Browsing Tag

Belgia

Oostende – Rantaparatiisi Belgiassa

Kilometrien mittaisena jatkuva hiekkaranta ja tummansinisenä hohtava meri eivät tule varmaankaan monelle ensimmäisenä mieleen Belgiasta. Täytyy myöntää, että itsellenikin mielikuvieni Belgia oli ennen vierailuani keskiajan kaupunkeja, vohveleita ja toinen toistaan upeampia linnoituksia. Sitten aloin kuitenkin katsella karttaa tarkemmin ja päädyinkin hetkessä viettämään parin päivän rantalomaa Belgian suurimpaan rantakaupunkiin Oostendeen.

Oostende on kuin saapuisi toiseen maahan. Puolentoista tunnin junamatkan jälkeen Brysselistä edessä ei ollut enää harmaita vanhoja rakennuksia, enää ei puhuttu ranskaa ja ympärillä näytti vallitsen leppoisan nuorekas lomailmapiiri. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kävelin  lämpimässä aurinkoisessa lomasäässä heti aseman edessä aukeavalle jokisuistolle ihailemaan veneitä ja katselemaan jäätelöä syöviä ja lokkeja väisteleviä ihmisiä. Tuli mieleen kesäinen Kööpenhamina. Kuulostaahan hollannin kieli tai paremminkin flaami jopa vähän samalta.

Oostende syntyi paikalleen 1200-luvun jälkipuoliskolla pieneksi kalastajakyläksi. Tänä päivänä kaupungissa asustaa reilu 70 000 ihmistä ja kalastus on pitänyt paikkansa taloudessa, joskin palvelusektori on noussut yhdeksi alueen tärkeimmistä elinkeinoista. Kesämatkailu onkin Oostenden kantava voima, mikä näkyy monipuolisena tapahtumalistana, mutta myös ihan käytännössä ihmismäärässä.

Jo heti jokisuulla laitoin myös merkille, että Oostende on melko kompakti paketti ja vähän kuin olisi kotiin tullut. Rautatieasemalta käveli keskuskadulle kymmenessä minuutissa ja edessä aukesi kotoisasti ruutukaavaan rakennettu pieni kaupunki.  Sivusin 1908-luvulla valmistunutta ylväänä seisovaa goottilaista katedraalia, käännyin kaupungin pääkadulle kerkstraatille vaatekauppoineen ja saavuin Wapenpleinin aukiolle. Terassit mäkkäreineen päivineen olivat täynnä ihmisiä ja kun tunsin nähneeni pääkeskustan suuntasinkin aukionlaidalla sijaitsevaan majapaikkaani, heitin kimpsuni ja kampsuni ja kiiruhdin kohti Oostenden kilometrien mittaisia hiekkarantoja.

Kauaa ei Wapenpleinin aukiolta tarvitsekaan kävellä saavuttaakseen Belgian rivieran. Kerkstraatin suora katu muuttaa aukiolta nimekseen Louisstraat, josta ranta avautuu kokonaisen kolmen korttelin ja parin minuutin kävelymatkan päässä.

Turhaa en Belgian rivieralle asti matkustanut, sillä edessähän avautui sen verran mahtavan leveä rantabulevardi pyöräilijöineen, rullaluistelijoineen, lenkkeilijöineen ja ajankuluttajineen. Ihan kuin Espanjassa! Tässä vaiheessa näin kuitenkin enää silmissäni valkoisen hiekan peittämän rannan ja annoin itseni heittää kengät reppuun ja sukeltaa rantaelämään Belgian tyyliin. Tältä rannalta on turha odottaa mitään erinomaisia palveluja. Meno on vähän sama kuin kotona Nallikarissa. Vesi on melko viileää, mitään atlannin hurmia aaltoja ei ole odotettavissa ja omia eväitä saa syödä aivan rauhassa. Tämä on sellainen ranta, johon tullaan perheellä tai kavereiden kesken oman viltin kanssa, pelataan vähän rantapalloa, uidaan ja syödään omia eväitä. Sellainen helpon kaunis lomaranta. Näillä leveyksillä edes valkoisen haamun ei tarvitse koko ajan miettiä palaako vai eikö pala kunhan rasvaus on jollain tasolla kunnossa. Muutaman tunnin jälkeen allekirjoittanut olikin niin nälkäinen, että päätin suunnata takaisin muutaman minuutin päähän keskustaan ja palata illalla takaisin ihailemaan auringonlaskua.

Auringonlasku oli tunnelmallisen rauhallinen kuten voitte ehkä alla olevista kuvista nähdä. Parasta oli ehkä kuitenkin se, että aamupäivän väkimäärä ja päivämatkalaiset olivat kaikonneet ja maisema oli taas kerran kuin kotirannalla Nallikarissa. Hiljaisen autio, mutta häkellyttävän kaunis. En voinut uskoa olevani Belgiassa.

Seuraavana päivänä katsastin vielä Oostenden loput nähtävyydet. Näihin voinee lukea kaupungin puiston Leopoldin ja Mathildan, sekä rautatieaseman kupeessa sijaitsevan suuremman Maria Hendrikan puiston. Samalla sivuutin Akvaariumin, sekä nykytaiteesta kiinnostuneiden ykköspaikan Mu.ZEE museon.

Oostendessa olisi viihtynyt kauemminkin kuin 2 päivää. Varsinkin kun heinäkuun puolivälissä sää antoi parastaan. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että rantaelämää ja tunnelmaa löytyy muualtakin kuin trooppisilta vesiltä ja välimeren rannoilta ja, että mikä jottei esimerkiksi kesäloma Belgiassa voisi olla ihan hyvä ajatus jo ihan sen monipuolisuudellaan ja lyhyillä välimatkoillaan!

Vallonian pääkaupunkia valloittamassa Namurissa

Belgia on pyörinyt viime aikoina enemmän ja vähemmän mielessä ja erityisesti tämä pikkuinen Vallonian pääkaupunki. Ei siinä mielessä, että maa olisi vienyt täysin jalkoja alta, mutta lähinnä mahdollisuuksineen ja monipuolisuudellaan. Vierailin pari kesää takaperin yhteensä 6 kaupungissa, jossa matkani alkoi lentämällä Charleloiriin ja jatkamalla matkaa suoraan Vallonian pääkaupunkiin Namuriin.

Reilu 100 000 asukkaan Namur löytyy Brysselistä 71 kilometriä kaakkoon. Namuriin saavuttaessa ei voi olla huomaamatta sen tärkeää teollista alkuperää, joka näkyy hyvin myös tummassa tiiliarkkitehtuurissa. Vielä tänäkin päivänä Namur on tärkeä teollisuuden keskus ja tunnettu erityisesti nahka- ja metallituotteistaan ja niiden valmistuksesta. Kaupungin rautatieasema seisoo myös strategisella paikalla Brysselin ja Luxemburgin, sekä Lillen ja Liegen välissä.

Tälle juna-asemalle minäkin siis saavuin Charleroilista. Kävin nakkaamassa kimpsut ja kampsut hotellilleni ja aloitin kaupungin tutkimisen. Namur ei ole kovinkaan iso, hotellivalikoimaa ei ole paljoa ja hinnat olivat melko korkealla. Näin jo heti ennen kuin siis menen itse kaupunkiin, suosittelisinkin kaupunkia enintään päiväkohteena tai mahdollisesti maksimissaan viikonloppukohteeksi.

Minä aloitin siis tutkimusmatkani Namurin keskustasta. Namurin keskusta on pieni ja kompakti, mutta kesällä täynnä elämää. Pääkatuja on käytännössä kolme; Rue Godefroit, joka alkaa kätevästi rautatieasemalta, Rue Des Carmes, jonka varrella suurinosa kaupoista sijaitsee, sekä itäisin Rue de Fer. Nämä kaikki kadut menevät pohjois-etelä suuntaisesti Rue de Bruxellesin kadulle ja niitä yhdistävät pikkukadut. Bruxellesin eteläpuolella aukeaa mm. Katedraali, useita pieniä kujia, sekä tarpeeksi etelään kävellessä joen ranta. Kun nämä alueet on kävellyt on oikeastaan nähnyt Namurin keskustan. Näiden kujien taakse kätkeytyikin lämpimänä kesäiltana täydet terassit, musiikkifestivaalit ja valtavasti ihmisiä nauttimasta viikonlopusta.

Keskustan eteläpuolella joen toisella puolella aukeaa vaikuttava kukkula, jonne kannattaa ehdottomasti kiivetä. Kukkulan päältä löytyy Namurin linnoitus. Linnoitus on toiminut keskiajalla mm. kuningas Leopold toisen loma-asuntona, mutta on näin 2000-luvulla lähellä paikallisten ajanviettopaikka. Linnoitukselle ei ole minkäänlaista pääsymaksua ja ylhäältä avautuvat kauniit panoraamanäkymät joen ja kaupungin yli. Terra Nova matkailukeskuksessa voi käydä lisäksi tutustumassa tarkemmin Namurin historiaan, mikäli se kiinnostaa. Ylhäältä löytyi myös ainakin yksi ylihintainen ravintola, joten suosittelen kantamaan esimerkiksi omat picnic eväät ja juomat paikanpäälle mukana.

Linnoituksen ja keskustan jälkeen Namur itsessään onkin oikeastaan nähty. Jos aikaa on enemmän suosittelen hankkimaan pyörän ja ajelemaan kauniita jokirantoja pitkin vaikka kauniiseen pikkukylään Dinantiin saakka. Itse kävin tuolla 30 kilometrin päässä junalla ja junamaisemiakaan ei voi missään nimessä moittia. Dinantissa itsessään voi ihailla kaunista kirkkoa, muutamaa pientä pääkatua ja linnoitusta vuoren huipulla.

En tiedä tulenko koskaan Valloniaan enää palaamaan, mutta voisin pitää Namuria hyvänä pysähtymispaikkana, jos suunta on esimerkiksi Brysselistä Luxemburgiin. Kaupunki kuitenkin ansaitsee omasta mielestäni päivän seikkailuille.

Hengästyttävä reissuvuosi 2017

Huhhuh kamut! Nyt on kuulkaa tullut aika vetää taas yksi vuosi päätökseensä. Tämä koko vuosi on ollut niin hengästyttävän hämmästyttävä hyvine ja pahoine hetkineen, että en käsitä tämän kaiken tapahtuneen yhden saman vuoden aikana. Sen lisäksi, että aloitin heti tammikuussa elämäni parhaimman seikkailun ja keräsin ystäviä ympäri maailmaa, olen myös kokenut surua ja epätoivon hetkiä.

Mutta keskitytään nyt kuitenkin tuohon matkapuoleen, elämäni parhaimpaan seikkailuun ja kootaan vuosi yhteen näiden kaikkien reissujen kautta. Sydän ja mieli on niin kiitollinen kaikesta, mitä tämä vuosi on antanut. Kaikkine pakollisine alamäkineen, elämäni on kuitenkin tänä vuonna näyttänyt eniten minulta kuin koskaan aiemmin.

Tammikuu – Saapuminen Madridiin & Teneriffa, Espanja 

 13. päivä tammikuuta lähdin aamun ensimmäisellä koneella isone matkalaukkuneni kohti Helsinkiä. En rehellisesti saanut nukuttua edellisenä yönä ja olin kaikkea mahdollista jännitystä täynnä. Tätä hetkeä oli odotettu niin pitkään! Kaikessa jännityksessäni hukkasin ensimmäisenä takkini Helsinki-Vantaan lentokentälle, mutta mitä sitä talvitakilla kun päämääränä oli aurinkoinen Madrid!

Kaikki kävi niin kovin luonnollisesti. Asetuin aloilleni ja hoitelin paperiasiat pois alta. En vielä tässä vaiheessa tutustunut ihmisiin ja vietin aikaa itsekseni Madridin kauniilla kaduilla. Madridin kylmyys alkoi kuitenkin tuntua ytimissä, joten ostin spontaanisti lennot perheenpuolikkaani luokse Teneriffan lämpöön.

Nelipäiväinen Teneriffalla meni ennätysvauhtia. Söin mummun pöperöitä, juhlin serkun lapseni syntymäpäiviä, hurauteltiin autolla pohjoisen ihaniin kylämaisemiin, käytiin Anagan luonnonpuistossa haistelemassa raikasta ilmaa ja valloitettiin Teide. Täydellistä laatuaikaa ihmisten kanssa, joiden näkemisestä oli kulunut aivan liian kauan aikaa!

Helmikuu – Ávila, Toledo & Segovia, Espanja

Helmikuussa alkoi yliopistoruuhkat, ihmisiin tutustuminen ja aivan uudenlainen elämä Madridissa. Hankin paljon uusia ystäviä, vietin illat seikkaillen Madridissa ja aloin panikoida ensimmäisten opintojen kanssa. Samalla oli aika aloittaa Madridin lähiseutuihin tutustuminen. Ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin Ávilan kaupunkiin ihmettelemään kaupungin muuria ja kapeita kujia.

Seuraavana viikonloppuna suuntasin ensimmäiselle matkalle yhdessä tutor ryhmäni kanssa kohti Toledoa. Ensimmäinen reissu meni hieman ujostellessa uudessa pienessä porukassa, mutta onneksi haikkimaisemat saivat hiljaisemmatkin tsekit ja suomitytön rentoutumaan. Toledoon halusin palata vaihdon aikana, mutta sitä en koskaan ehtinyt tehdä. Ehkä vielä joskus!

Kuun lopussa sain äitini ensivisiitille Madridiin. Kiertelimme kaupunkia ja muistelimme viiden vuoden takaista reissua kaupunkiin. Vanhojen tuttujen paikkojen lisäksi oli ilo esitellä kotiseutuni, Tres Cantos ja tehdä päiväreissu kummallekin uusiin akveduktimaisemiin Segoviaan.

Helmikuu loppui monilla ensimmäisen lukukauden ihmisten hyvästelemisellä. Oli hankalaa uskoa, että niille ihmisille joihin oli juuri tutustunut täytyi sanoa heipat jo näinkin pian. Onneksi uusia tuli tilalle ja vain murto-osa kuitenkin lähti.

Maaliskuu – Segovian roadtrip (Ildefonso, Cuéllar, Segovia) & Salamanca, Espanja

Ja jottei Segovia varmasti päässyt unohtumaan, heti parin viikon päästä suuntasin uudelleen tutkimaan vielä hieman tarkemmin koko Segovian maakuntaan. Tämä roadtrip vei samaisella tutor porukalla espanjalaisen vahvistuksemme kotimaisemiin Cuéllarin kylään. Matkalla tsekattiin Navacerradan kaunista luontoa, Ildefonson palatsi ja toki se aiemmin koettu Segovia.

Pitkä viikonloppuhan ei toki ollut tarpeeksi maaliskuulle, sillä heti seuraavana viikonloppuna otin suunnakseni Salamancan yliopistokaupungin. Vietin laatuaikaa itseni kanssa ja nautin nuorekkaasta menosta kauniissa puitteissa.

Kuun lopussa yksi hyvästelty ystävä ei malttanut pysyä kaupungista edes kuukauden päiviä poissa ja tuli piristämään meitä kaikkia. Vietimme menevän viikonlopun Madridissa lempipaikoissa ja otimme kaiken yhteisestä ajasta.

Huhtikuu – Marokon kiertomatka

Huhtikuu starttasi viikon mittaisella pääsiäislomalla. Olin buukannut jo etukäteen koko vaihdon odotetuimman seikkailuni Marokkoon, enkä ollut uskoa kun bussi viimein starttasi Moncloalta kohti Afrikkaa.

Viikon aikana sain paljon uusia ystäviä, näin Asilahin, Casablancan, Rabatin, Marrakeshin ja Chefchaoenin kaupungit. Näiden lisäksi koin Atlasvuoret, elokuvakulissit Ait-Ben-Haddoulla ja elämäni unohtumattomimman yön Saharan autiomaassa tähtiä ihaillen. Tällä reissulla ei myöskään vältytty maailman kamalimmalta ruokamyrkytykseltä, joka kaatoi lähes koko porukan. Oi muistoja muistoja…

Marokon seikkailun jälkeen keskityin loppukuun opiskeluun ja sain vihdoin odotetun ystävän Suomesta vierailulle. Huhtikuussa olin myös onnekas ja pääsin ilmaiselle opintoreissulle Patonesin kauniisiin maalaismaisemiin pohjois-Madridiin.

Toukokuu – Ibiza, Espanja  

Toukokuu oli aika aloittaa vuoden ensimmäisellä (ja viimeisellä) rantalomalla. Rynkky lennätti aamuvarhain Ibizan maisemiin, jossa samainen tutor ryhmä suuntasi ensimmäisenä satamaan, lautalle ja Formenteran kauniille rannoille. Ibizalla allamme oli auto, joten reissu ja saari antoi niin paljon muutakin kuin pelkkää villiä yöelämää Sant Antonyssa.

Ibizalta kotiutuessa oli ilo tavata Pirkko ja Lasse Meriharakka blogin takaa heti uudemman kerran. Tapasimme ensimmäisen kerran edellisen kuun Marokon reissulla ja nyt sain kunnian illallistaa tämän matkailijakaksikon kanssa Madridin kotimaisemissani. Toivottavasti näemme taas pian!

Loppukuu oli täynnä Madridin vuoristoseikkailuja. Ensimmäinen haikkireissu suuntautui La Cabreran maisemiin Marokosta tarttuneen ystäväni kanssa. Toinen Madridilaisella sankariporukalla Navacerradaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Ei voi sanoa kuin että on muuten käymisenarvoista seutua tuo Madridin vuoristo. Suosittelen kaikille!

Kesäkuu – Porto, Portugali & Toulouse/Carcassonne, Ranska, Andorra, Belgia, Rotterdam & Den Haag, Hollanti     

 Kesäkuussa oli aika päättää lukukauteni Madridissa ja tehdä lopputentit. Onneksi tämä ikävä vaihe kävi nopsaa ja ennen kuin huomasinkaan äitini saapui kaupunkiin toiselle visiitilleen ja suuntasimme yhdessä Portugalin kakkoskaupungin Porton kauniisiin maisemiin. Pitkä viikonloppu piti sisällään kaupunkiin tutustumista ja pyöräreissun rantamaisemiin.

Seuraavat viimeiset viikon menivät heitellessä hyvästejä kaikille niille rakkaille ihmisille, joihin olin saanut tutustua tämän lukukauden aikana. Madrid kävi myös kuumaksi ja huomasimme viettävämme jokaisen viimeisen hetken yhdessä ulkona milloin asuntolan nurmella ja milloin Madridin kauniilla kujilla. Heitettiimpäs myös rantareissu Madridin uimarannalla. Raastaa sydäntä ajatellakin ensimmäisiä hyvästejä Tres Cantosin kukkuloilla katsoessa auringonlaskua ja toisia koko Madridin lempiravintolassani Sichuanissa. Tuolta ravintolaillalliselta kun suuntasin illan viimeisellä junalla suoraan lentokentälle aloittelemaan kotimatkaani.

En ollut koskaan ennen ollut noin surullinen aloittaessa reissua ja noustessani aamun ensimmäiseen rynkkyyn kohti Toulousea. Onneksi kipu hellitti hieman ja reissuintous pääsi valloilleen patonkien äärellä uusissa maisemissa. Vaikkei Toulouse tehnytkään maailman suurinta vaikutusta, olen onnellinen paikallisvinkistä Carcassonneen, joka linnamaisemillaan hurmasi täysin.

Ranskan jälkeen suuntasinkin takaisin etelään Andorran upeisiin vuoristomaisemiin. Parin päivän wellness loma ja rentoutuminen teki erittäin hyvää ja antoi aikaa hengähtää ja ajatella kaikkea mennyttä. Kylpylässä lillumisen lisäksi kävin sentään myös valloittamassa Pyreneitä yhden haikin verran.

Rentoutumisen jälkeen alkoikin rankka kaupungista kaupunkiin kiertomatka Belgiassa rakkaan ystäväni kotiseuduille. Charleroin lentokentältä suuntasin ensimmäiseksi ranskankielisille alueille Namuriin ja Dinantiin, josta jatkoin suoraan länsirannikolle Oostenden rantamaisemiin, Bruggen vanhaankaupunkiin, Ghentiin ja hipsteritunnelmiin Antwerpeniin. Kaikkein eniten mieleen tältä pätkältä on kuitenkin jäänyt yhteinen aika ystävän kanssa. Milloinkohan näistä kokemuksista ehtisin jakaa enemmän täällä blogin puolellakin…

Viimeisimpänä heitin ystävälleni heipat ja otin junan rajan yli Hollannin puolelle ja Rotterdamin kaupunkiin. Päivä oli aivan liian lyhyt aika, sillä jo seuraavana yönä löysin itseni Scheweningenin rantamaisemista Den Haagista. Viimeiset pari päivää vierähtivät nopeasti kävelykierroksella ja Hollannin korkeimmilla drinkeillä.

Kesäkuun viimeisenä päivänä kyyneleet valuivat surutta Amsterdamin lentokentällä kun seuraavana kohteenani olikin Helsinki.

Heinäkuu – Suomi ja kotiinpaluu   

Kotiinpaluu oli kaikkea muuta kuin helppo. Halusin antaa kaiken aikani ja apuni läheiselleni ja korvata omaa avuttomuuden tunnettani, mitä koin viimeisinä viikkoina Madridissa ja toisaalta kotimatkallani takaisin Suomeen. Vietin iltoja ystävieni kanssa, keräsin marjoja, keittelin mehua ja ihmettelin keskiyön aurinkoa. Koitin järjestää elämääni takaisin Suomessa eikä mennyt päivääkään etten olisi jossain vaiheessa kaivannut kaikkea sitä, mitä sain Madridissa kokea. Tämä kai oli sitä tunnettua post erasmus depressionia. Elämä kuitenkin tuppaa aina järjestymään ja yhtäkkiä huomasinkin valmistelevani itseäni jo uuteen lukukauteen takaisin suomessa.

Syyskuu Andalusia ja paluu Madridiin 

Kun rakas ystäväni Belgiasta ehdotti jälleennäkemistä jo näinkin pian, en yksinkertaisesti voinut vastustaa tarjousta. Näinpä viiden hengen kokoontuminen ja jälleennäkeminen oli käsillä heti syyskuun alussa, kun löysimme itsemme huristelemasta pitkin Andalusiaa. Tukikohtana toimi aina yhtä ihana Málaga. Sen lisäksi kävimme ökyilemässä Puerto Banuksen rannoilla, ihailemassa maalaismaisemia Iznajarissa ja kävelemässä tuhannen ja yhdenyön saduissa Granadassa.

Yhteisosuuden jälkeen jatkoin kuitenkin vielä yksin kohti pohjoista pysähtyen ensin Jáenissa ja jatkaen siitä Baezan ja Úbedan kautta kohti aina rakasta Madridia. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta, kun löysin itseni tutuista maisemista rakkaiden ihmisten keskeltä uudemman kerran jo näinkin pian.

Lokakuu – Dublin, Irlanti  

Lokakuussa lukukausi Suomessa oli pärähtänyt jo hyvään käyntiin. Opiskelu tuntui raskaalle ja sopeutuminen huonoon säähän ja hankalaan elämäntilanteeseen ei käynyt ihan yksinkertaisimmalla tavalla. Syyslomaviikolla oli kuitenkin aika ottaa suunnaksi saarimaisemat Dublinissa. Dublin tarjosi muutamassa päivässä sopivasti kaupunkimaisemia ja luontoa Howthissa, että Brayssa ja Greystonessakin.

Marraskuu –  Madrid, Espanja    

Syyslukukausi oli aika päättää marraskuun keskivälillä. Ajatus puolittaisesta vapaa-ajasta kotona tuntui sietämättömältä ja ikävä Madridiin oli niin kova, että tein ratkaisuni ja ostin melko spontaanisti lennot takaisin kotiin. Parin viikon kuluttua pakkasinkin läppärini laukkuun ja suuntasin lentokentälle ja takaisin unelmaviikolle kotimaisemiini Tres Cantosiin. Vietin ihmisten kanssa laatuaikaa päivittäin Madridin kauniissa maisemissa, tutustuin joulumarkkinoihin, suuntasin ensimmäistä kertaa Alcala de Henaresiin ja Parque Europaan minieuropan keskelle. Matkan ainoa virhe oli buukata lennot viikoksi kahden sijasta.

Tämä joulukuu  on mennyt Suomen kamaralla. Pimeys on tuntunut sietämättömältä, mutta toisaalta vuoteen on mahtunut jo niin paljon, etten enää enempää olisi voinutkaan toivoa.

Tästä kokonaissaldona laskien vietin siis näiden hetkien saattelemana 226 päivää ulkomailla seikkaillen 9 eri maassa ja lentäen näiden välillä 27 lentoa.

Ensi vuosi ja tammikuu starttaa näillä näkymin kahdella uudella valtiolla ja odotetulla Madrilenon saapumisella Suomen ja Oulun kamaralle! Pidetään peukkuja että ensinnäkin Suomen sää kerrankin hellisi etelän hedelmää ja että toisekseen ensivuodesta tulisi tasapainoinen onnellinen ja erityisesti sellainen omannäköinen ja itsensä toteuttamisen vuosi.

Näillä sanoin haluan siis päättää vuoden 2017 ja kääntää uuden sivun ja uuden vuoden! Ikimuistoisia seikkailuja kaikille vuoteen 2018!

6 päivää ja 6 kaupunkia Belgiassa

Yksi kotimatkapätkä päättyi kuuden päivän kiertueeseen Belgiassa. Kuuteen päivään mahtui joka päivälle uusi kaupunki, joiden valinnassa paikallinen ystäväni oli apuna. Hän halusi kaupunkisuosituksillaan näyttää Belgian kaikki eri puolet ja tämän kierroksen saattelemana voin nyt sanoa hänen ehdottomasti onnistuneensa siinä. Jokainen kaupunki oli aivan omanlaisensa ja oon vieläkin ihan hämmästynyt, kuinka näin pieneen maahan voi mahtua näin paljon erilaisia mestoja. Tässä jotain mun pohdintoja tuoreeltaan näistä kaupungeista ja miten ne mun mielestä erikoispiirteillään toisistaan.

Charleroi – Monikulttuurinen teollisuuskaupunki

Ensimmäisenä Rynkyn rattaiden pasahtaessa kentälle ja oikeaa bussia metsästäessä maan ei paljoa voinut sanoa muuttuneen, sillä joka paikassa kaikui yhä vain ranska. Charleroiria näin tasan bussimatkan verran lentokentältä juna-asemalle ja juna-asemalla reilun tunnin verran junaa odotellessa. Jos jotain tässä ajassa ehti kuitenkin laittaa merkille niin ehdottomasti monet rakennukset jotka sopivat paremmin urbexiin kuin asumiseen. Bussin ikkunassa vilkkui parhaan päivänsä nähnyt teollisuuskaupunki ja juna-asemaa väritti hyvin monikulttuurinen ilmapiiri. Ehkä mielikuva olisi eri, jos olisin ehtinyt oikeasti tutustua kaupunkiin.

Namur – Historiaa ja teollisuuskaupungin havinaa

Punaiset tiilitalot, rustiikkinen teollisuuskaupungin fiilis ja kaikuva ranskan kieli loivat Namurille omat erottuvat piirteensä perinteisenä Vallonian alueen pääkaupunkina. Lauantaina keskusta oli täynnä terasseista nauttivia ihmisiä ja sunnuntaina kaupat pysyivät visusti kiinni. Mikään hurja matkailukaupunki ei Namur ollut, sillä hotellivalikoima oli aivan tavattoman surkea ja jopa upea kaupungin yllä kohoava linnoitus oli ilmainen kaikille.

Dinant – Perineinen pikkukylä

Maasjoen rannalta löytyy pikkuinen kylänen nimeltään Dinant, jonka erikoisuus on sen rakentuminen jylhien kallioiden siimekseen. Pieni kylä ei ehkä pitänyt sisällään kuin muutaman kadun, mutta antoi kuvan siitä, miltä nämä pienet ranskankielisen alueen kylät näyttävät ja ovat näyttäneet aikojen saatossa. Tuntui, että erityisesti paikallisille ylhäällä kohoava linna oli erittäin merkityksellinen.

Oostende – Rantaparatiisi

Belgia on siitäkin hieno maa, että vaikka ei heti uskoisi länsirannikolta löytyy nuorekas rantakaupunki nimeltään Oostende. Kieli vaihtui Hollantiin tai kuten paikalliset sanovat Flaamiin, ilmapiiri oli rennon nuorekas ja ranta tosiaan jatkui vaaleana kilometreittein houkutellen ottamaan rentoa ja nauttimaan ilmapiiristä. Täytyy sanoa, että muutos oli huomattava ja Oostende aivan oma maailmansa.

Brugge – Kulttuuripääkaupunki

Brugge, Belgian oma Venetsia on maan suosituin matkakohde ja itse nimeäisin sen yhdenlaiseksi kulttuuripääkaupungiksi. Koko pieni keskusta on nimittäin kuin suuri ulkoilmamuseo, jonka jokaisella kadulla riitti ihasteltavaa. Ei ihme, että Unescokin on huolinut kaupungin helmoihinsa. Täällä jos jossain näki myös eniten matkalaisia ja jotenkin koko kaupunki vaikutti kalliilta ja näistä kaikkein epäaidoimmalta.

Antwerpen – Trendikäs hipsteripitäjä

Saapuessa Antwerpeniin oli pitkästä aikaa kuin saapuessa isoon pitäjään. Oli isoa ja hienoa ja mitä pidemmälle käveli sellainen tuore ilmapiiri oikein hehkui ympärillä. Oli jos minkälaista trendikästä kahvilaa ja katutaidetta ympäröiviä katuja. Tuli todella Skandinaavinen olo ja kaikki yksityiskohdat sai hymyn huulille ja teki Antwerpenistä yhden mun lemppareista tällä reissulla. Ainoa vika oli se, että yksi päivä kaupungissa oli aivan liian vähän!

Ghent – Nuorekas opiskelijakaupunki 

Viimeisenä saavuin eniten odottamaani Ghentiin, jossa kaverini oli juna-asemalla ferrarillaan vastassa. Hieman rallia supermarketin kautta kämpille ja iltaiselle tutustumiskierrokselle keskustaan. Vaikka kyseessä oli torstai ilta, jokainen kuppila oli täynnä nuorisoa ja sama nuorekas ilmapiiri sai jatkoa seuraavana päivänä paremmalla kaupunkikierroksella. Yliopisto olikin ainoa asia, mistä tiesin Ghentin etukäteen ja yliopiston vaikutus todella näkyi katukuvassa. Toki Ghent on myös historiallinen ja kaunis, mutta erottuva tekijä on ehdottomasti nuorekas ilmapiiri.

Yksi tärkeä nimittäin Bryssel jäi tällä reissulla näkemättä, mutta itsestäni tuntui että nyt ei ole oikea aika tuolle Euroopan pääkaupugille. Pääkaupunkeihin on niin helppo muutenkin lentää paremmalla ajalla. Muuten tunnen, että sain aika hyvän kuvan tuosta pienestä maasta ja sen kummastakin kulttuuriltaan aivan erilaisesta puolesta.

Oletkos käynyt Belgiassa ja onko sulla ollenkaan samanlaisia mielikuvia näistä paikoista?