Browsing Category

Väli-Amerikka

Dominikaaninen Tasavalta – Pohjoisrannikon parhaat lomakohteet

Illat pimenevät ja talvi lähestyy. Mieli matkustaa palmujen alle ja paratiisimaisten hiekkarantojen äärelle. Taustalla kaikuvat bachatan rytmit ja oikein ajatuksiin uppoutumalla voi nenässä tuntea makean rommin tuoksun. Näin syksyllä sopii nostaa esiin Dominikaaninen Tasavalta ja saaren pohjoisrannikon parhaat lomakohteet.

Matkailukuplassa Playa Doradalla

Playa Dorada on resorttien oma temmellyskenttä kultaisen hiekkarannan äärellä. Muusta maasta suljettu alue on täynnä laadukkaita resortteja, golfkenttiä ja viihdettä usealle päivälle. Playa Doradalla lomasta nautitaankin lähinnä muiden matkailijoiden kanssa omassa lomakuplassa ilman paikallista elämää. Ruokailut, viihde ja iltaelämä kun löytyvät vaivattomasti oman resortin alueelta. Kilometrien mittainen Playa Doradan rantakin on ihan vierellä ja ilmaisten kuljetusten päässä.

Alue ei ollut itselleni parasta Dominikaanista Tasavaltaa nähnytkään, mutta ymmärrän sen helppouden, vaivattomuuden ja stressittömyyden loman tukikohtaa valitessa. Playa Dorada on omiaan täydelliselle nollautumiselle paremman luokan hotelleissa. Täällä kaikkien matkailupalveluiden keskellä voi tosiaankin vain levähtää.

Paikallista elämää Sosúassa

Sosúa on elävä pieni kylä ja lähes vastakohta muurien takana sijaitsevalle vartioidulle 20 kilometrin päässä sijaitsevalle Playa Doradalle. Sosúan rantakaupungista löytyy letkeää elämänmenoa, kaikki kaupungille ominaiset palvelut ja kaksi rantaa Playa Alicia ja Playa Sosua. Mototaksit, taksit  ja isot bussit kuljettavat helposti ja edullisesti ympäri Dominikaanista Tasavaltaa.

Sosúa sopii matkailijoille, jotka hakevat paikallista ja jopa hieman rosoista elämänmenoa, edullisempaa majoitusta ja hyviä kulkuyhteyksiä. Sosúassa on valitettavan paljon prostituutiota, mutta näin naismatkailijana tämä ei puistattavan totuuden kohtaamisen lisäksi varsinaisesti häirinnyt omaa menoa. Itse vietin kaupungissa 10 päivää ja olisin voinut jäädä mestoille pidempäänkin. Erityisesti Playa Sosua teki itseeni suuren vaikutuksen kirkkaalla vedellä, lukuisilla ravintolakojuilla ja tuoreilla kookosmehuilla.

Surffareiden Cabarete

Cabareten rantakaupungista löytyy sopivasti hipsterimeininkiä ja surffareille sopivia aaltoja. Pieni kaupunki levittäytyy rannan mukaisesti muodostaen vain muutaman hassun mutta niin elävän kadun. Smoothie baarit, trendikkäät ravintolat ja lukuisat vuokrauskopit pitävät huolen matkailijan viihtyvyydestä. Majoitustakin löytyy moneen makuun.

Cabarete sopii erityisesti surffielämästä ja nuorekkaasta ilmapiiristä pitäville. Pitkä ranta on aallokkoinen ja melko haastava uimiseen. Tänne kannattaakin tulla kokeilemaan uusia vesilajeja ja nauttimaan aktiviteeteista.

Omassa rauhassa Punta Ruciassa ja Cayo Arenassa

Pitkien maalaisteiden päässä keskellä ei mitään turkoosin meren ja valkoisen hiekan edustalla avautuu Punta Rucian pieni lomakylä. Alueelta löytyy paljon eko-hotelleja ja pieniä viihtyisiä lodgeja, joissa viettää lomaa omassa rauhassaan. Punta Rucia on myös portti mangrovemetsiin sekä Cayo Arenan pienelle paratiisisaarelle ja riutoille keskellä merta. Näin ollen alue sopii hyvin matkailijoille, jotka ovat kiinnostuneita sukelluksesta, rantaelämästä ja omasta rauhasta.

Vehreä paratiisi Samanan niemimaa

Samanan niemimaa aivan Dominikaanisen Tasavallan pohjoisrannikon itäisessä osassa on yhdistelmä upean vehreää luontoa ja kauniita rantapoukamia. Samanassa kannattaa lähteä veneajeluille bongailemaan valaita, vaeltaa vesiputouksille ja ottaa rennosti kuvan kauniilla uimarannoille. Jos täytyy mainita Dominikaanisen Tasavallan idyllisin kolkka on se varmastikin juuri Samana.

Löytyikö sinulle sopivaa mielenmaisemaa näistä lomakohteista? Minä suuntaisin uudemman kerran Sosúaan ja Samanan niemimaalle.

Tutustu myös ensikertalaisen vinkkeihin tästä

2 kommenttia
perjantai, 19 elokuun, 2022

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

8 kommenttia
torstai, 31 joulukuun, 2020

Dominikaaninen Tasavalta ja päivä autiosaarella Cayo Paraisolla

Loma Dominikaanisessa Tasavallassa vaati tietenkin parhaimpien snorklauspaikkojen ja rantojen metsästämistä. Näin kahden viikon kokemuksen ja sen aikana vierailluiden kohteiden jälkeen voinkin todeta sen löytyneen Cayo Paraison pienen pieneltä saarelta keskeltä ei mitään. Tässäpä siis valkoisesta paratiisirannasta ja snorklailusta kiinnostuneille pieni selostus retkestä tälle pienen pienelle saarelle.

Retkimainoksilta Cayo Paraisoon ei voi välttyä pohjois-Dommareissa matkustettaessa. Heti Puerto Platan kaupunkikierroksen jälkeen saari näytti olevan nimittäin yksi suosituimmista retkikohteista. Niinpä siis mekin ostimme retken Sosúan keskustan Mel’s Tourin pisteestä hetken mielijohteesta. Maksoimme retkestä 55 USD per hlö sisältäen kuljetukset, snorklausoppaan, rommit ja hedelmät saarella sekä lounaan. Seuraavana aamuna meidät noudettiinkin ajallaan hotelliltamme aamulla seitsemältä. Minibussiimme tuli lisäksemme 5 itänaapurin neitoa ja sitten matkaporukkamme olikin valmis.

Puerto Platasta Cayo Paraison saarelle on matkaa reilun 3 tunnin verran. Minibussi kuljetti meidät ensin parin tunnin verran huonokuntoisia maalaisteitä kohti Punta Rucian maalaispitäjää. Punta Rucian teillä kulkivat aasit ja pakut sulassa solussa ja kylässä kanat jahtasivat toisiaan. Matka kuitenkin jatkui moottoriveneellä kohti saaren maisemia. Olimme ajoissa liikkeellä, jotem ehdimme hyvin nauttia kirkkaasta vedestä ja pysähtyä luonnon omalle uima-altaalle keskelle ei mitään. Kokonaisuudessaan matka saarelle kesti kuitenkin puolisen tuntia.

Perillä tosiaan odotti meidän aikaisesta saapumisesta johtuen täysin autio pieni kaistale maata muutamine juomille ja tarjottaville tarkoitettuine katoksineen. Tämä upea hetki keskellä ei mitään täytyi käyttää valokuvaamiseen, sillä uskokaa tai älkää, mutta pari tuntia eteenpäin ja puolen päivän aikaan saari oli jo aivan tupaten täynnä parkkeerattuja katamaraaneja ja moottoriveneitä ja saaren autio tunnelma oli pelkkää haavetta.

Valkoisen aution hiekkarannan lisäksi Cayo Paraison paras juttu oli kuitenkin sen tarjoamat snorklailumahdollisuudet. Koska itänaapureitamme kiinnosti lähinnä open barin tarjonta, pääsin itse privaatisti tositoimiin meidän mukana olleen snorkkioppaan kanssa. Suuntasimme siis samantien oikeille apajille ja saavutimme kalat ja korallit. Mitään noin upeaa merenalaista elämää en ole koskaan vielä nähnyt. Siinä sitä sitten pällisteltiin aikamme kiertäen apajia ympäri ja ihmeteltiin mitä kaikkea tämä maailma meille tarjoaakaan. Tässä hommassa kuluu helposti parikin tuntia putkeen.

Muutapa tältä retkeltä ei paljoa kannata odottaakaan. Kun sitten puolen päivän jälkeen saari alkoi olla tupaten täynnä ja open barin tarjonta oli saatu tyhjennettyä ajattelimme me tehdä uusille tilaa. Moottoriveneemme ajeli mangrovemetsien läpi pikkuhiljaa takaisin kohti Punta Rucian rantaa, mistä lähdimme liikkeelle. Söimme maistuvan buffet lounaan ja aloitimme kotimatkamme.

Punta Ruciassa olisi viihtynyt kauemminkin, sillä alueen rannat näyttivät juuri niin paratiisimaisilta kuin Karibialla voi ajatella olevankin. Silti sanoisin, että tämä päiväretki on luotu erityisesti merenalaisesta elämästä kiinnostuneille. Ilman upeaa snorkkimatkaa oppaan kanssa, olisi tämän sisältö jäänyt omasta mielestäni vähän vajaaksi. Mutta Cayo Paraisoa ei voi kyllä kutsua muuta kuin paratiisiksi keskellä merta. Ihana meri ja ihana hiekka!

Mikä? Cayo Paraiso – pieni autiosaari keskellä merta
Missä? Dominikaanisen Tasavallan pohjoisrannikon lähettyvillä
Mitä? Valkoista hiekkaa, kristallin kirkasta vettä, snorklailumahdollisuuksia
Miten? Valmiilla retkipaketeilla pohjoisen rannikon lomakohteista tai Punta Ruciasta

4 kommenttia
lauantai, 29 helmikuun, 2020

Dominikaaninen Tasavalta – Kokemuksia ja vinkkejä ensikertalaiselle

Karibian toiseksi suurimmassa valtiossa Dominikaanisessa Tasavallassa palmut huojuvat tuulen tahtiin ja ilma on trooppisen leuto. Moottoripyörät vilisevät autojen keskellä ja liikenteen metakka sekoittuu merenguen rytmeihin. Dominikaaninen Tasavalta hieman alle 11 miljoonalla asukkaallaan osoittautui kahden viikon kiertelyn kokemuksella monipuoliseksi lomasaareksi, jonka rento elämäntyyli vei ainakin tämän lattarimaailmaan hurahtaneen täysin mennessään.

Mikäli Finnairin tämän talven (2020) tarjouslennot Puerto Plataan tai Punta Canaan ovat tarttuneet sinunkin ostoskoriisi, tässä olisi tarjolla pieni tietopaketti itse valtiosta sekä tietenkin tarkemmin tuon kahden viikon aikana kolutuista kohteista esimerkkihintoineen ja käyntikohteineen. Oma lentoni vei siis Puerto Plataan ja kahteen viikkoon mahtui muun muassa pohjoisrannikon parhaat palat, Samanan niemimaa, sekä päiväretki keskimaan vuoristomaisemiin Jarabacoaan.

Dominikaaninen Tasavalta – Espanjan siirtomaasta itsenäiseksi maatalousvoittoiseksi valtioksi

Hispaniolan saarella sijaitsevalla Dominikaanisella Tasavallalla on lattarimaiden tyyliin värikäs historia. Maailmankirjat avautuivat maailmalla hääräilleen Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua saarelle hieman ennen 1500-lukua. Espanjalaiset alkoivat tuttuun tapaansa tuoda saarelle työorjia Afrikasta ja tuottaa maataloustuotteita hyötykäyttöä varten. Santo Domingosta luotiin läntisen pallonpuoliskon ensimmäinen Eurooppalainen kaupunki ja se toimi esimerkkinä uusille valloitetuille uuden maailman kaupungeille. Espanjan mielenkiinto saarta kohtaan kuitenkin laantui, jonka myötä saari siirtyi ensin Ranskalaisten ja Haitilaisten haltuun. Sittemmin Dominikaaninen Tasavalta itsenäistyi Haitista vuonna 1844, mikä jakoi Hispaniolan saaren tänäkin päivänä tunnettuun kahden valtion muotoonsa.

Tämän päivän Dominikaaninen Tasavalta onkin siis nimensä mukaisesti presidenttijohtoinen erityisesti maataloudesta ja teollisuudesta elävä demokraattinen valtio, jossa löytyy värikirjoa ja iloa lomalaiselle. Matkailu onkin nostamassa päätään perinteisten alojen rinnalle.

Suorilla lennoilla, ilmastoiduilla busseilla ja paikallisilla takseilla

Tänä talvena (2020) suomalaisilla on kaksin verroin suoria lentoyhteyksiä Helsingistä Dommareita katselemaan. Suora lento kestää 9-11 tuntia hieman reitistä ja tuulista riippuen. Ajassa sen sijaan siirrytään talvella kuusi tuntia kotimaisesta taaksepäin. Dominikaaniseen Tasavaltaan Suomen passilla matkustava ei tarvitse viisumia ja viime vuonna maa poisti myös aiemmin voimassa olleen 20 dollarin maahantulomaksun ja liitti sen suoraan lentoyhtiöille ja muille maksettavaksi. Tänä päivänä maahan saavuttaessa kentällä selviääkin passin heilautuksella, sekä lentokentältä saatavalla ja täytettävällä maahantulokortilla.

Maan sisällä liikutaan pääasiassa erilaisilla busseilla ja autoilla. Pitkiä matkoja varten kannattaa katsastaa Caribe Tours, jonka bussit näyttivät jo ihan kotimaisia vastaavan laatuisilta. Mainostivat oikein wifiä. Toinen ihan kelpoisen näköinen yhtiö oli Metro Tours, jonka pääpysäkki Sosuassa sijaitsi itse asiassa hotelliamme vastapäätä.

Lähikaupunkien välillä käytimme julkisia kuitenkin senkin edestä.  Tätä liikennettä hoidetaan guagua minibusseilla, jonka nimi tietenkin toi kanarian espanjaa ymmärtävälle tutut tunnelmat. Näiden bussien sijaan julkista liikennettä hoitavat myös julkiset autot Carro Públicot, jotka vastasivat ulkonäöltään vähän suomalaista taksia. Sekä minibusseilla että julkisilla autoilla on tietty liikennöintiväli ja päätepysäkit. Tuon liikennöintivälin näkee yleensä joko bussin kyltistä tai carron katolla olevasta pötikästä. Jokaisella välillä on kiinteä hinta, joka kannattaa selvittää etukäteen ja nämä bussit ja autot lähtevät yleensä päätepysäkiltä liikenteeseen kun tulevat täyteen. Täysi auto voi tarkoittaa neljän matkustajan sijaan esimerkiksi kahdeksaa. Myös busseissa osa ihmisistä saattaa roikkua vähän oven ulkopuolella. Ei sovellu ahtaanpaikan kammoisille! Mitään aikatauluja näiltä on myöskään turhaa odottaa. Autot lisäksi pysähtyvät vähän siellä sun täällä keskellä tien vartta mikäli joku matkustaja haluaa hypätä lisää kyytiin. Mutta tämähän sitten lisää taas myös matkailijan joustavuutta olla etsimättä mitään tiettyä pysäkkiä. Suosittelen kokeilemaan ainakin kerran matkan aikana. Me käytimme näitä koko matkamme ajan ja olimme tyytyväisiä. Yhden kerran guaguaa ja kaikilla muilla kerroilla Carro Públicoa. Carro Públicoa käytimme täytenä kerran ja muilla kerroilla ostimme auton kaikki penkit itsellemme eli käytännössä kuin olisimme tavallista taksia käyttäneet.

Sitten on olemassa myös se turistitaksi Carro Privado, jota en riistohintojen takia suosittele kenellekään!
Carro Públicoa voi käyttää tosiaan aivan tavallisen taksin tapaan ja säästää ihan yhtä hyvin puolet hinnasta. Meille sattui heti ensimmäisenä päivänä Sosúassa aivan ihana kuski, jonka kyytiä käytimme sitten koko loppu loman ajan kun suuntasimme Puerto Plataan päin. Otti meiltä joka kerta tuon Carro Público auton hinnan, mutta vei vielä samaan hintaan kaupungissa sinne minne halusimme ja antoi puhelinnumeronsa jotta pystyi meidät hakemaan haluamastamme paikasta. Kannattaakin avoimesti jutella ihmisten kanssa ja luoda kontakteja. Ihmiset täällä ovat todella avoimia.

Tässä vielä joitain suurinpiirteisiä hintoja matkan suunnitteluun. Huomaathan, että hinnat ovat eläviä.
Sosúa – Puerto Plata:

  • Carro Público täytenä: noin 80 pesoa (2eur),
  • Carro Público yksityisenä 500 (10eur)
  • Turistitaksi 30 USD (28 eur)

Sosúa – Puerto Platan kaapelihissi:

  • Carro Público yksityisenä 600 pesoa (12 eur)
  • Turistitaksi 35 USD (32eur)

Sosúa – Cabarete:

  • Carro Público ja guagua 25-50 pesoa (1 euro),
  • Turistitaksi 15 USD (14 eur)

Erikoisin ja turvattomin matkustustapa ovat kuitenkin motoconchot, joita käytetään erityisesti kaupunkien sisällä. Nämä ovat kaupungissa rellestäviä moottoripyöriä, joiden matkoista esimerkiksi Sosúan sisällä maksetaan noin 25 pesoa (50 senttiä). Moottoripyörän kyytiin Dommareissa mahtuu esimerkiksi koko perhe ja kana ja kuskilla ei tietenkään ole annettavaksi kypärää. Näitä ei tullut ihan oman turvallisuuden ohella edes testattua, mutta näyttivät olevan suosittu matkan jatkomuoto julkisten autojen päätepysäkiltä työpaikoille ja kohteeseen kaupungin sisällä.

Halpa maa ja halpoja majapaikkoja

Kuten ehkä jo aiemmista hintaesimerkeistä tuli esille Dommareissa on käytössä Dominikaanisen Tasavallan Peso RD. 100 pesoa on helpointa kääntää kahteen euroon vaikkakin oikea kurssi on hieman tuon summan alapuolella. Lähes kaikki maksaakin siis Dominikaanisessa satoja ja tuhansia, mikä ei tietenkään tarkoita ettäkö maassa olisi kallista. Itseasiassa totesimme loman lopussa Dommarit melko halvaksi maaksi, kunhan vain osaa kiertää ne turistiansat.

Sosuassa saimme perustason hotellimajoituksen (Las Palmeras) noin 40 eurolla yö. Tuohon hintaan saimme ison huoneen omalla kylpyhuoneella, jääkaapilla ja ilmastoinnilla ja pihalta löytyi ulkoallas. Playa Doradalla all-inclusive resort majoituksesta maksoimme 130 euroa yöltä.

Muutaman päivän all-inclusive majoitusta lukuunottamatta, söimme lähinnä paikallisista kojuista päivän buffet ruokaa, joissa aina yksi annos jotakin maksoi 100 pesoa (2 euroa). Ruokaa tuli niin paljon, että ensimmäisestä kerrasta oppineena otimme aina vain yhden lisukkeen ja kaksi päivän liha- kala- tai kasvissoossia. Näin ollen 2 hengen päivälliselle tuli hintaa 300 pesoa eli noin 6 euroa. Turistiravintoloissa emme loman aikana syöneet emmekä käyneet yhdessäkään baarissa. Rannalla sen sijaan söimme lounasta kahteen kertaan, joka maksoi  400-600 pesoa eli noin 8-12 euroa per henkilö. Tämä olikin sitten heti hyvin etelä-Eurooppalaisissa hinnoissa. Ihanista kookosvesistä maksoimme 35-100 pesoa. Aurinkotuoleista rannalla ei kannata maksaa 100 pesoa enempää, jonka teimme tietämättömyyttämme ensimmäisenä päivänä. 300 pesoa (6 eur) koko setistä (2 tuolia ja varjo) on hyvä ja oikea summa ainakin Sosúan ja Samanan kokemuksella. Mikäli jostain pyydetään enemmän ei sitä kannata alkaa maksamaan, hinta kyllä tippuu kun on lähdössä paikalta.

Turvallisuus

Ulkoministeriö sanoo Dominikaanisesta Tasavallasta seuraavalla tavalla:
”Noudata tavanomaista varovaisuutta. Suhteellisen turvallinen matkailumaa, yleinen valppaus tarpeen. Haitin vastainen raja turvaton. Hurrikaanikausi kesä–marraskuu. Vältettävä tarpeetonta matkustamista Haitin vastaiselle raja-alueelle.”

Me kaksi naista koimme olomme maassa turvalliseksi. Julkisten taksien kanssa ei ollut ongelmia, eikä meitä edes yritetty vedättää missään vaiheessa toisin kuin monissa muissa kohteissa. Teimme retkiä itsenäisesti koko rannikon mitalta käyttäen maalaisjärkeä. Loppujen lopuksi kuvaaminenkin oli leppoisampaa ja vaivattomampaa kuin olin alunperin ajatellut. Kielitaito toi itselleni muutenkin kaikkialla liikkuessa ihan erilaista varmuutta. Pimeällä emme oikeastaan missään liikkuneet, mutta ainakin tiet olivat sellaisessa kunnossa, että yöllä on hyvä kyllä olla taskulamppua mukana. Liikenne muutenkin lienee Dommareiden yksi suurimmista uhkista. Lisäksi naispuolisina matkailijoina saa tottua kaikissa muissakin latinomaissa matkanneille tuttuun silmäpeliin. Pieni flirttailu, viheltely ja small talk kuuluvat täällä asiaan, mutta missään vaiheessa olo ei muuttunut ahdistavaksi eikä kukaan tullut iholle. Tämän kokemuksen jälkeen voisin palata saarelle hyvin yksinkin.

Haitiin näimme järjestettyjä päiväretkiä ja luin niistä etukäteen paljon kommentteja netistä. Tämä toki kiinnosti uuden maan saavuttamisen takia. Loppuviimein emme kuitenkaan itse halunneet tämän ulkoministeriön tiedotteen takia sinne lähteä kokeilemaan onnea.

Ruokaa, ostoksia, kulttuuria

Dominikaanisessa Tasavallassa kannattaa syödä! Ja ainakin kerran kokeilla sitä paikalliskeittiön 100 peson ruokaa pienistä ruokapisteistä. Yleisintä herkkua tuntui olevan riisi erilaisten liha- ja kalasoossien kanssa, joissa ei oltu säästelty suolaa. Mikäli haluaa hienostella, kannattaa kokeilla erilaisia paistettuja kaloja ja äyriäisiä. Parasta välipalaa täällä ovat hedelmät. Missään en ole syönyt noin makeaa ananasta. Jälkkärinä kannattaa suosia paikallista kahvia, kaakaota ja suklaata. Ja sitten tietenkin ne tropiikkiin kuuluvat kookokset. Niitä tuli juotua päivittäin ihan vain rakkaudesta tropiikkiin.

Ostosten teko rajoittuu hyvin nopeasti näihin ihaniin elintarvikkeisiin, joita raahata kotiin. Kahvin, kaakaon ja suklaan lisäksi Dominikaaninen Tasavaltahan on tunnettu rommistaan, sikareistaan sekä erikoisesta viinistään mamajuanasta. Turisteille on toki tarjolla lisäksi perinteistä krääsää t-paidoista magneetteihin ja motteihin. Korujen ystävän kannattaa katsastaa paikallisesta kivestä hiottuja kauniin sinisiä koruja.

Ja sitten vielä muutama sana kulttuurista. Dominikaaneissa ollaan ihanan rento sekoitus Karibialaista ja Latinalaista elämää. Maa on lattaritanssijoiden unelma, sillä merengue ja bachata raikaa ja niitä myös tanssitaan joka paikassa. Ihmiset ovat puheliaita ja avoimia ja yleisen kiinnostuneita sinusta turistina. Päivät valuvat täällä auringon liikkeiden mukaan ja rommipaukuille ja sikarin höyryille tuntuu olevan aina aikaa. Machismo tuntuu myös vielä olevan vahvasti läsnä joka paikassa. Tämän näkee naisturistikin miesten vihellyksinä ja poikaystävien kyselyillä. Espanjan alkeet opiskelleen ei myöskään kannata järkyttyä jos kieli kuulostaa täällä hieman erille. Karibiassa kun tupataan jättämään kaikki kovat ja liikaa työtä vaativat äänteet ihan suosiolla pois. Ja kokonaisuudessaan täällä ei kyllä kannata olla minnekään kiire. Kyllä kaikki asiat tapahtuvat aikanaan.

Dommarien parhaat matkailijalle

Dominikaaninen Tasavalta on monipuolinen maa, jossa riittää kyllä koettavaa useammallekin matkalle. Tällä matkalla me siis tutustuimme pohjoiseen rannikkoon, sekä kävimme päiväretkellä sisämaassa. Tässä lyhyesti mitä tuleman pitää täällä blogissa myöhemmin hieman pitempien juttujen kera.

Puerto Plata

Pohjoisrannikon suurin kaupunki, jossa on helppoa vierailla pohjoisrannikon kaikista lomakohteista. Puerto Plata on päivässä nähty, mutta vierailun arvoinen. Katsasta katedraali ja sitä sivuavat värikkäät vanhankaupungin kadut, San Felipen linnoitus ja puistoalue, sekä suuntaa kaapelihissillä kukkulalle Jeesus-patsasta ja trooppista sademetsää ihmettelemään.

Pohjoisrannikon lomakohteet: Playa Dorada – Sosúa – Cabarete

Playa Dorada on suljettu resort alue, jossa voi rentoutua kunnon lomakuplassa oman rannan äärellä. Sosúasta löytyy kaksi kaunista rantaa, ripaus paikallista otetta ja mukavan vilkas yöelämä. Me majoituimme suurimman osan ajastamme täällä Sosúassa ja meille siitä myös syntyi rannikon ehdoton suosikki. Cabaretea vierustaa pitkä surffaukseen soveltuva ranta ja hippimäinen tunnelma. Cabareten liepeiltä löytyy myös Chocon kansallispuisto ja tippukiviluolat vierailua varten.

Samanan niemimaa

Samanan niemimaalla matkailijaa odottaa Dominikaanien kaunein luonto. On vihreää, kristallin kirkasta vettä ja valkoisia rantoja. Tänne kannattaa tulla rentoutumaan ja vierailla Bacardi saarella Cayo Levantadolla sekä Los Haitisesin luonnonpuistossa.

Santiago ja keskimaan maisemat

Keskimaassa vuorille noustessa matkailijaa odottaa huomattavasti kuivempi mutta leudompi ilmasto. Siinä missä Santiago on ihan perinteinen suurkaupunki, löytyy vuorille noustessa Jarabacosta luontoelämyksiin erikoistunut lomakeskus. Alue on myös varakkaiden paikallisten suosiossa ja täynnä kesämökkejä. Keskimaalla ajellessa maiseman täyttää myös pitkänä jatkuvat tupakka- ja kahviviljelmät.

Santo Domingo

Santo Domingoon asti emme itse ehtineet, mutta haluan silti mainita tämän pääkaupungin ihan must kohteena saarella. Santo Domingosta löytyy hurmaava rappioromanttinen vanhakaupunki Zona Colonial ja varmasti sitä aitoa Dominikaanista tunnelmaa. Kun ensi kerran palaan saarelle suuntaan ehdottomasti eteläpuolen lomakohteisiin ja varaan pari päivää kaupunkitunnelman nauttimiselle.

Hui! Tulipa siinä paljon tekstiä. Mutta kaiken tämänkin kirjoittamisen jälkeen en voi kuin todeta olleeni tyytyväinen tähän kahden viikon matkaan maassa. Mikäli Dommareista tulee vielä jotain muuta kysyttävää mieleen niin saa laittaa viestiä.

Lisää Dominikaanisesta Tasavallasta löydät esimerkiksi näistä blogeista:

Reissuesa vietti keväällä 2014 pidemmän pätkän Dominikaaneissa. Juttua löytyy joka puolelta maata. 
Vagabonda blogin Terhi vietti matkaopppaana talven 2014 Dommareissa. Sivulta löytyy tietoa esimerkiksi valassafareista ja Punta Canan suositusta lomakohteesta. 
Auringonalla Heidin blogista löytyy juttua kauniin kuvin Santo Domingon paikalliselämästä, Boca Chican rannalta, sekä kokemuksia Punta Canan all-inclusive alueelta. 

Kirjoita kommentti
tiistai, 11 helmikuun, 2020

Postikortti Dominikaanisesta Tasavallasta

Trooppinen lämpö, kirkkaat vedet ja ilmassa soljuva merenguen, liikenteen ja espanjan äänimaailma. Iloisia hymyjä, halpaa maukasta ruokaa ja joka paikassa tarjoiltavaa rommia. Tätä on ollut ensimmäinen hyvin vietetty viikko Dominikaanisessa Tasavallassa.

Tämä kauan odotettu kahden viikon loma palmujen alla on tähän mennessä täyttänyt odotuksensa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi olemme majoittuneet Sosuan kaupungissa, tehneet reissuja läheiseen Puerto Platan kaupunkiin värikkäisiin taloihin tutustumaan, sekä suunnanneet itäiselle rannikolle Samanan niemimaalle ihmettelemään vehreää luontoa ja vaaleina hohtavia rantoja. Kovasti olisi halua lähteä käymään myös kyläkierroksella ja jopa pääkaupungissa, mutta pahasti näyttää siltä ettei täällä näin off seasonina ole valmiita retkiä tarjolla kyseisiin kohteisiin ja molemmat olemme kokeneet haasteellisiksi suorittaa päivässä omatoimisesti. Santo Domingo vaatisi varmasti ainakin kaksi päivää!

Mutta vielä viikko edessä täällä palmu paratiisissa, jonka jälkeen palaan karibian juttujen pariin enemmän täällä bloginkin puolella. Tällä hetkellä reissua voi seurata ajankohtaisemmin Instagramissa. Jo nyt voin kyllä kuitenkin todeta, että vaikka Aasiankin rantakaupungit ovat olleet ihan kivoja, olen sydämeltäni ainainen latino ja täällä jos jossain on sielu levännyt ihan kunnolla.

Qué pura vida <3

6 kommenttia
maanantai, 27 tammikuun, 2020