madridin hallintoalueen luontokohteille tai suuntaisit vaikka suoraan hieman kauemmas upeisiin Unesco-kohteisiin.

NAVACERRADA

Navacerradan pieni kylä on Madridilaisille siinä mielessä uniikki, että täällä pääsee talvisin Guadarraman vuorille laskulomalle. Navacerradaa ei voi kutsua ulkomaisten suosikiksi, mutta pieni kylä tarjoaakin perinteistä Espanjalaista elämänmenoa ja lähinnä punaisen tason rinteitä. Kesällä samaisiin maisemiin voi suunnata nauttimaan luonnosta ja valloittamaan pikkupatikalla vuoren rinteitä. Mikäli luontokohteet alkavat innostaa enemmänkin kannattaa Madridin lomalla suunnata Navacerradan lisäksi esimerkiksi Patonesin alueelle.

Navacerradaan ajaa Madridista noin tunnissa. Julkisilla yhteyksillä Puerto de Navacerrada on helpoiten saavutettavissa Cercanias lähijunalla C8 Chamartin – Cercedilla ja C9 Cercedilla – Puerto de Navacerrada. Matka kestää noin 1,5 tuntia. 

CUENCA

Jos klassinen Ronda Andalusiasta on tuttu, niin miten olisi Cuencan rotkokaupunki Kastilia-La Manchan alueella Madridista noin 165 kilometriä itään? Vaikka Cuenca kuuluukin UNESCOn luetteloon, on se säilyttänyt oman rauhansa ja charminsa monesta muusta kohteesta poiketen. Kuin myös Rondassa, myös täällä pääsee ihailemaan rotkomaisemia ja laidalla riippuvia taloja, mutta ilman turistirysämeininkejä. Cuencan kaupunki- ja linnoitusmaisemat ovat myös vertaansa vailla. Jos luontokohteet kiinnostaa enemmältikin kannattaa Cuencan vieressä sijaitsevassa luonnonpuistossa käydä ihmettelemässä eroosion johdosta kuluneita kiviä Ciudad Encantadassa.

Cuencan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa. Juna- ja bussiyhteyksiä menee harvakseltaan eikä kaupunki näiden puitteissa sovi päiväretkikohteeksi, 

ÁVILA

Espanjan vanhimmasta ja pisimmästä muuristaan tunnettu Ávilan keskiaikainen kaupunki on niin ikää päässyt UNESCOn listoille. Ávila on erinomainen päiväretkikohde, kun haluaa kokea upeaa vanhaa kaupunkimaisemaa rauhassa ruuhkilta. Ávilan juttu on pitkän muurin kävely ja maisemien ihailu, sekä vanhoilla kapeilla kaduilla haahuilu. Vanhankaupungin kujien keskeltä löytyy myös Espanjan vanhin goottilaistyylinen katedraali, jota pääsee ihailemaan lisämaksua vastaan.

Ávilan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa ja junalla noin 1,5 tunnissa. Sopii erityisen hyvin päiväretkikohteeksi tai yhdistäessä kierrokselle Salamancan kaupungin kanssa. 

SALAMANCA

Salamanca on yksi Espanjan nuorekkaimmista kaupungeista, joka on erittäin tunnettu selkeästä espanjastaan, suuresta upeasta katedraalistaan, sekä erityisesti yhdestä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Katedraali ja yliopisto ovat kumpikin vierailun ja rahan arvoisia kohteita, joissa saa nopeaa kulumaan aikaa enemmältikin. Näiden lisäksi Salamancaan kannattaa suunnata nauttimaan rennosta kaupunki ilmapiiristä, hyvästä edullisesta ravintola/baaritarjonnasta, sekä Tormes joen ajanviettopaikoista. Mikäli jäät yöksi Salamancan yöelämä on kuulemani mukaan villiä ja nuorekasta.

Salamancan saavuttaa Madridista autolla noin 2,5 tunnissa ja Ávilasta noin tunnissa. Junayhteyksillä aikaa kuluu Madridista  junasta riippuen noin 1,5-3 tuntia ja Ávilasta noin tunti. 

Ja tätä listaa Madridin kohteistahan voisin jatkaa vaikka Madridin omilla El Escorialin upealla luostarilla, Alcala de Henaresin vanhallakaupungilla ja Aranjuezin palatsilla… Mutta jätetään tämä nyt tähän. Lisäähän näitä vinkkejä saa itse allekirjoittaneelta suoraa kysymällä tai tuolta ylävalikosta etsimällä Espanjan alta.

Lennä Santiago de Compostelaan ja koe termaalinen kylpy ja rantaelämää Galiciassa

Santiago de Compostelan kaupunki on lienee monelle suomalaiselle ja muulle ulkomaalaiselle tunnettu pyhiinvaellusreittien pääpisteenä. Vaikka meillä ei Suomessa olekaan kaupunkiin suoria lentoja, voin omalla rintaäänellä todeta, että Santiago de Compostela ei missään nimessä ole eksoottista Galiciaa. Se on pikemminkin A Corunan tavoin lähes jokaisen Galiciaan suuntaavan ehdoton bucket list kohde.

Onneksi Galiciastakin löytyy tilaa ja erityisen paljon hurmaavia rantakyliä, joihin en ole vielä itsekään päässyt tutustumaan. Voin siis todeta olevani edelleen tämän alueen aloittelija, mutta laitetaan nyt silti pari vinkkiä alueelle jakoon.

OURENSE

Ourense on niitä kaupunkeja, joista tuskin kukaan on edes suuremmin kuullut. Espanjalaisille se on kuitenkin tunnettu kuumista lähteistään ja wellness mahdollisuuksistaan. Se on vähän kuin espanjalaisten oma Pärnu tai Ikaalinen. Tänäkin päivänä Ourensessa sijaitsee useampiakin kylpylöitä ja ilmaisia termaalisia kylpypaikkoja, joista erityisesti jälkimmäiset ovat paikallisten viikonloppuvieton suosiossa. Parasta näissä on tosiaan se, että pääsymaksuja ei ole joko ollenkaan tai ne ovat ihan minimalistisia. Jos kylpemiseltä malttaa, kannattaa Ourensen keskustassa käydä katsastamassa sen katedraali ja vanhankaupungin muutama pääkatu. Nämä kadut heräävät eloon erityisesti yöllä, sillä myös Ourensessa sen pienestä koostaan huolimatta on tarjolla vilkasta yöelämää.

Santiagosta ajaa Ourenseen reilussa tunnissa ja hurauttaa junalla noin 40 minuutissa. 

VIGO

Vigoa voisi kutsua rantakohteiden aateliksi ilman, että siitä oikeastaan tietää yhtään kukaan ainakaan matkailullisessa mielessä. Vigo on samalla Galician alueen suurin kaupunki, joten täällä jos missä onnistuu erinomaisesti kaupunki- ja rantaelämän yhdistäminen. Kaupungin ulkopuolella avautuvat kilometrejä pitkät valkoisena hohtavat hiekkarannat, mutta täydellistä rantaparatiisia etsivät suuntaavaan aivan Vigon tuntumassa sijaitsevalla Cies Islasin saarelle. Lauttoja menee saarelle jatkuvalla syötöllä ja edessä odottaa sellainen paratiisi, mikä saa itseni palaamaan takaisin Vigoon mahdollisimman pian. Kaupungista itsestään löytyy kivaa paikallista kaupunkitunnelmaa, hyviä ravintoloita, sekä kukkulan päällä kohoava linnoitus. Kutsuisinkin Vigoa pieneksi Portoksi, mutta ilman minkäänlaista matkailijaryntäystä.

Santiagosta ajaa ja pääsee junalla Vigoon noin tunnissa. 

HUH! Tuliko edes Espanjan nälkä! Olisikos teillä vielä täydentää listaa ja jakaa jotain uusia tuulia Espanjasta, missä ihan ehdottomasti tulisi vierailla mahdollisimman äkkiä? Itselläni tämän hetken listan kärjessä on suunnata uusista kohteista seuraavaksi Extremaduraan (Caceres, Badajoz ja Merida), sekä toivottavasti kokea Baskimaan kuuluisa Bilbao ja lähialueet mahdollisimman pian. Ja tottakai Madridiin ja Andalusiaan on aina yhtä ihana palata.

Huh, reissuvuosi 2018 !

Jos pidin viime vuotta hengästyttävänä niin tämä vuosi on joka tapauksessa saavuttanut aivan uuden levelin liikkumisen suhteen. Piti hidastaa, mutta elämä vei mennessään. Voisin jopa sanoa että vähän liikaakin. No ompahan ainakin tullut elettyä ja siinä samalla matkustettua. Ja mikä parasta, elettyä omanlaistani elämää.

Nyt on aika siis laittaa vuoden 2018 reissut pakettiin ja alkaa suunnitella ensi vuotta. No niinkö täällä mitään suunniteltaisi, kun kaikki tuppaa aina tapahtumaan spontaanisti…

Tammikuu – Singapore / Bintan, Indonesia + Oulu Reunion

Tammikuussa oli aika hypätä ensimmäisen kerran Qatar Airwaysin siiville ja lentää valloittamaan uusi osa Aasiasta. Parin viikon reissulla tuli rentouduttua Bintanin saarella ja tutustuttua trooppiseen sateeseen. Viikko Singaporessa oli hiukan parempi säiden suhteen ja antoi paljon erilaisia kaupunkinäkymiä, kuten Gardens by the Bayta, intialaisia ja kiinalaisia kortteleita, sekä säihkyviä pilvenpiirtäjiä. Tulipas taas todettua ettei Aasia petä koskaan.

Tammikuun lopulla sain vielä odotetun Madrilenon Suomeen ja vietimme muutaman päivän mittaisen Oulu loman talvisten aktiviteettien parissa. On kiva vierailla ympäri maailmaa ystävien luona, mutta täytyy myöntää että vielä enemmän mieltä lämmittää se tosi asia, että joku ihan oikeasti haluaa tulla ja matkustaa tänne kauas pieneen Ouluunkin.

Helmikuu – Kiiruna & Jällivaara, Ruotsi + Oulu Reunion part 2.

Helmikuu alkoi yliopiston järjestämällä ekskursiolla Pohjois-Ruotsin Kiirunaan ja Jällivaaraan. Samalla tämä oli minulle pohjoisin paikka koskaan, missä olen ikinä käynyt. Pelkäsin etukäteen kylmyyttä ja totesinkin paikan päällä ettei tämä ole ehkä se aika vuodesta kun tämän tytön kannattaa oikeasti suunnata pohjoiseen. Tulipahan kuitenkin nähtyä kaivoskaupunki, sekä valloitettua Jällivaaran Dundret. Mukavaa meillä oli!

Ruotsista selvittyä oli aika vastaanottaa kolme kaunotarta Itävallasta ja toivottaa tervetulleeksi Ouluun. Näillä rakkailla vierailla oli aikaa varattuna kokonaisen viikon verran, joten koko kaupunki ehdittiin kiertää vallan hyvin läpi. Itselle kaikkein suurinta kultaa oli kuitenkin nuo kaikki illalliset ja kuulumistenvaihdot. Samalla suunnittelimme, milloin menisin itse Itävaltaan. Empäs tiennyt, että se toive toteutuisi jo jopa saman vuoden puolella.

Huhtikuu – Teneriffa, Madrid, Espanja

Maaliskuu oli aika pysyä aloillaan ja hoitaa opiskeluja pois alta. Velvollisuuksista selvittyä otinkin yhtenä huhtikuisena aamuna lennon eteläiselle Teneriffalle ja nautin kotisaaresta reilun viikon verran. Viikon aikana ehdin viettää aikaa etelän rannoilla, juosta ylämäkiä aamun valjetessa ja huristella autolla ympäri Teneriffan parhaita luontokohteita. Kotiin päätin lentää Madridin kautta ja päätös ei kaduttanut tälläkään kertaan tippaakaan. Unelmaillallinen Cuatro Torresin huipulla, yksi liian myöhäinen yö, Tres Cantosin kotimaisemat ja Parque de Europan mini Euroopan maisemat tekivät pysähdyksestä unohtumattoman.

Toukokuu – Balaton & Budapest, Unkari + Kosice & Bratislava, Slovakia

Espanjan reissulta kotiinpalattua Oulun lumet alkoivat sulaa ja oli aika purkaa ja pakata laukku uudemman kerran ja suunnata tällä kertaa viikon kierrokselle itä-Eurooppaan Unkarin ja Slovakian maisemiin. Unkarissa odottivat toukokuiset helteet ja Balaton järvi antoi parastaan kylpylöineen. Rentouttavan paripäiväisen jälkeen oli aika tutustua ensimmäistä kertaa Budapestiin ja kiivetä Gelert kukkulalle ja kävellä jalat kipeiksi kaupungin kaduilla. Loma oli hyvä päättää vaihtamalla maata ja tutustuen Slovakian suurimpiin kaupunkeihin Bratislavaan ja Kosiceen.

Kesäkuu – Sardinia, Italia / Korsika, Ranska

Kesäkuu alkoi antaa Suomessakin parastaan. Vietimme monia iltoja kavereiden kanssa ulkona, nautimme keskiyön auringosta ja pyöräilimme kaupunkia ympäri. Kesäkuussa oli aika myös suunnata Sardinian saarelle ja asettua aloilleen parin viikon verran Algheron rantakaupunkiin. Sydän ei voinut olla muuta kuin hymyä katsellessa Välimeren aaltoja ja syödessä gelatoa. Parin viikon aikana ehdimme myös Korsikan eteläisimpään kaupunkiin Bonifaccioon, sekä kiertää Sardinian kauneimpia rantoja Stintinossa ja tutustua Bosan markkinoihin.

Heinäkuu – Seskarö, Ruotsi / Muutto Madridiin

Italian jälkeen Suomen uskomattomat kesäkelit jatkuivat ja teimme muutamankin päiväreissun kavereiden kesken Oulun lähimaisemissa. Tutuiksi tuli Siikajoen, Ylikiimingin ja Lumijoen pitäjät ja geokätkö kartta sai samalla uudenlaista täytettä. Yhtenä viikonloppuna auto suuntasi jopa Ruotsin puolelle Seskarön saarelle nauttimaan rantamaisemista.

Olin kuitenkin tehnyt jo aiemmin tärkeän päätöksen ja niinpä suuntasinkin heinäkuun lopussa pelkällä menolipulla Madridiin. Loppujen lopuksi vietin ikimuistoiset 7 viikkoa takaisin asuen lempikaupungissani nauttien ystävien seurasta, ihanista helteistä ja maailman parhaasta kaupungista. 7 viikon aikana ehdin myös tutustua taas uusiin osiin Madridia kuten Alcorconin lähiökaupunkiina ja Buitrago de Lozoyan kajakointimahdollisuuksiin.

Elokuu – Mallorca, Galicia, Espanja

Koska elokuun tukikohtana toimi Madrid, oli kaupungista käsin helppoa suunnitella kaksi pitkää viikonloppua Espanjan muille seuduille. Ensimmäisenä kohteena toimii Baleaarien tunnettu Mallorca ja rentoa rantatunnelmaa tarjoava Santa Ponsa. Muutaman päivän aikana ehdimme kuitenkin myös katsella tähtiä ja lentokoneita autiolla rannalla, ajella ja kierrellä länsirannikon rantoja ja vierailla tippukiviluolilla.

Toisena kohteena toimi Galician itsehallintoalue, jossa halusin vierailla kolmessa eri kaupungissa kolmen eri päivän aikana. Rynkyn aamulento vei tyylillä itse Santiago de Compostelaan, joka oli jossain määrin jopa ehkä vähän pettymys. Seuraavana päivänä suuntasin aikasin aamulla ihanan hurmaavaan Vigoon ja jatkoin vielä yöksi ystäväni luokse Ourenseen. Kolmas päivä kuluikin siis ihmetellen Ourensen pikkukaupunkia ja tutustuen sen termaalisiin altaisiin. Samalla tuli ensimmäistä kertaa testattua Espanjan yöbussiyhteydet takaisin Madridiin.

Syyskuu – Paluu Suomeen

Syyskuun alussa oli siis aika heittää taas hyvästit aurinkoiselle Madridille, pakata matkalaukku ja palata takaisin kotiin. Kotona odotti lukukauden aloittaminen ja syksyinen sää. Niinpä syyskuu kuluikin intensiivisesti kotona töiden ja opintojen parissa.

Lokakuu – Viikon kenttäkurssi Rovaniemellä

Myös lokakuu kului melko mukavasti kotona ja viettäen ystävien kanssa aikaa. Lokakuuhun vaihtelua toi kuitenkin viikon kestänyt kenttäkurssi Rovaniemellä tutustuen paikallisiin matkailupalveluihin, yrittäjiin ja pohtien sesonkien vaikutusta matkailubisnekseen ja kehittämiseen. Täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän mennessä paras kurssi koko yliopistourani aikana.

Marraskuu – Tel Aviv, Israel

Marraskuussa päivät alkoivat käydä sen verran lyhyiksi, että viikon pako etelään tuli todella tarpeeseen. Tämä oli myös siitä ihmeellistä, että jätin oikeasti ensimmäistä kertaa koko vuoden aikana läppärin kotiin ja vietin aitoa lomaa kokonaisen viikon verran. Israel antoi parastaan Tel Avivin rennolla ilmapiirilla, Jerusalemin historiallisilla maisemilla, ihanan rentouttavalla Kuolleellamerellä, Masadan kansallispuiston aavikkomaisemilla, sekä raamatun maisemien Galilea kierroksellaan.

Joulukuu – Wien, Itävalta

Vuosi oli vielä hyvä päättää tähän odotettuun Wienin matkaan tapaamaan samaisia helmikuisia ystäviä. Muutama päivä yhdessä olivat kultaa ja kuulumisten vaihdon ohessa ehdimme muun muassa kierrellä kunnon kasan joulumarkkinoita kaupungissa.

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan 10 valtiota Suomen lisäksi, joista 6 oli itselleni uusia. Yhden suuntaisia lentoja tuli otettua 35 kappaletta ja junaa tuli käytettyä 2 kertaa. Näiden reissujen aikana sain viettää noin 109 päivää Suomen rajojen ulkopuolella. Vuoteen mahtuu ihan järjetön määrä tunteita ja niin moni asia sai hymyn ja haikeuden kasvoille tätä koostetta kirjoittaessa.

Ei voi tällä hetkellä muuta sanoa kuin, että mielenkiinnolla odotan mitä 2019 tuo tullessaan. Ainakin kovana toiveena on löytää balanssi, valmistua ja viettää ikimuistoisia hetkiä maailmalla.

Ei muuta kuin antaa tulla 2019, nyt ollaan valmiita!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017

Teneriffan upeat luontokohteet

Kesä kääntyy syksyyn ja samalla matkailun sesongissa Euroopan rantakohteet alkavat pikkuhiljaa vaihtua kaukomaihin ja Kanariansaariin. Hypätkäämme siis Teneriffan saarelle, jossa ei muuten todellakaan tarvitse pelkästään maata rannalla, vaan saari on aivan omiaan myös aktiivi- ja luontomatkailijoille.

Tässä oma viiden kohdan must listaus, mikäli yhtään upeat rannikkomaisemat, luonnonpuistot ja kuin toiselta planeetalta olevat kuivat kuunäkymät kiinnostavat.

Teide

 

Teide ei turhaa ole Tenskun tunnetuin nähtävyys. Keskellä saarta 3700 metriin kohoava vuorenhuippu näkyy kauas rannikolle ja onkin oma suosikki näkymä mummolan terassilta. Teidelle kannattaa lähteä avoimin mielin ja kaikkiin sääoloihin varustautuneena. Kun etelärannikolla paistaa aurinko ja hellerajat paukkuvat, saattaa noustessa sää muuttua nopeaakin miinusasteisiin ja lumipyräkkään. Pahoinvoivan kannattaa myös varautua mutkitteleviin teihin ja siihen, että ainakin allekirjoittanut tuntee joka kerta järkyttävänä päänsärkynä korkeudenvaihtelun.

Teidelle noustessa parasta antia ovat korkeuden kasvaessa vaihtuvat maisemat. Palmut muuttuvat havupuihin ja lopulta edessä on vain kuiva aava maisema. Kansallispuiston alueella on monia valellusreittejä, mutta suosituin tapa valloittaa itse tulivuori on ottaa kaapelihissi. Kaapelihissi jättää 200 metriä tulivuoren huipusta ja mikäli tuon huipun haluaa oikeasti saavuttaa tulee siihen pyytää kirjallinen lupa Espanjan kansallispuistoista vastaavalta taholta.

Anaga

Vaikka Teide onkin Tenskun suosituin, Anaga on kuitenkin ehdoton oma lemppari ja jokaisen haikkaamisesta tai ulkoilusta pitävän paratiisi. Anagan luonnonpuisto löytyy Teneriffan ns. ”sarvesta” eli pohjoisimmasta osasta. Tuo kapea sarvi kohoaa korkealle vuoristojensa ansiosta ja vuoria ympäröi uskomattoman kaunis laurisilva metsä. Cruz del Carmen on hyvä aloituspiste, sillä sieltä löytyy vierailukeskus ja henkilökuntaa, joka opastaa löytämään juuri eikä melkein sopivimmat reitit jokaiseen tarpeeseen. Ja mikäli se vaellus ei kiinnosta, ihan vain automaisemat ovat käsittämättömän upeat kun puiston ajelee läpi korkealla menevää rannikkotietä.

Teno

Ja jos päästään ensimmäisestä lempparista toiseen niin ei voi jättää mainitsematta Punta de Tenoa. Punta de Teno löytyy Tenskun läntisimmästä kulmasta ja jälleen kerran maisema on aivan omaa luokkaansa. Tenon juttu on sen läntisimmässä päässä sijaitseva majakka, tumman sinisenä hohtava meri ja siitä nousevat tumman ruskeat kalliot. Parasta on ehkä se, ettei täällä koskaan oikeastaan ole edes oikein muita ihmisiä.

Jos siis pitäisi valita Tenskun kuumin deittipaikka olisi se ehdottomasti tämä. Jokin kiva kallion nokka, merimaisema ja auringonlasku. Harvasta paikasta löytyy tätä samaa tunnelmaa.

Masca 

Kun kaikki kulmaukset on nyt jo käyty niin on aika sukeltaa takaisin sisämaahan. Mascan kylä kuuluu tarkemmin Tenon luonnonpuistoon, joten kaukana tuosta Tenskun romantiikan ykkösestä ei olla siis täälläkään. Ero on kuitenkin huomattava, sillä vaikka Mascan vuoristo- ja kylämaisemat hurmaa kenen tahansa, väkimäärä täällä on jotain aivan järkyttävää. Mascan laaksomaisemat ovat kuitenkin kauniit ja vaikka tämä ei ehkä enää näytäkään sitä aitoa vuoristokylämeininkiä, ihan jo ajomaisemien takia kannattaa täällä vierailla.

Haastetta ja seikkailuja hakevan kannattaa myös ehdottomasti laittaa korvan taakse Masca trail, joka vie Mascan kylästä laakson upeissa maisemissa Mascan rannalle. Aikaa kannattaa varata ainakin kolmisen tuntia, mutta rantamaisemat kyllä palkitsee kenet vain. Pienenä vinkkinä myös se,  että mikäli kipuaminen takaisin ylös ei oikein kiinnosta, kannattaa tänne ostaa haikkipaketti tai järjestää itse vesitaksi hakemaan ja viemään Los Gigantesiin.

Barranco del Infierno

Vaikka Tenskun pohjoisosa on se, missä luonto kukkii parhaansa mukaan, löytyy saaren eteläpuolen lomakohteiden lähettyviltäkin kuitenkin kohde luontoa rakastaville. Etelän luonto on toki täysin erilaista kuin pohjoisessa, mutta tämä noin 7 kilometrin kierros antaa kyllä etelässä parastaan.

Yritin tänne itse viime kerralla, mutta spontaanina suunnitelmana jouduin pettymään, sillä nykyään pääsyä on rajoitettu max. 300 henkilöön per päivä. Jos siis meinaat valloittamaan tätä osaa Tenskusta, käy ja varaa aika nettisivuilta taataksesi sisäänpääsyn. Itse en kuitenkaan antanut tämän lannistaa vaan tein oman off road tutustumisen alueeseen ja mahdollisimman ylös vuorta. Ei ehkä se paras polku, mutta maisemat kyllä palkitsi täälläkin.

Tässä siis ideaa seuraavalle Teneriffan matkalle mikäli rannalla lekoilu ja rennosti ottaminen alkaa käydä työstä. Onkos kohteet teille jo ennestään tuttuja?