Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Lieksa

Ruunaan retkeilyalue ja kuohuva Neitikoski

Ruunaan retkeilyalue levittäytyy Pohjois-Karjalan maisemissa aivan rajapinnan tuntumassa. Itseasiassa niin lähellä rajaa, että ei ole ennen tullut käytyä. Entiset vilkkaat uittomaisemat ovat muovautuneet monipuoliseksi retkeilymaastoksi ja pitää tänä päivänä sisällään monia mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja.

Ilman mitään ennakkotietoa saatika suunnitelmia yhtenä harmaana aamuna auto kurvasi Neitikosken parkkipaikalle mielessä kauniit koskimaisemat. Ei mennyt kauaa kun tuo 600 metrin mittainen esteetön hyväkuntoinen polku oli löydetty ja veden kuohu alkoi kantautua korviin.

Neitikosken lyhyt reitti kulkee nimensä mukaisesti koskimaisemissa. Sen parhautta olivat maisemien lisäksi yksi hölmö uimista opetteleva ankkalintu sekä reitin päässä auennut näkymä stoppariaallolle. Stoppariaallolla oli juuri käynnissä melontaharjoitukset, joita sitten innostuttiin jäädä hetkeksi katsomaan. Koskenlaskun ja melomisen lisäksi myös kalastus on tärkeä aktiviteetti näillä seuduilla. Polku oli lyhyt ja ytimekäs, eikä tällä kertaa oltu varauduttu edes nuotiovermeillä ja eväillä. Tämä on kuitenkin kaunis ja helppo reitti myös lasten kanssa virkistyspäiviä ajatellen.

Koska olimme Ruunaalle ajaneet, halusimme tietysti nähdä myös ihan pikkiriikkisen enemmän. Samalta parkkipaikalta kävimmekin kurkkaamassa parin kilometrin mittaista Närelenkkiä. Metsä oli märkää, mutta kaunista. Polulle oli lisäksi pystytetty infotauluja vanhoina hyvinä aikoina käytettyjen närelenkkien mekaniikasta. Näitähän käytettiin esimerkiksi uittopuiden siteinä. Viimeisenä kurvasimme vielä Neitijärven rantaa sopivasti ennen kuin sadepisarat alkoivat ropista taas kohti maata.

Ruunaa osoittautui monipuoliseksi retkeilyalueeksi. Ei pelkästään reitteineen mutta myös monine aktiviteetteineen mitä tuolla voisi harrastaa. Ruunaa oli myös juuri sellainen koko perheen retkeilyalue, jonne lähteä vaikka monen sukupolven voimin. Ainakaan tämä katsastamamme alue ei vaatinut välineurheilua tai kuukausien etukäteistä treenaamista. Kaunis ja rauhallinen paikka ja soveltuu hyvin Pielisen ympäriajon lomille.

Kolin kansallismaisemissa

Menneellä Joensuun reissulla oli pakko poiketa myös ajomatkan varrellle jääneissä  Suomen kansallismaisemissa Kolilla. Reissu oli siinäkin mielessä historiallinen, että vanhalla kaveriporukalla päästiin verestämään muistoja ala-asteella tehtyihin leirikoulumaisemiin ja oikeastaan siitä koko tämä pieni pysähdys paikan päällä saikin ideansa.

10-vuotta sitten vaellettiin kansallismaisemissa 8 kilometrin lenkki oppaan johdolla. Kaikki olivat hämmästyneitä luonnon kauneudesta ensimmäisellä näköalapaikalla, mutta kun itse vaellus pääsi vauhtiin pienet matkalaiset olivat aika turhautuneita, väsyneitä, kiukkuisia ja yhtään ketään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa oppaan jorinat. Vanhoista kuvistakin on nähtävissä varsin selkeästi missää kohtaa kenelläkään ei ole enää kivaa, mutta ihan kunnioittaen kaikkia luokkakamuja nuilta ajoilta jätän legendaarisimmat kuvat julkaisematta.

Alkumatkasta maisemat hurmasivat jo melkein kymmenen vuotta sittenkin

Maisema vuosimallia 2006

Tällä rajoitetun ajan iltareissulla ennen kotiin päin ajamista oltiinkin sitten niin ovelia, että otettiinkin vain hissi ylös aulaan, josta löytyy hotelli ja infokeskus ja lähdettiin samantien kävelemään portaat ylös kohti maisemia, josta vaellettiin vain pieni matka lähimmälle näköalapaikalle Ukko-Kolille. Fiilis oli aika katossa ja porukka monta kertaa innokkaampana kuin kymmenisen vuotta sitten.

Näkymiin ei tarvinnut montaa metriä kävellä ja jestas oltiin ihan yllättyneitä kuinka hienolta ne maisemat näyttikään! Vaikka henkisesti taidetaan olla vieläkin kymmenvuotiaiden tasolla, on meissä silti jotain kasvua tapahtunut, sillä siinä kallioilla istuessa ja hyppiessä katsellen Kansallismaisemaa tuli todella hyvä, puhdas ja kiitollinen olo. Siellä me vain tuijoteltiin keskenään puhdasta järvi- ja metsämaisemaa kellon lähestyessä puoltayötä ja kuunneltiin täydellistä hiljaisuutta.

Tällä kertaa mieli jäi oikeasti kaipaamaan ja janoamaan lisää kaikkea mitä kansallismaiseman ympärillä onkaan tarjota, mutta tälle muistorikkaalle reissulle oli juuri passeli, että käytiin vain siellä missä viimeksikin vielä nautittiin retkipäivästä. Ehkä tästä Kolilla käynnistä pitäisi tehdä perinne. : )

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa