Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Uusimaa

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Pieni puutalojen Loviisa

Uudenmaan rannikko on täynnä toinen toistaan hurmaavampia merenrantakohteita ja puutalokaupunkeja. Kun tammikuussa päädyin ihailemaan huurteisen hurmaavaa Porvoota, tiesin että tutkimusmatkailua on jatkettava niin pian kuin mahdollista. Kesällä puutalokaupunkien tutkiminen saikin luonnollista jatkoa Loviisasta Porvoon matkailuneuvonnan lähes vitsinomaisesta suosittelusta. Ja tältä siellä näytti…

Hulppeita kirkkomaisemia ja viihtyisää toritunnelmaa

Loviisan hulppea goottilaiskirkko näkyy kauas Helsingintielle kaupunkiin saapuessa. Vanha 200-vuotias kirkko yltää parhaimmillaan 54 metriin ja pitää sisällään muun muassa ison vierailijat vastaanottavan Kristus-patsaan. Kirkon edessä on lisäksi maksuton parkkipaikka, joten tämä oli mainio paikka aloittaa tutustuminen Loviisan saloihin jalkapelillä.

Kirkon edustalta pääsee Kirkkopuiston läpi kätevästi Loviisan torille. Lämpimänä maanantai aamuna kaupungin vanhempi väestö oli kerääntynyt perinteisesti torin laidalle aamusumpeille. Kahvikipposen lisäksi matkaan olisi voinut ostaa kukkia ja pientä purtavaa. Tässä vaiheessa turistilla ei kuitenkaan ollut vielä nälkä vaan silmät tarrasivat kiinni torin laidalla sijaitseviin kauniisiin kivirakennuksiin. Erityisesti vaaleanpunaisena loistavaan raatihuoneeseen.

Leikkimielistä tunnelmaa Kappelinpuistossa

Kappelinpuisto lienee yksi Loviisan hurmaavimmista puistoalueista. Pitkä historia kylpyläkauden kukoistuksesta piirtyy ravintola Kappelin rakennuksessa, jonka terassi olisi suorastaan kutsunut lounastauolle. Loviisa on kuitenkin siitä hassu kaupunki, että elokuiset maanantait näyttivät pitävän terassien ovet kiinni ja keittiöt suljettuina. Emme siis saaneet ruokaa emmekä edes juomaa, mutta ehkä joskus ensi kerralla.

Kappelinpuistosta löytyy lisäksi piristävä Loviisassa kuvatun lasten elokuvan Onnelin ja Annelin teemaan rakennettu leikkipuisto. Pirteän turkoosi Onnelin ja Annelin kotitalo on avoinna vierailtavaksi ja ihmeteltäväksi. Muuten puisto oli päässyt vähän kulahtamaan. Leikkipuisto tarjonnee kuitenkin lapsille mukavan paussin muun kiertelyn keskellä. Loviisan matkailuneuvonnasta on saatavilla lisäksi elokuvien kulisseihin vieviä teemakarttoja.

Puutalojen hurmaa ylä- ja alakaupungissa

Loviisa valikoitui ensisijaisesti kohteeksi puutalojensa vuoksi ja niitä sieltä myös löytyi. Itseasiassa yllättävän paljon ja monelta eri alueelta. Loviisan puutalokaupungin osien voi nähdä jakautuvan ylä- ja alakaupunkiin. Yläkaupungista Garnisoonin alue oli erityisesti niin sanotusti karkkia silmille. Jos etsit hiekkaisia teitä ja taloissa loistavaa värien kirjoa niin tämä on juuri oikea paikka. Garnisoonin alueella kannattaa ihanilta puutaloilta käydä katsastamassa myös Garnisonin linnakepuisto sekä Bastion Ungern linnoituksen rauniot.

Alakaupungissa vanhat puutalot levittäytyvät erityisesti Kuningattarenkadun ja Mariankadun välille. Toisin kuin tunnetussa Porvoossa, täällä maanantaiset kadut olivat hiljaisia ja puutaloista sai nauttia täysin omassa seurassaan. Jonain muuna päivänä kuin maanantaina, täällä kannattaa poiketa Tuhannen tuskan kahvilassa, josta kuulemani mukaan saa Loviisan maistuvimmat munkit.

Merellisiä maisemia Laivasillalla

Alakaupungin hurmaavilta kujilta matka jatkui helpon luonnollisesti Loviisanlahdelle Laivasillalle. Laivasillan varrelta löytyi viihtyisä vierasvenesatama, vanhoja aittarakennuksia ja muutamia ravintoloita. Sesonkien aikaan täällä vietetään muun muassa juhannusjuhlia sekä ihanan tunnelmallisia joulumarkkinoita. Valitettavasti tämän vierailun ajankohdan valinta teki sen, että palvelut pysyivät edelleen melko suljettuina eikä paikalla ollut nähtävissä minkäänlaista eloa. Meidän vierailumme Laivasillalla rajoittuikin pieneen levähdystaukoon lahden rannan penkeillä ja pikaisella kävelyllä takaisin kohti toria ja muuan pikaruokaketjua nälkäkiukun lähestyessä. Laivasillan puistossa kannattaa lisäksi käydä katselemassa hinaaja Onni-laivaa ja mitä erikoisempia kiviä.

Linnoituksia, ruukkimaisemia ja luontopolkuja

Loviisa osoittautui sekä kaupunkina että kuntana paljon monipuolisemmaksi pikku pitäjäksi kuin olin osannut odottaa. Puutalojen lisäksi Loviisan kaupungissa on yhä nähtävillä vanhan linnoituksen raunioita. Alueelta löytyy monia pieniä luonto- ja kulttuuripolkuja puhumattakaan kauniista puistoista.

Loviisan kunnan alueella vierailunarvoisiin kohteisiin kuuluvat myös muun muassa Svartholman merilinnoitus ja Strömforsin ruukkialue. Svartholman merilinnoitukseen risteillään kesäkuukausin, mutta meillä tämä jäi seuraavaan kertaan. Strömforssilla kuitenkin poikkesimme kauniita maisemia ihastelemaan. Paikka ansaitsee myöhemmin oman postauksensa.

Jos koko Loviisan olisi halunnut nähdä kerralla, olisi se ehdottomasti vaatinut enemmän kuin yhden päivän aikaa. Loviisa tuntuikin olevan mielenkiintoinen kohde esimerkiksi viikonlopun viettoa varten.

Hurmaava majakkasaari Söderskär

Kesähelle ja meriretket. Tässäpä kaksi asiaa, mitkä saavat loman tuntumaan lomalta ja suun hymyilemään valtoimenaan. Vaikka tältä kesältä Välimeren maisemat jäivät vain suureksi haaveeksi, etelä-Suomen miniloma antoi parastaan ja mieli matkusti huomattavasti kauemmaksi kuin tunnin lennon päähän Uudellemaalle.

Välimerellistä lomatunnelmaa lähdettiin hakemaan Söderskärin majakkasaarelta ja sinne vievältä tunnin mittaiselta risteilyltä. Risteilyalus nappasi meidät kyytiin aamu auringon lämmittäessä yhdeksältä Sipoon Kalkkirannassa ja johdatti meidät päiväretkeläiset kauniiden merimaisemien kautta autiolle majakkasaarelle.

Söderskärin majakka on noin 150-vuotta vanha ja sen on sanottu inspiroineen muun muassa Tove Janssonia Muumipappaa ja merta kirjoittaessaan. Majakan lisäksi Söderskärin saarilta löytyy muutama punainen talo ja piknikin viettoon tarkoitettuja pöytiä vierailijoita varten. Muuten saari on tänäpäivänä erityisesti tärkeä lintujen pesimispaikka ja luonnonsuojelualue, joka näkyy esimerkiksi rajoitettuina vierailuaikoina saarella.

Niinpä siis kierros aloitettiin eväiden jälkeen tärkeimmästä eli majakkaan tutustumisesta. Majakan ovet ovat avoinna aina yleisten risteilyjen aikana ja kivutessa kapeaa portaikkoa pitkin vierailijalla on mahdollisuus tutustua saaren historiaan ja majakanvartijoiden elämään saarella. Parasta ovat kuitenkin ylhäältä avautuvat näkymät yli saaren ja merelle. Niin kaunista, että sydän pakahtuu onnesta.

Majakan ja näkymien jälkeen saaren toinen kohokohta oli ylittää riippusilta Mattlandetista Bastulandetin puolelle. Huojuva riippusilta kantaa kerrallaan kolme ihmistä turvavälein ja oli jo itsessään melkoinen kokemus. Bastulandetin kalliot ovat myös vertaansa vailla nimeämättä edes sieltä avautuvia näkymiä kohti Söderskärin majakkaa.

Kokonaisuudessaan aikaa saareen tutustumiseen jäi yleisöristeilyllä noin kaksi tuntia. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että keskellä merta tällä maapalalla olisi saanut aikaa kulumaan helposti myös toiset kaksi tuntia. Niin kauniin karua ja tällä hetkellä yksi kauneimmista paloista Suomea mitä olen nähnyt. Ja pakko vielä mainita, että tyyni sää ja yli 25 asteessa paahtava helle olivat juuri sitä mitä tältä reissulta kaipasinkin.

Jos siis risteilymaisemien aateli Uudellamaalla on hakusessa, niin tätä ihanaa risteilymatkaa ja puolipäiväretkeä voin suositella lämmöllä. Nyt tietenkin mieli haluaa jo kokemaan Suomen muitakin upeita majakkasaaria.