Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Budva

Montenegro – Budvan vanhakaupunki

Viimeksi kirjoittelin Budvan rivierasta rennon rantalomailun näkökulmasta, mutta löytyyhän tuolta pikkuruisesta lomakylästä vanhakaupunkikin, jonne ajattelin viedä teidät näin viikonlopun kunniaksi nojatuolimatkalle.

Budva ei suinkaan ole mikään uusi keksintö, sillä tuo vanha pieni keskusta on päätetty rakentaa jo kauan ennen meidän ajanlaskumme alkua. Kaupunkia on vuoron perään valloitettu ja tuhottu, mutta niinpä vaan on ollut Budvalla puhtia seistä ja elää tähän päivään asti katsellen maailmaa. Muuttumattomana kaupunki ei ole kuitenkaan pysynyt, sillä entinen saari on nykyään yhdistetty niemekkeellä mantereeseen ja muurien sisäpuolella on erotettavissa jos minkäkauden aikaista kiven murikkaa. Aivan ensimmäiseksi kannattaakin kuitenkin ihailla vanhankaupungin siluettia ihan vain rantakadulta käsin sataman edestä ja päästää oma mielikuvitus ja tuo yli 2000-vuotta vanha historia valloilleen.

Vanhaankaupunkiin pääsee tänä päivänä sisälle ainakin kuudesta eri portista. Se, mistä sisään astuu ei omasta mielestäni ole kuitenkaan se olennaisin asia, vaan vanhankaupungin ehdottomin juttu on päämäärätön käveleskely toinen toistaan kapeimmilla kujilla katsellen niitä historiaa huokuvia kiviseiniä ja tänä päivänä perustettuja matkamuistomyymälöitä. Kokoa ei tällä vanhalla osalla ole niin paljoa, että kujille voisi edes millään muotoa eksyä, vaan vanhakaupunki on nimenomaan tunnelmallinen kompakti paketti, jota ei voi kyllä Budvassa jättää välistä.

Se, minne kannattaa kuitenkin löytää tie on vanhankaupungin aukio. Aukiolla on hyvä pysähtyä hetkeksi ja katsella ympärille. Maisemassa voi erottaa melko monta kirkkoa, joissa hyvällä tuurilla pääsee käymään sisällä.

Aukion vieressä sijaitsee Budvan linnoitus Citadela, joka on käymisen arvoinen ihan vain sen näköalojenkin takia. Nykyinen linna on peräisin 1800-luvun alusta ja 2,5 euron pääsymaksulla pääsee katselemaan näkymiä merelle ja kiipeämään yhdelle osalle muuria, josta avautuu varsin makoisat maisemat vanhaankaupunkiin ja toiselle puolelle rannalle. Pääsylipun hintaan sisältyy myös käynti kirjastohuoneessa, jossa on esillä paljon Balkanin historiasta kertovia kirjoja. Ja löytyihän sieltä pöydältä vieraskirjakin, johon tunnollisen turistin oli aivan pakko käydä jättämässä oma merkkinsä.

Vanhakaupunki on myös näiden lisäksi varsin tunnelmallinen vierailukohde auringonlaskettua ja iltasella vieressä olevassa ulkoilmateatterissa voi olla paljonkin ohjelmaa etenkin jos käy hyvä tuuri ja sattuu vaikkapa teatterifestareiden aikaan toukokuussa kaupunkiin. Ja meneehän se ilta ilman festareitakin nauttien rauhasta tunnelmallisesti valaistuilla kujilla vaikkapa lasillisella.

Kyllä vanhat kaupungit on vain se mun juttu! Ei muuta kuin näiden kuvien saattelemana hyvää sunnuntain jatkoa. : )

 

Montenegro – Rantalomailua Budvan rivieralla

Budvan riviera on Montenegron matkailun sydän ja tarjoaa hyvät puitteet rentoon rantalomailuun. Eikä ihme, että matkailu nostaa koko ajan yhä enemmän päätään, sillä rannikko on täynnä rentoa elämää, pikkuisia vanhojakaupunkeja, tunnelmallisia ravintoloita ja kirkkaita kivirantoja.

Budva

Budvan rivieran suurin keskus on Budvan kaupunki noin 12 000 asukkaallaan, joka toimi itsellänikin majapaikkana viikon ajan. Täällä riittää oppaiden mukaan menoa ja melskettä keskikesällä, kun nuoriso valtaa kadut viikonloppuisin tullessaan juhlimaan ja rentoutumaan. Samaa ei voinut kuitenkaan todeta toukokuisessa kaupungissa, jossa vasta aloitettiin kojujen pystyttämistä ja rannat ammottivat tyhjyyttään. Päinvastoin toukokuinen Budva osoittautui rennoksi ja rauhalliseksi lomakohteeksi, jossa ainoana aktiviteettina oli istuskelu ja käveleskely rantakadulla ihaillen kaupungin siluettia ja niiden ihan muutaman torikaupan tutkiskelu kävelykadun varrella. Voitteko uskoa kuinka hankala tätä toukokuista rauhallista kaupunkia on kuvitella matkailijoiden täyttämäksi menomestaksi.

Budvan kaupungissa voi erottaa kaksi rantaa. Toinen pieni ranta sijaitsee vanhankaupungin suojapuolella laadukkaiden hotellien Astorian ja Avalanin edustalla ja toinen Slovenska Plaza heti muurien toisella puolella huvipursi sataman jälkeen. Pitkä pyöreäkivinen Slovenska Plaza, josta itsellä tuli kokemusta tarjoaa  hyvät puitteet rentoon rantalomailuun olitpa sitten liikkeellä toukokuussa tai elokuussa. Aurinkotuoleja vuokrataan (tosin toukokuussa tämä bisnes ei ollut oikein pyörinnässä) ja merielämästä on mahdollisuus nauttia polkuvenein tai vaikkapa vesiskoottereilla. Ranta oli mukavan aalloton, mutta kuitenkin erittäin nopeasti syvenevä, joten ei ehkä sovellu parhaiten aivan pienille lapsille. Minä pahin palelija ikinä menin ja nakkasin kuitenkin talviturkkini Adrianmereen ja olen siitä vallan ylpeä.

Slovenska Plazan ranta oli toukokuussa autio

Becici

Becicin rantakylä sijaitsee vain noin 2,5 kilometrin päässä Budvasta  ja on varmasti omiaan rentouttavan rantaloman viettoon. Bussilla ohi ajettaessa silmään pistivät tasokkaat isot hotellikompleksit ja todella pitkä ja siistin näköinen ranta. Jos kaipaa lomalta rauhaa ja kaunista rantaa tämä on silloin oiva lomapaikka!

Sveti Stefan

9 kilometrin päässä Budvasta sijaitseva Sveti Stefanin saari on kautta aikojen ollut eliitin lomanviettopaikka ja sitä se on tänäkin päivänä. Tällä hetkellä saari on yksityisessä kansainvälisen Amanresortin omistuksessa, jonka myötä vierailu saarella on mahdollista vain yöpyjille. Tällä hetkellä hinnat saarella pyörivät alk. 800 eurossa yöltä, joten ainakin omalta osalta saareen tutustuminen muualta kuin moottoritien varresta tai sen edustalla olevalta julkiselta rannalta on vielä kaukainen haave.

Petrovac

Petrovacin pieni kalastajakylä on omiaan rentouttavaan lomaan. Sitä reunustaa pieni satama ja kaunis ranta ja rantabulevardi. Lähimaastoja on helppoa lähteä tutkiskelemaan, sillä bussilla Budvaan ja etelämmäs Bariin hurauttaa puolessa tunnissa ja Skadar järvi luontoneen on samanmoisen matkan päässä. Ehdottomasti kylä, jossa voisin ensi kerralla kuvitella yöpyväni.

Näiden lisäksi rauhallisia rantapoukamia löytyy luonnollisesti koko rannikon mitalta, joita oli kiva bongailla bussimatkoilla. Jos on autolla liikenteessä nämä rannat ovat ehdottomasti niitä kullan arvoisia pysähtymispaikkoja pienelle virkistymiselle!

Voit seurata blogiani BloglovinissaFacebookissa ja Instagramissa

Montenegro – Lahden helmi Kotor

Aurinko paistoi kirkkaasti aikaisin aamun sarastaessa ja oli aika ottaa suunnaksi yksi Montenegron tunnetuimmista kaupungeista. Kotor sijaitsee noin 23 kilometrin päässä Budvasta ja busseja asemalta menee peräjälkeen. Lippu kustansi 3€ henkilöltä ja matka kesti noin 40 minuuttia.

Aloitimme kierroksen ihailemassa Kotorin lahtea ja satamaa maasta käsin, josta matka jatkui samantien Kotorin vanhankaupungin muureille ja pääsisäänkäynnille.

Heti pääsisäänkäynnistä astuesta muurien sisäpuolelle vanha-aika oli aistittavissa samantien. Ohitimme kirkkoja ja kävelimme kapeita tunnelmallisia kujia toisensa perään. Mitään suunnitelmaa kierrokselle ei oltu tehty, oli ihana vain antaa maisemien viedä mennessään. Edelleenkään en tiedä, mitkä rakennukset olivat niitä Kotorin must see juttuja, joten kuvia enempää en voi tällä hetkellä kaupungistakaan kertoa.

Kaiken haahuilun tuotoksena löysimme muurille, jolla oli pakko käydä katselemassa maisemia. Tämän lisäksi vierailimme Pyhän Tryphonin katedraalissa (2,5€/henk) ja löysimme toisen sisäänkäynnin tunnelmalliselle sillalle. En ihmettele, että koko hyvin säilynyt vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Vanhankaupungin tutkimisen jälkeen alkoi kuitenkin koko Kotor päivän paras osuus nimittäin kipuaminen kohti kaupungin linnoitusta (3€/henk). Sää oli mitä porrastreenille ja sitä tulikin ihan kiitettävästi, sillä linnoituksen huipulle niitä kertyy yli 1000 kappaletta. Maisevat paranivat mitä korkeammalle kipusi ja hiki valui huipulle päästessä. Oli kaiken kiipeämisen arvoista! Huipulta löytyi ihania näköalapaikkoja ilman minkäänlaisia reunoja niin, että maisemista sai reunalla istuessa kaiken irti. Alla näkyi koko Kotorin vanhakaupunki, vuoret ja niiden välissä oleva Kotorin lahti kirkkaine vesineen. Olispa maailman paras piknikpaikka! Nyt tyydyin vain katselemaan maisemia omassa rauhassani hörppien vettä ja valmistautuen laskeutumiseen.

Alas päästyä oli aika suunnata takaisin bussiasemalle ja kohti Kotoria. Loppuilta menikin mukavasti palautuessa rannalla.

Huomenna suuntana on naapurimaa Albania maisemineen!

Montenegron villi luonto

Terkkuja Montenegrosta! Saavuttiin toissapäivänä sateiseen, mutta lämpimään maahan. Onneksi eilisen ensimmäisen lomapäivän kunniaksi aurinko kuitenkin paistoi täydeltä terältä heti aamusta ja näin oli hyvä aloittaa loma.

Kello oli herättämässä 6:30, sillä buukkasimpas sitten heti ensimmäiselle päivälle tekemistä kansainvälisen retken merkeissä. Bussi tuli noutamaan 7:15 ja olin ihan valmis tutustumaan Montenegron monipuoliseen luontoon. Tässä en edes yritä puskea kaikkea, sitä tietoa ja maisemaa esiin mitä näin ja koin, mutta, tällainen pintaraapaisu kuitenkin.

Ensimmäisenä bussi lähti ajamaan rannikkon serpentiiniteitä etelään kohti Albanian rajaa. Rajaa saavutettaessa suunnaksi kääntyi pohjoinen ja Skadar järvi. Järvestä 2/3 kuuluu Montenegrolle ja loppuosa Albanialle. Jossain korkealla vuorten keskellä olikin ensimmäinen pysähdys, jossa sai ihailla järveä. Pilveä oli vain jostain kertynyt eteen, joten näkyvyys itse järvelle jäi melko heikoksi, mutta muuten vihreänä hohtavat korkeat vuoret pilvineen oli aika mahti näky!

image

 

Järvimaisemista matka jatkui vuoriteitä kohti pääkaupunki Bodgorigaa. Pääkaupunki ei ole iso vain noin Tampereen kokoinen, mutta kehittäminen oli selvästi näkyvillä. Keskustaan oli noussut uuden kiiltävä ostoskeskus ja kaupungin ensimmäinen Hilton oli rakenteilla, sen kummemmin tällä reissulla kaupungissa ei tullut pysähdyttyä ja katseltua.

image

image

Pääkaupungin keskialangon jälkeen pohjoisessa kohoavat uudet valtavankokoiset vuoret, joita kohti matka jatkuikin seuraavaksi. Maisema muuttui vieläkin kauniimmaksi. Vuoret ja kalliot nousivat todella korkealle ja syvässä laaksossa virtasi kirkkaan turkoosia vettä ja välillä saattoi nähdä pieniä vesiputouksia laskevan kohti rotkoja.

image

Seuraava oikea pysähdyskohde oli kuitenkin Moracan luostari. Valkoinen kappeli löytyi tien päästä sisäpihalta. Kappelissa kuvaaminen oli kiellettyä, mutta ulkopihalla kamera lauloi senkin edestä. Piha oli täynnä kauniita istutuksia ja alueella vallitsi niin rauhallinen tunnelma. Siihen vielä oman maan mehiläistarha ja pikkupuro ja tämä tyttö oli hurmattu täysin. Kyllähän noissa maisemissa kelpaa asua.

image

image

image

Luostarilta matka jatkui edelleen korkeammalle vuoristossa ja reilun tunnin ajon jälkeen saavutimme lounaspaikkamme. Maisema muuttui hyvin alppimaiseksi. Vihreänä paistavat vuoret vaihtuivat melko karuiksi kallioiksi ja niityt valtasivat maisemaa. Tuoreet savustetut kalat keitettyjen perunoiden kanssa näköalaravintolassa maistui nälkäiselle aika erinomaisesti ja ruuan jälkeen jäi vielä aikaa kiertää lähimaastoa ja ihailla niittyjä, puroja ja vesiputousta.

image

image

image

Maha täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Tara rotkoa, joka on muuten toiseksi syvin maailmassa ja ymmärtääkseni jos ei koko Euroopan suurin niin ainakin lähellä sitä. Pysähdyimme yhdelle sillalle katselemaan rotkoa ja kävelemään sillan poikki nauttien maisemista. Tässä vaiheessa tuntui, että oma syvyysnäkö pettää, sillä vuoret vain jatkuivat ylöspäin kun samalla sillan alla oleva rotko vei sata metriä alaspäin. Ihan mieletöntä! Ja tää ei kuulemma ole edes lähellekään tämän joen uoman syvin kohta. Rotkon yli olisi ollut mahdollisuus lasketella köysirataa pitkin, meillä ei vain aika siihen riittänyt. Tarajoella järjestetään myös erimittaisia koskenlaskuja, joissa parhaimmillaan voi lasketella kolmen valtion alueella. Aikasta huimaa ja varmasti kokemisen arvoista. Täällä ei näytä luontoaktiviteetit loppuvan.

image image image image

Tarajoelta matka jatkui vielä korkeammalle Zabljakin hiihtokeskukseen. Maasto oli karua. Puuttomat niityt ja mökit täyttivät maiseman ja ympärillä näkyi lumihuippuisia vuoria. Täällä on kuulemma kylmät ja lumiset talvet ja siksi mökeissäkin jyrkät katot, jotta lumi pääsee tippumaan alas. Nyt ei ollut lunta ja kylän pieni keskustakin oli melko hiljainen, joten matkaa olikin hyvä jatkaa lähellä sijaitsevaan Durmitorin kansallispuistoon.

image image

Vaikka matkaa Zabljakista kansallispuistoon oli kieltämättä vain 20km luonto muuttui taas aivan täysin. Kauniit niityt vaihtuivat havupuihin. Ihan kuin olisi Suomeen saapunut! Koko tienvarsi oli täynnä mäntyjä ja kuusia ja täällä kuulemma kasvaa myös mm. mustikoita. Enpäs olisi uskonut tällaista Montenegrosta löytävän. Durmitorin kansallispuisto sijaitsee noin 1500 metriä meren pinnan yläpuolella ja autosta noustessa ilma oli hyvin viileä ja takki tuli tarpeeseen. Mäntyjen peittämää tietä kävellessä saavutin Mustan järven, jota ympäröivät havumetsät ja korkeat lumihuippuiset vuoret. Istahdin hetkeksi penkille haukkaamaan raikasta vuoristoilmaa, kunnes lähdin pienelle tunnin kestävälle järvikierrokselle kotoiseen havumetsään. Tänne täytyy joskus palata ajan kanssa vaeltamaan, nyt edes koko järven kiertämiseen ei ollut aikaa. Vielä palatessa autolle kiinnitin huomiota varjossa sijaitseviin lumikasoihin ja purossa uiskenteleviin sorsiin. Suu nousi väkisin hymyyn kaikesta ihmetyksestä.

image image image image

Kansallispuistosta retkiauto laskettelikin melko tasaisesti kohti rannikkoa läntistä reittiä Montenegron entisen pääkaupungin Cetinjen läpi pysähtelemättä ja maisemat muuttuivat samaan tahtiin takasiin lumimaisemista, alppimaisemiin, reheviin vuoriin, kirkkaisiin jokiin ja lopulta auringon jo laskettua Adrianmeren rannikon lämpöön palmujen katveeseen.

Olipas vain kyllä ihan huippu ensimmäinen lomapäivä, voin suositella tätä retkeä ihan jokaiselle! Tässä jos missä näki oikeasti Montenegron ja sen miksi maata kutsutaan kontrastien maaksi.

Varasin retken Apollomatkojen valikoimasta. Retki oli kuitenkin kansainvälinen ja näin ollen opastus englanniksi. Testattu sopivaksi yksin matkustaville naisille.