Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Pohjois-Pohjanmaa

Siikajoen kylillä ja hiekkarannoilla

Tunnin ajomatkan päästä Oulusta avautuu yksi lähisuosikkini, jonka on nyt vihdoin aika päästä eetteriin täällä blogin puolellakin. Kun matkailijoille mainostetaan Hailuodon upeita hiekkarantoja ja Raahen kulttuuriperintöä, niin itse olen suunnannut tämän kesän aikana näppärästi uusinta kierrokselle ikisuosikkien välimaastoon Siikajoen kylille.

Siikajoki koostuu neljästä taajamasta Ruukista, Paavolasta, Siikajoen kylästä ja Revonlahdesta. Kun koko aluetta alkaakin katselemaan kartalta, näkee nopeaa alueen olevan todella laaja. Koko alue edustaa kuitenkin tyypillistä Pohjanmaan lakeutta peltoineen, soineen jokimaisemineen. 4000 asukkaan alueella maatalous ja teollisuus ovatkin suurimpia työllistäjiä ja muiden pienten kylien tavoin asukasmäärä on laskenut hitaasti mutta tasaisesti vuodesta toiseen.

Mutta mennäämpä nyt sinne minne kesäreissut ovat allekirjoittaneen vieneet eli Siikajoen kylän kaduille ja kujille. Siikajoen kylä löytyy nimensä mukaisesti Siikajoen varrelta tunnin ajomatkan päässä Oulusta etelään. Siikajoen kylän keskus avautuu kuin minkä tahansa pienen uinuvan ja jopa kuihtuvan näköisen suomalaisen kylän keskus. On terveyskeskus, Sale ja Pankki, paikallista pubia ja monumenttia unohtamatta. Vartin kävelymatkan aikana tämä on nähty ja matkaa on hyvä jatkaa Siikajoen kuumimmille spoteille. Sinne minkä takia tänne on tultu vierailumatkalle.

Kotiseutupolulla ja kirkkomaisemissa

Kolme kilometriä kylältä pohjoiseen avautuu Johan Oldenburgin vuonna 1852 suunnittelema Siikajoen kirkko, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata. Upea puukirkko ei ole vielä kertaakaan halunnut avata oviaan, mutta onneksi alueella voi ihmetellä myös hautausmaata ja sieltä avautuvia jokimaisemia. Jokimaisemat peltoineen on nimetty merkittäväksi kulttuurimaisema-alueeksi ja on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Siikajoen taistelusta muistuttaa sen kunniaksi pystytetty muistomerkki ja kirkolta lähtevä kotiseutupolku. Nyt täytyy kyllä myöntää, että kotiseutupolun ajoimme enimmäkseen autolla pysähdellen infotauluilla ja merkittävissä kohteissa. 1,5 kilometrin lenkillä tuli nähtyä esimerkiksi 1795-luvulla rakennettu Pappila.

Oulun seutualueiden parhaalla hiekkarannalla

Kulttuurimaisemista auto ottikin seuraavaksi suuntansa 17 kilometriä kohti rannikkoa ja kenties Siikajoen hämmästyttävintä salaisuutta nimittäin Tauvoa. Pitkä hiekkatie päättyy rannikolle pienen sataman ja hiekkarannan äärelle, maisemaan jota ei voisi kuvitella löytävänsä näin läheltä kotia. Tauvossa avautuva pitkä hiekkaranta on nimittäin kuin eksoottisesta etelän kohteesta. Pieni lankkupolku, kummuille jatkuvat hiekkadyynit ja edessä avautuva hiekkaranta nousi jo ensimmäisellä vierailulla korkealle lähikohteiden listalla, mutta nyt uusi vierailu sai itseni haukkomaan henkeä ja vakuuttumaan siitä, että tämä on Oulun seutualueiden ehdottomasti paras hiekkaranta. Rauhallisen ympäristön lisäksi, ranta on omiaan pienelle piknikille, uimiseen sekä ihan vain pienille rennoille kävelyille. Palvelut kattavat ulkohuussit, kopit vaatteiden vaihtoa varten sekä pienen kesäkioskin, joka on auki vähän niin ja näin. Upea paikka!

Kyllä tämä kulttuuriperinne ja upea hiekkaranta on löytänyt paikkansa omissa kesän perinteisissä päiväretkeilypaikoissa. Tähän kun lisää vielä rauhoittavat maalaismaisemat ja vaikka Siikajoen oman golfkentänkin, niin ei olla kaukana varsin monipuolisesta pienestä alueesta. Ensi kesänä taas uudelleen!

 

 

Raahe – Pikkukaupungin puutaloja ja perinteitä

Kukapa uskoisi, että vain tunnin ajomatkan päässä pohjoisen pääkaupungista Oulusta avautuu aivan toisenlainen vanha uinuva pikkukaupunki. En ainakaan minä ennen kuin otin kartan käteen ja totesin, että eipä ole tullut vielä Raahessakaan käytyä. No nyt tuli ja minireissu kannatti ehdottomasti. Ai miksikö?

Pastellista puutaloelämää vanhassa kaupungissa

Raahessa asustelee hieman alle 25 000 ihmistä. Naapurustoja on useampia, mutta niistä ehdottomasti kiinnostavin matkailijan kannalta on ns. Wanha Raahe. Wanha Raahe on ruutukaavaan rakennettu puutaloalue, jossa matkailijaa hemmotellaan pastellivärien kirjolla ja toinen toistaan elävämmän kauniilla rakennuksilla. Vanhimmat rakennukset ovat säilyneet 1800-luvulta aina tähän päivään saakka ja pitävät sisällään suuren kirjon historiallisia tarinoita.

Pekkatori on vanhankaupungin sydän ja saanut nimensä sen keskellä vankasti seisovasta kreivi Pietari Brahen patsaasta. Seitsemän asuintontin ympäröivä aukio noudattaa vakaasti Italialaisen renessanssin ihanteita ja on kuin suoraa vanhojen leffojen kulisseista. Aukiota ympäröivistä vanhoista puutaloista löytyi ainakin matkailuneuvonta, kampaamo ja perinteistä lounasta kauniissa miljöössä tarjoava Langin kauppahuone. Kaiken aikamatkan tuoman hurman pilasi vain aukion kova liikenne, joka palautti matkailijan takaisin 2000-luvulle.

Autoliikenteestä päästäänkin siihen todellisuuteen, että tämän päivän Wanha Raahe ei todellakaan ole mikään museoalue vaan elävä asuinalue. Liikenne pastellisten puutalojen välissä oli välillä ankaraa ja teiden varsille pysäköidyt autot pilasivat välillä täysin muuten niin kaunista maisemaa. Kuinka vaikeaa olikaan välillä löytää niitä kauniita kuvakulmia, jossa vanha henki sitten lopulta pääsikään kunnolla valloilleen ilman uusien peltikotteroita talojen edessä.

Merellistä elämää rannikolla ja saaristomaisemissa

Raahe näytti kyntensä ja osoitti ettei pientä kaupunkia ole tehty pelkästään puutaloista vaan myös kauniista rannikosta ja kokonaisesta saaristosta. Wanhan Raahen edustalla avautuu pieni satama, jossa pienet moottoriveneet olivat valmiina viemään matkailijoita tutustumaan 50 saaresta koostuvaan kokonaisuuteen. Tarjolla olisi ollut yksityiskuljetuksia ja erilaisia saarihyppelyitä. Tällä kertaa aika ei kuitenkaan riittänyt tähän, vaan se vei ihailemaan edessä kohoavaa säkenöivän sinistä Pakkahuoneen museota ja niemen kärjessä avautuvaa uimarantaa.

Näkymiä yläilmoista ja modernin kaupungin ostospaikkoja

Raahen uutta keskustaa edustaa kävelykatu nimeltään Laivurinkatu. Kun olimme kerta jättäneet automme kätevästi sen varrella sijaitsevan Prisman pihaan parkkiin, täytyi se toki samalla katsastaa läpi. Uuden keskustan sydän oli selkeästi Härkätorin puisto, jossa pussikaljoittelijoille oli sopivasti penkkejä ja lapsiperheille oli rakennettu uusi leikkipaikka. Kesäkioskista sai kahvia ja nuoriso istuskeli tyytyväisenä lavan kulmilla, jossa lienee joskus jotain ohjelmaakin. Pääkadun varrelta löytyi lisäksi muutamia kauppoja, ravintoloita ja peruspalveluita. Mistään kovin erikoisesta tai kauniista kokonaisuudesta ei voida kuitenkaan puhua. Itselleni parasta tällä alueella kuitenkin antoi Fellmanin puistokadun päässä sijaitseva ”tornitalo”, jonka ylimmästä kerroksesta löytyi Oulustakin tuttu kiinalainen ravintola Hai Long upeine näkymineen yli kaupungin ja meren. Pieni paussi maisemissa oli kuin piste i:n päälle tälle pienelle pikareissulle.

Pikareissu Raaheen oli taas muistutus siitä, kuinka lähimatkailu on kultaakin kalliimpaa. Jatkoa on tulossa taatusti heti kunhan sää ja vapaat suosivat samanaikaisesti. Erityisesti nämä rannikon pienet kaupungit ovat nyt vahvana listalla.

Mikä? 25 000 asukkaan Raahe
Missä? Pohjois-Suomessa noin 75 kilometriä etelään Oulusta
Miten? Omalla autolla tai bussiyhteyksillä esimerkiksi Oulusta 
Mitä? Vanha puutalokortteli, merimaisemia, saariristeilyjä

Idyllinen Ii – Kulttuuripolkuja ja puutalojen taikaa

Iin kunta on vielä niitä harvoja paikkoja, jotka eivät ole liittyneet osaksi Oulua. Hieman alle 10 000 asukkaan pitäjässä kohtaavat kauniit jokimaisemat, idyllinen puutaloarkkitehtuuria edustava vanhakaupunki ja ihanan rauhallinen elämänmeno. Harva pysähtyy tässä pienessä pitäjässä matkallaan pohjoiseen, mutta on monia syitä miksi sitä ehkä kannattaisi harkita. Aina ei siis oululaisenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi vaikka ottaa auton alle, ajaa noin puolituntia pohjoiseen ja saapua hurmaavan unohdettuun puutalomaailmaan Iin idyllisiin maisemiin.

Historian havinaa Wanhassa Haminassa

Idyllinen päätie, kirkkaina paistavia puutaloja, upeita puutarhoja ja lämpimiä yksityiskohtia. Vain kahdesta pienestä kadusta koostuva Iin vanhakaupunki Wanha Hamina pitää niin paljon sisällään sen kompaktiin kokoonsa ajatellen. Parin sadan asukkaan Wanha Hamina perustettiin 1300-luvulla. Sittemmin siitä muodostui tärkeä satamakaupunki pää tavaranaan ensin lohi ja myöhemmin terva. Tämän päivän rakennuskanta on 1800-luvun puolivälistä alkanutta rakennuskantaa. Vanhakaupunki on ihan tavallinen asuinalue astetta upeammassa miljöössä. Näin juhannuspäivänä siellä vieraillessa lapset leikkivät pihoilla, jokunen auto ajoi pientä Yläkatua kotia kohti. Alakadulla puutarhat loistivat joelle päin parhauttaan. Kaikki modernit mukavuudet loivat kaunista kontrastia muuten niin aikaa pysähtyneeseen maisemaan. Olin vaikuttunut, että näinkin lähellä on jotain näin kaunista ja idyllistä. Onneksi tämä helmi on nykyisin suojelukohde.

Puutalomiljöön lisäksi Wanhan Haminan vierustalta löytyy 1950-luvulla rakennettu kirkko. Seurakuntatalo seisoo upealla jokipaikalla ja pieni kotiseutumuseo ja museokahvila ilmeisesti viihdyttävät joskus muulloin kuin Juhannuksena myös matkailijoita. Juhannuksen kovimmat menot olivat kuitenkin Iin Silloilla eli aivan Haminan kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Karaoke kaikui, paikalliset papat istuivat terassilla ja muutama mökkiläinen nautti juhannuksen taiasta. Ehdottomasti vilkkaampi Juhannusmeno kuin kaupungissa lähtiessä.

Kulttuurimaisemareittiä kohti Ympäristöpuistoa

Haminasta lähtee Ruustinnaksi nimetty kulttuurimaisemareitti jokivartta myötäillen näyttäen Iin modernin taiteellisen puolen. Parin kilometrin mittaisen reitin varrelle jää useita info-tauluja ja harvinaisen erikoinen Ympäristötaidepuisto.

Ilmainen pieni metsäkaistale on annettu taiteilijoiden käyttöön ja pienen polun varrelta löytyikin loistokkaan kekseliäitä teoksia, joiden päälle jopa tällainen taiteellisuuden ummikko ymmärsi. Kattiloita kannon varressa, yksinäisiä keittiön tuoleja, sanonnoilla omistettuja plakaatteja keskellä ei mitään… You name it. Mahtavaa oli myös aloituspisteeltä löytynyt postilaatikko, josta sai taidealueen karttoja ja esitteitä. Opin myös, että koko huvin teemana oli pohjoinen maisema ja ihminen sen keskellä. Tiedä sitten miten teema näkyi tässä kokonaisuudessa, mutta pääasia että vierailija viihtyi! Ainoana miinuksena täytyy mainita se että tätä hupia on saatavilla vain joka toinen vuosi.

Lisää taidetta KulttuuriKauppilasta

Myöhemmin opin myös, että Iistä löytyy ihan kokonainen talo täynnä taidetta. KulttuuriKauppilan rakennus avautuu muutaman kilometrin päässä keskustasta kauniilla maalaispaikalla. Juhannuksen pettymys oli kiinni ollut taidegalleria, mutta netti osasi kertoa KulttuuriKauppilan kehittävän ja tuottavan korkeatasoista kansainvälistä ammattitaidetta ja ylläpitävän muun muassa edellä vierailtua ympäristöpolkua. Pettymys ei kuitenkaan maata kaivanut, sillä KulttuuriKauppilan naapurissa avautui hurmaava vanha puurakennus b&b Villa Kauppila, joka mainosti jo tienvarressaan itselleni uutta jäätelö tuttavuutta Arctic Ice creamia. Ihanan luonnollinen tyrnisorbetti ja auringonpaiste loivat Juhannuksen taikaa ja tämä jäätelömerkki täytyi laittaa heti ylös tulevaisuuden varalle. Kerrassaan herkullista.

Ii on pieneksi pitäjäksi varsin monipuolinen pysähtymiskohde. Jos joskus siis satut ajelemaan motaria ohi, tämä voisi olla lounastauon ja pienen jaloittelun arvoinen paikka. Tästä voisi itsekin tehdä vaikka vuosittaisen vierailuperinteen.

Oulu ja lähimatkailua Hailuodon saarelle

On varmaan tullut ennenkin ylistettyä Oulun monipuolisuutta lähimatkailun ja retkikohteiden suhteen ja tässä tulee taas yksi, josta en ole vielä koskaan aiemmin kirjoitellutkaan pieneen rakkaaseen blogiini. Tuossa kaupungin kohdalla merellä möllöttää nimittäin valtava saari nimeltään Hailuoto. Saari on aina ollut itselleni niitä ”niin lähellä, mutta niin kaukana” kohteita, mutta vihdoin loppukesästä sain houkuteltua autollista seuraa mukaani valloittamaan saarta.

Niin…. Saavuttamista ei ole muuten tehty tästä kaupungista maailman helpoimmaksi autottomalle matkailijalle. Busseja saarelle ja takaisin kulkee Oulun linja-auto asemalta arkipäivisin tasan kolme, lauantaisin kaksi ja sunnuntaisin yksi ainoa kappale*. Tämä tuo käytännössä tilanteen, jossa esimerkiksi arkipäivisin ainoiksi mahdollisuuksiksi jää ottaa aamun ensimmäiset bussit ja palata takaisin vasta päivän viimeisellä, jolloin saarella tulee olla minimissään yhdeksän tuntia. Tämän lisäksi bussi on erikseen soitettava ja kutsuttava Marjaniemeen ainakin tuntia ennen lähtöä, jos kalastajakylästä mielii aloittaa kotimatkan Hailuodon keskuksen sijaan. Ilman pyörää tai omaa autoa valtavalla saarella on muutenkin vähän jumissa liikkumattomana eikä saarikierroksesta saisi yhtään niin paljoa irti kuin nopeammilla menopeleillä.

Henkilöautolla Oulun keskustasta lauttarantaan hujauttaa reilussa puolessa tunnissa. Lauttoja kulkee Oulunsalon ja Hailuodon välillä ajasta riippuen yksi tai kaksi tunnissa ja merimaisemia ilmaisen lautan kyydistä saa ihailla 25 minuutin ajan. Ajoaika Hailuodon lauttarannasta aina saaren toiseen päähän on noin puolituntia.

Nyt kun sitten kaikki lukijat ovat jo menettäneet toivonsa saaren saavuttamisen suhteen niin mennäänpäs itse kohteeseen ja miksi sinne sitten kuitenkin kannattaa päiväreissuilla. Ensinnäkin tilastoissa Hailuoto taitaa pitää Suomen saarista pronssititteliä kokoa katsottaessa ja ympärivuotisia asukkaitakin on saarelle löytänyt lähes tuhat kappaletta. Oululaisille kuten meitsulillekin saari on kuitenkin erityisen tunnettu mökki- ja ajanviettopaikka jonne tullaan ostamaan kalatuotteita, keräämään koko suvulla marjoja ja nauttimaan luonnosta. Siinäpä se Hailuodon sydän oikeastaan piileekin, luonnonrauhassa, -aktiviteeteissa ja merellisessä ilmassa. Miksipä ei siis lähteä valloittamaan saarta myös ihan Oulun lomallakin.

Marjaniemi – Hailuodon saaren sydän

Marjaniemi ei ole saaren pääkeskus, mutta Hailuodon sydän se on sitäkin enemmän. Marjaniemi löytyy saarta halkovan tien päästä aivan läntisimmistä osista ja tarjoaa matkailijalle kaikkein eniten kauniita maisemia. Punaiset vanhat kalastajamökit ja valkoinen parhaat päivänsä nähnyt majakka luovat Marjaniemen tyypillisimmän maiseman. Edelleenkin Marjaniemessä sijaitsee yksi alueen tärkeimmistä kalasatamista, mutta vilkkaaksi ei voi kylää missään nimessä kutsua. Lankkupolku vie Marjaniemen tunnetulle rannalle, joka herää eloon heinäkuussa järjestettävien Bättre Folk festivaalien aikaan. Kovin oli kaunis ranta kuitenkin päässyt ruohottumaan ja muutenkin harmittavan alas on ajettu Hailuodon matkailullisesti tärkeimmän kylän palvelut. Hotelli Luotsi koittaa elää omaa elämäänsä mökkimajoituksen kanssa, mutta esimerkiksi tutustuminen majakkaan on tehty lähes mahdottomaksi kalliiden opashintojen vuoksi.

Sunikari – Hailuodon kauneinta rantamaisemaa

Sunikarin pieni poukama ja kalasatama löytyy saaren lounaisimmasta osasta. Kärrypolun varrelle jäi Hailuodon oma pienlentokenttä ja hyviä mustikkamaastoja. Ajaminen kuitenkin kannattaa, sillä lopulta rannikolta avautuu ainakin omat lemppari rantamaisemat ihan koko saarella. Muutama hassun pieni mökki, pienveneitä ja ranta. Sen enempää ei siis kannata odottaa, mutta tänne jos minne kannattaa ehdottomasti tulla viettämään kaunista kesäpäivää eväiden kanssa ja hyppiä hiekalla kuin viimeistä päivää.

Hailuodon keskus – Museoita ja palveluita kirkosta paikallisiin kuppiloihin

Hailuodon kunnan keskus sijaitsee taktisesti saaren keskellä. Asukkaalle ja mökkiläiselle se tarjoaa kaikki tarpeelliset palvelut kirkosta pariin ruokakauppaan, bensa-asemaan ja paikalliseen kuppilaan. Kulttuurinnälkäiselle matkailijalle kesäisin hyvänä vierailukohteena toimii  Hailuodon kotimuseo, jossa pääsee tutustumaan perinteiseen elinkeinoon kauniissa maalaismaisemissa. Valitettavasti museo on auki vain kesäisin, joten sesongin ulkopuoliselta jää tämäkin näkemättä.

Petsamo – Hailuodon kauneinta laiturimaisemaa ja modernia taidetta

Taasen yhden kärrypolun päästä saaren itäisestä kainalosta avautuu kauniit maisemat. Tänne tuli itsellä lähdettyä ihan vain geokätkön perässä, mutta myönnettävä on, että Petsamon laiturimaisema oli ehdottomasti saaren kaunein. Täällä näkisin itseni istumassa ystävieni kanssa iltaa nauttien keskiyön auringosta. Mutta löytyi sieltä keskeltä pusikkoa muutakin kuin kaunis laituri, nimittäin betoninen iglun näköinen viritelmä Organum. Hai Artin rakentamassa ja Lukas Kuehnen  suunnittelemassa betonimöykyssä ääni kantoi ja koko betoninen pyöreä pallero edusti itselleni kyllä jokaisella sanalla modernia taidetta.

Potinlahti – Lahtimaisemaa lauttarannan kupeessa

Kun juuri myöhästyttiin edellisestä lautasta päätettiin me käydä vielä katsastamassa lauttarannan kupeessa sijaitseva Potinlahti. Kaunis lahtihan täältäkin löytyi, mutta sanoisin edellämainittujen ajavan ehdottomasti kauneudellaan paikan ohitse. Tule tänne kuluttamaan aikaa jos missaat lautan, muuten kiireellisellä aikataululla tämän voi ihan hyvin sivuuttaa.

Se on kuitenkin selvää, että jokaista näitä paikkaa yhdistää luonnonrauha. Ei ihme, että Hailuoto on mainittu yhtenä Suomen kauneimmista kansallismaisemista. Pellot ja merenranta, vanhat talot ja pysähtynyt meininki takaa satunnaiselle kävijälle kyllä ihan omanlaisensa maailmansa. Siihen kun sitten vielä yhdistetään vanhat perinteiset elinkeinot ja niiden hengissäpito aina kalastuksesta panimotuotantoon ja erilaisiin karja- ja maitotiloihin on paketti aikalailla kasassa ja koossa.

Hailuoto on ehdottomasti yksi parhaimmista päiväretkikohteista Oulusta käsin!

Mikä? Hailuoto
Missä? Saarin Oulun edustalla
Mitä? Luontoa, kaunista rannikkomaisemaa ja pieniä kyliä
Miten?  Omalla autolla tai bussilla numero 59. Jos olet menossa bussilla tarkista aikataulut etukäteen, sillä vuoroja on vain muutama päivässä. Aikuisen lippu maksaa 10,10 eur ja lisämaksusta pyörä kulkee 3,30 euron hintaan.

Oulun Tuomiokirkko ja kurkkaus kulissien taakse

Oulun keskustan korkeimmalle paikalle rakennettua pirteän keltaista 56,5 metristä Tuomiokirkkoa ei voi olla näkemättä käveleskellessä Oulun keskustan katukuvassa. Itselläni tulee nykyään lähes päivittäin ohitettua kyseinen pytinki, mutta harvemmin on tullut käytyä sisällä asti. Tänä kesänä ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä vietänhän kotimaan täyteistä kesää ja pytinkiä tulee harvase päivä ympyröityä matkailijoiden karttoihin.

Oulun tuomiokirkko_1

Oulun tuomiokirkko_5

Oulun tuomiokirkko_6

Oulun tuomiokirkko_7

Oulun tuomiokirkko_20

Pari viikkoa sitten koitti ensimmäinen kerta tälle kesää kirkossa sisällä, kun mentiin kaverin kanssa ratkomaan geologista tehtävää. Tänä päivänä nähtävissä oleva kirkko valmistui ensimmäisen kerran vuonna 1777. Kirkko ei kuitenkaan selvinnyt vaurioitta vuoden 1822 suurtulipalosta puurakenteiden palaessa. Niinpä kirkko päätettiin kuitenkin pystyttää uudelleen vanhojen perustusten päälle, jonka runkona toimivat vanhat kiviseinät, mutta johon täysin uutena rakennettiin keskuskupoli, kattorakenteet ja torni. Sisältä kirkko avautui väljänä ja valoisana valkoisine seinineen ja pienine kultauksineen. Puitteissa kelpaisi viettää isompiakin juhlia, sillä tilaa ja penkkejä riittää jopa tuhannelle hengelle asti.

Oulun tuomiokirkko_8

Oulun tuomiokirkko_9

Oulun tuomiokirkko_10

Oulun tuomiokirkko_11

Oulun tuomiokirkko_12

Kesäkiertelyssä parasta on kuitenkin elävä opas kirkon sisällä, joka kertoo kirkon historiaa, esittelee seinällä olevia maalauksia ja vastaa kaikkiin kysymyksiin. Samalla tuli kartoitettua mahdollisuutta vielä vähän laajempaan kierrokseen ja tähän laajempaan kulissien taa viemään kierrokseen pääsin osallistumaan eilen.

Niinpä siis eilen marssin kamera kaulassa paikan päälle suljetuille alueille ja kierros kohti kulisseja saattoi alkaa. Kohti kellotornia johtivat vanhat puuportaat, jotka kiersivät kirkkoa vieden ylöspäin. Välille jäi historiaa havisevia tasanteita ja portaiden jyrkentyessä alkoi huippu pikkuhiljaa häämöttää. Matkalla täytyi toki pysähtyä ihailemaan kirkon kelloja, sekä sen vastikää uusittua koneistoa.

Oulun tuomiokirkko_2

Oulun tuomiokirkko_13

Oulun tuomiokirkko_3

Oulun tuomiokirkko_4

Huipulla ilma oli tunkkainen, mutta hymyltä ei voinut välttyä, sillä ne maisemat! Voi huikeus kuinka hyvin näkyikään Oulun keskusta tuolta kirkosta ihan joka suuntaan.

Oulun tuomiokirkko_13Etualalla Lapland hotel. Taustalla oikealla näkyy Intiö ja sen vesitorni ja vasemmalla puolella näkyy kaikille Oulun kävijöille tuttu tiedekeskus Tietomaa.
SAM_4932

Maisema kohti rautatieasemaa. Horisontista voi erottaa Ouluhallin pyöreän katon. 

SAM_4929

Oulun kävelykatu Rotuaari

SAM_4928

Näkymä kohti Oulun toria ja jokisuistoa. Oikealla näkyvä ”laatikkotalo” on hotelli Radisson. Radissonin vasemmalle puolelle jää Oulun kaupungin teatteri. 

Oulun tuomiokirkko_15

Kirkon edestä löytyy Oulun vanhin puisto nimeltään Franzenin puisto. Oikealla näkyvä keltainen rakennus on Lyseon lukio. Vasemmalle taustalle jää Oulun tori ja muuten maisemasta voi erottaa Oulun saaristoa. 

SAM_4920

Aivan ydinkeskustan tuntumassa levittäytyvä Ainolanpuisto. Puiston keskeltä voi erottaa historiallisen Pohjois-Pohjanmaan museon. Taaempana taustassa näkyy patosilta, sekä Puolivälinkankaan vesitorni

Näkymiä olisi voinut jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa samalla kuunnellen mukaani saaman työntekijän juttusia. Näiden lisäksi huomioni kiinnittyi vanhoihin kieltomerkkeihin tupakoinnista ja kaiverruksiin seinillä. Tämä kirkko on toden totta nähnyt monia vuosia elämää.

Alaspäin mennessä polvet tutisivat normaaliin malliin kapeilla jyrkillä portailla ja alas päästessä ei ihan voinut käsittää, että sain oikeasti mahdollisuuden vierailla huipulla ja tutustua syvemmin Tuomiokirkkoon. Jos ulkomailla kirkot ovat aina mielenkiintoisia vierailupaikkoja, niin tämän vierailun jälkeen voin sanoa, että on ne kyllä kotimaassakin.

Oulun tuomiokirkko_19

Oulun tuomiokirkko_18

Oulun tuomiokirkko_16

Oulun tuomiokirkko_18

Vielä viimeisenä ennen pois lähtöä kurkkasin kaikille avoimiin tiloihin, kuten kirkon Kryptaan, jossa kesäisin toimii kaikille avoin kesäkahvila, sekä ulkotiluksiin, jossa sain vielä aivan erinomaista opastusta.

Mikä? Oulun Tuomiokirkko
Missä? Oulun keskustassa Kirkkokatu 3, keskustan kukkulan laella.
Milloin? Kirkon ovet ovat kesäisin (2016) avoinna päivittäin klo 10-20. Ullakolla sijaitseva kahvila palvelee maanantaista torstaihin 10-19 ja perjantaisin 10-15.
Mitä nähdä? Kirkkosali, kellarissa sijaitseva Krypta, piha-alueet
Mitä maksaa? Kirkkoon tutustuminen on täysin ilmaista.