Search results for

budva

Lomalle Fuerteventuralle; paketilla vaiko omatoimisesti?

Kaukana on ne ajat, kun lomakohteisiin pääsi vain ostamalla pakettimatkan tai kalliit lomalennot suoraan matkan järjestäjältä. Finnairin lennot ovat nykyään kaikki lomareittejä ja yhteistyölentoja matkanjärjestäjien kanssa, Norwegian toimii samalla periaatteella, mikä tarkoittaa sitä, että matkan ostajalla on aika vapaat kädet sen suhteen miten haluaa lomansa varata ja suunnitella myös kuumimpiin pakettikohteisiin.

Itse ostan matkani sieltä, mistä sen saa halvimmalla. Paketillinen etu toukokuisella Montenegron matkalla oli suuri ja itse pääseminen ilman vuokra-autoa Dubrovnikista Budvaan olisi ollut haastavaa, näin ollen paketti oli paras ja kokonaisuudessaan edullisin vaihtoehto. Marraskuisella Fuerteventuran reissulla tarkoitus oli viimeiseen asti taktikoida niin, että matkanjärjestäjät alentavat hintansa puoliin ja sitten napata edullinen paketti ja säästää rahaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä hinnat olivat ja pysyivät pilvissä, joten kustannusystävällisempi vaihtoehto oli tällä kertaa ostaa lennot suoraan Finnairilta ja varata hotelli itse.

Nyt menopaluu lento maksoi noin 260 euroa ilman ruumalaukkua ja ruokaa (mikä tuntui allekirjoittaneesta riistohinnalta) ja hotellivalinnalle Alisios Playalle jäi hintaa seitsemältä yöltä 130 eur per nenä. Näin ollen viikon reissun pulitti 390 euroa hengeltä. Kohteessa huomasimme hotellin olevan Finnmatkojen valikoimassa ja samaiseen hotelliin heidän kyydillään olisi päässyt maksamalla noin 600 euroa hengeltä. (Ota huomioon, että pakettimatkojen hinnat muuttuvat kokoajan, tämä on vain tuolloinen esimerkki.)

Alisios Playa oli perus huoneistohotelli aivan Corralejon keskustassa hyvällä paikalla. Huoneistossa oli makuuhuone, kylpyhuone, olohuone ja pieni keittiö. Lisämaksusta olisi saanut aamupalan ja all inclusiven. Netti toimi pätkien ja heikosti aulatiloissa, muualla ei ollenkaan ja yhteisellä alueella oli uima-allas, joka jäi itseltä testaamatta. Illalla riesana oli allasbaarin all inclusive väki. Altaalta kaikui siis ölinä ja musiikin pauke 23 asti, jolloin baari meni kiinni. Jos haluat nukkua jo aiemmin (niin kuin minä) en suosittele hotellia, muuten hintaan nähden (alle 40eur) yö ei mitään valitettavaa.

Alisiosplaya Alisios Playa Alisiosplaya

Täytyy vielä muistuttaa siitä, että paketin ottamalla ei nykyään saa oikeastaan mitään etuja. Ruoka ja kuljetukset lentokentältä ovat lisämaksullisia, jotka lisäävät paketin hintaa entisestään. Yksi Slovenialaismies voivotteli bussiasemalla poislähtiessä oman matkatoimistonsa nyhtäneen 20 euroa kuljetuksesta hotellille. Paikallisbussilla sama pulitti alle 6 euroa hengeltä ja matkantekeminen oli helppoa (Bussi nro 3 lentokentältä Rosarion bussiasemalle, josta nro 6 Corralejoon). Edes oppaan oleminen bussissa ei ole nykyään varmaa. Finnmatkojen kirjaa selatessa aulassa vain yksi retkistä olisi sisältänyt suomenkielisen opastuksen kaikki muut olivat kansainvälisiä tai omatoimisia ja Finnmatkalaisten (ja monien muiden) kanssahan mekin olimme Lanzarotella ostaessa reissun paikallisesta matkatoimistosta. Näin ollen paketista tulevat edut jäävät nykyään melko pieniksi. Matkaa varatessa kannattaakin ottaa huomioon kokonaisuus, se mitä matkapaketti kattaa, tarjoaako matkatoimisto mielenkiintoisia suomeksi opastettuja retkiä, jotka antavat enemmän ja onko kohteeseen ylipäänsä mahdollisuutta päästä yhtä helposti ja vaivattomasti, jos varaisi kokonaisuuden omatoimisesti.

grandes playas

Tästä eteenpäinkin omat valintani tulen siis tekemään katsoen kokonaisuutta, kulkemista, hotellivalikoimaa ja retkitarjontaa. Kanariansaarille on helppoa ja turvallista lähteä myös omatoimisesti eikä Fuerteventura tehnyt tässä minkäänlaista poikkeusta. Monesti valmispaketti on paras vaihtoehto, toisinaan saman kokonaisuuden saa vain yksinkertaisesti itse eri sivustoilta varaamalla edullisemmin.

Onkos muilla kokemuksia paketti- ja omatoimimatkojen valinnasta?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Montenegro – Muuttuvien maisemien maa

Montenegro – Crna Gora – Musta Vuori – Black Mountain tai miksi kukainenkaan haluaa kutsua oli noin viikko sitten silmieni edessä ihasteltavana ja jalkojeni alla tunnusteltavana. Tämä pikkuruinen maa sijaitsee Kroatian kyljessä Adrianmeren rannikolla eteläisellä puolellaan Albania ja vaikka se onkin kooltaan pieni mahtuu sen sisään niin paljon, että viikossa saa hankittua melkoisen maisema ähkyn! Tänään ajattelin koota tätä pientä suurta maata hieman yhteen ja valottaa hieman eri puolia ja havaintoja, joita viikossa tuli vastaan.

Aloitetaankos suuren suurilla plussilla +++++ 

Luonto

Montenegro on kaikinpuolin luontokohde. Etelässä rannikolla huuhtovat Adrianmeren kirkkaat aallot. Ilmasto on lämmin ja palmut huojuvat lämpimän tuulen vaikutuksesta. Heti sisämaahan katsoessa kohoavat valtavat, jopa uhkaavan näköiset vihreänä hehkuvat vuoret, joiden rinteillä voi nähdä menevän serpentiiniteitä eri tasoissa.

Rannalla köllötellessä voi hyvällä tuurilla nähdä vuoren sysitummista pilvistä syntyneen sateenkaaren

Keskimaasta löytyy tasankoa, jossa ympäröiviltä vuorilta valuvat vedet muuttuvat kristallin kirkkaiden jokien verkostoksi. Ilma on raikas ja maisema muuttuu paikoittain hyvin alppimaiseksi.

Pohjoisosista vuorten takaa ja välistä löytyy kuitenkin luontoystävän paratiisi, joka on pysynyt vielä hyvin salaisena melko hankalan saavutettavuuden vuoksi. Täällä voi harrastaa koskenlaskua maailman toiseksi syvimmässä rotkossa ja vastapainoksi kiipeillä maan korkeimmilla vuorilla, joiden huippuja korostaa keskikesälläkin lumipeite. Kaiken keskeltä löytyy yksi Montenegron kolmesta luonnonpuistosta, joka on rankattu mm. unescon listoille. Durmitorin luonnonpuistossa vuoret näyttävät tummilta havupuista johtuen, ilma on viileää ja maisema on luokseen kutsuva ja kotoisa, ihan kuin täällä meillä pohjolassa. Täällä on hyvä kävellä ja vain olla ja miksei vaikka harrastaa hiihtämistä ja laskettelua talviaikaan. Lisää Montenegron luonnosta voit lukea tästä.

Vanhat kaupungit 

Vaikka luonto on ehdottomasti Montenegron ykkösjuttu, ovat pienet vanhatkaupungit myös ehdottomasti näkemisen arvoisia. Näistä vaikuttavin on Kotorissa sijaitseva keskiajalta säilynyt muurein ympäröity keskus. Mutkittelevat kapeat kadut ja tunnelmallisen näköiset ravintolat on tuolla kaikki mitä rentoutumiseen tarvitsee. Tunnelma on aivan omanlaisensa myös Budvan pienessä tunnelmallisessa vanhassakaupungissa, jonne voi paeta muuta maailman hälinää; tosin eipä sitä hälinää siellä muurien ulkopuolellakaan ollut näin off seasonin aikaan.
Kurkkaa Kotorin fiiliksiä tästä.

Budvan vanhankaupungin paras ihastelupaikka

Kotorin kapeat kujat

Näköalapaikat

Vuorien ympäröimää maata on ollut aina hyvä puolustaa ylhäältä käsin ja näinpä yhä edelleen monen kaupungin yllä voi nähdä linnoituksen, jonne kipuamalla avautuu varsin mahtava panoraama ympäri kaupungin ja luonnon.

Kotor

Cetinje

Hintataso 

Maan valuuttana toimii Euro ja näin ollen hintojen vertailu oli varsin helppoa. Kokonaisuudessaan maa on Suomea merkittävästi edullisempi, mutta toki alueittain oli huomattavissa suuriakin eroja. Keskimaasta hinnat nousivat roimasti rannikolle tultaessa, mutta silti Budvan lomakylässä rantaravintolassa maksoin pitsasta vain 4,5 euroa ja valtavasta grilliannoksesta 8 euroa. Hyvää ja halpaa – juuri tällaisen herkkusuun makuun!

Julkisilla liikkuminen ei tehnyt poikkeusta hintojen suhteen ja bussilla kulkeminen osoittautuikin erittäin helpoksi, hyväksi ja edulliseksi tavaksi tehdä matkaa. Bussilippu Kotorista Budvaan (noin 23km) kustansi mm. 3 euroa ja sama taksilla ajettuna turistihinnalla noin 20 euroa.

Ja, jottei homma mene pelkäksi kehumiseksi näiden ylistysten vastapainoksi muutama erittäin pieni miinus – – –

Ostosmahdollisuudet

Montenegroa ei voi kutsua millään tavalla ostosparatiisiksi, mutta suuri kehitys on tässäkin asiassa jo hyvin näkyvillä. Tällä hetkellä kansainväliset liikkeet kaupunkien keskustoissa kuitenkin loistavat poissaolollaan ja niitä tähdittävät lähinnä pienet putiikit, jotka myyvät Italiasta tuotua tavaraa. Tuliaisiksi maasta kannattaakin tuoda maan omia tuotteita; viiniä, hunajaa, saippuaa ja miksei vaikka jotain somia helyjäkin.

Ei löytynyt mäkkärin kylttejä Cetinjen kävelykadulta niin kuin ei mistään muualtakaan

Hidas matkanteko ja hankala saavutettavuus

Vaikka kulkuyhteydet ympäri maata olisivat kuinka hyvät, se ei poista sitä ongelmaa, että tässä vuoristoisessa maassa ei ole (vielä) moottoritietä. Tiet mukailevat vuorien muotoja ja lyhyelläkin matkalla voi mennä tovi mutkitellessa vuorten reunoja. Noilla teillä pelokasta voi hirvittää ja matkapahoinvoinnista kärsivä olla melko huonossa hapessa. Mutta maisemia ei voi millään tasolla moittia!

Tällä hetkellä Suomesta ei pääse suoralla lennolla maan kentille ja näin ollen myös valmismatkan järjestäjät (Apollomatkat) kuljettavat lomalaisensa Kroatian puolelta Dubrovnikista. Matkaa tuolta Budvaan meni hieman alle kolme tuntia, jonka aikana ylitettiin raja, vedettiin vuorilla ja mentiin lautalla. Rajaylitys voi kesällä venyä pitkäksi ruuhkien yltyessä. Nyt ei ollut ruuhkaa nimeksikään, mutta mennessä oltiin hyvin tarkkoja ja siinä passeja ja listoja tarkastettaessa hurahti nopeasti lähemmäs tunti. Ei siis sovellu heikkohermoisille ja kanssamatkustajille haluan sanoa, että rajamuodollisuuksien vierähtämisestä on aivan turha alkaa syyttämään opasta.

Serpentiiniteitä lasketellessa voi hyvin ihailla vaikkapa auringonlaskun Budvaa

Ja näin sitten loppuun summaten ei uskoisi että maa on itsenäistynyt vasta alle 10-vuotta sitten. Maa oli kaikinpuolin siisti ja missään en tuntenut oloani turvattomaksi. Joka paikassa kävi kova tohina rakennushankkeiden suhteen ja uskoisin, että seuraavan kymmenen vuoden päästä paikkaa ei tunnista enää entiselleen. Tällä hetkellä Montenegro pitää vielä sisällään salaisia helmiä vuorten välissä, kirkkaita vesiä ja hyvin paikallista tunnelmaa ja maisemaa, jota ketjupaikat eivät ole vielä valloittaneet. Nyt jos olisi mahdollisuus lähtisin heti takaisin tutkimaan maan pohjoispuolta tarkemmin teltta kainalossa!

Vai mitäs sanotte näistä maisemista? ; )

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja löytää näin myös uusia seurattavia ja inspiraatiota. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! : )
Minut löytää nimellä
kaksuli

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa

Montenegro – Entinen pääkaupunki Cetinje

Viimeisenä lomapäivänä bussiasemalla kohteeksi valikoitui noin 19 000 asukkaan entinen pääkaupunki Cetinje. Cetinjen kaupunki sijaitsee päätienvarrella vuorten välissä 670 metrin korkeudella rantakaupunki Budvan ja nykyisen pääkaupunki Bodgorigan välissä. Näinpä ollen Cetinje oli täydellinen puolen päivän kohde, sillä bussilla kaupungin saavuttaminen vei hieman alle tunnin.

Täällä niin kuin muuallakin bussiasema sijaitsi noin kilometrin päässä ydinkeskustasta, mutta poikkeuksen teki infopisteen puuttuminen. Onneksi kaupunki on melko pieni ja keskusta löytyi helposti ilman karttaakin lähtemällä vain kävelemään suoraa tietä bussiasemalta oikealle.

Ensimmäisenä vastaan tuli Cetinjen vanhin rakennus Vlaska crkva. Kävimme pikaisesti pienen kirkon sisällä jatkaessa matkaa kohti pääkeskustaa.

Pääkeskustasta löytyi iso aukio,jonka ympärillä sijaitsevat kaikki Cetinjen merkittävimmät museot. Luokkaretkeläiset olivat parkkeeraneet itsensä aukion laidalle olevaan puistoon ja mekkala oli melkoinen. Siinä ei paljoa tehnyt mieli painua museoihin vaan matka jatkui Cetinjen luostarille.

Niin kuin kaikkea muutakin, myös luostaria sai ihailla aivan omassa rauhassaan. Keskiaikainen luostari oli rakennettu kauniille paikalle vuorenrinteen reunalle ja on varmasti myös upea sisältä. Silmät kuitenkin vaelsivat ylöspäin vuoren rinnettä ja lopulta katse osui ylhäällä näkyvään valkoiseen monumenttiin. Ja sinnehän sitä oli sitten päästävä!

Lopulta tie ylös löytyi kauniin metsäreitin keskeltä. Tietä ei oltu millään tavalla viitoitettu, mutta tarpeeksi kivutessa huippu ja monumentti löytyivät. Kyllä taas maisemat kiittivät kiipeämisen vaivan. Ympärillä hehkuivat vihreät vuoret ja Cetinjen pikkukaupunki näkyi pienenä keskittymänä alhaalla. Myös itse monumentti oli näkemisen arvoinen. Edelleenkään mulla ei ole tosin tietoa, mikä sen nimi on ja mitä varten se on pystytetty.

Viimeisenä Cetinjen kierroksella vuorossa oli itse kävelykatu. Kävelykatu osoittautui hyvin saman tyyliseksi kuin viimepostauksessa esille tullut Shkoderin vastaava. Matalia värikkäitä taloja, joissa oli pieniä putiikkeja. Kunnostamattomat talot oli kätevästi peitetty taloa esittävällä verholla, mutta mitä kauemmaksi keskustasta katua käveli, sitä luonnollisemmaksi ja keskeneräisemmäksi katu muuttui. Täälläkin pidin eniten juuri tuosta kontrastista.

14:40 bussilla oli aika suunnata takaisin rannikolle viettämään viimeistä iltaa. Paremmalla ajalla Cetinjestä vain noin 5 kilometrin päästä löytyisi Lovcenin luonnonpuisto ja tämän näkemättä jääminen jäi hieman harmittamaan. Onneksi tuolta monumenttikukkulaltakin oli näköaloja. Voin kyllä suositella käymään ainakin tuolla jos ei ihan Durmitorin luonnonpuistolle asti raski lähteä rannikolta!

Montenegro – Lahden helmi Kotor

Aurinko paistoi kirkkaasti aikaisin aamun sarastaessa ja oli aika ottaa suunnaksi yksi Montenegron tunnetuimmista kaupungeista. Kotor sijaitsee noin 23 kilometrin päässä Budvasta ja busseja asemalta menee peräjälkeen. Lippu kustansi 3€ henkilöltä ja matka kesti noin 40 minuuttia.

Aloitimme kierroksen ihailemassa Kotorin lahtea ja satamaa maasta käsin, josta matka jatkui samantien Kotorin vanhankaupungin muureille ja pääsisäänkäynnille.

Heti pääsisäänkäynnistä astuesta muurien sisäpuolelle vanha-aika oli aistittavissa samantien. Ohitimme kirkkoja ja kävelimme kapeita tunnelmallisia kujia toisensa perään. Mitään suunnitelmaa kierrokselle ei oltu tehty, oli ihana vain antaa maisemien viedä mennessään. Edelleenkään en tiedä, mitkä rakennukset olivat niitä Kotorin must see juttuja, joten kuvia enempää en voi tällä hetkellä kaupungistakaan kertoa.

Kaiken haahuilun tuotoksena löysimme muurille, jolla oli pakko käydä katselemassa maisemia. Tämän lisäksi vierailimme Pyhän Tryphonin katedraalissa (2,5€/henk) ja löysimme toisen sisäänkäynnin tunnelmalliselle sillalle. En ihmettele, että koko hyvin säilynyt vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Vanhankaupungin tutkimisen jälkeen alkoi kuitenkin koko Kotor päivän paras osuus nimittäin kipuaminen kohti kaupungin linnoitusta (3€/henk). Sää oli mitä porrastreenille ja sitä tulikin ihan kiitettävästi, sillä linnoituksen huipulle niitä kertyy yli 1000 kappaletta. Maisevat paranivat mitä korkeammalle kipusi ja hiki valui huipulle päästessä. Oli kaiken kiipeämisen arvoista! Huipulta löytyi ihania näköalapaikkoja ilman minkäänlaisia reunoja niin, että maisemista sai reunalla istuessa kaiken irti. Alla näkyi koko Kotorin vanhakaupunki, vuoret ja niiden välissä oleva Kotorin lahti kirkkaine vesineen. Olispa maailman paras piknikpaikka! Nyt tyydyin vain katselemaan maisemia omassa rauhassani hörppien vettä ja valmistautuen laskeutumiseen.

Alas päästyä oli aika suunnata takaisin bussiasemalle ja kohti Kotoria. Loppuilta menikin mukavasti palautuessa rannalla.

Huomenna suuntana on naapurimaa Albania maisemineen!

Montenegro – Satamakaupunki Bar

Tänään Budvassa herättiin sateen ropinaan. Sää näytti melko epätoivoiselle, kunnes aivan yhtäkkiä 11 aikaan sade loppui kuin seinään ja aurinko alkoi pilkottaa pilvien lomasta, Arvatkaas tuliko kiire lähteä ulos. Otimmekin suunnaksi Budvan bussiaseman, jossa päätimme aikatauluja katsomalla lähteä eteläiseen 40 000 asukkaan satamakaupunki Bariin, johon yksi lippu kustansti 4,5€.

Pikkubussi heitti meidät perille kaunista rannikkoreittiä reilussa tunnissa ja perillä odotti ihan täysi auringonpaiste. Onneksi turisti-info löytyi samasta rakennuksesta, sillä bussiasema oli syrjässä keskustasta ja meillä ei ollut kaupungin karttaa. Puolentoista kilometrin matka keskustaan taittui kuitenkin pikaisesti kävelemällä.

Ensimmäisenä otimme suunnaksemme kaupungin pääkeskustan. Odotetustikaan keskusta ei ollut kovinkaan iso, mutta keskeltä löytyi hyvin erikoinen kommunismin aikainen ostoskeskus. Ostoskeskus itsessään ei pitänyt montaakaan liikettä sisällään, mutta sen edessä olevalla aukiolla oli mukava istahtaa ja hengähtää.

Seuraavana suuntasimme Barin satamaan ja rantakadulle. Bar on tunnettu satamakaupunki, josta voisi jatkaa matkaa Italian puolelle mm. Bariin ja Anconaan. Huvipursisatamassa oli myöskin hienoja veneitä, mitä pysähtyä ihailemaan. Niin täällä kuin Budvassakin oli nähtävillä ettei kausi ole vielä alkanut, sillä itse rantakatua sai kävellä aivan omassa rauhassaan.

Rantamaisemien jälkeen oli vielä pakko suunnata ihailemaan bussista nähtyä valkoisena hohtavaa kirkkoa, jonka kupolit kiilsivät kullan värisinä. Värit kirkkaan sinistä maisemaa vasten olivat melko huumaavat. Sisältä kirkko oli vielä keskeneräinen, mutta jos sama tyyli jatkuu siitä tulee aivan varmasti vaikuttava.

Kirkon jälkeen olikin aika ottaa suunnaksi bussiasema ja suunnata takaisin kohti Budvaa. Oikein mukava puolen päivän kohde näppärän matkan päässä ja ihan varmasti kesällä paljon eloisampi kuin tällä hetkellä.

Jos hommat menee kuin suunnitelmissa huomenna suuntana on Kotorin kaupunki. Sää on kuitenkin niin vaihteleva, että lopulliset suunnitelmat voi tehdä vasta aamulla.
Hyvää iltaa kaikille!