Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Pietarsaari

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Seitsemän sillan saaristo pyörän selästä

Suomi on tunnetusti valtio, jolla on paljon merenrantaa ympärillä. Mutta ei pelkästään merta, vaan myös todella monipuolinen saaristo. On saariston rengasreittiä Turun saaristossa ja Merenkurkun saaristoa Suomen pisimmällä sillalla ja UNESCO statuksella. Tunnettujen saaristoreittien ohella, Suomesta löytyy myös monia pienempiä helmiä, jotka näin kotimaan matkailun vuonna ovat alkaneet kiehtoa yhä enemmän. Yksi tällainen on Pietarsaaren ja Kokkolan väliin jäävä seitsemän sillan saaristo, jonka valloitin pyörän selästä nautiskellen.

Seitsemän sillan saaristo on saanut nimensä mistäpä muusta kuin saaristoa halkovien siltojen lukumäärästä. Matka suorinta reittiä saariston läpi Pietarsaaresta Kokkolaan on reilut 35 kilometriä, joten sillat itsessään eivät ole matkalla niitä pisimpiä ja ylväimpiä. Sen sijaan kompakti matka, useat käyntikohteet mutkineen sekä kauniit merimaisemat soveluivat erinomaisesti aloittelevalle pyöräilijäkaksikolle valloitettavaksi. Ja mikä jottei ihan perinteiseen autoiluunkin, kun kohteena on Pohjanmaa.

Matkalle Pietarsaaresta lähtiessä ensimmäisenä saavutaan Vikarholmenin kautta Luodon saarelle. Luoto tarjosi niskaan vesikuuron ja kauniita maalaismaisemia. 6000 asukkaan saaren keskeltä löytyy Larsmon keskusta, jossa oli selkeästi panostettu palveluihin. Uusi ostari oli kuin Benelux maista, joskin hiljainen sunnuntai päivänä. Ei edes päristelevät mopopojat olleet vielä heränneet. Ainoa tuijottava osanen tuolla keskustassa olikin kalanruodon näköinen moderni patsas. Ostari ei siis kuulu saaren kuumimpiin nähtävyyksiin, vaan niitä varten kannattaa kääntää ohjaustanko päätieltä oikealle Fagernäsvägenille. Mukavan mutkatien varrelle jää sekä Bjärgasin kotiseutumuseo että Luodon kaunis vanha puukirkko. Kumpikaan kohteista ei ollut sunnuntaina auki. Meille riitti siis tällä kertaa kävely alueiden tiluksilla ja kuikkiminen rakennusten sisälle ikkunoista.

Luodon jälkeen ennen seuraavaa etappia Getrudsin levähdyspaikka avasi komeat meri- ja siltänäkymät kohti Prästasholmenia. Ehdottomasti yhdet parhaimmista koko tällä pyöräilyurakalla. Laiturinnokalla eväät maistuivat maukkaalle ja sadekin vaihtui pelkäksi auringoksi. Akut latautuivat ottamaan vastaan uudet maisemat.

Prästasholmenissa pyörämatkallemme osui muutamakin mielenkiintoinen käyntikohde; Tyynelän tonttula, Bosundin kala- ja metsästysmuseo sekä satama. Koska syksy ja sunnuntai myös nämä kaikki kohteet jäivät vain tiluksien tutkailemiseksi. Tyynelän tonttulassa vierailijaa odottaisi ilmeisesti melkoinen keräilykokonaisuus tonttuja ja muita leluja. Bosundin museossa jo ulkotiluksilla näki vanhoja aittoja kauniilla merellisellä paikalla. Satamassa oli muutamia veneitä, mutta tämä ei näkymiltään muuten vakuuttanut.

Viimeisenä pysähdyspaikkana Bodön kalastajakylä näytti niin kutsuvalle ettei siellä voinut jättää poikkeamatta. Vanhasta pienestä maalaiskylästä löytyi lampaita ja kilipukkeja sekä tietenkin hurmaavat merinäköalat laaksoon ja mökkimaisemiin. Suorastaan harmitti kun kesäkahvila Bryggan oli jo suljettuna. Täällä olisi pullat maistuneet, kun omat eväät olivat jo tässä vaiheessa loppu.

Viimeiset 15 kilometriä Kokkolaan tuli ajettua yhteen putkeen hienoisen myötätuulen puhaltaessa rennosti eteenpäin. Kokonaisuudessaan pyörämatkaan saimme mukavasti käytettyä kuutisen tuntia pysähtymiskohteineen. Kilometrejä kertyi noin 60 km. Tässä tuli samalla todistettua itselle, että tällaisia pidempiä pyöräreissuja voi tehdä myös tulevaisuudessakin. Ensi kesänä vaikka siellä tunnetulla Turun rengasreitillä? Seitsemän sillan saaristoa voin suositella myös muillekin.

Matkailijan monipuolinen Pietarsaari

Ensimmäinen syksyn 2020 reissu suuntautui pitkän viikonlopun saattelemana parin tunnin junamatkan päähän kotoa tutkimaan Pohjanmaan helmiä. Tällä kertaa pyörän kanssa. Sehän on lisämaksusta mahdollista valtion rautateillä kulkiessa. Matka alkoi Pedersören juna-asemalta ja jatkui maalaismaisemissa pyöräillen Pietarsaareen. Myöhemmin Pietarsaaresta pyörä vei seitsemän sillan saariston kautta Kokkolaan ja Tankarin saaren maisemien jälkeen takaisin junalla kohti kotia. Mutta aloitetaampa siis matkailijan monipuolisesta Pietarsaaresta.

Kielikylpyjä Pedersören kunnassa

Vanha kunnon Pännäisten asema tottelee nykyään nimeä Pietarsaari-Pedersöre. Sinnepä juna siis puksutti ajallaan reilussa parissa tunnissa Oulusta. Asema on noin 10 kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta, jonne voi ostaa juna-bussi yhteyden. Koska tämän reissun teemana oli kuitenkin pyöräily ja paikkojen kiertely, ei bussi paljoa hetkauttanut siinä vaiheessa kun mielessä oli jo Pedersören maisemat satulan selästä ihailtuna.

Pedersören maalaismaisemat kyltteineen tarjosivat nopean lempeän laskeutumisen ruotsinkieliseen Suomeen. Täällä noin 90 % asukkaista puhuu ensisijaisesti ruotsia ja tunnelma oli kuin ulkomailla konsanaan. Tuolle 10 kilometrin pyörämatkalle mahtuikin useita ruotsinkielisiä tienviittoja ja mainoskylttejä sekä ihanan tunnelmallisia maalaiskartanoita.

Teollisuuskaupunki ja monipuolinen matkakohde

Pietarsaari on teollisuusvetoinen kunta. Se tuli selväksi kaupunkia lähestyessä että sieltä lähtiessä. UPM:n tehdas toi nenään kotoisat sellun tuoksut ja laittoi miettimään liekö täältä muuta löytyykään kuin tehtaita. Kaupunki ei ole nostanut itseään jalustalle matkailullisesti ja saavutettavuus ilman omaa autoa on sekin hieman hataralla perällä. Mutta kun pyörän pyörät toivat keskustaan, kävi selväksi että Pietarsaari on paljon muutakin kuin pierun hajua ilmassa. Itse asiassa keskustassa kuljeskellessa teollisesta alkuperästä ovat muistuttamassa hajun lisäksi vain muutamat kauniin rosoiset rakennukset, kuten vanha tupakkatehdas ja tänä päivänä taidetehtaana toimiva tupakkamakasiini.

Pietarsaari osoittautui siis monipuoliseksi matkailukaupungiksi. Puolitoista päivää maisemissa meni nopeasti ja kauemminkin kaupungissa olisi viihtynyt rennolla nautiskelu lomalla.

Puistoja ja promenadeja

Kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika todeta Pietarsaaren olevan melkoinen jopa kovin Eurooppalaista tunnelmaa henkivä puistojen ja promenadien kaupunki. Ehkä se oli ympärillä oleva vieras kieli tai sitten Ranskalaista ilmapiiriä henkivät geometriset muodot, jotka loivat tuota tunnelmaa.

Kaksi puistoa kuitenkin erottuivat kaupungissa ehdottomasti edukseen. Bengt Schalinin suunnittelemassa Skolparkenissa eli Koulupuutarhassa vallitsivat selkeät muodot ja opetuksellinen alkuperä. Hyvin hoidetussa puutarhassa kasvit olivat selkeästi lajilteltu niiden heimon mukaan tyylikkäästi kokonaisuutta täydentäen. Lohkojen välissä kulki kauniita kävelyteitä ja kokonaisuuden kruunasi keskelle rakennettu aurinkokello. Hienoin puisto, jonka olen kotimaassa nähnyt. Toinen massasta erottuva puutarha on Aspegrenin puutarha, jossa nähtävillä on systemaattisten muotojen lisäksi Rosenlundin pappila. Syksyinen Aspegren ei kuitenkaan millään yltänyt ylvään Koulupuutarhan tasolle. Muita kaupungin pienempiä puistoja ovat esimerkiksi kirkkopuisto ja Runebergin puisto, onhan tämä sentään Runebergin synnyinkaupunki.

Kauniit geometriset muodot ja eurooppalainen tunnelma eivät kuitenkaan yltäneet pelkästään puistoihin, sillä sama tunnelma oli aistittavissa myös kaupungin keskustassa. Pietarsaaren kävelykatu on verrattain uusi, vuonna 1992 avattu. Matkan varrelle jäi useampia hurmaavia kahviloita, joista Fika-hetken pidimme kahvilassa nimeltä Fiika. Silmiin osuivat kaupunkikävelyiden varrella myös kahvilat Kaffia sekä Musiikkikahvila After Eight, joihin mieli olisi halunnut sisälle. Hauska yksityiskohta oli myös fiinin näköinen nakkikoppi Korv-Görans, josta tuli samalla hyvin vahvasti mieleen Alankomaiden johtava nakkikoppiketju Febo.

Kahviloiden ja rennon tunnelman lisäksi totesimme, että näinkin kauniiksi kaupungiksi itse fiinimpi ravintolatarjonta, majoituspalvelut että ostosmahdollisuudet ovat melko vaillinaiset, eihän tämä tosiaan ole matkailukaupunki. Yövyimme Hotel Epoquessa ja söimme illalla myös sen omassa ravintolassa. Toinen vaihtoehto keskustassa olisi ollut yöpyä Pietarsaaren Kaupunginhotellissa ja syödä sen alakerran Steakhouse Ludwigissa. Ostoksia emme olleet tänne tulleet tekemäänkään.

Puutalot löytyvät Skatasta

Pietarsaaren perinteiset puutalot löytyvät  suojellusta Skatasta. Skata on Suomen suurin yhtenäinen puukaupunginosa ja todella charmikas tavalliselle matkailijalle. Kaupunginosasta on turha odottaa matkailijoille suunnattuja palveluja ja krääsäkauppoja, vaan alueelle kannattaa suunnata kuin mihinkin lähiöön. Tyylikkäimmin Skataan saavutaan Tupakkamakasiinin välistä Alholmin katua pitkin, jossa vanhat tehdasrakennukset muuttuvat dramaattisesti hiekkateiksi ja värikkäiksi puutaloiksi. Ruutukaavaan rakennettu Skata on valokuvaajan unelma ja omaksi suosikkikadukseni valikoitui Pohjoisnummikatu näkymineen kohti Pietarsaaren lukiota. Alueella vierähtikin helposti tovi ja toinenkin ihan vain vanhasta miljööstä ja kujista nauttiessa.

Merellinen Pietarsaari

Merellisyys ei paljoa Pietarsaaren keskustaa paina, sillä merituulen lisäksi vettä ei ole näkyvissä ytimessä. Rannikko on kuitenkin vain muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta ja tarjosi näin syksyisin hurmaavat auringonlaskut. Rannikolla kannattaa ottaa suunnaksi ravintola Pavis. Siis ainakin kesäaikaan kun se sattuu olemaan auki. Ei näin syksyllä. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä kuten mainitsin vieressä oleva pienvenesatama heräsi loistoonsa auringonlaskun aikaan. Kesäisin Gamlahamin ja Kittholmenin uimarannat lienee myös täynnä porukkaa nauttimassa kauniista aurinkopäivistä. Ja löytyyhän tuolta Pietarsaaren merelliseltä alueelta myös leirintäalue majoitusta kaipaaville. Aivan toisenlainen pala Pietarsaarta ja kruunasi monipuolisen kaupunkikokemuksen.

Monipuolinen viikonloppukohde

Pietarsaari on hyvä viikonloppukohde eritysesti rentoa pikkukaupunkitunnelmaa hakeville. Parissa päivässä ehtii nähdä hyvin kaupungin jokaisen kolkan ja vierailla samalla vaikkapa nauttimassa rantaelämästä ja ihmettelemässä arktista Nanoq museota. Ja voi että itse olin ylpeä, kun kaupassa asioidessani puhuin kouluruotsia tuosta noin vain. Pietarsaareen lähtisin mielelläni myös uudemman kerran.