Kap Verde ja Salin saari päivässä

Kap Verden Sal on kuin tehty rentouttavaan rantalomaan. Sen mukavan kompakti koko takaa sen, että yhtenä päivänä kannattaa lähteä kiertämään saari ympäri ja katsastamaan saaren kuumimmat vierailupaikat. Noin 30 km pitkä ja 12 km leveä saari pitää sisällään oikeastaan vain yhden rauhallisen päätien ja muutamia hiekkateitä, joten kaiken ehtii hyvin katsastaa päivässä. Ja tässäpä kaikki tarpeellinen Salin saarelta.

Santa Maria – Kalastajakylä ja matkailukeskus valkoisine rantoineen

Perinteinen matkailija lienee yöpyy juurikin Santa Mariassa tai ainakin sen lähellä olevilla hotellialueilla. Kirjoitin Santa Mariasta oman postauksensa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Santa Mariasta päiväreissulle pääsee parhaiten joko ostamalla opastetun minibussiretken tai vuokraamalla esimerkiksi mönkijät. Opastettuja retkiä tarjoavat sekä pohjoismaiset matkanjärjestäjät (TUI ja Tjäreborg), että paikalliset yksityiset toimijat joita tavoittaa niin rannalla, kaduilla kuin omista toimistoistakin. Kannattaa tehdä jonkinverran hintavertailua omien toiveiden pohjalta ja sitten tehdä päätös kenen kyydissä saarta lähtee kiertämään. Kannattaa myös huomioida se, mitä sisäänpääsymaksuja kierros kattaa jo etukäteen, sillä niistä kertyy nopeaa omat lisäkulunsa.

Murdeira – Merimaisemia ja vanhan kalastajakylän tunnelmaa

Pieni Murdeira sijaitsee Santa Mariasta noin 10 kilometriä pohjoiseen samaisella rannikolla. Murdeira oli aikoinaan kalastajien ja farmareiden tärkeä tukikohta, mutta tänä päivänä pieni kylä on lähes autioitunut muutamia hotelleja lukuunottamatta. Murdeirassa Santa Marian valkeat hiekkarannat ovat jääneet taakseen ja maisemaa värittää eroosion myötä muokkautunut kalliomaisema ja pieni rosoinen rantapoukama. Murheirasta avautuu myös maisema saaren tunnetuimmalle vuorelle Monte Leãolle, jonka sanotaan muistuttavan nimensä mukaisesti leijonaa. Murdeiralle riittää 15-30 minuuttia ja sitten matkaa onkin jo hyvä jatkaa eteenpäin.

Espargos – Pääkaupunkielämää ja leppoisia rytmejä

Salin saaren keskeltä noin 20 kilometrin päässä Santa Mariasta ja 10 kilometrin päässä Murdeirasta avautuu pääkaupunki nimeltään Espargos. Mitään villiä pääkaupunkielämää tästä 17 000 asukkaan keskittymästä ei kannata odottaa, mutta kuinka mielenkiintoinen vierailukohde tämä onkaan!

Espargoksen kaupunkiin saa parhaimman otteen suuntaamalla ensin kukkulaa ylös satelliittiasemalle / lennon johdon tornille, josta avautuu käytännössä koko kaupunkimaisema. Ylhäältä avautuva maisema on kuivan karu, mutta alhaalla olevat kirkkaat talot kutsuvat ehdottomasti tutustumaan kaupunkiin paremmin.

Espargos on siitä jännä kaupunki, että esimerkiksi Google mapsiin ei ole merkattu ollenkaan kaupungin teiden nimiä. Olet kuitenkin saapunut kaupungin päämestoille kun löydät kaupungin kaksi merkittävintä kirkkoa Igreja Nazarejon, sekä Paroquia Santo Antonion. Nazarenon edessä avautuu jonkin sortin pääaukio, jonka läheisille kujille kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti tarpomaan. Vastaan tulee rappioromanttisen ränsistyneitä mutta värikkäitä taloja, paikalliset markkinat, kovalla volyymilla soivia afrikan rytmejä ja hymyileviä paikallisia asukkaita. Tästä pääkaupungin keskustasta ei siis kannata lähteä hakemaan hyviä ostosmahdollisuuksia tai vilkasta kaupunkielämää, mutta juurikin tätä omasta mielestäni Salin parasta tunnelmaa.

Retkibussit ajattavat matkailijoita myös Espargosin toisen todellisuuden läpi, nimittäin kaupungin laidoille jatkuneella slummialueella. Tästä bussitourista voi olla kahta mieltä sen eettisyyden takia, mutta jos tästä jotain oppii niin sen, että tällaisissa paikoissa matkaillessa on aina hyvä muistaa ne kahdet kasvot ja miettiä kaksi kertaa miten sitä voisi omilla valinnoillaan lomalla olla esimerkiksi edistämässä näiden ihmisten hyvinvointia. Oppaamme valoitti meille myös sitä, kuinka täällä matkailijoiden varoja oikeasti yritetään jakaa myös maan varauden edistämiselle. Siitä paras esimerkki lienee ”housing for everyone” hanke, jonka myötä maa rakentaa uusia asuntoja turistiveroista saatavilla varoilla juurikin näille kodittomille kansalaisille. Toinen puoli onkin sitten se, että slummeissa asumaan tottuneet ihmiset eivät ole yksinkertaisesti edes itse halukkaita muuttamaan valtaviin pieniin kerrostalokoppeihin eikä heillä ole tarvittavia taitoja ylläpitää tällaisen talon siisteyttä tai infraa. Paljon on siis tehtävää.

Näiden osien lisäksi Espargosissa on Salin tärkeimmät palvelut ja esimerkiksi paikallisille tärkeä jalkapallostadion. Jos vain mahdollista, suosittelen Espargosille omaa päiväretkeä sillä millään kaikkea tätä tunnelmaa ei ehdi nähdä ja kokea koko saaren reissuilla.

Palmeira – Pääsataman avaavia maisemia

Espargosista länteen rannikolla avautuu Salin saaren tärkein satamakaupunki, tai paremminkin kyläpahanen nimeltään Palmeira. Jos Santa Maria on kalastuksen pääkohde toimii Palmeiran satama teollisuuden käytössä. Satama on Kap Verden yksi vilkkaimmista, mutta miksikään suureksi ja vilkkaaksi tätä ei voi silti millään kutsua. Sataman lisäksi Palmeirasta löytyy jo muistakin kylistä tuttuja värikkäitä taloja, muutamia baareja, sekä melko aktiivisia kauppamiehiä.

Buracona – Laguunimaisemia ja sinisen silmän mystiikkaa

Palmeirasta saarikierrosta on hyvä jatkaa kuoppaisia hiekkateitä noin 5 kilometriä pohjoiseen päin, jolloin saavuttaa Buraconan turistikeskuksen. Buraconaan pääsymaksu on 3 euroa / hlö mikäli kierroksesi ei sisällä pääsymaksuja. Buracona on tunnettu pienestä laguunistaan, sekä luolasta, jonne kurkkaamalla voi nähdä sinisen silmän. Näiden lisäksi alueelta löytyy näköalatorni ja pieni paikallisia kasveja esittelevä puutarha. Koska kyseessä on matkailijoille tehty kokonaisuus on alueella myös ravintola, matkamuistomyymälä, hyvät vessat ja pieni esittelytila.

Kangastuksia aavikolla

Mikä tahansa saarikierros ei ole onnistunut Salilla ellei se sisällä pientä off road osuutta ja kangastuksen katselua aavikolla. Salin aavikot ovat omiaan alapuolisten kangastuksen ihailuun, sillä maa on usein ilmaa lämpimämpää auringon vaikutuksesta. Kun tähän lämpimään maahan sitten osuu valonsäteet, heijastuu taivaan kuva maahan saaden sen näyttämään paratiisimaiselta veden täyttämältä keitaalta.

Pedra de Lume – Salin hitti eli suola-altaat 

Salin saaren suosituin vierailupaikka on Pedra de Lumen suola-altaat, joista koko saari on saanut nimensä. Pedra de Lumen altaat löytyvät saaren itärannikolta ja pääsymaksu altaille on 5 euroa/ hlö. Suola-altailla pääsee kokemaan Kuolleenmeren tunnelmaa Afrikassa eli lillumaan koko kehoa hoitavassa suolavedessä, jossa uiminen on lähes mahdotonta. Kun taustalla on kaksi vierailua Kuolleellamerellä jäi tämä kokemus jollain tavalla vähän vajaaksi, mutta ehdoton Sal kokemus tämä on silti!

Shark Bay – Vilvoittelua pikkuhaiden kanssa

Tämän kohteen jätimme itse välistä, mutta mikäli aika riittää on tämä vielä yksi vierailukohde paluumatkalla suola-altaiden eteläpuolella. Shark Bay on tunnettu pienistä haikaloistaan, joiden kanssa on mahdollista päästä kävelemään samoille vesille.

Ja siinäpä se Salin saari sitten oikeastaan onkin. Pienellä saarella riittää kyllä tällaista pientä nähtävää, mutta näistä suurin osa on tosiaan nähty ihan puolessa tunnissa ellei jopa allekin. Jos siis suuntaat saarelle, etsi itsellesi sopiva päiväretki tai vuokraa mönkijä. Suosittelen ehdottomasti käyttämään yhden päivän saarikierroksella.

Pohjois-Sardinian Stintino ja unelmaranta La Pelosa

Kesä lähestyy ja Välimeren rantakohteet alkavat palata takaisin ajatuksiin. Viime kesän hienoin ranta ei olekaan vielä päätynyt tänne blogiin asti, joten nyt on jo aikakin! Suunnataan siis Sardinian saarelle Italiaan ja sen pohjoisosiin vasempaan varteen Stintinon maisemiin.

Stintinon pieni kalastajakylä löytyy 50 kilometriä pohjoiseen suositusta lomakaupungista Algherosta. Algherosta sinne ajaa noin 50 minuutissa tai vastaavasti ottaa bussin noin tunnissa ja vartissa. Stintinossa matkailijaa odottaa rauhallinen kalastajakylämeininki muutamine ravintoloineen ja kauniine pienine katuineen. Tunnelmaa on vaikka muille jakaa, mutta tämä pieni kylä ei ole se ainoa syy miksi tänne kannattaa suunnata, nimittäin Stintinon kylästä noin 4 kilometriä pohjoiseen avautuu postikorttien unelmaranta, jonka äärellä lomapäivä kuluu nopeammin kuin on edes etukäteen ajatellut.

Kyseessä on siis La Pelosan ranta, jonne mekin suuntasimme bussilla rantapäivää viettämään. La Pelosalla hiekka on trooppisen vaaleaa ja vesi niin turkoosia kuin vesi voi vain olla. Meri syvenee hitaasti, jonka myötä jo juhannuksena vesi oli mukavan lämmintä. Vastapäätä maisemaa värittää Isola Piana, jonne voi vaikka meloa jos siltä sattuu tuntumaan. Rantavedessä oli hauskasti myyntikojuja ja mieli vei ihan saman tien juurikin jonnekin Karibian paratiisisaarelle.

Jos Pelosan ranta itsessään on kuin unelma, samaa ei voi kuitenkaan sanoa alueen palveluista, sillä aistittavissa on melkoista turistien kiskontaa. Ensinnäkin suurimmalla osalla rantaa asettuminen hiekalle on kiellettyä ”luonnonsuojelullisista syistä”, jonka myötä vaihtoehdoksi jää vuokrata aurinkotuolit ja varjo (noin 20 eur setti) tai painua kauemmas paratiisirannalta. Toisekseen alueelta löytyy vain pari hassua baaria kovine hintoineen kauempana sijaitsevien hotellien lisäksi. La Pelosalla ei ole myöskään ollenkaan yleisövessoja saati pukuhuoneita, joten varaudu puskakokemukseen tai vastaavasti maksamaan itsesti tuossa kyseisessä baarissa kipeäksi. Myös ilmaiseksi noihin baarin vessatiloihin voi koittaa luikerrella, mutta silloinkin huonon onnen sattuessa, joku henkilökunnasta voi tulla huomauttamaan asiasta.

Me siis vuokrasimme kiltisti aurinkovarjon ja 2 tuolia ja vietimme helpon unelmapäivän rannalla. Väkeä rannalla oli paljon, mutta ei kuin pipoa. Väen määrään kannattaa kuitenkin varautua erityisesti kovimman sesongin aikana, kun myös paikalliset tulevat nauttimaan kauniista maisemista. Samaisella alueella kannattaa rantaelämän lisäksi katsastaa pohjoisen päädyn ylväät kalliomaisemat, sekä näkymät Asinaran saarelle. Pakkaa mukaan paljon vettä ja muita juomia, sekä jotain evästä niin täällä saa kyllä helposti luotua itselleen unelmien rantapäivän ja mielen matkustettua Karibialle.

Mikä? Unelma ranta Pelosa
Missä? Sardinian saaren pohjoisosissa Italiassa 
Mitä? Paratiisiranta, ranta aktiviteetteja, luontoa
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi bussilla Algherosta (6 eur lippu). Jos valitset bussin, huomioithan että linjoja on vain muutamia päivässä!

Unelmien huskysafarilla Ylläksellä

Bucket list sai monella tapaa kyytiä muutaman viikon takaisella Ylläksen reissulla. En ole tunnetustikaan mikään kotimaanmatkailija saatika pohjoisten paikkojen ystävä, mutta tottumuksia on aina hyvä muuttaa ja tämä olikin jo toinen talvi putkeen kun suuntasin Lapin eksoottisiin maisemiin. Tällä reissulla olikin tarkoituksena tyhjentää madrilenon kanssa tuota haavelistaa ja haluan nyt aloittaa tämän Lappi hössötyksen tällä reissun kohokohdalla eli huskysafarilla.

Etukäteen selasimme ihan kunnolla Lapin tarjontaa näistä safareiden järjestäjistä. Tarjontaa tuolla Suomen laskettelun mekassa näytti riittävän enemmän kuin tarpeeksi, mutta käytössä oleva aika jätti meille loppuviimein vain pari hassua vaihtoehtoa. Näinpä loppujen lopuksi suuntasimme yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna kaverin lähtiessä töihin Tunturihotellille, vedimme kelkkahaalarit päälle ja olimme valmiita aloittamaan huskysafarin läpi soiden ja metsien Safarctican kanssa.

Safarctica on lienee yksi alueen suurimmista toimijoista. Safarcticalla on ohjelmapalveluiden lisäksi pari hotellia alueella ja toiminta ulottuu  myös Rovaniemelle saakka. Tällä kertaa emme siis kannattaneet pientä toimijaa, mutta merkittävää työllistäjää Ylläksen alueella. Safari toteutettiin täysin omalla rahalla ilman minkäänlaista yhteistyötä ja ja me olimme enemmän kuin valmiita maksamaan tästä elämyksestä!

Tälle safarille osallistui kanssamme 2 ranskalaista, saksalainen perhe, 2 tanskalaista ja kaksi suomalaista tyttöä. Aamu alkoi taksikyydillä huskyfarmille, pienellä koirien ja niiden toimintojen esittelyllä, kunnes vihdoin pääsimme itse asiaan ja valitsemaan rekiämme. Koirista lähti kova ääni ja aamun koitteessa koirilla oli enemmän virtaa kuin yhdelläkään ihmisellä yhteensä. Ja sitten me lähdettiin.

Allekirjoittanut istui reessä kameroineen ja espanjalainen pääsi testaamaan ajotaitojaan suomen villissä luonnossa. Kierros oli noin 10 kilometriä pitkä. Tuon 10 kilometrin aikana liisimme läpi suomaaston ja pienien metsätaipaleitten. Lumi pöllysi ja kylmä viima tuntui kasvoilla. Aurinko paistoi kuitenkin täydeltä terältä, maisema oli juuri niin kaunis kuin voi Suomen kevättalvena olla ja vauhdin huuma koirien juostessa eteenpäin toi ihan mielettömän hyvänolontunteen. Puolivälissä safaria olisi saanut vaihtaa kuskia, mutta koska en ole oikein minkään ajamisen ystävä pysyimme samalla tehtäväjaolla myös loppupätkän matkasta. Ja niin hupi oli ohi lähes hetkessä ja olimme takaisin alkupisteessä.

Safarin jälkeen meillä oli aikaa koirien kanssa, sekä kysellä kysymyksiä omistajalta. Omistaja oli koirineen tullut talveksi Ylläkselle itä-Suomesta parempien markkinoiden perässä. Kauden jälkeen hän aikoi käydä koiriensa kanssa muutamissa kisoissa ja suunnata kotiin etelään kesän viettoon. Markkinoihin hän oli ollut niin tyytyväinen Lapissa, että oli lähes varma palaavansa myös ensi talvena. Itselle jäi ainakin kuva, että koirien omistaja todella välitti koiristaan mitä tulee monia mietityttävään eettiseen puoleen.

Viimeisenä meille tarjottiin kodassa keksiä ja mehua ja siinäpä se sitten olikin. Tämä muutaman tunnin retki maksoi 180 euroa ja täytyy sanoa, että aikaansa nähden melko kovasti osataan kyllä Suomessa rahastaa. Tämä oli kuitenkin yksi unelma ja se on nyt toteutettu. Tämä antoi myös hyvän vinkkelin matkailun opiskelijalle siitä, miten Suomessa järjestetään retkiä.

Me molemmat olimme tyytyväisiä ja ainoa mikä jäi harmittamaan oli tosiaan retken pituus hintaansa nähden. Olisi tästä voinut nimittäin tällä kohdalle sattuneella säällä nauttia pidempäänkin!

Oostende – Rantaparatiisi Belgiassa

Kilometrien mittaisena jatkuva hiekkaranta ja tummansinisenä hohtava meri eivät tule varmaankaan monelle ensimmäisenä mieleen Belgiasta. Täytyy myöntää, että itsellenikin mielikuvieni Belgia oli ennen vierailuani keskiajan kaupunkeja, vohveleita ja toinen toistaan upeampia linnoituksia. Sitten aloin kuitenkin katsella karttaa tarkemmin ja päädyinkin hetkessä viettämään parin päivän rantalomaa Belgian suurimpaan rantakaupunkiin Oostendeen.

Oostende on kuin saapuisi toiseen maahan. Puolentoista tunnin junamatkan jälkeen Brysselistä edessä ei ollut enää harmaita vanhoja rakennuksia, enää ei puhuttu ranskaa ja ympärillä näytti vallitsen leppoisan nuorekas lomailmapiiri. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kävelin  lämpimässä aurinkoisessa lomasäässä heti aseman edessä aukeavalle jokisuistolle ihailemaan veneitä ja katselemaan jäätelöä syöviä ja lokkeja väisteleviä ihmisiä. Tuli mieleen kesäinen Kööpenhamina. Kuulostaahan hollannin kieli tai paremminkin flaami jopa vähän samalta.

Oostende syntyi paikalleen 1200-luvun jälkipuoliskolla pieneksi kalastajakyläksi. Tänä päivänä kaupungissa asustaa reilu 70 000 ihmistä ja kalastus on pitänyt paikkansa taloudessa, joskin palvelusektori on noussut yhdeksi alueen tärkeimmistä elinkeinoista. Kesämatkailu onkin Oostenden kantava voima, mikä näkyy monipuolisena tapahtumalistana, mutta myös ihan käytännössä ihmismäärässä.

Jo heti jokisuulla laitoin myös merkille, että Oostende on melko kompakti paketti ja vähän kuin olisi kotiin tullut. Rautatieasemalta käveli keskuskadulle kymmenessä minuutissa ja edessä aukesi kotoisasti ruutukaavaan rakennettu pieni kaupunki.  Sivusin 1908-luvulla valmistunutta ylväänä seisovaa goottilaista katedraalia, käännyin kaupungin pääkadulle kerkstraatille vaatekauppoineen ja saavuin Wapenpleinin aukiolle. Terassit mäkkäreineen päivineen olivat täynnä ihmisiä ja kun tunsin nähneeni pääkeskustan suuntasinkin aukionlaidalla sijaitsevaan majapaikkaani, heitin kimpsuni ja kampsuni ja kiiruhdin kohti Oostenden kilometrien mittaisia hiekkarantoja.

Kauaa ei Wapenpleinin aukiolta tarvitsekaan kävellä saavuttaakseen Belgian rivieran. Kerkstraatin suora katu muuttaa aukiolta nimekseen Louisstraat, josta ranta avautuu kokonaisen kolmen korttelin ja parin minuutin kävelymatkan päässä.

Turhaa en Belgian rivieralle asti matkustanut, sillä edessähän avautui sen verran mahtavan leveä rantabulevardi pyöräilijöineen, rullaluistelijoineen, lenkkeilijöineen ja ajankuluttajineen. Ihan kuin Espanjassa! Tässä vaiheessa näin kuitenkin enää silmissäni valkoisen hiekan peittämän rannan ja annoin itseni heittää kengät reppuun ja sukeltaa rantaelämään Belgian tyyliin. Tältä rannalta on turha odottaa mitään erinomaisia palveluja. Meno on vähän sama kuin kotona Nallikarissa. Vesi on melko viileää, mitään atlannin hurmia aaltoja ei ole odotettavissa ja omia eväitä saa syödä aivan rauhassa. Tämä on sellainen ranta, johon tullaan perheellä tai kavereiden kesken oman viltin kanssa, pelataan vähän rantapalloa, uidaan ja syödään omia eväitä. Sellainen helpon kaunis lomaranta. Näillä leveyksillä edes valkoisen haamun ei tarvitse koko ajan miettiä palaako vai eikö pala kunhan rasvaus on jollain tasolla kunnossa. Muutaman tunnin jälkeen allekirjoittanut olikin niin nälkäinen, että päätin suunnata takaisin muutaman minuutin päähän keskustaan ja palata illalla takaisin ihailemaan auringonlaskua.

Auringonlasku oli tunnelmallisen rauhallinen kuten voitte ehkä alla olevista kuvista nähdä. Parasta oli ehkä kuitenkin se, että aamupäivän väkimäärä ja päivämatkalaiset olivat kaikonneet ja maisema oli taas kerran kuin kotirannalla Nallikarissa. Hiljaisen autio, mutta häkellyttävän kaunis. En voinut uskoa olevani Belgiassa.

Seuraavana päivänä katsastin vielä Oostenden loput nähtävyydet. Näihin voinee lukea kaupungin puiston Leopoldin ja Mathildan, sekä rautatieaseman kupeessa sijaitsevan suuremman Maria Hendrikan puiston. Samalla sivuutin Akvaariumin, sekä nykytaiteesta kiinnostuneiden ykköspaikan Mu.ZEE museon.

Oostendessa olisi viihtynyt kauemminkin kuin 2 päivää. Varsinkin kun heinäkuun puolivälissä sää antoi parastaan. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että rantaelämää ja tunnelmaa löytyy muualtakin kuin trooppisilta vesiltä ja välimeren rannoilta ja, että mikä jottei esimerkiksi kesäloma Belgiassa voisi olla ihan hyvä ajatus jo ihan sen monipuolisuudellaan ja lyhyillä välimatkoillaan!

Kap Verden Sal ja valkoisten hiekkarantojen Santa Maria

Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja pienen saaren rentoa tunnelmaa. Tätä on suurimmaksi osakseen loma Salin saarella Kap Verdellä Santa Marian pienessä kalastajakylässä. Salin saari ja Santa Maria ovat kuin luotuja rennon aurinkoiselle rantalomalle ja tämä kuva silmissä sitä tuli itsekin suunnattua viettämään viikko Kap Verden suositumpaan lomakohteeseen.

Santa Maria on matkailun keskus, mutta myös tärkeä kalastajakylä

Pienelle saarelle ei mahdu montaakaan kylää saatika kaupunkia. Matkailijan näkökulmasta tärkein on kuitenkin eteläkärjestä löytyvä Santa Maria, jonka tunnelmaa värittävät valkoiset hiekkarannat, turkoosi meri ja kalastuslaiturin kuhiseva elämä. Matkailun kasvaessa Santa Maria on jakautunut melko hyvin jos ei kolmeen niin ainakin kahteen osaan; pääkeskustaan, sekä pitkälle rannanmyötäisesti jatkuvaan hotellialueeseen.

Santa Marian pääkeskustassa riittää elämää enemmän kuin kokoa. Aamusta aamupäivään kuhina on keskittynyt kylän suosituimmalle markkinapaikalle pienelle laiturille, joka jakaa samalla tämän kylän vasemmalla avautuvaan ranta ja hotellialueeseen ja oikealla puolella avautuvaan keskustaan. Hotellialue ja keskusta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä ja pistääkin pienen matkailua opiskelevan turistin miettimään mihin suuntaan tämä saari onkaan turismin myötä kehittymässä.

Hotellialueesta tulee ensimmäisenä lentokenttäbussin sinne kaartaessa mieleen kuin mikä tahansa lomakohde. On kiillotellun uusia bungaloweja, tekonurmea ja siistejä katuja. Maisema on absurdi ajatellen, että ollaan saarella jossa kärsitään ihan jäätävästä vesipulasta. Mitä pidemmälle lentokenttäbussi kaartaa sitä suuremmaksi resortit muuttuvat ja sitä enemmän itselle tulee tunne, että tämä ei nyt ole sitä mitä minä olen oppinut matkailun kehittämisestä yliopistossa. Tämä alue on kuitenkin kuin tehty helppoon lomaan. Hotelleissa lienee all-inclusive palvelu, paljon ohjelmaa lapsille ja mitä parasta heti edestä aukeava upea kilometrien mittainen hiekkaranta!

 

Santa Marian sydän on kuitenkin jo aiemmin mainittu pieni laituri meren rannalla. Aamulla auringonnoustessa ensimmäiset kalastajat alkavat saapua takaisin saaliineen maihin. Kalastajat kantavat saaliinsa laiturilla odottaville muoreille, joiden huudosta päätellen paikalla vallitsee kova kuri ja tarkka strategia. Kalat kaadetaan suurelle pressulle ja niitä aletaan lajitella uusiin sankkoihin. Sankkoja myydään eteenpäin kuin parhaimmassa huutokaupassa. Toiset sankot lähtevät muorien pään päällä samantien eteenpäin koteihin ja ravintoloihin, kun toisia lajitellaan lisäkäsittelyyn eteenpäin laiturilla. Lisäkäsittelypisteilläkin näyttää kaikki jotenkin toimivan vaikkei touhusta mitään ymmärräkään. Ensimmäinen mies uittaa kalaa puhtaassa vedessä, toinen suomustaa sen ja kolmas heittää kalan viidakkoveitsellään palasiksi. Täällä ei tunneta sanaa kylmäketju ja näiden prosessien jälkeen lounasajan koittaessa tällaisen päivän kalan pääseekin nauttimaan 3 euron hintaan lähes jokaisessa ravintolassa. Kaiken tämän kaoottisen järjestelmällisen toiminnan lisäksi laiturilla myydään meriretkiä, päivän erikoistuotteita kuten kookospähkinöitä ja mangoja, sekä mitä nyt kukanenkin voi vain ikinä keksiä.

Puolen päivän jälkeen lounasajan koittaessa elämä siirtyy laiturilta loppupäiväksi Santa Marian muutamalle pääkadulle laiturilta katsottuna oikealle. Uusin ja trendikkäin pääkatu avautuu heti ensimmäisenä rannikon myötäisesti. Tämä on koko Santa Marian tyylikkäin kävelykatu, jonka rakentaminen ja päällystäminen oli tosin vielä hiukan kesken. Tältä kadulta löytyy niin italialaista ravintolaa kuin irkkupubiakin.  Täällä on lounge baareja ja paikallisten käsityömyymäliä. Tämä on myös se katu, jossa ravintoloissa saa maksaa hiukan enemmän ja, josta oikeastaan löytyy tämän kylän ainoat palvelut mitä tulee pankkeihin, prepaidien ostoon ja tuliaisiin. Tällä pääkadulla vietetään kirkollisia pyhiä ja tanssitaan länsimaisen popin ja afrikkalaisten rytmien kanssa rinta rinnan pitkälle yöhön. Tämä ei ole kuitenkaan se katu jolle kannattaa jumittua ainakaan päiväsaikaan. Pääkatu päättyy kuitenkin suurelle pääaukiolle, jossa voi käydä katsastamassa presidentin lomahuvilan ja katsastamassa kylän ainoan mitäänsanomattoman postikonttorin.

Kylän toinen pääkatu avautuukin heti yhden kadun päässä sisämaassa. Täällä pienelle kapealle kadulle mahtuu mukavasti värikästä asuntokantaa ja niiden vastapainoksi rappioromantiikkaa. Tämä on myös se paikka, jonne myös matkailijan kannattaa suunnata syömään! Viikon aikana me ehdimme testaamaan kadun jokaisen ravintolan eikä yksikään niistä pettänyt. Hinta oli joka paikassa sama ja muutamassa vähän hämärän näköisessä kopissa paikallinen mamma tuli ihan itse keittiön puolelta katsomaan maistuuko ruoka. No hyvin maistui. Peixe muito bom.

Näiden kahden pääkadun jälkeen Santa Maria jatkuukin paikallisten lähiöinä vielä muutamia katuja sisämaahan päin. Meidän hotellimme Da Luz oli mukavasti juuri tällä alueella ja pääsimmekin katselemaan parvekkeelta iltaisia pallopelejä ja katuelämää. Matkailijalle tämä on juuri sitä aluetta, jonne kannattaa suunnata katselemaan sataman lisäksi paikallisia menoja. Käy ainakin kauppahallissa ostamassa hedelmiä, vieraile paikallisilla ryysymarkkinoilla ja katsasta vesipiste, josta suurin osa paikallisista joutuu valitettavasti ostamaan ja haalimaan vetensä koteihinsa. Tämä antaa myös huiman kontrastin monen uima-altaan ja kylpyammeiden resorteille.

Näiden kylätunnelmien lisäksi Santa Maria on matkailijoille erityisesti pitkää valkoista hiekkarantaa. Kilometreittäin pitkällä rannalla on mahdollisuus tietyissä spoteissa vuokrata aurinkopetejä ja varjoja, sekä harrastaa vesiaktiviteetteja. Suurimmaksi osakseen ranta on  kuitenkin aavaa ja autiota, josta jokainen kyllä löytää oman paikkansa. Aallokon johdosta Santa Marian rantaelämä sopii myös hyvin esimerkiksi surffareille!

 

Kokonaisuudessaan Salin saari ja Santa Maria oli siis juuri sitä mitä lomalta lähdettiin hakemaan. Santa Mariassa elämä on leppoisan rentoa, päivät kuluvat lähinnä ihmetellen kyläelämää ja kirjoja lukiessa rannalla palmujen katveessa. Aktiivilomailijan aika voi käydä nopeaa tylsäksi, sillä saari ei Santa Marian ulkopuolellakaan tarjoa nähtävää kuin maksimissaan kahdeksi päiväksi. Mutta rennolle aurinkolomalle…en voi kun suositella!