Raahe – Pikkukaupungin puutaloja ja perinteitä

Kukapa uskoisi, että vain tunnin ajomatkan päässä pohjoisen pääkaupungista Oulusta avautuu aivan toisenlainen vanha uinuva pikkukaupunki. En ainakaan minä ennen kuin otin kartan käteen ja totesin, että eipä ole tullut vielä Raahessakaan käytyä. No nyt tuli ja minireissu kannatti ehdottomasti. Ai miksikö?

Pastellista puutaloelämää vanhassa kaupungissa

Raahessa asustelee hieman alle 25 000 ihmistä. Naapurustoja on useampia, mutta niistä ehdottomasti kiinnostavin matkailijan kannalta on ns. Wanha Raahe. Wanha Raahe on ruutukaavaan rakennettu puutaloalue, jossa matkailijaa hemmotellaan pastellivärien kirjolla ja toinen toistaan elävämmän kauniilla rakennuksilla. Vanhimmat rakennukset ovat säilyneet 1800-luvulta aina tähän päivään saakka ja pitävät sisällään suuren kirjon historiallisia tarinoita.

Pekkatori on vanhankaupungin sydän ja saanut nimensä sen keskellä vankasti seisovasta kreivi Pietari Brahen patsaasta. Seitsemän asuintontin ympäröivä aukio noudattaa vakaasti Italialaisen renessanssin ihanteita ja on kuin suoraa vanhojen leffojen kulisseista. Aukiota ympäröivistä vanhoista puutaloista löytyi ainakin matkailuneuvonta, kampaamo ja perinteistä lounasta kauniissa miljöössä tarjoava Langin kauppahuone. Kaiken aikamatkan tuoman hurman pilasi vain aukion kova liikenne, joka palautti matkailijan takaisin 2000-luvulle.

Autoliikenteestä päästäänkin siihen todellisuuteen, että tämän päivän Wanha Raahe ei todellakaan ole mikään museoalue vaan elävä asuinalue. Liikenne pastellisten puutalojen välissä oli välillä ankaraa ja teiden varsille pysäköidyt autot pilasivat välillä täysin muuten niin kaunista maisemaa. Kuinka vaikeaa olikaan välillä löytää niitä kauniita kuvakulmia, jossa vanha henki sitten lopulta pääsikään kunnolla valloilleen ilman uusien peltikotteroita talojen edessä.

Merellistä elämää rannikolla ja saaristomaisemissa

Raahe näytti kyntensä ja osoitti ettei pientä kaupunkia ole tehty pelkästään puutaloista vaan myös kauniista rannikosta ja kokonaisesta saaristosta. Wanhan Raahen edustalla avautuu pieni satama, jossa pienet moottoriveneet olivat valmiina viemään matkailijoita tutustumaan 50 saaresta koostuvaan kokonaisuuteen. Tarjolla olisi ollut yksityiskuljetuksia ja erilaisia saarihyppelyitä. Tällä kertaa aika ei kuitenkaan riittänyt tähän, vaan se vei ihailemaan edessä kohoavaa säkenöivän sinistä Pakkahuoneen museota ja niemen kärjessä avautuvaa uimarantaa.

Näkymiä yläilmoista ja modernin kaupungin ostospaikkoja

Raahen uutta keskustaa edustaa kävelykatu nimeltään Laivurinkatu. Kun olimme kerta jättäneet automme kätevästi sen varrella sijaitsevan Prisman pihaan parkkiin, täytyi se toki samalla katsastaa läpi. Uuden keskustan sydän oli selkeästi Härkätorin puisto, jossa pussikaljoittelijoille oli sopivasti penkkejä ja lapsiperheille oli rakennettu uusi leikkipaikka. Kesäkioskista sai kahvia ja nuoriso istuskeli tyytyväisenä lavan kulmilla, jossa lienee joskus jotain ohjelmaakin. Pääkadun varrelta löytyi lisäksi muutamia kauppoja, ravintoloita ja peruspalveluita. Mistään kovin erikoisesta tai kauniista kokonaisuudesta ei voida kuitenkaan puhua. Itselleni parasta tällä alueella kuitenkin antoi Fellmanin puistokadun päässä sijaitseva ”tornitalo”, jonka ylimmästä kerroksesta löytyi Oulustakin tuttu kiinalainen ravintola Hai Long upeine näkymineen yli kaupungin ja meren. Pieni paussi maisemissa oli kuin piste i:n päälle tälle pienelle pikareissulle.

Pikareissu Raaheen oli taas muistutus siitä, kuinka lähimatkailu on kultaakin kalliimpaa. Jatkoa on tulossa taatusti heti kunhan sää ja vapaat suosivat samanaikaisesti. Erityisesti nämä rannikon pienet kaupungit ovat nyt vahvana listalla.

Mikä? 25 000 asukkaan Raahe
Missä? Pohjois-Suomessa noin 75 kilometriä etelään Oulusta
Miten? Omalla autolla tai bussiyhteyksillä esimerkiksi Oulusta 
Mitä? Vanha puutalokortteli, merimaisemia, saariristeilyjä

Den Haag – Elämää sykkivä rantakaupunki Alankomaissa

Parisen vuotta sitten päätin Erasmus unelmani pariviikkoiseen matkaan Euroopan läpi aina Hollantiin saakka. Lähdin Madridista kaikella haikeudella kohti Andorraa, josta jatkoin matkaani eteläisen Ranskan kautta Belgian kaupunkeihin ja viimein Hollannin rannikolle Rotterdamista Den Haagiin. Den Haagille annoin aikaa reissuni viimeiset kaksi päivää ennen paluuta Suomeen ja nyt voin todeta ettei varmasti parempaa reissun päättymisen lokaatiota olisi voinut löytyä. Koska Haag on ihana kesäkaupunki, haluankin nyt vielä viedä teidät ihanat lukijatkin tutustumismatkalle tähän elämää sykkivään rantakaupunkiin ja tarjota kenties vaihtoehtoisen kaupunki- ja rantakohteen Hollantiin matkaaville.

Hallintokaupungin palatseja ja sykkivää kaupunkielämää

Den Haagissa asustelee reilut puoli miljoonaa ihmistä. Junan puksuttaessa keskusasema Centraalille Alankomaiden tasainen maaseutu vaihtui uusiin pilviä tavoitteleviin liikerakennuksiin, tiheään raitiovaunujen verkostoon ja kiitettävään määrään edes takaisin kuhisevia ihmisiä. Heti keskusaseman itäpuolella avautuivat pääkeskustan monipuoliset ostosalueet ja kaupunkielämä. Noordeinella kiviset tyylitellyt liikerakennukset olivat täynnä pieniä gallerioita, muotiputiikkeja ja omanlaistansa tyylikästä särmää ravintoloineen. Noordeinen vaihtuessa Hoogstraatiksi kliseisen tyylikäs Jugend vaihtui klassisiin ketjumyymäliin aina Venestraatin päähän saakka. Den Haagin ostosrupeama yllätti kuitenkin positiivisesti kun jalkojen kantaessa eteenpäin edessä avautui kiinalaisia symboleja täynnä oleva portti aivan toiseen ulottuvuuteen. Kiinalainen kaupunginosa vei samantien aikamatkalle Aasiaan krääsäkauppoineen ja ihanine mausteentuoksuineen. Wagenstraatista sivukatuineen tulikin yksi lempiosistani koko kaupungissa.

Den Haag ei ole kuitenkaan ainoastaan vilkkaita ostoskujia, sillä maan hallinnollisena pääkaupunkina sieltä löytyvät paitsi maan kaksi parlamenttia myös kaikki suurlähetystöt, konsulaatit ja diplomaattien asunnot. Binnenhofin palatsialue ja parlamenttirakennus avautui heti keskustan parhaimmilla paikoilla. Pienelle sisäpihalle pääsi kurkkimaan vaivatta ja ulkopuolinen maisema lampineen oli yksi koko Haagin suosikeistani. Noordeinen palatsi aukesi vastaavasti ihan puuntakaa kävelykaduilla haahuillessani. Valkoinen palatsi näytti jotenkin hukkuneelta talojen välissä, varsinkin kun edustalla olevalla aukiolla oli semiperinteiset ruokamarkkinat hippityylin menossa. Kolmas pohjoisessa vastaantullut palatsi Vredespaleis oli mielestäni kuitenkin koko kaupungin kaunein. Rauhanpalatsissa toimii kansainvälinen tuomioistuin ja kirjasto, jossa on lukemani mukaan yksi maailman merkittävimmistä oikeuskirjallisuuden kokoelmista. Palatsi oli kuitenkin vankasti aidattu, mutta viereen oli rakennettu näyttelykeskus. Pieni kierros riitti tällä kertaa, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa katsastamaan vielä lähellä sijaitsevia suurlähetystöjä ja World Forumin valtaisaa kokousrakennusta Eisenhowerlaanin varrella.

Vehreyttä puistojen ja pyöräteiden keskellä

Onneksi Haagista löytyi betoniviidakon lisäksi myös vehreyttä ja Alankomaille sopivasti hyvät pyöräilybaanat. Epäonnekseni puistovalloitusreissulleni sattui astetta pilvisempi ja kylmempi päivä. Valtaisassa Westbroekparkissa olisi joka tapauksessa voinut viettää vaikka kokonaisen päivän. Tavallisen puistoelämän lisäksi täällä voi ihailla ruusujen kukintaa ja vuokrata vaikkapa kajakin. Lapsiperheiden ja miksei ihan aikuistenkin iloksi vierestä löytyy Maduromam – eli toisin sanoen pienen pieni miniatyyri Hollanti ja esittelykeskus. Itse päädyin jo jopa rakennuksen sisälle, mutta käännyin kalliihkon lähes 20 euron pääsymaksun myötä kuitenkin pois. Ehkä vielä joskus.

Westbroekparkin lisäksi katsastin pikaisesti Haagse Bosin puistoalueen, joka avautui hauskasti keskeltä kaupunkia vilkkeen viereltä. Haagse Bosille oli ominaista elukat, skeittipaikka ja pieni lampi. Nimensä mukaisesti puistossa oli metsää, mutta ei tätä voi millään metsäiseksi suomalainen kutsua. Tämä oli selkeästi paikallisten oma olohuone, jonne tullaan rentoutumaan ja viettämään aikaa ja mikä jottei myös pienen kävelyn arvoinen myös matkailijalle.

Kultaista puuterihiekkaa merimaisemineen Scheveningenillä

Viimeisenä on kyllä vielä mainittava Den Haagin paras valtti nimittäin kultainen puuterihiekkainen ranta-alue Scheveningen. Jos sää suosi etelänaapurin rannoilla Oostendessa, samaa ei voinut sanoa Haagista. Upea alue ja hiekkaranta silti on. On ravintoloita Keizerstraatilla, tunnelmallinen rantakatu, akvaario, sekä jopa oma kirkko Oude Kerk. Voin vain kuvitella kuinka upea kohde Scheveningen on aurinkoisena kesäpäivänä. Viimeisenä reissun iltana onni kuitenkin kääntyi sen verran, että istuin hiekkarannalla omassa rauhassani katsellen auringonlaskua ja miettien elämää ja kuinka hienoja asioita olinkaan saanut kokea viimeisimmän puolen vuoden aikana asuessani Espanjassa ja matkustaessani läpi Euroopan. Aamulla juuri lähtiessäni sain vielä nähdä pienen hetken verran aurinkoa, joka kruunasi loman totaalisesti ja teki rannasta kauniin kiiltävän.

Den Haag oli sen verran monipuolinen ja itselleni mieleinen kaupunki, että olin onnellinen saadessani päättää yhden osan elämäni seikkailuista juuri täällä. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa. Paljon on elämä mennyt tuosta haikeudesta eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana, mutta Haagilla on aina itselleni suuri merkitys. Tänne tulen vielä ehdottomasti palaamaan jos ja kun löydän taas joskus itseni Alankomaista.

Mikä? Den Haag – Alankomaiden hallinnollinen kaupunki
Missä? Alankomaiden eteläisellä rannikolla
Miten? Amsterdamin lentoasemalta ja keskustasta kulkee säännöllisesti junia Den Haagiin. Matka kestää junasta riippuen puolesta tunnista 45 minuuttiin.
Mitä? Sykkivän suurkaupungin ja valkoisen hiekkarannan elävä yhdistelmä.

Transilvanian taikaa pastellisessa Brasovissa

Vampyyritarinoita, vaikuttavaa vuoristoa ja vehreyttä. Asioita, joista maaginen Transilvania Romaniassa lienee tunnetuin. Kauniin luonnon ja jännittävien kertomusten lisäksi Transilvania on upeaa aluetta kierrellä saksalaisten aikaisia värikkäitä karkkikaupunkeja. Yksi näistä kaupungeista on 300 000 asukkaan Brasov, jonne pörheltää muutamassa tunnissa pääkaupunki Bukarestin maisemista. Brasov onkin erinomainen päiväretkikohde, mutta voi kuinka siellä olisikaan viihtynyt vaikka pidempäänkin! Tässä siis tipsejä ja tunnelmia Brasovista.

Vuokra-autolla? Ohjatulle päiväretkelle? Junalla?

Portti Romaniaan ja Transilvaniaan kulkee useimmiten Bukarestin läpi. Bukarestista Brasoviin ajaa hieman alle kolmessa tunnissa ja liikenne ei maata kaada vaikka vuokraisi autonkin. Mikäli oma autoilu on kuitenkin ehdoton nou nou vaihtoehtoja riittää myös ohjatuista retkistä julkisiin kulkuvälineisiin.

Itse valitsin ohjatun päiväreissun, joka sisälsi oppaan, minibussin sekä vierailun Brasovin lisäksi alueen kuuluisilla linnoilla Branilla ja Pelesissä. Brasovissa oli yhteisen kierroksen lisäksi omatoimista aikaa pari tuntia, jossa ehti pikaisesti kiertää vanhan kaupungin. Muualle tällä retkellä ei sitten ehtinytkään. Tein varauksen get your guide sivuston kautta ja olin kyllä ihan tyytyväinen retkeen.

Omatoimisestikin kaupungin saavuttaa helpoiten esimerkiksi junalla. Junayhteyksiä on useita päivässä, parhaimmillaan lähes tunnin välein ja matka kestää junasta riippuen reilusta parista tunnista kolmeen. Juna-asema Brasovissa sijaitsee uudella puolella 4 kilometrin päässä karkkikeskustasta. Aseman edessä on takseja, tai samalla voi hypätä esimerkiksi bussin numero 4 kyytiin.

Brasovin vanhakaupunki on pastellinen helmi

Brasov on kuuluisa vanhasta kaupungistaan eikä syyttä. Pastelliset talot, kapeat kujat, hurmaavat putiikit ja idylliset ravintolat vievät matkalaisen hetkessä mukanaan. Vanhan kaupungin keskus on Piata Sfatului, kaupungintalon aukio, jota reunustavat pastelliset punakattoiset rakennukset. Aukion keskellä lapset pelottelivat puluja ja nauttivat suihkulähteen pärskeistä. Matkailijan katse kiinnittyi kauniin valkoiseen kaupungintaloon ja aukion toisella laidalla avautuviin käsityömarkkinoihin. Kiireetön istahtaa aukion laitamien kahviloihin ja ravintoloihin.

Kaupungintalon aukiolta alkaa pitkä kävelykatu Strada Republicii kauppoineen. Parasta antia ovat kuitenkin kaikki sivukadut joille kannattaa ehdottomasti poiketa. Pastellin keltaista, sinistä ja vihreää. Parempaa ja huonompaa maalipintaa. Mutta kokonaisuudessaan juuri sitä mitä lomamaisemiltaan haluaa. Viihdyin.

Kujaseikkailujen lisäksi ei Brasovin vanhan kaupungin kujilla voi ohittaa goottilaisia piirteitä ilmentävää katedraalia Biserica Neagraa eikä joitain vielä jäljellä olevia osia vanhasta saksien aikaisesta linnoituksesta.

Näkymien perässä Tampa vuorelle

Vaikka oma kierros ei tänne yltänytkään, ei kaupungin tasallakaan voi olla erottamatta vehreänä nousevaa vuorta ja sen Hollywood tyylistä Brasov merkkiä. Tämä vuori nimeltään Tampa avanneekin kaupungin upeimmat näkymät ja unohtumattomia luontopolkuja seikkailijalle. Vuoren saavuttaa joko reippailemalla, tai ottamalla mukavasti kaapelihissin korkeuksiin. Itseä harmittaa hurjasti ettei tähän ollut aikaa.

Brasov oli hurmaava kaupunki, josta itse näin vain murto-osan. Jos nyt voisinkin olla jälkiviisas, varaisin kaupungille ainakin kaksi päivää aikaa. Yhtenä päivänä tutustuisin hieman kaupungin uuteen keskustaan ja ottaisin vanhan kaupungin pääkujat haltuun. Toisen päivän käyttäisin ehdottomasti Tampa vuorella luonnosta nauttiessa ja tekisin jonkun hyvä pienen päiväpatikan.

Jos haluat nähdä kaunista stereotyypeistä kaukana olevaa hurmaavaa Romaniaa pastellinen Brasov on aivan erinomainen kohde.

Idyllinen Ii – Kulttuuripolkuja ja puutalojen taikaa

Iin kunta on vielä niitä harvoja paikkoja, jotka eivät ole liittyneet osaksi Oulua. Hieman alle 10 000 asukkaan pitäjässä kohtaavat kauniit jokimaisemat, idyllinen puutaloarkkitehtuuria edustava vanhakaupunki ja ihanan rauhallinen elämänmeno. Harva pysähtyy tässä pienessä pitäjässä matkallaan pohjoiseen, mutta on monia syitä miksi sitä ehkä kannattaisi harkita. Aina ei siis oululaisenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi vaikka ottaa auton alle, ajaa noin puolituntia pohjoiseen ja saapua hurmaavan unohdettuun puutalomaailmaan Iin idyllisiin maisemiin.

Historian havinaa Wanhassa Haminassa

Idyllinen päätie, kirkkaina paistavia puutaloja, upeita puutarhoja ja lämpimiä yksityiskohtia. Vain kahdesta pienestä kadusta koostuva Iin vanhakaupunki Wanha Hamina pitää niin paljon sisällään sen kompaktiin kokoonsa ajatellen. Parin sadan asukkaan Wanha Hamina perustettiin 1300-luvulla. Sittemmin siitä muodostui tärkeä satamakaupunki pää tavaranaan ensin lohi ja myöhemmin terva. Tämän päivän rakennuskanta on 1800-luvun puolivälistä alkanutta rakennuskantaa. Vanhakaupunki on ihan tavallinen asuinalue astetta upeammassa miljöössä. Näin juhannuspäivänä siellä vieraillessa lapset leikkivät pihoilla, jokunen auto ajoi pientä Yläkatua kotia kohti. Alakadulla puutarhat loistivat joelle päin parhauttaan. Kaikki modernit mukavuudet loivat kaunista kontrastia muuten niin aikaa pysähtyneeseen maisemaan. Olin vaikuttunut, että näinkin lähellä on jotain näin kaunista ja idyllistä. Onneksi tämä helmi on nykyisin suojelukohde.

Puutalomiljöön lisäksi Wanhan Haminan vierustalta löytyy 1950-luvulla rakennettu kirkko. Seurakuntatalo seisoo upealla jokipaikalla ja pieni kotiseutumuseo ja museokahvila ilmeisesti viihdyttävät joskus muulloin kuin Juhannuksena myös matkailijoita. Juhannuksen kovimmat menot olivat kuitenkin Iin Silloilla eli aivan Haminan kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Karaoke kaikui, paikalliset papat istuivat terassilla ja muutama mökkiläinen nautti juhannuksen taiasta. Ehdottomasti vilkkaampi Juhannusmeno kuin kaupungissa lähtiessä.

Kulttuurimaisemareittiä kohti Ympäristöpuistoa

Haminasta lähtee Ruustinnaksi nimetty kulttuurimaisemareitti jokivartta myötäillen näyttäen Iin modernin taiteellisen puolen. Parin kilometrin mittaisen reitin varrelle jää useita info-tauluja ja harvinaisen erikoinen Ympäristötaidepuisto.

Ilmainen pieni metsäkaistale on annettu taiteilijoiden käyttöön ja pienen polun varrelta löytyikin loistokkaan kekseliäitä teoksia, joiden päälle jopa tällainen taiteellisuuden ummikko ymmärsi. Kattiloita kannon varressa, yksinäisiä keittiön tuoleja, sanonnoilla omistettuja plakaatteja keskellä ei mitään… You name it. Mahtavaa oli myös aloituspisteeltä löytynyt postilaatikko, josta sai taidealueen karttoja ja esitteitä. Opin myös, että koko huvin teemana oli pohjoinen maisema ja ihminen sen keskellä. Tiedä sitten miten teema näkyi tässä kokonaisuudessa, mutta pääasia että vierailija viihtyi! Ainoana miinuksena täytyy mainita se että tätä hupia on saatavilla vain joka toinen vuosi.

Lisää taidetta KulttuuriKauppilasta

Myöhemmin opin myös, että Iistä löytyy ihan kokonainen talo täynnä taidetta. KulttuuriKauppilan rakennus avautuu muutaman kilometrin päässä keskustasta kauniilla maalaispaikalla. Juhannuksen pettymys oli kiinni ollut taidegalleria, mutta netti osasi kertoa KulttuuriKauppilan kehittävän ja tuottavan korkeatasoista kansainvälistä ammattitaidetta ja ylläpitävän muun muassa edellä vierailtua ympäristöpolkua. Pettymys ei kuitenkaan maata kaivanut, sillä KulttuuriKauppilan naapurissa avautui hurmaava vanha puurakennus b&b Villa Kauppila, joka mainosti jo tienvarressaan itselleni uutta jäätelö tuttavuutta Arctic Ice creamia. Ihanan luonnollinen tyrnisorbetti ja auringonpaiste loivat Juhannuksen taikaa ja tämä jäätelömerkki täytyi laittaa heti ylös tulevaisuuden varalle. Kerrassaan herkullista.

Ii on pieneksi pitäjäksi varsin monipuolinen pysähtymiskohde. Jos joskus siis satut ajelemaan motaria ohi, tämä voisi olla lounastauon ja pienen jaloittelun arvoinen paikka. Tästä voisi itsekin tehdä vaikka vuosittaisen vierailuperinteen.

Rantalomalle Romaniaan – Esittelyssä Constanta ja Mamaia

Bulgaria nauttii äärimmäisestä suosiostaan. Pakettimatkalaisia lennätetään Mustanmeren hiekkarannoille monta kertaa viikossa ja palvelutaso on saavuttanut suomalaista lomalaista miellyttävän tason. Mustallamerellä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin Bulgaria ja nyt olikin aika käydä katsastamassa olisiko kenties naapuri Romanian hiekkarannoista haastajaksi alueen ykköselle.

Romanialla on yhteensä 245 kilometriä meren rantaa. Kuukkeli kertoi ennen reissua, että pohjoisen kosteikot muuttuvat etelään päin mennessä pitkiksi hiekkarantojen ketjuiksi. Vastassa olisi tärkeä satamakaupunki Constanta, sekä lukuisia planeettojen mukaan nimettyjä resort alueita. Kuukkelin mukaan kesäisin rannalta ei löydy tilaa ja paikalliset viinitilat ja niiden tuotokset ovat alueen suosituinta tavaraa. Näillä siis hyppäsimme matkaan, joka oli tähän asti vienyt meitä jo häkellyttävän ihanasta Bukarestista ihastumaan Transilvanian vehreyteen. Tässä vaiheessa Romania oli vienyt jo täysin sydämen. Pieni ranta irrottelu voisi vain parantaa kokemusta, eikö?

Toukokuu ja aavemainen hittilomakohde Mamaia

Juna puksutti parissa tunnissa Bukarestista Constantan kaupungin laitamille. Vastassa oli nuhjuinen asema, kasoittain kädestä repiviä taksikuskeja ja kielitaidottomia ihmisiä. Kuin vastakohta sille kaikille, mistä olimme juuri edelliset päivät saaneet nauttia. Koska omiin periaatteisiin ei kuulu tulla taksikuskien huijattavaksi, kova työ palkittiin ja vihdoin yksi paikallinen nainen alkoi auttamaan aidon vilpittömästi paikallisbussien kanssa. Minipaku löytyi kuin löytyikin ja oli aika hypätä kyytiin kohti kolhoositalojen läpi vievää tietä kohti Mamaian kuuminta lomakohdetta.

Kaikki tähdet antoivat olettaa Mamaian olevan suurin, parhain, vilkkain ja trendikkäin rantamesta mitä Romaniasta voi etsiä. Sijainti aivan Constantan suurkaupungin kyljessä ja kilometreittäin jatkuva hienohiekkainen ranta houkutteli pari suomalaista turistiakin paikalle. Mutta niin, siihen ne toiveet sitten jäivätkin… Nimittäin kun minipakusta jätti aika edessä avautui kuin Tsernobylin kaltaisen räjähdyksen jäljiltä ollut aavekylä. 4* bisnesshotelli J On Plonge aivan vesipuiston ja kaapelihissin kyljestä irtosi 60 eurolla / yö maisemahuoneella suoraan järvelle ja siinäpä sitä sitten muuten oltiinkin ihan keskenämme.

Vesipuiston tila näytti siltä, että toimintaa tuskin on ollut viimeaikoina. Samoin koko rannan myötäisesti menevä kaapelihissi oli suljettuna. Rantaa reunusti korkeat neuvostotyyliset hieman repsottavat kivikolhoosihotellit ja autio hiekkaranta sai nousemaan yksinkertaisesti karvat pystyyn. Kun sitten vielä vähän matkaa kävelimme palvelurakennusten välistä rantabulevardia jonkinlainen ahdistus iski ja paikalta oli pakko päästä pois. Liian hiljaista ja liian yksinäistä. Aavemaista. Vaikeaa kuvitella aluetta täynnä ihmisiä ja popin soivan ravintoloiden ollessa avoinna. Myöhemmin näin kuinka Varnan puolella kesäsesonki oli jo näin toukokuun puolivälissä hurjassa nosteessa ja mietin, kuinka Romanialla on tähän samaan edellytys. Ranta on nimittäin kerrassaan upea! Tämä kuuma menomesta teki kuitenkin selväksi sen, että ehkä Bulgarian huippu suosiolle on vielä omat syynsä.

Mamaiasta Constantaan ja epätoivon bussilinjat

Koska Mamaian rantaelämä oli yhdellä sanalla kuvattuna kuollutta ja koska kaunis hotelli oli tullut jo tutuksi, olikin seuraavana päivänä aika valloittaa tuo 10 kilometrin päässä sijaitseva 300 000 asukkaan historiallinen satamakaupunki Constanta. Kuka sitä rantaelämää välttämättä kaipaisi kun kerta vieressä on myös historiallisia katuja tutkittavana.

Ongelmat alkoivat kuitenkin jo ennen kuin kokopäiväretki ehti kunnolla alkaa. Hotellimme respa tyttö oli pihalla kuin peipponen pakkasella, kun yritimme tiedustella millä bussilla pääsisimme turuille ja toreille. ”No no you take taxi and I can call you, no busses”. Suomalaisen budjettituristin sisu ei ymmärtänyt tätä väitettä ja niinpä lähdimme itsenäisesti kävelemään päätietä kohti Constantaa etsien lähintä bussipysäkkiä. Seuraavaksi ongelmaksi koitui lippukojujen puute. Miksi olla pysäkkejä, kun pysäkeillä ei ollut lippuja myyviä muoreja? 2km kävelyä tuotti tulosta ja edessä aukeni Delfinaario ja respatytön mainostava mäkkäri ”really good food”. Kun tässä vaiheessa Google Maps oli sanonut bussin 5-40 vievän keskustaan, lippumuori torppasi väitteen ja kehotti ottamaan linjan nro 102. Kun sitten tuo numero saapui ensimmäisenä, oli aika hypätä samantien kyytiin ja todeta jo ensimmäisissä liikennevaloissa bussin kaartavan totaalisesti väärään suuntaan. Bussi 102 vei meidät suoraan uudenkarhealle CityPark ostoskeskukselle, joka ilmeisesti muorista oli mukavampi vierailupaikka kuin Constantan keskusta. Ei muuta kuin pieni hengähdyshetki ostarilla, uudet liput uudelta muorilta ja takaisin delfinaariolle ja tuohon kuukkelin osoittamaan bussiin 5-40, joka meni kuin menikin juuri sinne minne oli tarkoitus.

Vanhankaupungin autioelämää Constantassa

Constanta on suuri kaupunki, jonka pääasiana voi pitää merimaisemien täyteistä pientä vanhaa kaupunkia. 2500-vuotta sitten perustettu kaupunki on alueen vanhin ja toimi aikoinaan erittäin merkittävänä porttina merelle. Edelleenkin Constantan satama on Romanian tärkein meriliikenteen kannalta.

Kun siis vihdoin kaiken säädön jälkeen oikea bussi löysi perille turisteineen oikealle kylälle toiveet Constantan suhteet olivat pilvissä. Toiveet kuitenkin jäivät sinne jonnekin taivaalla olevien pilvien taakse, kun taas kerran kadut ammottivat tyhjyyttään ja ilmapiiri oli jotenkin vain niin kurja ja epämukava.

Mutta ei pelkkää kurjaa kuin jotain hyvääkin. Kapeat kujat johtivat Constantan vanhankaupungin tärkeimmälle aukiolle Ovidiulle. Edessä avautui Ovidiun patsas, historiallinen museo, moskeija ja kiinni olevia kahviloita. Täällä aukiolla kuitenkin pystyi hyvin aistimaan sen, kun täällä ehkä joskus on myös ihan oikeatakin elämää. Vanhan kaupungin kujat olivat harmaita ja kuvasivat hyvin sitä kaikkea romantiikkaa, joka on päässyt pahasti ajan kuluessa rappioitumaan. Piata Ovidiun ja sitä ympäröivien kujien jälkeen toiseksi paras hitti Constantassa oli merta edustava bulevardi ja eteen tupsahtanut raunioina makaava kasinorakennus. Kasinon on sanottu olevan Romanian oma Monte Carlo, mutta rakennus on viimeiset 30-vuotta maannut surkeana tyhjillään katsellen merta. Vaikuttava se oli joka tapauksessa. Samoin sitä vierustava tunnelmallinen kävelytie.

Viimeisenä Constantan kierros näytti vielä satamamaisemia auringonpaisteessa, sekä uuden puolen harmaita kolhoositaloja. Kovin hiljaista täällä osasi vain olla joka puolella ja siitä johtuen jotenkin todella epämiellyttävän turvaton olotila. Mene ja tiedä sitten kuinka viihtyisä rantakaupunki tämäkin on esimerkiksi heinä- elokuussa.

Romanian Riviera ja pitkä matka maineeseen

Tämä koko kahden päivän rannikkoreissu jätti kyllä olotilan todella surkeaksi. Se kaikki loistokkuus, toimivuus ja hienous mitä juuri muutaman päivän olimme ihailleet sisämaassa olivat nyt jotenkin täysin poissa. Oliko tämä edes sama maa? On aivan todella harmi todeta, että tämän pienen off-season rundin perusteella en palaisi tänne edes kuumimpana loma-aikana. Romanialla on kuitenkin monta valttia hihassaan, minkä perusteella rankkaisin tämän jopa paremmaksi kohteeksi myös rantalomalle kuin Bulgarian. Sitä ennen maalla on kyllä kuitenkin vielä paljon tehtävää rannikon siistimisen suhteen.

Ja mikäli vielä haluaa kokea melko autenttisen paikallista rantaelämää, kovaa itä-Eurooppalaista biletystä ja nauttia naapuriaankin halvemmasta hintatasosta, ehkäpä tänne kannattaisi suunnata esimerkiksi nyt juuri heti. Ja mikäpä minä olen sanomaan, miltä se sesonki sitten oikeasti näyttää tai tuntuukaan täällä Romanian rannikolla. Toukokuu on kuitenkin ainakin vielä liian aikaista antaa mahdollisuus kultaiselle rivieralle.