Browsing Category

Oulu

Sumuinen syksy

Tuntuu, että Prahan reissusta asti sää on ollut yhtä harmautta päivästä toiseen. Tämä on näkynyt omassa mielialassa ja jaksamisessa melko vahvasti. Koko ajan on väsyttänyt ja ulkoilu on jäänyt aikalailla pakollisiin reippailuihin.

Sumuaamu

Yhden aamun auringonpaiste ja päälle puskeva aamusumu

Syysaurinko

Muutama päivä takaperin aurinko kuitenkin yritti pilkistää pilvien raosta ja samalla hetkellä lamppu syttyi omassa päässä ja oli aivan pakko päästä rantaan keräämään energiaa ja katselemaan taivaan iltaista ilotulitusta. Alku oli ihan hyvä. Kävelin mutaista polkua peltokaistaletta pitkin kohti merta. Aurinko kutitti silmiä ja ai että oli hyvä olla. Vain pipon tupsu kirpsakassa syyssäässä saattoi kiinnittää ihmisten huomion kasvien keskellä. Paitsi eihän tuolla rannalla kyllä koskaan muita ole…

Sumuinen_Pateniemi_1

Sumuinen_Pateniemi_2

Sumuinen_Pateniemi_3

Ehkä viisi minuuttia ehdin tuosta auringosta nauttia kun syksy näytti taas kasvonsa. Jostain levisi sankka sumu koko rannan ympärille. Samalla illan hämärtyessä voin sanoa, että näkyvyys laski aikalailla nollaan. Siinä sitä oltiin minä ja sumu ja täytyy myöntää, että oli se tämäkin kyllä melko mieletöntä! Kävelin rannikkoa pitkin, hypin ja loikin ja katselin merelle, jota ei oikeastaan tieltä edes kunnolla näkynyt. Hehhe tuolla se jossain pitäisi auringon laskea. Lopulta ei voinut kuin nauraa.

Sumuinen_Pateniemi_4

Sumuinen_Pateniemi_5

Sumuinen_Pateniemi_6

Sumuinen_Pateniemi_7

Tätähän se syksy on. Säätilat muuttuu ja heittelee samaa vauhtia kuin omat mielialat. Silti ranta pyöreine kivineen näytti rennolle ja mikäs siinä oli istuskellessa ja katsellessa kaukaisuuteen, jossa ei näkynyt mitään.

Sumuinen_Pateniemi_9

Sumuinen_Pateniemi_7

Sumuinen_Pateniemi_8Kyllä siinä pieni ihminen taas hetken mietti, kuinka ihmeellinen tämä maailma voikaan joskus olla ja kuinka onnekasta on asua maassa, jossa on neljä vuodenaikaa.

Mitens muilla syksy? Onko vastaan tullut sumuja ja rankkasateita vai onko elämä ollut yhtä auringonpaistetta?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogipolussa ja Facebookissa, sekä kirjoittajan näitä arkisempia kuulumisia ja seikkailuja Instagramissa ja Snapchatissa @kaksulii.

Nallikarin kauniit kesäillat

Lämpimänä kesäpäivänä rantatie täyttyy rullailijoista. Ihmiset istuu porukoissa rannoilla reippaimmat pelaten rantalentopalloa. Jäätelökioskille on jäätävä jono, mutta kellään ei ole kiire mihinkään ja niinpä sitä itsekin päättää mennä jonon jatkoksi. Jäätelön valuen suupielistä on mukavaa mennä istumaan rannan reunamille ja katsoen vettä läikyttäviä lapsia. Laiskottelun alkaessa väsyttää kerään voimia kävelläkseni toisessa päässä siintävään majakkaan ja päästän hetkeksi mielikuvituksen valloilleen. Katselen maisemia, hymyilen ja elän hetkessä. Sellaisia ovat parhaat kesäiset Nallikaripäivät.

Nallikarin majakka

Mutta entäs ne illat, erityisesti kauniit kesäillat elokuussa koulujen jo alkaessa. Ne ovat käsittämättömän hiljaisia. Jäätelökopit ovat jo sulkeneet ovensa. Pyörätelineestä ei tarvitse etsiä paikkaa vaan jätän sen parhaimmalle paikalle. Ilma on tyyni ja lämmin. Pysähdyn istumaan samaiselle reunalle, jossa hyvinä päivinä nautin jäätelöä. Laitan silmät kiinni ja kuulen vain lokkien kiljunnan. Ilma on niin tyyni että aaltojen äänen kuuleminenkin on lähes mahdotonta. Monet kerrat olen Nallikarissa pyörinyt, mutta tätä kokee harvoin. Se on jotain, mikä jää mieleen. Oulu on tuulinen kaupunki, aina tuulee ja jokapaikassa. Meri ei ole koskaan näin tyyni ja matala ja vielä monta päivää putkeen. Fiilistelyjen jälkeen on pakko kaivaa kamera repusta ja ikuistaa hetki valokuvin.

Nämä hetket on niitä, mitkä vain tekevät niin onnelliseksi




Nallikari1
Nallikarin auringonlasku

Nallikari on Oulun tunnetuimpia paikkoja. Parin kilometrin päästä keskustasta löytää kylpylän, vasta kunnostetun rantabulevardin, kauniin hiekkarannan, majakan ja luontopolkuja. Helpoiten Nallikarin saavuttaa tällä hetkellä (talvi 2015) keskustasta pyörällä, bussilla numero 15 tai kesäisin minijuna Potnapekalla.

Katsele samanmoinen kuvapläjäytys mun lemppari paikasta tyynestä Pateniemenrannasta täältä.

Kourallisen ja vähän enemmän kuvapläjäyksiä voi löytää mun Instagram tililtä @kaksuli nimimerkin takaa.

Tyyniä auringonlaskuiltoja Pateniemenrannassa

Illat ovat olleet käsittämättömän maagisia. On ollut vain minä, jonnekin kauas paennut seisova vesi ja hiljaisuus. Uusi retkeilyreippuni on saanut Helkaman sylissä kyytiä tyyninä aurinkoisina iltoina kun jalat ovat halunneet hyppiä hiekkaan ja katselemaan satunnaisia iltauimareita ja auringonlaskua.

Ei varmasti edes tarvitse sanoa, että nämä Oulua hellineet tyynet ja lämpimät illat ovat olleet juuri sitä mitä on koko kesä odotettu ja että viimeisen viikon aikana on tullut nähtyä koko kauden kauneimmat auringonlaskut mun fiilistelyiltojen lempirannalla Pateniemessä 10 kilometrin päässä keskustasta.

Kuvat varmaan kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miltäs ne maisemat on viimepäivät näyttäneet täällä Pohjois-Suomessa ja kuinka ihana ranta täältä voi löytyä. 

Aiemmin täällä blogin puolella oon fiilistellyt samaista rantaa talvimaisemissa, josta voitte lukea täältä, klik.

Näitä kelejä ehdottomasti lissää ja seuraavalla reissulla ehottomasti fiilistelemään tuota Oulun tunnetuinta rantaa nimeltään Nallikari! 

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

 

Retkeilyä auringonlaskun Letonniemessä

Kirjoitin muutama kuukausi taaksepäin uudesta huippulöydöstä Letonniemen suojelualueesta. Keväisellä retkellä eväät jäi kauppaan, mutta jo silloin päätettiin, että tämä reissu ei jäänyt kesän viimeiseksi ja näin elokuun kunniaksi olikin aika pakata reput täyteet eväitä ja lähteä testaamaan Letonniemi eväspaikkana. Letonniemestä ja viimereissusta voit muuten lukea enemmän täältä, klik.

Maisema oli muuttunut hieman sitten kevään, jolloin puut olivat alkaneet vasta herätä henkiin. Nyt metsä ja kasvit humisivat rehevinä polun laitamilla ja tekivät maisemasta aivan uuden näköisen. Sääskiä oli myös melkein riesaksi asti, mutta onneksi kaveri tunnettuna eräkävijänä oli paremmin varustautunut kuin minä ja tajunnut pakata reppuunsa hyttysmyrkkyä.

Käveltiin tuttua polkua niemennokalle, joka saatiin taas vain ja ainoastaan omaan käyttöömme. Pienen yleisen kierroksen jälkeen alkoikin sitten se paras vaihe nimittäin eväiden kaivaminen repun kätköistä. Lyötiin tulet nuotioon, pistettiin makkarat paistumaan ja fiilisteltiin pikkuhiljaa laskevaa aurinkoa ja hiljaisuutta. Illan kuitenkin kruunasi vaahtokarkkien grillaillu kaikessa rauhassa, henkevät ja vähemmän henkevät keskustelut ja samaan aikaan merellä laskeva aurinko.

Nää arjen retket on kyllä kultaa!
Seuraava reissu näissä maisemissa toteutetaan syksyllä hieman isommalla porukalla.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Letonniemen suojelualue – Luontoretkelle Oulun kaupungissa

Yhtenä toukokuisena kauniina päivänä lähdettiin kaverin kanssa melko äkkinäiselle reissulle kummallekin aivan uuteen tuttavuuteen Letonniemen suojelualueelle. Paikka bongattiin aiemmin yhtenä surullisen kuuluisana iltana kun meillä ei mennyt oikein mikään putkeen. Käteen kuitenkin jäi uudet maisemat, mihin piti päästä tutustumaan paremmalla säällä ja onnella tarkemmin.

Letonniemen suojelualueen löytää vain kuuden kilometrin päästä ydinkeskustasta pohjoiseen eteläisellä puolellaan Meritoppilan asuinalue ja heti sisämaassa Taskila ja Rajakylä. Sisäänkäynti luonnonkeskelle löytyy suojaisasta Rajahaudan venesatamasta, joka oli tuolla surullisen kuuluisana kertana melkoisen etsimisen takana. Keväällä laivoja oltiin vasta laittamassa vesille, mutta eihän satama maisemiin vain voi koskaan kyllästyä. Niinpä käytettiin pieni hetki istuskellen ja katsellen vielä melko aamuista satamaa ja katseltiin ympärillä lentäviä lintuja.

Suojelualueelle lähtee luontopolku aivan sataman perältä eteläpäästä, joka on myös melko lahjakkaasti piilotettu ja huomaamaton. Tämänkin suhteen täytyy siis tietää, mitä etsii ja uskon, että paikasta ei tiedä moni muukaan, sillä koko reissun aikana vastaan ei astellut ristinsielua ellei alueen omia pörriäisiä lasketa.

Siinä sitä sitten oli 44 hehtaarin niemi maankohoamisen seurauksena syntynyttä maata luontoineen edessä ja valloitettavana. Alueen kiertävä polku on 2,7 kilometriä pitkä, mutta koska öisen sateen jäljiltä maa oli melko kostea ja alueella oli vielä pitkospuiden laitto kesken päätettiin me käyttää samaa valmiimpaa tietä perälle ja takaisin. Ympärillä kohosi lehtimetsää ja ilma oli ihanan raikas. Siinä sitten talsittiin menemään pitkospuilla ja lällyssä, kuunneltiin lintujen laulua ja ihmeteltiin miksei tästäkään paikasta oltu aiemmin kuultu sanaakaan, että oikeasti keskeltä kaupunkia löytyy luontopolkuja! Niemennokka sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä ja edessä aukesi varsin makoisa merimaisema.

Kiivettiin lintutorniin ja ihmeteltiin, miksi ihmeessä ei oltu tajuttu ottaa edes eväitä. Siinä olisi ollut nuotiopaikkaa puineen merimaisemilla nokan edessä. Koko ajatuksesta maha alkoi kurnia ja ajan tornista tähystellessä ja rannan kivillä hyppiessä oli tilanteen pakosta  lähdettävä takaisin ja tehtävä päätös uudesta fiilistelykerrasta niiden eväiden kanssa.

Keväisen reissun jälkeen ei ole ollut aikaa vielä tehdä sitä uusintaa, mutta satamassa on tullut hypittyä sitäkin enemmän. Suosittelen kaikille Oulussa liikkuville, täällä pääsee oikeasti ihan luonnon tuntuun näinkin lähellä keskustaa! Eikun eväät reppuun, reppu selkään ja menoksi nauttimaan luonnosta.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa